{"id":3218,"date":"2019-08-14T13:33:35","date_gmt":"2019-08-14T13:33:35","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/?p=3218"},"modified":"2019-08-15T10:35:28","modified_gmt":"2019-08-15T10:35:28","slug":"opetusharjoittelijana-ja-opettajana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/opetusharjoittelijana-ja-opettajana\/","title":{"rendered":"Opetusharjoittelijana ja opettajana"},"content":{"rendered":"

T\u00e4ydellinen vuosi<\/h3>\n

Tied\u00e4tk\u00f6 sen tunteen, kun odotat kovasti jotakin? V\u00e4h\u00e4n pelottaa mutta samalla et malttaisi odottaa, ett\u00e4 se jokin uusi koittaa jo? N\u00e4in minusta tuntui aika tarkalleen vuosi sitten, kun olin aloittelemassa opettajan pedagogisia opintoja. Olin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018 liev\u00e4sti sanottuna onneni kukkuloilla, kun l\u00f6ysin nimeni opintoihin hyv\u00e4ksyttyjen listalta \u2013 jes, minusta tulee opettaja!<\/p>\n

No miksi minua sitten v\u00e4h\u00e4n pelotti opintojen alkaessa? Eniten p\u00e4\u00e4ss\u00e4 py\u00f6ri ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 mit\u00e4 jos vuoden aikana tajuan, ettei opettaminen olekaan minua varten (olin ollut etuk\u00e4teen varma, ett\u00e4 minusta tulee historian opettaja eik\u00e4 plan B:t\u00e4 edes ollut). Toiseksi pohdin sit\u00e4, j\u00e4\u00e4k\u00f6 aikaa mihink\u00e4\u00e4n muuhun, sill\u00e4 monet opinnot jo suorittaneet olivat kertoneet, ett\u00e4 pedagoginen vuosi on kohtuullisen tiukka rutistus. Ent\u00e4p\u00e4 oppilaat ja omat oppitunnit? Mit\u00e4 jos en osaa ja mokaan kaiken ja ep\u00e4onnistumistani p\u00e4\u00e4see paraatipaikalta todistamaan luokan per\u00e4ll\u00e4 istuva ohjaaja!<\/p>\n

Ja kas, niin se pedagoginen vuosi oli ja meni ennen kuin ehdin kunnolla huomata \u2013 ja millainen vuosi se olikaan! Muutamalla sanalla sanoen yliopistourani opettavaisin, rankin ja ihan parhain vuosi. Oli kasvatustieteen kirjatenttej\u00e4, aamuista py\u00f6r\u00e4ily\u00e4 vastatuulessa norssille, oppituntien suunnittelua ja pit\u00e4mist\u00e4 yksin ja yhdess\u00e4, palautetta ja v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 palautetta. Uusia yst\u00e4vi\u00e4, kahvittelua ja tenttivinkkien jakamista auskuhuoneessa (v\u00e4symyst\u00e4 ja kiirett\u00e4 p\u00e4iviteltiin my\u00f6s usein). Naurua ja monien samojen kysymysten uudelleen ja uudelleen esitt\u00e4mist\u00e4 oman aineen ryhm\u00e4tapaamisissa. Kaikki tuo tuntuu kuitenkin toissijaiselta, kun muistelen oppilaita ja sit\u00e4, millaista oli ty\u00f6skennell\u00e4 heid\u00e4n kanssaan.<\/p>\n

Vuoden aikana meilt\u00e4 harjoittelijoilta kysyttiin monta kertaa, mitk\u00e4 ovat fiilikset t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ja mik\u00e4 on ollut harjoittelussa parasta. Vastasin j\u00e4lkimm\u00e4iseen kysymykseen joka kerta oppilaat. En koskaan lakannut hymyilem\u00e4st\u00e4, kun luokassa kuului sana ope, ja tajusin sen viittaavan itseeni. Norssin oppilaat ovat todella v\u00e4litt\u00f6mi\u00e4, ja etenkin yl\u00e4koulun puolella ik\u00e4 tuo oman mausteensa harjoittelijoiden ja oppilaiden v\u00e4liseen vuorovaikutukseen. L\u00e4mpimi\u00e4 muistoja on paljon. Er\u00e4\u00e4nkin perjantain viimeisell\u00e4 oppitunnilla min\u00e4 halusin, ett\u00e4 opiskellaan ja oppilas oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 nyt ei kyll\u00e4 en\u00e4\u00e4 mill\u00e4\u00e4n jaksa. K\u00e4vimme aiheesta keskustelua, joka p\u00e4\u00e4ttyi yhteisymm\u00e4rrykseen ja spontaaneihin, oppilaan minulle heitt\u00e4miin yl\u00e4vitosiin. Tuo oli yksi niist\u00e4 monista hetkist\u00e4, joiden j\u00e4lkeen tiesin, ett\u00e4 opettaminen on sit\u00e4, mit\u00e4 haluan tehd\u00e4 tulevaisuudessakin.<\/p>\n

