Näkemystä ja kokemusta Hospital Clínic de Barcelonan vaihtoharjoittelusta

Kurkistus toisen maan terveydenhuoltojärjestelmään ja hoitotyön ammattilaisten arkeen, auringon valoa marraskuussa, palmupuita, museoita ja kaunista arkkitehtuuria, sangriaa ja tapaksia… Hoitotieteen asiantuntijuus- ja johtamispuolen kolmannen vuoden opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta suorittaa osa asiantuntijuuden ja johtamisen harjoittelusta Barcelonassa, Hospital Clínic de Barcelona -sairaalassa. Saimme kuulla Barcelonan harjoittelun mahdollisuudesta jo ensimmäisenä opiskeluvuotenamme ja ajatus oli jäänyt kytemään. Keväällä 2019 syksyn harjoittelun valmistelujen alkaessa emme voineet olla tarttumatta upeaan tilaisuuteen päästä tutustumaan katalonialaiseen terveydenhuoltoon.

Viikon kestävälle harjoittelujaksolle lähdimme marraskuussa 2019 seuranamme viisi opiskelijakollegaamme. Jätimme pimeän ja sateisen Suomen mielellämme, vaikka matkaamme oli ehtinyt varjostaa menolentomme yllättävä peruuntuminen ja toisaalta Katalonian levoton poliittinen tilanne ja mellakat, joita oli käyty keskustan kaduilla vain päiviä ennen matkamme alkamista. Meidät oli jo ennen harjoittelun alkamista jaettu omien kiinnostuksen kohteidemme ja osaamisemme perusteella suuren sairaalan eri osastoille. Mikäli kiinnostusta tai osaamista vastaavaa paikkaa ei ollut tarjolla, oli sairaalan yhteyshenkilö yhteydessä opiskelijaan. Yhteistuumin kaikille järjestyi sopiva kohdeosasto tai -poliklinikka. Terveydenhoitajana Noran harjoittelupaikka oli ennaltaehkäisevässä yksikössä ja Minttu ensihoidossa työskennelleenä pääsi tutustumaan kotisairaalan maailmaan.

• 

• 

Meille oli etukäteen nimetty yksiköistämme ohjaajat. Alkuhämmennystä ehti herättää se, ettei monetkaan ohjaajistamme puhuneet juuri ollenkaan englantia – emmekä me liioin katalaania, jota useimmat Barcelonassa puhuvat. Saimme kuitenkin pian huomata, että poskisuudelmat, elekieli ja Google translator riittivät rikkomaan jään, ja kommunikointi sujui lopulta ihan mallikkaasti. Vastaanotto oli lämmin ja meitä oli todella odotettu. Mintun harjoittelupäivät alkoivat sairaalalta, jossa kotisairaalan poliklinikka toimi. Potilaiden luona hoitotoimenpiteissä tarvittavat tavarat pakattiin aamulla matkalaukkuihin ja pidettiin aamuraportti, jonka jälkeen lähdettiin joka aamu läheiseen kahvilaan aamupalalle. Kukin vuorollaan tarjosi kollegoille aamukahvit. Aamukahvien lomassa keskusteltiin muun muassa päivän (polttavasta) politiikasta. Päivän kotisairaalapotilaiden luokse lähdettiin nappaamalla taksi suoraan kahvilan edestä, ja taksimatkojen aikana pääsi ihailemaan Barcelonaa esimerkiksi kaupunkia ympäröivien kukkuloiden serpentiiniteiltä. Barcelonassa vuodekapasiteetin riittävyyttä pyritään helpottamaan tunnistamalla kotisairaalahoidossa pärjäävät potilaat jo ensiavussa, josta heidät suostuessaan siirretään ambulanssilla suoraan kotiin osastotasoiseen sairaalahoitoon. Monien potilaiden hoito koostuikin tilan seurannasta ja suonensisäisestä antibioottihoidosta.  Noran harjoitteluyksikkö oli erillään sairaalasta, ja se kattoi ennaltaehkäisevän lääketieteen ja epidemiologian. Nora pääsi tutustumaan käsihygienian toteutumisen arviointiin teho-osastolla, paksusuolen- sekä rintasyövän seulontaohjelmien toteutukseen sekä riskiryhmiä rokottavan hoitajan työhön. Noran ohjaaja teki paljon töitä tietokoneellaan toimistossaan, käsitellen erilaisia tilastoja ja raportteja – valitettavasti katalaaniksi, ja sen vuoksi oli mukavaa päästä tutustumaan myös muiden hoitajien työhön. Riskiryhmiä rokottavan hoitajan päivä oli erittäin kiireinen, ja hänen listallaan oli 50–60 rokotettavaa päivässä. Paksusuolensyövän seulontaohjelman hoitajalla taas oli hiljaisempi ajanjakso työssään, sillä he toteuttivat seulontoja nyt varakkaammalla alueella, jonka asukkaat hakeutuivat mieluummin yksityisesti seulontoihin. Hoitaja puhui onneksi melko hyvin englantia ja ehti kertoa tarkemmin työstään.

Harjoittelun tieteellisenä tuotoksena oli kirjallisuuskatsaus, johon saimme aiheet etukäteen yksiköistämme. Katsaukset esitettiin Power Point -esityksinä harjoitteluyksikön henkilökunnalle. Englanninkielellä pidettyjä esityksiä hiottiin yhdessä kahdella asunnollamme, joihin kaikki seitsemän meistä olimme jakautuneet. Esitysten hiomisen lomassa nautimme ikkunan alta kantautuvien jalkapallopelien tunnelmasta – pelit nimittäin alkoivat usein aamulla ennen heräämistämme ja päättyivät myöhään yöllä.

Näimme harjoittelussa myös loistavan mahdollisuuden pieneen lomailuun hektisen opiskelusyksyn keskellä, ja pitkitimme oleskeluamme Barcelonassa kymmeneen päivään. Vapaapäivinämme tutustuimme nähtävyyksiin, kuten Sagrada Famíliaan, Güellin puistoon, Casa Mílaan ja muuhun Gaudín näyttävään arkkitehtuuriin, Picasso-museoon, Barceloneta-rantaan ja pääkatu La Ramblaan. Erityisesti vaikutuksen meihin teki Hospital de la Santa Creu i de Sant Pau, joka on Unescon maailmanperintökohde upean arkkitehtuurinsa vuoksi. Kyseessä on arkkitehti Montanerin köyhille kaupunkilaisille suunittelema sairaala, ja sen Katalonian modernismia edustavat rakennukset ovat vuosilta 1901-1930. Se oli toden totta kuin palatsi. Vaikka harjoitteluun lähtö jännitti eikä ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä matkasuunnitelmienkaan osalta vältytty, oli Barcelonan harjoittelu kokemuksena todella upea ja silmiä avartava. Tuntuu etuoikeutetulta, että pääsee näkemään, kuulemaan ja kokemaan ammattilaisena toisen maan terveydenhuollon toimintaa. Suosittelemme kaikille tuleville asiantuntijuuteen ja johtamiseen suuntautuville hoitotieteilijöille Barcelonan harjoittelua mitä lämpimimmin. Meihin saa kumpaankin olla yhteydessä, mikäli kysymyksiä harjoittelusta herää!

¡Adieu!

Nora Hauhio ja Minttu Saari
TtM-opiskelijat
Hoitotieteen laitos
Turun yliopisto