Kirsti Karila ja Sini Leikkola, Tampereen yliopisto<\/p>\n
<\/p>\n
Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6 asetti vuonna 2016 Opettajankoulutusfoorumin (https:\/\/minedu.fi\/opettajankoulutusfoorumi<\/a>) uudistamaan opettajien perus- ja t\u00e4ydennyskoulutusta.\u00a0 Foorumi laati Opettajankoulutuksen kehitt\u00e4misohjelman, jonka toteutumista edistettiin useissa kehitt\u00e4mishankkeissa.\u00a0 Turun, Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteinen INNOPLAY 2018-2021 – K\u00e4sity\u00f6- ja teknologiaoppiminen (STEAM) varhaiskasvatuksessa -hanke on yksi n\u00e4ist\u00e4 kehitt\u00e4mishankkeista (ks. tarkemmin https:\/\/blogit.utu.fi\/innoplay\/<\/a>).\u00a0 INNOPLAY-hankkeessa on kehitetty varhaiskasvatukseen sek\u00e4 esi- ja alkuopetukseen pedagogisia menetelmi\u00e4, joissa integroidaan k\u00e4sity\u00f6-, ymp\u00e4rist\u00f6- ja teknologiakasvatuksen sek\u00e4 matemaattisten taitojen oppimisalueita leikin, tutkimisen ja ilmaisun avulla. Tavoitteena on ollut my\u00f6s kehitt\u00e4\u00e4 malleja, joissa yliopistojen tutkintokoulutusta, t\u00e4ydennyskoulutusta ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kehitt\u00e4mishankkeita integroidaan toisiinsa. Kuvaamme t\u00e4ss\u00e4 julkaisussa kolmea erilaista mallia, joissa n\u00e4it\u00e4 toimintakentti\u00e4 on integroitu toisiinsa. Pohdimme my\u00f6s t\u00e4llaiseen rajapinnat ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n toimintaan liittyvi\u00e4 haasteita ja kehitt\u00e4mistarpeita.<\/p>\n Tarve tutkintokoulutuksen, ammattilaisten t\u00e4ydennyskoulutuksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kehitt\u00e4misen integroimiseksi on nostettu esiin monissa yhteyksiss\u00e4. Integrointia on pidetty t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 opettajien asiantuntijuuden jatkuvan kehittymisen mahdollistamisen vuoksi. Asiantuntijuuden kehittymiseen liittyv\u00e4 jatkuva oppiminen on n\u00e4hty systeemisen\u00e4 jatkumona, jossa opettajien perustutkintokoulutus, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n tulovaihe ja jatkuva asiantuntijuuden kehitt\u00e4minen tulisi nivoa nykyist\u00e4 yhten\u00e4isemm\u00e4ksi ja paremmin koordinoiduksi prosessiksi (ks. Kools & Stoll 2016).<\/p>\n Suomessa opettajankoulutus on tutkimusperustaista yliopistokoulutusta. T\u00e4m\u00e4 tutkimusperustaisuuden periaate tulee ulottaa my\u00f6s t\u00e4ydennyskoulutukseen, mik\u00e4 osaltaan tukee my\u00f6s varhaiskasvatuksen ja koulun pedagogisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tutkimusperustaista kehitt\u00e4mist\u00e4. (Husu & Toom 2016; Varhaiskasvatuksen koulutusten kehitt\u00e4misfoorumi 2021.)<\/p>\n Viime aikoina t\u00e4ydennyskoulutuksen toteuttamisessa on siirrytty entist\u00e4 useammin ty\u00f6yhteis\u00f6jen autenttisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 toteutettuun kehitt\u00e4miseen. T\u00e4ydennyskoulutukset toteutuvat usein er\u00e4\u00e4nlaisina hybridein\u00e4 siten, ett\u00e4 niiss\u00e4 yhdistyy yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 uutta tietoa esittelev\u00e4 teoreettisorientoitunut ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen uudistamiseen painottunut osuus. Usein se toteutetaan \u00a0\u00a0luento- ja ty\u00f6pajatyyppisen\u00e4 toimintana. Toisaalta n\u00e4ihin t\u00e4ydennyskoulutuksiin tai jatkuvan oppimisen projekteihin liittyy entist\u00e4 useammin autenttisissa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4tilanteissa toteutetut kehitt\u00e4mishankkeet, jotka mahdollistavat sek\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kriittisen reflektion ett\u00e4 niiden tutkimusperustaisen kehitt\u00e4misen. Parhaimmillaan t\u00e4llainen hybriditoteutus mahdollistaa erilaisten tiedon muotojen vuoropuhelun ja hy\u00f6dynt\u00e4misen. T\u00e4m\u00e4 on ollut my\u00f6s INNOPLAY-hankkeen l\u00e4ht\u00f6kohtana.