Onnistumisen kokemuksien ja riemun lis\u00e4ksi vuoteen mahtui toki paljon vaikeita hetki\u00e4 ja \u2013 niin kliseiselt\u00e4 kuin se kuulostaakin \u2013 ihmisen\u00e4 kasvamista. Minulle vaikeaa oli sen my\u00f6nt\u00e4minen, etten tied\u00e4 kaikesta kaikkea. Miten hienoa olisikaan opettaa suurista kuolonvuosista tai Yhdysvaltojen sis\u00e4llissodasta ja kertoa oppilaille mielenkiintoisia juttuja, joita ei l\u00f6ydy oppikirjan sivuilta. Juttu opettamisessa on vain se, ettei kukaan ole koskaan valmis. Harjoittelijana ja varmasti my\u00f6s aloittelevana opettajana on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 omien tietojen rajallisuus ja rakennettava opettaminen sen tiedon ymp\u00e4rille, joka itsell\u00e4 on sill\u00e4 hetkell\u00e4 hallussa. Se on aivan riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ok. Tiedot karttuvat vuosien my\u00f6t\u00e4, ja aina voi oppia lis\u00e4\u00e4. Aineenhallinnan lis\u00e4ksi opettajuuteen liittyy my\u00f6s oma opetustyyli ja -tavat, vuorovaikutus oppilaiden, vanhempien, toisten opettajien ja koko kouluun liittyv\u00e4n yhteis\u00f6n kanssa. N\u00e4m\u00e4kin taidot kehittyv\u00e4t uran aikana ja harjoittelussa niille luodaan vasta pohjaa. Opettajuus on toden totta elinik\u00e4inen oppimisprosessi.<\/p>\n

Ep\u00e4varmuuteen ja ajoittaisiin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden tunteisiin liittyi omalla kohdallani my\u00f6s t\u00e4ydellisyyden tavoittelu ja lopulta siit\u00e4 irti p\u00e4\u00e4st\u00e4minen. Se teki aluksi v\u00e4h\u00e4n kipe\u00e4\u00e4, sill\u00e4 minulla oli kirkkaana mieless\u00e4 t\u00e4ydellinen ihanneopettaja, jollainen haluaisin my\u00f6s itse olla. Er\u00e4s omista parhaimmista opettajistani oli yll\u00e4tt\u00e4en yl\u00e4asteen historian ja yhteiskuntaopin opettajani. T\u00e4ydellist\u00e4 opettajaa ei kuitenkaan ole olemassa. T\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rsin, kun ohjaajani kehotti minua kertomaan, kun sellaisen l\u00f6yd\u00e4n; h\u00e4n ei ollut t\u00e4llaiseen opettajaan viel\u00e4 uransa aikana t\u00f6rm\u00e4nnyt. Jos h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei ollut t\u00e4ydellinen, vaikka omasta mielest\u00e4ni h\u00e4n oli sit\u00e4 hyvin l\u00e4hell\u00e4, eiv\u00e4t sit\u00e4 olleet omat parhaimmat opettajanikaan eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n nykyhetken tai tulevaisuuden min\u00e4. Nyt minulle riitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ydellisyyden sijasta se, ett\u00e4 olen joko paras, rento, mukava tai vaikka edes ihan kiva opettaja niille oppilaille, joita olen jo p\u00e4\u00e4ssyt opettamaan ja niille monille, joita tulevaisuudessa kohtaan. Oppilaat ovat se syy, jonka takia haluan t\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4.<\/p>\n

