{"id":1554,"date":"2017-04-19T11:39:45","date_gmt":"2017-04-19T11:39:45","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/?page_id=1554"},"modified":"2017-04-19T11:39:45","modified_gmt":"2017-04-19T11:39:45","slug":"susiportteja-vanhassa-raumassa","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/vanhan-rauman-aarrekartta\/susiportteja-vanhassa-raumassa\/","title":{"rendered":"Susiportteja Vanhassa Raumassa"},"content":{"rendered":"
\"\"

Huhtla. Jalmari Karhula 1933.
Rauman museon kokoelmat<\/p><\/div>\n

\"\"

Iso-Klupula. C.J.Gardberg 1950.
Rauman museon kokoelmat<\/p><\/div>\n

\"\"

Tyykl\u00e4. Jalmari Karhula 1933.
Rauman museon kokoelmat<\/p><\/div>\n

L\u00e4nsi- ja Etel\u00e4-Suomen sarkajakoisissa kyliss\u00e4 rakennukset sijoitettiin keskiajalta l\u00e4htien tiiviiksi ryhmiksi talojen omille, rajatuille tonteille.\u00a0 Nelikulmaista tai suorakaiteen muotoista pihaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t asuin- ja ulkorakennukset.\u00a0 Rakennukset olivat kiinni toisissaan, ja yhden talon rakennuksia saattoi olla jopa 20 tai 30 samalla tontilla. Rakennusten keskelle j\u00e4\u00e4v\u00e4 piha jaettiin kahtia, jolloin samalle tontille syntyi kaksi erillist\u00e4 pihaa: mies- ja karjapiha.\u00a0 Umpipihaan p\u00e4\u00e4si kulkemaan erillisist\u00e4 kulkuaukoista, jotka suljettiin porteilla. Umpipiharakenne ja portit suojasivat talon asukkaita<\/a> pedoilta, naapureilta sek\u00e4 tuntemattomilta kulkijoilta.<\/em> Susiportista p\u00e4\u00e4sikin nopeasti h\u00e4tyytt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hestyvi\u00e4 petoel\u00e4imi\u00e4.<\/p>\n

On my\u00f6s arveltu, ett\u00e4 umpipiharakennustapaan olisivat vaikuttaneet sielulliset tekij\u00e4t\u00a0 sarkajaon ja turvallisuusn\u00e4k\u00f6kohtien lis\u00e4ksi. On arveltu, ett\u00e4 is\u00e4nn\u00e4n itsetuntoa oli omiaan nostamaan kaikilta puolin suljettu piha, mihin viittaa jo vanha sanontakin:\u00a0 \u201dtalo kuin linna ja poika kuin herra\u201d. Tietenkin kaikilta puolin suojattu piha oli my\u00f6s mieluisa olinpaikka aikana, jolloin ei ollut viel\u00e4 puuistutuksia talon ymp\u00e4rill\u00e4 suojaamassa talven tuiskuilta. 1700-luvulla umpipihat alkoivat menett\u00e4\u00e4 suosiotaan s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten parissa, mutta talonpoikaisv\u00e4est\u00f6n parissa umpipihoja arvostettiin asumismuotona hyvinkin pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Susiportit eiv\u00e4t suinkaan olleet ainoa tapa suojella kotiel\u00e4imi\u00e4 pedoilta. Lehmi\u00e4 suojeltiin erilaisilla loitsuilla. Kuonot tervattiin, ja ennen uloslaskua lehm\u00e4 kierr\u00e4tettiin kolmasti karjapihan ymp\u00e4ri. Lehmien kaulaan saatettiin sitoa my\u00f6s pussi, jossa oli traania ja ruutia. Hajun uskottiin karkottavan sudet pois karjan l\u00e4hettyvilt\u00e4.<\/p>\n

Susimusta y\u00f6
\n<\/strong>Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi! Pist\u00e4 sieni sieraimehen, toisehen omenamarja, jottei henki haisahtele, tuuhahtele karjan tuuhku! Silm\u00e4t silkill\u00e4 sitele, korvat k\u00e4\u00e4ri k\u00e4\u00e4rehell\u00e4, jottei kuule kulkevia, ei n\u00e4e k\u00e4velevi\u00e4! (Kalevala, kahdesnelj\u00e4tt\u00e4 runo)<\/p>\n

Sudenkarkoitusloitsu. Runossa toivotaan ettei susi haistaisi karjaa eik\u00e4 kuulisi eik\u00e4 n\u00e4kisi.<\/p>\n