<\/p>\n <\/p>\n INNOPLAY -hanke erilaista tietoa ja toimintakentti\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 hybridin\u00e4<\/strong><\/p>\n Kaikille INNOPLAY-hankkeeseen osallistuneille toimijoille j\u00e4rjestettiin verkkokoulutuksena yhteisi\u00e4 luentoja ja ty\u00f6pajoja, joiden teemat liittyiv\u00e4t k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen keskeisiin kysymyksiin, erityisesti kokonaiseen k\u00e4sity\u00f6prosessiin sek\u00e4 teknologiakasvatuksen sis\u00e4lt\u00f6ihin varhaiskasvatuksessa. Lis\u00e4ksi kukin yliopisto toteutti hieman toisistaan poikkeavin tavoin tutkinto- ja t\u00e4ydennyskoulutuksen sek\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n rajapinnoilla tapahtuvaa, jatkuvaa oppimista tukevia kehitt\u00e4mishankkeita. N\u00e4m\u00e4 varhaiskasvatuksen sek\u00e4 esi- ja alkuopetuksen yksik\u00f6iss\u00e4 toteutuneet STEAM-sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4t projektit toteutettiin vuosien 2019\u20132020 aikana.\u00a0 Niihin osallistui yhteens\u00e4 17 varhaiskasvatuksen sek\u00e4 esi- ja alkuopetuksen toimintayksikk\u00f6\u00e4 ja n\u00e4ist\u00e4 yksik\u00f6ist\u00e4 yhteens\u00e4 79 varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen ammattilaista, p\u00e4\u00e4osin varhaiskasvatuksen opettajia ja luokanopettajia.\u00a0 Koska kehitt\u00e4mistoiminnan on n\u00e4hty voivan onnistua parhaimmillaan silloin, kun se muodostuu osaksi ty\u00f6organisaation arkea, hankkeet suunniteltiin yhteis\u00f6llisiksi prosesseiksi ja niihin osallistuminen mahdollistettiin ty\u00f6tiimeille, ei vain yksitt\u00e4isille opettajille.\u00a0 Tutkintokoulutuksen opiskelijoiden hankkeeseen osallistumisen muoto vaihteli yliopistoittain: osa opiskelijoista teki opinn\u00e4ytteit\u00e4\u00e4n hankkeessa, osa osallistui ty\u00f6el\u00e4m\u00e4toimijoiden rinnalla hankkeen aikaisiin koulutuksiin ja kehitt\u00e4misprosesseihin.<\/p>\n <\/p>\n Kolme erilaista jatkuvaa oppimista tukevaa toimintamallia <\/strong><\/p>\n INNOPLAY-hankkeeseen osallistuneissa yliopistoissa toteutettiin kolmenlaisia t\u00e4ydennyskoulutuksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kehitt\u00e4mishankkeita integroivia, jatkuvaa oppimista tukevia projekteja. Esittelemme seuraavassa kunkin mallin ydinpiirteet ja lopuksi pohdimme t\u00e4llaisen rajapinnoilla tapahtuvan toiminnan haasteita ja kehitt\u00e4mistarpeita.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 mallissa yhdistyiv\u00e4t verkkoluennoista ja toiminnallisista ty\u00f6pajoista koostunut koulutus sek\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuva toiminta siten, ett\u00e4 yhteiset koulutukset toteutettiin syksyisin ja yksik\u00f6iss\u00e4 toteutetut projektit kev\u00e4isin. Osassa koulutusp\u00e4ivist\u00e4 osallistujille mahdollistui keksint\u00f6prosessin tuettu ideointi ja suunnittelu harjoitusprojektissa sek\u00e4 yhteis\u00f6llinen projektisuunnittelu. Tutkimus-k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kumppanuuteen perustuvassa koulutusmallissa voitiin tukea k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen osaamisen kehittymist\u00e4 edist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 opettajien v\u00e4list\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 yli yksikk\u00f6rajojen, sek\u00e4 mahdollistaa yhteistoiminnassa keksint\u00f6projektien tuettu suunnittelu.