{"id":114,"date":"2016-03-17T09:53:01","date_gmt":"2016-03-17T09:53:01","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/?page_id=114"},"modified":"2016-03-17T09:53:57","modified_gmt":"2016-03-17T09:53:57","slug":"perusasioita-maisemasta","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/satakunnan-ymparistokoulu\/nakkilan-ymparistopolku\/perusasioita-maisemasta\/","title":{"rendered":"Perusasioita maisemasta"},"content":{"rendered":"<div id=\"section_1\">\n<h3 class=\"editable\">Luonnonmaiseman piirteit\u00e4<\/h3>\n<h3 class=\"editable\">Kasvillisuus<\/h3>\n<p>Nakkila kuuluu kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan hemiboreaaliseen valkovuokkovy\u00f6hykkeeseen. Kokem\u00e4enjokivarren lehdot ovat n\u00e4ytt\u00e4vin osa nakkilalaista luontoa. Palojoki, Tattaranjoki ja useat ojat ovat uurtaneet maisemaan kolvelaaksoja, joiden kautta lehtokasvillisuus levitt\u00e4ytyy laajalti Kokem\u00e4enjoen rantoja kauemmas. Nuo kolvelaaksot ovat Nakkilan luonnon erikoisuuksia.<\/p>\n<p>Hienoimmat ja laajimmat lehdot ovat Ruskilankosken, Kukkaskosken, Takaver\u00e4j\u00e4nojan, Arantilan ja Lammaisten lehdot sek\u00e4 Maksanojan lehto korpineen ja kolveineen.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<\/div>\n<div id=\"section_2\">\n<h3 class=\"editable\">Kulttuurimaiseman piirteit\u00e4<\/h3>\n<h3 class=\"editable\">Arkeologinen perint\u00f6<\/h3>\n<p>Nakkilassa on asuttu muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6sl\u00f6yt\u00f6jen perusteella kivikauden lopulta alkaen. Kivikauden ja pronssikauden vaihteessa alueella oli viel\u00e4 laaja merenlahti, joka peitti alleen nykyiset peltoaukeat. Merenpinnan korkeus oli tuolloin noin 30 metri\u00e4 nykyisen merenpinnan yl\u00e4puolella. Kokem\u00e4enjoen suu oli Lammaistenkosken paikkeilla. Muinainen merenlahti on edelleen selv\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Nakkilan maisemassa joen molemmin puolin avautuvana laajana peltoaukeana, jota reunustavat mets\u00e4iset harjanteet. Pronssikauden (n. 1500 \u2013 500eaa.) aikana lahden rannat vet\u00e4ytyiv\u00e4t ja asutus alkoi muodostua pysyv\u00e4mm\u00e4ksi. Uusimpien tutkimusten mukaan Nakkilassa harjoitettiin jo tuolloin karjataloutta. N\u00e4it\u00e4 varhain asuttuja lahden rantamia ovat esimerkiksi Leistil\u00e4nj\u00e4rven ja Kokem\u00e4enjoen koillispuolella kulkevat mets\u00e4iset sel\u00e4nteet.\u00a0 Nakkilasta on l\u00f6ytynyt runsaasti pronssikautisia hautaraunioita.<\/p>\n<p>Penttalan kalmistol\u00f6yt\u00f6 sijoittuu vanhemmalle roomalaisajalle (50 \u2013 200 jaa.) ja on aikansa merkitt\u00e4vimpi\u00e4 Satakunnassa.<br \/>\nPenttala sijaitsi tuolloin joen suussa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen asutus siirtyi kuitenkin jokea pitkin sis\u00e4maahan eik\u00e4 Nakkilasta ole<br \/>\nasutusl\u00f6yt\u00f6j\u00e4 my\u00f6h\u00e4isemm\u00e4lt\u00e4 rautakaudelta.