Kandiprosessi

Vilja Lankinen, sairaanhoitaja, TtM-opiskelija

​Alussa mielikuvani kandin tekemisestä oli se, että voin tutkia syvällisesti itseäni kiinnostavaa aihetta. Mieleen ei tullut muuta kuin hyviä puolia koko prosessista. Aloittaessani opinnot olin jo tietoinen, mistä aiheesta aion tehdä kanditutkielmani ja olin tästä todella innoissani. En malttanut odottaa, että pääsisin tutkimaan aihettani vielä syvällisemmin ja mahdollisesti vielä jakamaan sen muille. Yllätyksenä tuli kaiken oheistoiminnan määrä. Kirjoitusklinikat, kandiseminaarit, opponoinnit, vertaispalautteet ym. Näiden lisäksi ei tullut mieleenkään kuinka tarkkana yksittäisten sanojen ja lauserakenteiden kanssa piti olla. Ensimmäisen seminaarin jälkeen kyseenalaistin jokaisen sanan ja lauseen, jonka olin kandiin jo kirjoittanut. Se myös tuli opittua, että itsestäänselvyyksiä ja täytesanoja on turha kirjoittaa. Jotenkin on silti kova tarve vääntää lauseita rautalangasta ja tästä on vaikea opetella pois. Kriittisyys kirjoittamisessa tuli melko nopeasti ja se on jopa tarttunut arkikäyttöön. Näiden lisäksi haasteita aiheuttivat tietysti RefWorks ja sen yhteensopimattomuus Safarin kanssa. Ehdin tehdä kolme hakua turhaan, ennen kuin huomasin, ettei RefWorks tallentanut kaikkia valitsemiani artikkeleita. Miten se on mahdollista, etten sitä huomannut? Niinpä, ihan kuin maalaisjärki olisi välillä jäänyt jäähylle kandia tehdessä.

Nyt jos saisin aloittaa kokonaan alusta, olisi monta asiaa, mitä tekisin toisin. Etsisin ehkä työelämästä yhteistyötahon, jonka tarpeisin tekisin työn. Näin voisi saada jalan oven väliin ja luoda kontakteja työelämään. Haun tekisin eri tavalla, systemaattisemmin ja tarkemmin. Nyt oli kiire päästä kirjoittamaan ja mieltä jäi vaivaaman omasta mielestä huonosti tehty haku. Kun olin jo haut tehnyt, kuulin vasta sitten vinkkejä, kuinka sen olisi voinut tehdä paremmin. Asioista olisin voinut myös ottaa selvää. Lähdin kandin tekoon sillä asenteella, että kyllä nämä asiat matkan varrella selkeytyvät ja järjestyvät. Järjestyiväthän ne, mutta lopputulos olisi saattanut olla parempi, jos olisin perehtynyt aiheisiin etukäteen. Esimerkkinä tästä voisin sanoa sisällön analyysin tekeminen. No, virheistä voi oppia ja gradua kohti viisaampana. Harjoitustyöhän tämä kandi on.

Päätin vuoden alusta ottaa opintovapaata neljä kuukautta. Ajatuksena oli, että tässä ajassa voisin panostaa täysillä kandin tekemiseen. Koska aikaa on, voisin tehdä kandin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena tai vaikka englanniksi. Kandistani tulisi tietysti niin hyvä, että tekisin siitä julkaisun alan lehteen. No, todellisuudessa mikään näistä ei tapahtunut. En tiedä, mihin ne kaikki neljä opintovapaakuukautta katosivat. Ei todellakaan englanninkielisen kandin tekemiseen. Aina kun olisi ollut aikaa tehdä kandia keksin jonkin akuutimman tekosyyn kyseiselle ajalle. Esimerkiksi päätin opetella soittamaan kitaraa ja suorittaa kevätsiivouksen. Pelastus kandin tekemiselle tavoiteajassa oli asetetut aikarajat ja paluu takaisin töihin. Kun sovittu aikaraja ja töihin paluu olivat lähestymässä, tykitin sitten kandia koneella 8 tuntia päivässä 7 päivänä viikossa.

Kandistani ei tullut läheskään niin hyvää kuin olin suunnitellut, mutta se oli silti tämän ensimmäisen vuoden opettavaisin ja paras tehtävä. Kandin työstäminen ei ollut pelkästään tekstin tuottamista paperille. Se oli myös itsepohdiskelua, henkistä kasvua ja omien heikkouksien ja vahvuuksien löytämistä. Kuulostaa aika kliseiseltä, mutta tätä se omalla kohdalla oli. Tästä siis entistä viisaampana kohti gradua.