<\/p>\n Syksyn koulutuksissa tuetusti suunnitellut projektit toteutettiin yksik\u00f6iss\u00e4 kev\u00e4tlukukaudella. Projektien toteutuksesta vastasivat koulutuksen osallistujat. Projektien toteutusta yksik\u00f6iss\u00e4 tuettiin mahdollistavalla teknologiav\u00e4lineiden lainaus yliopistolta. Yliopiston tutkijat ja kouluttajat toteuttivat osallistujille kev\u00e4isin tarpeen mukaan kohdennettuja v\u00e4linekoulutuksia.\u00a0 Kev\u00e4\u00e4n lopussa on j\u00e4rjestetty keksint\u00f6messut, joissa lapset ovat p\u00e4\u00e4sseet esittelem\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4n aikana toteuttamiaan projekteja.<\/p>\n Mentoroinnista t\u00e4ydennyskoulutuksen yhteydess\u00e4 on puhuttu pitk\u00e4lti induktiokoulutuksen, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtyvien opettajien tukemisen kohdalla. Mentorointia on mahdollista toteuttaa my\u00f6s uransa eri vaiheissa olevien opettajien t\u00e4ydennyskoulutuksen muotona. Mentoroinnissa mentoroinnin osapuolien vastavuoroinen keskustelu mahdollistaa yhteisen tiedon rakentamisen. Mentoroinnin tulisi olla tasavertaista, jolloin mentori ei siirr\u00e4 uutta tietoa suoraan mentoroitavalle, vaan mentoroinnissa toteutuu molemminpuolinen oppiminen sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tiedon ja teoreettisen tiedon yhdistyminen. (Helin 2014; Heikkinen, Tynj\u00e4l\u00e4 & Jokinen 2012.) Toinen INNOPLAY-hankkeessa kehitetty malli toteutui mentoroinnin kaltaisena osaamisen kehitt\u00e4misen\u00e4.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 mentorointimalliksi kutsutussa hankkeessa osaamisen kehitt\u00e4minen toteutettiin yliopiston tutkijoiden ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olevien opettajien yhteistoimintana. Hankkeen toimintaan osallistui ty\u00f6tiimej\u00e4 usean kunnan alueelta ja toiminta-alueesta muodostui laaja. Hankkeen alussa jokaiselle mukana olleelle ryhm\u00e4lle laadittiin yhteisty\u00f6ss\u00e4 kehitt\u00e4missuunnitelmat, jotka perustuivat ryhm\u00e4n henkil\u00f6st\u00f6n osaamisen kehitt\u00e4misen tarpeisiin ja toiveisiin. N\u00e4iden suunnitelmien pohjalta luodut ryhm\u00e4kohtaiset kehitt\u00e4misohjelmat toimivat koulutuksen ja yksik\u00f6iss\u00e4 yhteistoiminnassa suunnitellun ja toteutetun k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen perustana. Kehitt\u00e4missuunnitelmissa esiin tulleiden ryhmien yksil\u00f6lliset tarpeet ja pitk\u00e4t v\u00e4limatkat t\u00e4ydennyskoulutusta j\u00e4rjestetyll\u00e4 alueella ohjasivat mentoroinnin kaltaiseen malliin, jossa vuorovaikutus yliopiston ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n kanssa on toteutunut yksil\u00f6llisesti p\u00e4iv\u00e4kotiyksik\u00f6iss\u00e4, joko kasvotusten tai et\u00e4yhteyden avulla. Tutkijoiden ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lisen yhteistoiminnan tukena olivat hankkeen yhteiset verkkoluennot, joihin kent\u00e4n opettajat paneutuivat omissa yksik\u00f6iss\u00e4\u00e4n. Toiminta muodostui kussakin yksik\u00f6ss\u00e4 omanlaisekseen luentojen k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen substanssitiedon, tutkijoiden tiedon ja ryhmien yksil\u00f6llisten tarpeiden pohjalta.