<\/p>\n<\/div>\n<div id=\"section_3\">\n<h3 class=\"editable\">Asutus vakiintuu<\/h3>\n<p>Keskiajalla asutus alueella vakiintui ja meren alta paljastuneet rehev\u00e4t maat otettiin viljelykseen. Alueelle alkoi muodostua pysyvi\u00e4 kyli\u00e4. N\u00e4it\u00e4 keskiaikaisia kyli\u00e4 Nakkilassa ovat Anola, Lammainen, Leistil\u00e4, Kukonharja, Masia, Myll\u00e4rinkyl\u00e4, Ruhattu eli Ruhade, Ruskila, Tattara ja Viikkala. Vuoden 1540 maakirjassa Nakkilassa mainitaan olleen yhteens\u00e4 80 taloa. Taloluvultaan suurimmat kyl\u00e4t olivat Leistil\u00e4 (15 verotaloa) ja Masia (13). Muiden kylien taloluvut olivat: Tattara 11, Kukonharja 8, Ruhade 5, Viikkala 4, Anola 4, Arantila, Lammainen, Ruskila ja Villil\u00e4 3 sek\u00e4 Myll\u00e4rinkyl\u00e4, Nakkila ja Soinila 2. Lis\u00e4ksi Kirkkosaaressa ja Pakkalassa oli yksi talo. Verotalojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kuitenkin v\u00e4heni seuraavina vuosisatoina muunmuassa ankarien ilmasto-olojen ja sotien vuoksi ja Isonvihan j\u00e4lkeen vuonna 1725 Nakkilassa oli en\u00e4\u00e4 60 taloa.<\/p>\n<p>Asutuksen vakiintuessa keskiajalla kyl\u00e4asutus perustui sarkajakoon, jossa pellot oli jaettu taloille tasapuolisesti kapeina<br \/>\nlohkoina tiiviin ryhm\u00e4kyl\u00e4n ymp\u00e4rilt\u00e4. 1700-luvun lopulla suoritettiin isojako, jossa peltolohkot yhdistettiin tilakohtaisesti<br \/>\nisommiksi kokonaisuuksiksi. Hyvin tiiviiksi rakennetut ryhm\u00e4kyl\u00e4t olivat herkki\u00e4 tuhoutumaan tulipaloissa ja isonjaon<br \/>\nj\u00e4lkeen kyl\u00e4t alkoivat v\u00e4hitellen hajota ja taloja siirrettiin kauemmaksi toisistaan omien peltojensa keskelle. N\u00e4m\u00e4<br \/>\nsuurten peltoaukeiden keskell\u00e4 olevat vanhat maatilakeskukset leimaavat edelleen Nakkilan maisemaa.<\/p>\n<\/div>\n<div id=\"section_4\">\n<h3 class=\"editable\">Arvokas kulttuurimaisema<\/h3>\n<p>Satakunnan rannikon maisemalle\u00a0 ominainen ilmi\u00f6, maankohomainen ja sen aiheuttamat muutokset j\u00e4\u00e4kauden j\u00e4lkeisess\u00e4 maisemassa ovat luoneet perustan nykyiselle kulttuurimaisemalla. Vuosituhansia Nakkilassakin jatkunut ihmissen ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4linen vuorovaikutus on tuottanut kunnan alueelle paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita kohteita ja alueita.<\/p>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Luonnonmaiseman piirteit\u00e4 Kasvillisuus Nakkila kuuluu kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan hemiboreaaliseen valkovuokkovy\u00f6hykkeeseen. Kokem\u00e4enjokivarren lehdot ovat n\u00e4ytt\u00e4vin osa nakkilalaista luontoa. Palojoki, Tattaranjoki ja useat ojat ovat uurtaneet maisemaan kolvelaaksoja, joiden kautta lehtokasvillisuus levitt\u00e4ytyy laajalti Kokem\u00e4enjoen rantoja kauemmas. Nuo kolvelaaksot ovat Nakkilan luonnon erikoisuuksia. &hellip; <a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/satakunnan-ymparistokoulu\/nakkilan-ymparistopolku\/perusasioita-maisemasta\/\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":185,"featured_media":0,"parent":110,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-114","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/114","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/users\/185"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=114"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":309,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/114\/revisions\/309"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/110"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}