Mit\u00e4 me ihmistieteilij\u00e4t eli ihmisten ja ihmisyhteis\u00f6jen toimintaa tutkivat oikeastaan teemme p\u00e4ivisin? Monen ihmisen k\u00e4sitys tieteentekemisest\u00e4 liittyy melko todenn\u00e4k\u00f6isesti jotenkin uusien havaintojen tekemiseen esimerkiksi p\u00f6lyttym\u00e4ll\u00e4 arkistoissa tai seuraamalla, mit\u00e4 koehuoneessa istuvat koehenkil\u00f6t tekev\u00e4t. Meid\u00e4t on my\u00f6s helppo mielt\u00e4\u00e4 \u201ctosiasioiden\u201d selvitt\u00e4jiksi: tutkijoilta odotetaan vastauksia triviakysymyksiin kuten min\u00e4 vuonna P\u00e4hkin\u00e4saaren rauha solmittiin tai miten painava Maapallo on. Tutkimusalasta riippuen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n osa ja toisinaan suurin osa tutkijan ty\u00f6st\u00e4 onkin empiirist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 eli maailman havainnointia. Mutta jotta havainnoista \u2013 vaikkapa koehenkil\u00f6iden reaktionopeudesta tai arkistosta l\u00f6ytyneest\u00e4 kirjeest\u00e4 \u2013 voidaan jalostaa tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4, meid\u00e4n on j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 havainnot jonkinlaisiksi k\u00e4sitteiksi ja teorioiksi. <\/p>\n\n\n\n
Yrit\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa avata lyhyesti sit\u00e4, miten ihmistieteiden tutkija tuottaa havainnoista tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ne teorioiksi. Havaintojeni mukaan hyvin monella ihmisell\u00e4 on ihmistieteiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tekemisest\u00e4 hyvinkin hatara k\u00e4sitys: siin\u00e4 miss\u00e4 fyysikon saattaa viel\u00e4 voida kuvitella laskemassa laskuja tai k\u00e4yttelem\u00e4ss\u00e4 valtavia hiukkaskiihdyttimi\u00e4, ihmistieteilij\u00e4n ty\u00f6 saattaa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 lukemiselta ja erikoisen kuuloisista sanoista v\u00e4ittelylt\u00e4. Siksi yrit\u00e4n nyt kertoa, mit\u00e4 oikeastaan teemme, miten me sen teemme, ja miksi sill\u00e4 on merkityst\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Aloitetaan kuitenkin siit\u00e4, miksi teoriat ja k\u00e4sitteet ovat ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllisi\u00e4. Asian ymm\u00e4rt\u00e4miseksi kannattaa ehk\u00e4 kuulla tarina er\u00e4\u00e4st\u00e4 leiv\u00e4npaahtimesta. <\/p>\n\n\n\n
Vuonna 2008 brittil\u00e4inen muotoilun opiskelija Thomas Thwaites sai idean lopputy\u00f6kseen: h\u00e4n rakentaisi toimivan leiv\u00e4npaahtimen (Thwaites, 2011)\u2060. Mallien rakentaminen on osa muotoilijan koulutusta, ja opiskelujensa aikana useimmat muotoilijat rakentavat itse lukuisia malleja yksinkertaisista hahmomalleista pitk\u00e4lle vietyihin toimiviin prototyyppeihin. <\/p>\n\n\n\n
Thwaites oli kuitenkin tiett\u00e4v\u00e4sti ensimm\u00e4inen, joka halusi todella rakentaa mallinsa itse. Kokonaan. Materiaaleista alkaen. <\/p>\n\n\n\n
Yleens\u00e4 mallia rakentava muotoilija menee varastoon tai kauppaan ja ostaa tarvitsemansa osat ja materiaalit: tasaiseksi valssatun ter\u00e4slevyn, valmiiksi taotut ruuvit ja mutterit, s\u00e4hk\u00f6johdon ja niin edelleen. Thwaites halusi kuitenkin tutkia, miten kivist\u00e4 ja muutamista muista l\u00e4hinn\u00e4 likaa muistuttavista aineista syntyy toimiva s\u00e4hk\u00f6laite. <\/p>\n\n\n\n