\u00a0\u00a0 Yhteissuunnittelussa ja itse toiminnassa tutkijoiden rooli ja tuen intensiteetti vaihteli ryhm\u00e4n tarpeiden mukaan. Mallin keski\u00f6ss\u00e4 on ollut varhaiskasvatusyksik\u00f6iss\u00e4 tutkijoiden, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4osallistujien ja lasten yhteistoiminnassa toteutuneet k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen projektit. Alkuvaiheessa yliopiston tutkijat suunnittelivat yhdess\u00e4 ryhm\u00e4n ammattilaisten kanssa toimintaa, jonka j\u00e4lkeen suunnittelu jatkui ammattilaisten ja lasten yhteistoiminnassa. Yksik\u00f6iss\u00e4 toteutunut toiminta kehittyi hankkeen edetess\u00e4 yksitt\u00e4isist\u00e4 ty\u00f6pajoista laajemmiksi ja pidempiaikaisiksi STEAM-alueita yhdist\u00e4viksi projekteiksi. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4osallistujille j\u00e4rjestettiin verkkokoulutusten lis\u00e4ksi heid\u00e4n yksil\u00f6llisiin tarpeisiinsa vastaavaa jatkokoulutusta yhteisesti tai ryhm\u00e4kohtaisesti. T\u00e4llaista koulutusta olivat lyhyet luennot, opetustuokiot ja toiminnalliset teht\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n Yliopiston ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n rajapinnalla toteutuneen mentoroinnin lis\u00e4ksi t\u00e4ss\u00e4 mallissa perusajatuksena on mentoroinnin periaatteiden mukaisesti tiedon ja kokemusten jakaminen eteenp\u00e4in. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4osallistujien perehdytty\u00e4 ensin yliopistotutkijoiden tukemana erilaisiin toimintatapoihin ja osaamisen kehitytty\u00e4, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4toimijat jakoivat yhteistoiminnassa opittua ensin oman yksikk\u00f6ns\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t mentorointitilaisuuksia kunnan muihin varhaiskasvatusyksik\u00f6ihin. N\u00e4in osaamista ja tietoa on mahdollista levitt\u00e4\u00e4 laajemmalle alueelle.<\/p>\n Kolmannessa mallissa kouluttajien, tutkinto-opiskelijoiden ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n toimijoiden jatkuvaa oppimista tukenut hanke toteutui yliopistokoulutuksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n rajapinnalla. Tavoitteena oli kehitt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 uutta tietoa, joka koskee sek\u00e4 k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatusta ett\u00e4 sen pedagogisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. T\u00e4llaisessa rajapintaty\u00f6skentelyss\u00e4 yhteinen toiminta mahdollistaa tiedon liikkumisen eri toimijoiden kesken.\u00a0 Jotta uuden tiedon muodostuminen onnistuu, toimijoiden yhteinen, yleinen tieto sek\u00e4 kunkin toimijatahon erikoistunut tieto tulee tunnistaa ja hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4. (Carlile 2004; Edwards 2011.) Yhteinen tieto muodostuu yhteisiss\u00e4 toimintaprosesseissa, joissa eri tiedonmuodot otetaan huomioon (Rantavuori, Kupila & Karila 2017).<\/p>\n Hankkeessa integroitiin opettajien perustutkinto- ja t\u00e4ydennyskoulutusta: koulutus oli samanaikaisesti tutkinto-ohjelman mukaista opetusta kasvatustieteen perustutkinto-opiskelijoilla ja t\u00e4ydennyskoulutukseen osallistumista ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oleville varhaiskasvatuksen opettajille ja luokanopettajille. Koulutus muodostui kolmesta 5 opintopisteen laajuisesta ja lukukausittain toteutetusta moduulista. Opiskelijat osallistuivat koulutukseen kukin yhden lukukauden ajan, mutta esiopettajat ja luokanopettajat kolmen lukukauden ajan. