Ensimmäinen tähän hankkeeseen liittyvä tieteellinen artikkeli on julkaistu Material Religion -lehdessä. Artikkelin nimi on The Materiality of Finnish Folk Magic: Objects in the Collections of the National Museum of Finland ja se perustuu konferenssiesitelmään, jonka pidin vuonna 2014 Manchesterissa (TAG).
Artikkelia saa ladata oheisen linkin takaa. Latausmäärä on kuitenkin rajoitettu, joten jos lataaminen ei onnistu, ota minuun yhteyttä. Lähetän mielelläni artikkelin sinulle PDF-tiedostona sähköpostitse.
Suomen Kansallismuseon taikakortisto on vanha korttihakemisto, johon on kerätty museoon talletettujen taikaesineiden perustietoja. Kortteja hakemistossa on noin 250 ja esineitä korteille on kerätty yli 300 kappaletta. Kortisto on järjestetty esineen hankintapaikkakunnan mukaan ja joukossa on myös luovutetun Karjalan alueelta saatuja esineitä. Korttiin on kirjoitettu, yleensä käsin, kunkin esineen luettelonumero ja lyhyt kuvaus esineestä. Joistakin esineistä on korttiin vielä liimattu mustavalkoinen valokuva.
Kansallismuseon taikaesinekortisto on minulle korvaamaton apu.
Vaikka tällainen hakemisto on jo nykyaikana melko vanhanaikaisen tuntuinen, se on tutkijalle todella arvokas apu. Kaikkia museoiden esineluetteloita ei ole ehditty vielä digitoida, joten tietoja ei voi hakea tietokoneella hakusanoin. Sen sijaan voi Kansallismuseon kokoelmapuolella käydessään selata nippua kortteja, joiden avulla tutkija voi päätellä, mistä esineistä hakee luettelonumeron perusteella lisätietoja itse esineluettelosta.
Sain taikakortiston tietojen viemisen omaan tietokantaani valmiiksi, joten seuraavana vuorossa ovatkin juuri esineluettelot. Niistä voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoista lisätietoa esineen käytöstä ja siitä, miten se on tullut museoon.
Taikaesinekokoelmassa on huomatta määrä pieniä, veden pyöristämiä, sileitä kiviä. Näitä kutsutaan yleensä käärmeenkäräjäkiviksi. Tarinan mukaan käärmeet kokoontuivat keväisin käräjille, joissa tuomittiin eniten syntiä tehnyt käärme. Tällaisia käärmeiden käräjiä voi toki edelleenkin havaita; kyseessä on siis kevätauringon herättämät kyyt, jotka suurin joukoin alkavat liikehtiä yhteisen talvipesänsä ympäristössä.
Kyyt pitivät vuoronperään kiveä suussa käräjien aikana, vanha kansa tiesi. Näin kiveen ”latautui” suurta voimaa. Onnekas käärmeenkäräjäkiven löytäjä sai haltuunsa taikaesineen, joka erityisen hyvin auttoi käräjillä käydessä. Sitä kun piti taskussaan, niin ”ei vapissut” ja näin saattoi varmistua oman asiansa voitosta.
Kuvassa on 7 kpl pyöreäksi hioutuneita käärmeen käräjäkiviä ja pieni kupparin sarvi harmaassa kangaspussissa. Lappeenrannan museot. CC-BY-NC-ND 4.0
Väitöksen jälkeinen tutkimushankkeeni otsikolla Suomalaisten museokokoelmien taikaesineet – kansanuskon arkeologia on alkanut maaliskuun alusta. Työni alkaa projektin aineiston parissa. Olen käynyt Kansallismuseossa kopioimassa ns. taikakortiston ja vien nyt kortiston tietoja omaan tietokantaani.
Välillä vanhan käsialan tulkitseminen on hankalaa, mutta aineistossa on todella kiinnostavia esineitä ja tästä projektista tuleekin taatusti jännittävä!