Ai niin, ne mokat. Tulihan niit\u00e4kin, vaikka en tied\u00e4, voiko kaikkia vuoden aikana sattuneita kommelluksia sanoa mokiksi. Kokemuksia ne ainakin ovat. Norssilla on paljon hienoa ja uutta tekniikkaa, ja opetuksessa voi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 monenlaisia sovelluksia, joihin p\u00e4\u00e4sin tutustumaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Kyll\u00e4, minulle piirtoheittimet ja kalvot ovat omilta kouluajoiltani tutumpia. \u00c4lytaulut ovat k\u00e4tevi\u00e4, mutta yksi vuosi ei ainakaan minulle riitt\u00e4nyt niiden k\u00e4yt\u00f6n opetteluun. Viel\u00e4 kev\u00e4\u00e4n viimeisell\u00e4, Kiinan historiaa k\u00e4sitelleell\u00e4 oppitunnillani taulu temppuili sen verran, ett\u00e4 totesin, ett\u00e4 opettaja ei nyt osaa. Ja jos lupaat, ettet kerro kenellek\u00e4\u00e4n, voin paljastaa sinulle, ett\u00e4 tulevalla historian opettajalla on viel\u00e4 itsell\u00e4\u00e4nkin opettelemista vuosiluvuissa. Ne eiv\u00e4t onneksi en\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4rit\u00e4 historian opiskelua, mutta joitakin suuntaviivoja on silti ihan hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4. Kahlasin oppitunnilla tuttuun tapaan dioja eteenp\u00e4in, kunnes er\u00e4s oppilas viittasi ja korjasi kohteliaasti, ett\u00e4 Helsinki on kyll\u00e4kin perustettu 1500-luvulla eik\u00e4 1600-luvulla, kuten opettaja oli juuri v\u00e4itt\u00e4nyt.<\/p>\n

\"\"
Kuva: Iida Savolainen.<\/figcaption><\/figure>\n

Iida Savolainen<\/em><\/p>\n

Kirjoittaja on tuleva historian ja yhteiskuntaopin sek\u00e4 \u00e4idinkielen ja kirjallisuuden opettaja.<\/em><\/p>\n

Kaksi vuosikymment\u00e4 opettajana<\/h3>\n

Noora Viljamaa haastatteli s\u00e4hk\u00f6postitse lukioaikaista historian ja yhteiskuntaopin opettajaansa Johanna J\u00e4r\u00e4\u00e4, joka on ty\u00f6skennellyt opettajana jo 20 vuotta. Vuosien kuluessa moni asia opettajan ty\u00f6ss\u00e4 on muuttunut, ja pedagogisten opintojen valintakoekin on nyky\u00e4\u00e4n erilainen. Silti opetettavat nuoret ovat samanlaisia kuin ennenkin. J\u00e4r\u00e4 kertoo omasta opetusharjoittelustaan, ty\u00f6st\u00e4\u00e4n opettajana ja kannustaa tulevia opettajia olemaan oma itsens\u00e4.<\/p>\n

Millainen oli oma opetusharjoittelusi?<\/strong><\/p>\n

Vuosi taisi olla 1994, kun olin opetusharjoittelijana eli auskuna Turun normaalikoulussa. Minulla oli yl\u00e4asteella ja lukiossa loistava historian ja yhteiskuntaopin opettaja, joka sai minut innostumaan opetusty\u00f6st\u00e4. Opiskelujen ensimm\u00e4iset vuodet opiskeltiin yleisesti historian tietoja ja taitoja, muistaakseni nelj\u00e4nnen vuoden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli aika hakeutua opettajansuuntautumisvaihtoehtoon. Piti osallistua p\u00e4\u00e4sykokeisiin. Ne j\u00e4nnittiv\u00e4t aika tavalla, koska halusin todella aloittaa opettajan pedagogiset opinnot ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 harjoittelemaan opettajan ty\u00f6t\u00e4. P\u00e4\u00e4sykokeissa tuli suunnitella oppitunti ja esitell\u00e4 se valitsijoille. P\u00e4\u00e4sin aineenopettajan koulutusohjelmaan, ja viides opiskeluvuosi vier\u00e4htikin historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan ja opetusharjoittelun parissa.<\/p>\n

En tarkalleen en\u00e4\u00e4 muista, mist\u00e4 kaikesta opetusharjoittelu tarkalleen koostui, mutta ainakin seurasimme ja arvioimme niin \u201doikeiden\u201d opettajien kuin harjoittelijoidenkin tunteja ja muutamia tunteja pidimme toki itsekin. Muistan valmistelleeni yht\u00e4 oppituntia tuntitolkulla, jokaisesta tunnista tuli tehd\u00e4 minuutintarkka suunnitelma ja esitell\u00e4 se etuk\u00e4teen ohjaavalle opettajalle. Motivoinnin t\u00e4rkeytt\u00e4 korostettiin, se tuntui olevan olennainen asia hyv\u00e4n tunnin rakentamisessa.<\/p>\n

