Christina Salmivalli<\/p>\n\n\n\n
INVEST blog 20\/2020<\/em><\/p>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 her\u00e4si taas kerran keskustelu siit\u00e4, onko <\/strong>(koulu)kiusaamisesta<\/strong> puhuminen v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4\u00e4 ja miksei sen sijaan puhuta v\u00e4kivallasta<\/em>. Ymm\u00e4rr\u00e4n taustalla olevan ajatuksen, mutta en kannata moista k\u00e4sitteiden sotkemista; kumpaakin termi\u00e4 tarvitaan. Kiusaaminen on<\/em> aina v\u00e4kivaltaa, joko fyysist\u00e4 tai henkist\u00e4. Siin\u00e4 yksi tai useampi henkil\u00f6 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 valtaansa tai voimaansa toisen alistamiseen ja n\u00f6yryytt\u00e4miseen tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta. Lis\u00e4ksi kiusaaminen on toistuvaa, mik\u00e4 tekee siit\u00e4 erityisen pirullista. <\/strong><\/p>\n\n\n\n Kiusaaminen on my\u00f6s ryhm\u00e4ilmi\u00f6. Sit\u00e4 voi olla vaikea tunnistaa siksikin, ett\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 on usein monta ja kukin tekee \u201dihan vain v\u00e4h\u00e4n jotain ik\u00e4v\u00e4\u00e4\u201d. N\u00e4m\u00e4 erilliset, kenties viattoman oloiset teot (joista yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ehk\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n voi kutsua v\u00e4kivallaksi) muodostavat yhdess\u00e4 kiusaamiskokemuksen. Kiusaaminen sanana kenties muistuttaa liikaa kiusoittelua<\/em>, ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 joissakin mielikuvan, ettei kysymys olisi vakavasta asiasta \u2013 mutta jokin sana tarvitaan t\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 kuvaamaan. Kysymys ei ole vain k\u00e4sitteill\u00e4 kikkailusta vaan siit\u00e4, ett\u00e4 kiusaamisilmi\u00f6n luonteen ymm\u00e4rt\u00e4minen on oikeanlaisen puuttumisen edellytys. Kiusaaminen on v\u00e4kivaltaa – mutta omanlaistaan v\u00e4kivaltaa.<\/p>\n\n\n\n Kiusaaminen on<\/em> aina v\u00e4kivaltaa, joko fyysist\u00e4 tai henkist\u00e4.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 keskustelu kiusaamisesta eskaloitui erityisesti kouluissa tapahtuneiden fyysisten v\u00e4kivaltatilanteiden vuoksi. Ne voivat olla osa kiusaamisen vyyhti\u00e4, tai sitten eiv\u00e4t. Fyysinen v\u00e4kivalta voi olla pitk\u00e4\u00e4n jatkuneen kiusaamisen yksi ilmentym\u00e4. Se voi kuitenkin joskus olla my\u00f6s kiusatuksi joutuneen oppilaan ep\u00e4toivoinen teko, yritys puolustautua tai \u201dantaa takaisin\u201d. Tai kyseess\u00e4 voi olla pahoinpitely, joka ei sin\u00e4ns\u00e4 liity kiusaamisproblematiikkaan. Kussakin tapauksessa tarvitaan erilaisia ratkaisuja ja erilaista j\u00e4lkihoitoa \u2013 siksi on t\u00e4rke\u00e4 tunnistaa, mist\u00e4 on kysymys.<\/p>\n\n\n\n Kiusaamisen v\u00e4henemiseen liittyy ilmi\u00f6, jota olemme englannin kielell\u00e4 kutsuneet terveen kontekstin paradoksiksi<\/em> (healthy context paradox) \u2013 mutta ehk\u00e4 sit\u00e4 voisi kutsua my\u00f6s v\u00e4henev\u00e4n kiusaamisen paradoksiksi<\/em>. On kysymys siit\u00e4, ett\u00e4 kiusatuksi joutumisen on havaittu olevan erityisen traumaattista sellaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 \u2013 esimerkiksi koulussa tai luokassa \u2013 jossa vain harvoja kiusataan. Toisin sanoen, samalla kun saamme kiusaamisen v\u00e4henem\u00e4\u00e4n, lis\u00e4\u00e4mme kielteisten vaikutusten todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4 niiden kohdalla, joita edelleen kiusataan. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ettei tuijoteta vain kiusaamisen esiintyvyydest\u00e4 kertoviin lukuihin, vaan mietit\u00e4\u00e4n, miten voidaan puuttua kohdennetusti niihin kaikkein haastavimpiin kiusaamistapauksiin. Kiusaaminen on Suomessa v\u00e4hentynyt kymmenen vuoden ajan, vuodesta toiseen, mutta edelleen on oppilaita, joita kiusataan toistuvasti \u2013 ja heid\u00e4n tilanteensa saattaa olla entist\u00e4kin vaikeampi.