Avoimelta väylältä sisään ja opinnot vauva kainalossa

Maiju Riikonen, TtM-opiskelija

​Opiskelin Turun avoimessa yliopistossa hoitotieteen aineopinnot ja kasvatustieteen perusopinnot muutama vuosi sitten sillä ajatuksella, että haluaisin joskus olla terveysalan opettaja ja avoimen väylän kautta minulla olisi mahdollisuus päästä yliopistoon. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, joten toisella kerralla laitoin paperit vetämään huvin vuoksi, vaikka tiesin, että meille oli pian tulossa perheenlisäystä. Ennen äitiyslomaani työskentelin sairaanhoitajana TYKS:n lasten ja nuorten teho- ja valvontaosastolla.

Vauvan ollessa kaksi kuukautta sain yllättäen sähköpostin ”Onneksi olkoon, sinut on valittu opiskelemaan…”. Harkitsin pitkään opiskelun aloittamista, mutta perheeni kannusti siihen ja vauvan hoitoapua oli tarjolla isän lisäksi eläkepäiviä viettäviltä isovanhemmilta. Opiskelu oli myös taloudellisesti kannattavaa vanhempainvapaan turvin ja asuimme vain kolmen kilometrin päässä yliopistolta. Pääsin myös tavoitteeni mukaan suuntautumaan opettaja puolelle.

Opiskelijana olen liiankin tunnollinen, joten olin läsnä jokaisella oppitunnilla ja menin ahnehtimaan toisenkin lukuvuoden kursseja, koska mielestäni lukujärjestys näytti väljältä. Ensimmäisen vuoden edetessä itsenäistä työskentelyä oli kuitenkin runsaasti ja keskeneräiset työt stressasivat. Onnekseni vauva nukkui pitkiä päiväunia ja kaikki koulutyöt valmistuivat ajallaan. Muutamien pidempien opiskelupäivien aikana nelikuinen vauva tuli koululle syömään, mutta tavallisesti päivät pysyivät alle neljän tunnin mittaisina ja kävin yliopistolla noin kaksi kertaa viikossa. Tämä oli minulle sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Mikäli sinulla on tukiverkot kunnossa ja haluat kehittää itseäsi, tule ihmeessä opiskelemaan! Aikataulutus ja keskeneräisten asioiden sietäminen ovat valttikorttejasi. Hoitotieteen laitos on hyvin lapsimyönteinen, joten opiskelu onnistuu myös vauva kainalossa.