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4osallistujille koulutus muodosti siis 15 opintopisteen laajuisen t\u00e4ydennyskoulutuskokonaisuuden.\u00a0 Koulutuksessa esi- ja alkuopetuksen opettajat sek\u00e4 opiskelijat toimivat tiimein\u00e4, joissa erilaiset osaamistaustat ja toimintaymp\u00e4rist\u00f6t tuotiin yhteen.\u00a0 K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hankkeessa toimittiin siis kahdella eri rajapinnalla, koulutuksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n sek\u00e4 esiopetuksen ja alkuopetuksen rajapinnalla.<\/p>\n Jokainen lukukausittain toteutettu moduuli sis\u00e4lsi yhteiset, verkkoluennoista ja toiminnallisista ty\u00f6pajoista koostuneet l\u00e4hiopetustapaamiset sek\u00e4 esi- ja alkuopetuksen yksik\u00f6iss\u00e4 toteutetut k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen projektit. L\u00e4hiopetustapaamisissa mahdollistui yhteinen reflektiivinen keskustelu, tiedon jakaminen sek\u00e4 yksik\u00f6iss\u00e4 toteutettavan toiminnan yhteinen suunnittelu ja arviointi. \u00a0Jokaisessa moduulissa toteutettiin esi- ja alkuopetuksen yksik\u00f6iss\u00e4 k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatuksen projektit koulutukseen osallistuneiden ja lasten yhteistoimintana.<\/p>\n <\/p>\n Mit\u00e4 koulutuksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n rajapinnoilla tapahtuneista hankkeista voidaan oppia? <\/strong><\/p>\n INNOPLAY-hankkeen aikana havaittiin, ett\u00e4 kaikkien kolmen toteutuneen mallin avulla on mahdollista saavuttaa k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiakasvatukseen liittyv\u00e4n jatkuvan oppimisen tavoitteita. Jokaisessa mallissa vuoropuhelu osallistuneiden toimijoiden kesken muotoutui omanlaisekseen, mutta kokemuksia my\u00f6s yhdistiv\u00e4t monet seikat.<\/p>\n Yhteist\u00e4 kaikille kuvatuille malleille oli varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen yksik\u00f6iss\u00e4 tapahtunut kehitt\u00e4mistoiminta k\u00e4sity\u00f6- ja teknologiaprojektien muodossa. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuva oppiminen osana t\u00e4m\u00e4nlaista jatkuvaa oppimista on ilmiselv\u00e4sti kaikkien mallien vahvuus, ja se tukee my\u00f6s koulutuksen vaikuttavuutta ja saavutettavuutta. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n projekteissa tapahtuva oppiminen tukee ty\u00f6el\u00e4m\u00e4toimijoiden ammatillisen osaamisen kehittymist\u00e4. Opiskelijoille se mahdollistaa autenttisten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4tilanteiden saavuttamisen, mik\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti helpottaa koulutuksesta ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtymisen haasteita.<\/p>\n Saatujen kokemusten perusteella ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuvat projektit edellytt\u00e4v\u00e4t kuitenkin riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tukea erityisesti tutkimustiedon k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n siirt\u00e4misen ja uuden, yhteisesti rakennettavan tiedon osalta. Jotta kaikkien osallistujien, olivatpa he sitten opiskelijoita, kent\u00e4n ammattilaisia, kouluttajia tai tutkijoita, omaama kesken\u00e4\u00e4n erilainen tieto saadaan mukaan yhteiseen kehitt\u00e4miseen, on kaikilla toimijoilla oltava riitt\u00e4vi\u00e4 valmiuksia oman tietonsa ja osaamisensa tunnistamiseen ja toisille v\u00e4litt\u00e4miseen. T\u00e4t\u00e4 kohti pyrkimisen tuleekin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulua kuvatun kaltaisten mallien oppimistavoitteisiin.