Sudet Raumalla<\/u><\/strong><\/p>\n

Sudenmets\u00e4st\u00e4jia<\/strong><\/p>\n

Rauman maalaiskunnassa Uotilassa asunut mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 Maurits Viljanen (synt.20.9.1863) on kertonut tappaneensa kymmenen sutta Uotilan takametsist\u00e4.\u00a0 Sudet h\u00e4n on pyydyst\u00e4nyt\u00a0 raudoilla haaskoilta. Suden vuotuinen reviiri on noin 700-1000 neli\u00f6kilometri\u00e4, joten turhaan ei liene Vanhan Raumankin susiportteja susiporteiksi kutsutun.<\/p>\n

Murtamon tienhaaran l\u00e4hettyvill\u00e4 taasen oli Matti Vahteristolla sudenkuoppa, josta h\u00e4n sai useampia susia. Sudet h\u00e4n otti kuopasta el\u00e4v\u00e4n\u00e4 siten, ett\u00e4 h\u00e4net laskettiin saavissa kuoppaan. Kerrotaan, ett\u00e4 sudet olivat usein hyppineet saavia vasten saaden saavin vanteista hampaillaan kiinni, ja n\u00e4in ollen uhanneet vakavasti pyyt\u00e4j\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Suutarimestari Tilen sudenkuopassa<\/strong><\/p>\n

(muistiinmerkitty 23.1.1942)<\/p>\n

Noin vuonna 1880 Rauman maalaiskunnan Uotilan kyl\u00e4ss\u00e4 asui suutarimestari Tilen, joka oli my\u00f6s taitava viulunsoittaja. \u00a0Paikkakuntalaisten keskuudessa Tileni\u00e4 kutsuttiin Tiluksi. Kerran oltuaan humalassa Tilu putosi sudenkuoppaan, jossa aika alkoi k\u00e4yd\u00e4 pitk\u00e4ksi. Tilu oli tulossa juhlista, joissa h\u00e4n oli ollut soittajana, ja n\u00e4in ollen h\u00e4nell\u00e4 oli viulu mukanaan. Tilu alkoi aikansa kuluksi soittamaan viulua, ja kohta h\u00e4n saikin yleis\u00f6\u00e4, kaksi ulvovaa sutta. Humala h\u00e4lveni nopeasti, ja Tilu j\u00e4rkeili, ett\u00e4 jatkamalla soittamista sudet jatkaisivat ulvontaansa, eiv\u00e4tk\u00e4 ulvoessaan pystyisi puremaan. Viulu soi ja sudet ulvoivat. T\u00e4h\u00e4n meteliin her\u00e4si\u00a0 Vahteriston Matti, ja aikansa kuunneltuaan l\u00e4hti sudenkuopalleen ja pelasti Tilun. T\u00e4st\u00e4 palkaksi h\u00e4n kaksi sutta nahkoineen ja tapporahoineen.<\/p>\n

Raumalaisille n\u00e4yteltiin 10 pennin maksusta Vornasen koiraa sutena <\/strong><\/p>\n

(kertonut Maurits Viljanen 23.1.1942)<\/p>\n

Susivuosina 1880-1881 kaivettiin Raumankin l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n sudenkuoppia suden pyydyst\u00e4mist\u00e4 varten. Sudet otettiin yleens\u00e4 kuopista pois el\u00e4vin\u00e4, koska ei haluttu kuopan tahriintuvan vereen, jolloin seuraava kuoppaa l\u00e4hestyv\u00e4 peto olisi haistanut veren ja n\u00e4in ollen v\u00e4ltt\u00e4nyt kuopan. Uotilan kyl\u00e4n mailla oli raumalaisella telegrafip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Lindbergill\u00e4kin oma susikuoppansa.\u00a0 Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuopassa oli sutta muistuttava otus, ja sudeksi sit\u00e4 varmuudella luultiinkin. Otus vangittiin ja tuotiin Raumalle, jossa sit\u00e4 n\u00e4ytettiin 10 pennin maksusta sutena raumalaisille. Samaan aikaan L\u00e4nsi-Suomessa oli hallitusvallan pyynn\u00f6st\u00e4 Vornanen, kuuluisa mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 poikineen Karjalasta , pyydyst\u00e4m\u00e4ss\u00e4 susia. Vornanen kuuli uutisen telegrafip\u00e4\u00e4llik\u00f6n sudesta ja l\u00e4hti sutta katsomaan. Kuinka ollakaan, susi paljastuikin Vornasen vanhaksi koiraksi! Koira, todenn\u00e4k\u00f6isesti vankka Karjalan karhukoira, oli retkell\u00e4\u00e4n pudonnut kuoppaan, ja oli n\u00e4in ollen p\u00e4\u00e4tynyt susimannekiiniksi.\u00a0 Suden esittely sai nolon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen,\u00a0 jolloin lienev\u00e4t ukot kimmastuneet toisilleen, sill\u00e4 Vornanen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt 10-penniset takaisinmaksettaviksi raumalaisille.<\/p>\n