Normaalikoulun tunnit olivat mit\u00e4 moninaisempia, jokainen harjoittelija pyrki jollain tavoin tuomaan tunnilleen jotakin uutta ja ihmeellist\u00e4kin. Muistan er\u00e4\u00e4n ohjaavan opettajan joskus todenneen, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oppilaat eiv\u00e4t juuri h\u00e4mm\u00e4styisi, vaikka luokkaan tuotaisiin norsu. He olivat niin monenlaisiin menetelmiin ja kokeiluihin tottuneet.<\/p>\n

Ehk\u00e4 antoisin jakso opetusharjoitteluvuonna oli ns. kentt\u00e4harjoittelu, joka suoritettiin itse valitsemassa koulussa. Aika moni oli omassa vanhassa yl\u00e4koulussa tai lukiossa. Min\u00e4 sain viett\u00e4\u00e4 pari viikkoa \u00c4ets\u00e4n lukiossa, josta olin saanut valkolakin muutamia vuosia aiemmin. Noina parina viikkona p\u00e4\u00e4sin oikeasti opettamaan ja sain suunnitella useamman tunnin kokonaisuuksia.<\/p>\n

Milt\u00e4 tuntui aloittaa ty\u00f6t vastavalmistuneena?<\/strong><\/p>\n

Valmistuin filosofian maisteriksi syksyll\u00e4 1996, seuraavan vuoden vietin naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa. Ensimm\u00e4inen opettajan ty\u00f6ni oli yl\u00e4koulun historian ja \u00e4idinkielen opettajan sijaisuus. Yl\u00e4koulun rehtorina oli mies, joka oli ollut rehtorina omassa yl\u00e4koulussani aikoinaan. Uudessa roolissa oleminen oli mielenkiintoista, toisaalta rehtorin tapa toimia oli jo tuttua, mik\u00e4 helpotti ty\u00f6t\u00e4ni. Kolme seuraavaa vuotta tein luokanopettajan ty\u00f6t\u00e4 ja hetken jopa pohdin luokanopettajan koulutuksen hankkimistakin. Antoisia ja opettavia vuosia nekin. Tuo suunnitelma j\u00e4i kuitenkin toteutumatta, kun p\u00e4\u00e4sin \u201doman alani\u201d t\u00f6ihin, Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n lukion historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi.<\/p>\n

Mik\u00e4 opettamisessa on ollut parasta, mik\u00e4 vaikeinta?<\/strong><\/p>\n

Voisi kai sanoa, ett\u00e4 opiskelijat antavat ty\u00f6lleni parhaat hetket, toisaalta lukiolaisnuoret my\u00f6s haastavat opettajan p\u00e4ivitt\u00e4in, pit\u00e4v\u00e4t maailman menossa mukana. Jokaisena kev\u00e4t- ja yo-juhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toteaa haikeana, miten upeasti nuoret ovat lukiovuosien aikana kasvaneet, miten heit\u00e4 on ilo \u201dl\u00e4hett\u00e4\u00e4 maailmalle\u201d, miten heist\u00e4 on kasvanut aktiivisia yhteiskunnan j\u00e4seni\u00e4.<\/p>\n

Jatkuvat muutokset opetusty\u00f6ss\u00e4 haastavat opettajaa. Olen parhaillaan aloittamassa kolmannen opetussuunnitelman tekemist\u00e4, opetuksen s\u00e4hk\u00f6istyminen on vaatinut valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n uuden opettelua, my\u00f6s lukio-opiskelijoiden heterogeenisuus ja suuret ryhm\u00e4koot ovat muuttaneet ty\u00f6n luonnetta.<\/p>\n

Miten opettajan ty\u00f6 on muuttunut vuosien varrella vai onko ty\u00f6 muuttunut ollenkaan?<\/strong><\/p>\n

Muutoksia on tapahtunut paljon, toki perusidea opettajan ty\u00f6n ytimest\u00e4 on s\u00e4ilynyt samana: teht\u00e4v\u00e4n\u00e4ni on p\u00e4ivitt\u00e4in pyrki\u00e4 kohtaamaan jokainen tunnilla oleva nuori ja mahdollistaa erilaisille oppijoille mahdollisuus kasvaa ja kehitty\u00e4 ihmisen\u00e4.<\/p>\n

Ty\u00f6skentelytavat, materiaalit ja v\u00e4lineet ovat paljonkin muuttuneet. Muistan opetusharjoitteluaikana k\u00e4ytt\u00e4neeni piirtoheitinkalvojen tekemiseen tunteja ja tunteja. Muistiinpanojen tekeminen ja sen oheen opettajan faktat ja teht\u00e4v\u00e4t loivat pohjan perustunnille. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n opiskelussa korostuu vahvemmin opiskelijan oma aktiivisuus tiedonhakijana ja tiedon prosessoijana. Opettajasta on enemm\u00e4nkin tullut oppimisen valmentaja \/ tukija. Sanoisin, ettei ty\u00f6 ole ainakaan helpottunut.<\/p>\n