<\/p>\n Vahvuutena kaikissa INNOPLAY-malleissa oli tiedon ja osaamisen jakaminen yli institutionaalisten tiimi- ja yksikk\u00f6rajojen. Osallistujat kokivat koulutuksen olleen vaikuttavampaa t\u00e4llaisena yhteis\u00f6llisen\u00e4 prosessina. Oppiminen on voinut tapahtua ty\u00f6tiimin\u00e4 osallistumalla yhdess\u00e4 kehitt\u00e4mistoimintaan, ei yksitt\u00e4isen opettajan yksil\u00f6llisen\u00e4 prosessina.<\/p>\n Yksi kaikkiin malleihin sis\u00e4ltynyt haaste liittyi t\u00e4ydennyskoulutukseen ja projekteihin osallistujien odotuksiin ja omaan toimijuuteen oppimisen prosesseissa (ks. my\u00f6s Ukkonen-Mikkola & Varpanen 2020). Alkuvaiheessa monilla osallistujilla oli melko perinteinen t\u00e4ydennyskoulutukseen osallistujan odotus, jonka mukaan he odottivat saavansa uutta tietoa ja uusia ideoita kohteena olevasta teemasta. Kouluttajien ja tutkijoiden odotuksena taas oli osallistujien suurempi aktiivisuus ja yhteiseen tiedon muodostukseen osallistuminen. \u00a0N\u00e4iden odotusten ty\u00f6st\u00e4minen ja yhteisten tulkintojen muodostaminen t\u00e4m\u00e4nkaltaisten hankkeiden ja koulutusten alussa onkin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. On my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tunnistaa ja huomioida prosessin ohjauksessa ne melko suurestikin vaihtelevat l\u00e4ht\u00f6kohdat, joista ty\u00f6yhteis\u00f6t ja yksitt\u00e4iset ammattilaiset t\u00e4llaisiin hankkeisiin osallistuvat.<\/p>\n Jatkuvan oppimisen kehitt\u00e4misess\u00e4 erilaiset tutkinto- ja t\u00e4ydennyskoulutuksen yhdistelm\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t jonkin verran yleistyneen. T\u00e4m\u00e4 hanke vahvisti sit\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4, ettei yhdist\u00e4minen ole t\u00e4ysin pulmatonta (ks. my\u00f6s Karila 2013). Kaikkia INNOPLAY-malleja yhdist\u00e4v\u00e4ksi haasteeksi nousi perustutkintokoulutuksen ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n melko vahvasti s\u00e4\u00e4nnellyt aikaj\u00e4rjestykset. Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n osalta pulmana oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti yhteist\u00e4 suunnitteluaikaa, joka mahdollistaisi erilaisten rajapintojen ylitt\u00e4misen. Haasteeksi muodostui paikoitellen my\u00f6s ty\u00f6el\u00e4m\u00e4toimijoiden vaikeus irrottautua ty\u00f6arjesta koulutukseen. Samoin pulmana oli ty\u00f6ntekij\u00f6iden vaihtuvuus ja sen mukanaan tuoma vaikeus hyp\u00e4t\u00e4 ns. liikkuvaan junaan.<\/p>\n Perustutkintokoulutuksessa olevien opiskelijoiden osallistumisen muoto vaihteli mallien v\u00e4lill\u00e4. \u00a0Yhteisen\u00e4 haasteena oli opiskelijoiden perustutkinnon opetusohjelman sitovuus ja vaikeudet osallistua pidemm\u00e4n aikaa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tapahtuvaan kehitt\u00e4mistoimintaan. \u00a0Jatkossa t\u00e4llaisia ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n ja perustutkintokoulutuksen toimintoja yhdist\u00e4vi\u00e4 jatkuvan oppimisen hankkeita kehitett\u00e4ess\u00e4 onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia, kuinka perustutkinto-opiskelijoiden pitk\u00e4j\u00e4nteinen osallistuminen mahdollistuu. Todenn\u00e4k\u00f6isesti