27.1.1892 Rauman Lehti no 8<\/strong><\/p>\n

Kahden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Rauman kaupungista oli havaittu sudenj\u00e4ljet. \u00a0Uutinen oli otsikoitu \u201dSotaan susia vastaan!\u201d.<\/p>\n

Rauman tappajasusi valtakunnallinen uutinen vuonna 1956 <\/strong><\/p>\n

Rauman seudulla liikkui hein\u00e4kuussa 1956 peto, joka tappoi 72 kotiel\u00e4int\u00e4. Pedon tarinaa seurattiin tiiviisti valtakunnan lehdist\u00f6ss\u00e4 . Lopulta peto tunnistettiin sudeksi. Susi onnistui v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 useamman viikon, ja havaintoja siit\u00e4 saatiinkin joka puolelta Rauman l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Lehdist\u00f6 oli alusta asti kiinnostunut\u00a0 pedon tarinasta, ja juttuja kirjoitettiinkin metrikaupalla dramatiikalla h\u00f6ystettyn\u00e4. Herkimm\u00e4t pelk\u00e4siv\u00e4t liikkua ulkona, vaikkei mit\u00e4\u00e4n todellista vaaraa ollut. Havaintojen l\u00e4hestyess\u00e4 kaupunkia susi muuttui lehtikirjoittelussa verenhimoiseksi pedoksi ja lampaat lammasraukoiksi. \u00a0Sudelle kaavailtiin my\u00f6s ilvest\u00e4 rikoskumppaniksi. Lopulta susi kaadettiin, ilvest\u00e4 ei kuitenkaan saatu kiinni 300 miehenk\u00e4\u00e4n voimin.\u00a0 Tapahtuman muistoksi on pystytetty\u00a0 patsas Rauman ja Eurajoen rajalle.<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

Kaikki internet-osoitteet on tarkistettu 13.4.2017<\/p>\n

Kirjallisuus<\/strong><\/p>\n

Vainio Markku: Seiskapassilta Protikkoon ja Fyyrille. \u00ad Rauman Mets\u00e4stysseuran satavuotistaival 1907-2007. 2007.<\/p>\n

Satakunnan Nuorisoseurain liiton julkaisuja:Vanhaa Satakuntaa J.J.Mikkola,K.N.Hanhij\u00e4rvi, K.E. Kallio, J.Karhula,Toivo Kaukoranta. Tyrv\u00e4\u00e4n kirjapaino Osakeyhti\u00f6. Vammala 1934.<\/p>\n

Verkkosivut<\/strong><\/p>\n

06\/2011. Susiportti. Suomen maatalousmuseo Sarka.<\/p>\n

http:\/\/www.sarka.fi\/kuukauden-esine-062011-susiportti\/<\/a><\/p>\n

Suden elintavat ja lis\u00e4\u00e4ntyminen.<\/p>\n

www.suurpedot.fi\/lajit\/susi\/elintavat-ja-lisaantyminen.html<\/p>\n

 <\/p>\n

Jalom\u00e4en umpipiha. Wikipedia.<\/p>\n

https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Jalom%C3%A4en_umpipiha<\/p>\n

 <\/p>\n

Armi Jaloniemen kotisivut. Kalevala. Susimusta y\u00f6.<\/p>\n

http:\/\/armijaloniemi.net\/kalevala\/<\/p>\n

 <\/p>\n

Jalmari Karhula. Wikipedia.<\/p>\n

https:\/\/fi.wikipedia.org\/wiki\/Jalmari_Karhula<\/p>\n

Valokuvat<\/strong><\/p>\n

Mustavalkokuvat: Jalmari Karhu 1933, Rauman museon kokoelmat<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

L\u00e4nsi- ja Etel\u00e4-Suomen sarkajakoisissa kyliss\u00e4 rakennukset sijoitettiin keskiajalta l\u00e4htien tiiviiksi ryhmiksi talojen omille, rajatuille tonteille.\u00a0 Nelikulmaista tai suorakaiteen muotoista pihaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t asuin- ja ulkorakennukset.\u00a0 Rakennukset olivat kiinni toisissaan, ja yhden talon rakennuksia saattoi olla jopa 20 tai 30 samalla tontilla. … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":211,"featured_media":0,"parent":1473,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-1554","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1554","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/users\/211"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1554"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1554\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1566,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1554\/revisions\/1566"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1473"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1554"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}