<\/p>\n\n\n\n Kiusaaminen on Suomessa v\u00e4hentynyt kymmenen vuoden ajan, vuodesta toiseen, mutta edelleen on oppilaita, joita kiusataan toistuvasti.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n Aloitimme vastik\u00e4\u00e4n Euroopan tutkimusneuvoston rahoituksella viisivuotisen CHALLENGE-hankkeen<\/a>. Siin\u00e4 yksi kiinnostuksen kohteista on juuri yll\u00e4 kuvattu v\u00e4henev\u00e4n kiusaamisen paradoksi<\/em>: mitk\u00e4 mekanismit sit\u00e4 selitt\u00e4v\u00e4t ja mit\u00e4 sille voidaan tehd\u00e4. Toiseksi, hankkeessa seurataan kahden vuoden ajan kiusaamistapauksiin puuttumista mukana olevissa kouluissa (16 ala- ja 16 yl\u00e4koulua) ja pyrit\u00e4\u00e4n tunnistamaan tekij\u00e4t, joiden vuoksi puuttuminen ei aina johda toivottuun lopputulokseen. N\u00e4iss\u00e4 tapauksissa tuemme kouluja ratkaisujen l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4 ja avun saamisessa kaikille oppilaille.<\/p>\n\n\n\n Kolmanneksi, CHALLENGE-hankkeessa tarkastellaan kokeellisen tutkimuksen keinoin, miten oppilaan yksil\u00f6lliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten h\u00e4n kokee erityyppiset (lyhyin videoin esitetyt) aikuisten puuttumiset kiusaamiseen. Miten esimerkiksi oppilas, jolla on hyvin v\u00e4h\u00e4n empatiakyky\u00e4, tai ns. tunnekylmi\u00e4 piirteit\u00e4, reagoi interventioon, jossa pyrit\u00e4\u00e4n vetoamaan siihen, miten pahalta kiusatusta tuntuu? Nelj\u00e4nneksi, tutkimme molekyyligenetiikan keinoin, miten geneettisess\u00e4 kontrollissa olevat tekij\u00e4t voivat vaikuttaa siihen, millainen on oppilaan responssi interventioon. Viimeksi mainittuun osatutkimukseen kutsumme nuoria aikuisia, jotka ovat peruskouluaikanaan osallistuneet Kiva Koulu -ohjelman vaikuttavuustutkimukseen, ja pyyd\u00e4mme heilt\u00e4 DNA-n\u00e4ytett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n On uskallettava kysy\u00e4 ne kaikkein vaikeimmat kysymykset, kuten: miss\u00e4 on ep\u00e4onnistuttu ja miksi. Vain siten voidaan kehitt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 tehokkaampia keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n Kokonaisuutena CHALLENGE-hanke tuottaa tietoa sit\u00e4, miten spesifeihin, yksitt\u00e4isiin kiusaamistapauksiin todellisuudessa puututaan sit\u00e4 mukaa kun niit\u00e4 tulee esiin koulun arjessa, kuinka usein puuttuminen onnistuu vs. kiusaaminen jatkuu puuttumisesta huolimatta, ja mitk\u00e4 tekij\u00e4t kulloistakin lopputulosta selitt\u00e4v\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 on siis jotain aivan muuta kuin t\u00e4h\u00e4nastinen kiusaamisen interventiotutkimus, jossa on p\u00e4\u00e4asiassa raportoitu interventioiden keskim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 vaikutuksia (esim. montako prosenttia kiusatuksi joutuvien osuus v\u00e4heni yhden vuoden aikana). My\u00f6s n\u00e4m\u00e4 tutkimukset ovat olleet t\u00e4rkeit\u00e4 (olenhan itse tehnyt niist\u00e4 monia!), mutta en\u00e4\u00e4 ne eiv\u00e4t vie tutkimusalaa eteenp\u00e4in. Jotta voidaan kehitt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 tehokkaampia keinoja kiusaamiseen puuttumiseksi, on paitsi iloittava menestyksist\u00e4 my\u00f6s uskallettava kysy\u00e4 ne kaikkein vaikeimmat kysymykset, kuten: miss\u00e4 on ep\u00e4onnistuttu ja miksi \u2013 ja miten n\u00e4m\u00e4 uudet haasteet ratkaistaan.<\/p>\n\n\n\n Christina Salmivalli<\/strong> on psykologian professori Turun yliopistossa. H\u00e4n on tutkinut koulukiusaamista yli 25 vuotta. H\u00e4n on yhdess\u00e4 ryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa kehitt\u00e4nyt kiusaamisen vastaisen ohjelman KiVa-koulun<\/a>, joka on saanut sek\u00e4 valtakunnallista ett\u00e4 kansainv\u00e4list\u00e4 tunnustusta ja jota toteutetaan laajalti kouluissa Suomessa ja muualla maailmassa.<\/em><\/p>\n\nKirjoittaja<\/h2>\n\n\n\n