t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 itse perustutkintokoulutuksen ajallisten rakenteiden uudistamista. Huomiota tulee my\u00f6s kiinnitt\u00e4\u00e4 perustutkinto-opiskelijoiden tasavertaiseen osallisuuteen siit\u00e4 huolimatta, ettei heill\u00e4 ole viel\u00e4 samaa substanssiosaamista kuin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimijoilla. \u00a0Olennaiseksi kehitt\u00e4misess\u00e4 muodostuukin ymm\u00e4rrys siit\u00e4, ett\u00e4 erilaisilla toimijoilla on kesken\u00e4\u00e4n erilaista osaamista muille jaettavana.<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n Carlile, P. 2004. Transferring, translating and transforming: An integrative framework for managing knowledge across boundaries. Organization Science 15(5), 555\u2012568.<\/p>\n Coburn, C. & Penuel, W. 2016. Research-Practice Partnership in Education: Outcomes, Dynamics, and Open Questions. Educational Research 45(1), 48\u201354.<\/p>\n Edwards, A. 2011. Building common knowledge at the boundaries between professional practices: Relational agency and relational expertise in systems of distributed expertise. International Journal of Educational Research 50(1), 33\u201239.<\/p>\n Helin, M. 2014. Opettajien ammatillisen kehittymisen jatkumo \u2013 yliopiston ja koulujen kumppanuus. Helsingin yliopisto, Tutkimuksia 353.<\/p>\n Heikkinen, H., Tynj\u00e4l\u00e4, P., & Jokinen H. 2012. Vermen teoreettiset perusteet ja toimintaperiaatteet. Teoksessa H. Heikkinen, H. Jokinen, I. Markkanen & P. Tynj\u00e4l\u00e4 (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaismentorointi opetusalalla. Juva: PS-kustannus.<\/p>\n Husu, J. & Toom, A. 2016. Opettajat ja opettajankoulutus \u2013 suuntia tulevaan. Selvitys ajankohtaisesta opettaja- ka opettajankoulutustutkimuksesta opettajankoulutuksen kehitt\u00e4misohjelman laatimisen tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeri\u00f6n julkaisuja 2016:33. https:\/\/julkaisut.valtioneuvosto.fi\/handle\/10024\/75552<\/a> (Luettu 13.4.2021)<\/p>\n Karila, K. 2013. Varhaiskasvatuksen johtajuus ja tutkimuksellinen kehitt\u00e4mistoiminta. Teoksessa N. Hietaniemi-Virtanen (toim.) Yliopistollisen aikuiskoulutuksen uusi muoto: Tutkinnon osat tarkastelun kohteena. Tampereen yliopisto, 77\u201381. https:\/\/trepo.tuni.fi\/handle\/10024\/67990<\/a> (Luettu 13.4.2021)<\/p>\n Kools, M. & Stoll, L. 2016. What Makes a School a Learning Organisation? PECD Education Working Papers, No. 137. OECD Publishing, Paris. http:\/\/dx.doi.org\/10.1787\/5jlwm62b3bvh-en<\/a> (Luettu 13.4.2021)<\/p>\n Nerland, M. 2021. Professions as knowledge cultures. Teoksessa K. Jensen, L. C. Lahn & M. Nerland (toim.) Professional learning in the knowledge society. Rotterdam: Sense, 27\u201348.<\/p>\n Penuel, W. & Gallagher, D. 2017. Creating research-practice partnership in education. Cambridge, MA: Harvard Education Press.<\/p>\n Rantavuori, L., Kupila, P. & Karila, K. 2017. Relational expertise in preschool\u2013school transition. Journal of Early Childhood Education Research 6(2), 230\u2013248.<\/p>\n Ukkonen-Mikkola, T. & Varpanen, J. 2020. Integrated initial and continuing training as a way of developing the professional agency of teachers and student teachers. Teaching and Teacher Education 96, 103189.<\/p>\n
\nTutkimusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6kumppanuus-malli<\/em><\/p>\n
\nMentorointimalli<\/em><\/p>\n
\nRajapinnat ylitt\u00e4v\u00e4 yhteiskehittelymalli<\/em><\/p>\n