Opetuksen monipuolinen s\u00e4hk\u00f6istyminen on haastanut niin opettajat kuin opiskelijatkin. Jokaisen lukiolaisen perusty\u00f6kalu on l\u00e4pp\u00e4ri, jossa kulkevat digikirjat, laskimet, eri viestint\u00e4v\u00e4lineet ja yo-kokeen j\u00e4rjestelm\u00e4t. My\u00f6s luokkien varustelu on kehittynyt ty\u00f6ss\u00e4olovuosieni aikana melkoisesti: piirtoheittimet ja liitutaulut ovat muuttuneet \u00e4lytauluiksi, ty\u00f6ergonomiaan on alettu kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota, yhteiskunnan s\u00e4hk\u00f6istyminen n\u00e4kyy koulumaailmassakin.<\/p>\n

Mitk\u00e4 taidot ovat opettajalle t\u00e4rkeit\u00e4 tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Mielest\u00e4ni edelleen t\u00e4rkein ty\u00f6kalu opettajalla on oma persoona. Se laitetaan joka p\u00e4iv\u00e4 likoon, sen avulla luodaan ilmapiiri niin opiskelijoiden kuin henkil\u00f6kunnankin keskuudessa.<\/p>\n

Historian ja yhteiskuntaopin opettajalle olennainen ja samalla aika kuormittavakin edellytys on ajankohtaisten asioiden seuraaminen, taustojen selvitt\u00e4minen ja maailman muuttumisen tuominen opetukseen. Minulle se ainakin on yksi ty\u00f6n kiinnostavista puolista.<\/p>\n

Jatkuvien muutosten parissa ty\u00f6skenteleminen haastaa my\u00f6s omaa jaksamista, josta on pidett\u00e4v\u00e4 huoli. Innostava ty\u00f6 vie v\u00e4lill\u00e4 ns. mukanaan eli on muistettava levon, vapaa-ajan ja ravinnon t\u00e4rkeys.<\/p>\n

Olisiko sinulla antaa jotain vinkkej\u00e4 tulevaisuuden opettajille?<\/strong><\/p>\n

Opettajuus rakentuu vahvasti oman persoonan mukaan. Omana itsen\u00e4 oleminen ja luottamuksen rakentaminen opiskelijoiden kanssa antaa oivallisen pohjan opetukselle ja oppimiselle.<\/p>\n

Pit\u00e4\u00e4 muistaa olla my\u00f6s armollinen itselleen: riitt\u00e4\u00e4, kun on hyv\u00e4, ei tarvitse olla t\u00e4ydellinen. Ty\u00f6vuosia on jokaisella viel\u00e4 kymmeni\u00e4 edess\u00e4, ty\u00f6st\u00e4 nuorten parissa saa my\u00f6s nauttia!<\/p>\n

\"\"
Kuva: Johanna J\u00e4r\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Johanna J\u00e4r\u00e4 <\/em><\/p>\n

Kirjoittaja on Suomen historian alumni Turun yliopistosta ja historian ja yhteiskuntaopin opettaja Lemp\u00e4\u00e4l\u00e4n lukiossa. H\u00e4nell\u00e4 on my\u00f6s \u00e4idinkielen ja kirjallisuuden opettajan p\u00e4tevyys.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ydellinen vuosi Tied\u00e4tk\u00f6 sen tunteen, kun odotat kovasti jotakin? V\u00e4h\u00e4n pelottaa mutta samalla et malttaisi odottaa, ett\u00e4 se jokin uusi koittaa jo? N\u00e4in minusta tuntui aika tarkalleen vuosi sitten, kun olin aloittelemassa opettajan pedagogisia opintoja. Olin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2018 liev\u00e4sti sanottuna onneni kukkuloilla, kun l\u00f6ysin nimeni opintoihin hyv\u00e4ksyttyjen listalta \u2013 jes, minusta tulee opettaja! No miksi … Jatka artikkeliin Opetusharjoittelijana ja opettajana<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3553,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[66],"tags":[434,330,392,395,135,129,431],"class_list":["post-3218","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opiskelijaelama","tag-lukio","tag-opettajan-pedagogiset-opinnot","tag-opettaminen","tag-opetusharjoittelu","tag-opiskelu","tag-tyoelama","tag-ylaaste"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3218","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3553"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3218"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3218\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3425,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3218\/revisions\/3425"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3218"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3218"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/histofriikki\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3218"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}