Reposaaren luotsien tukikohta oli avoveden aikana S\u00e4pin saaressa. Luotsiperheet asuivat saaressa vuoroittain, nelj\u00e4n viikon jakson kerrallaan. Luotsitupa rakennettiin 1871. S\u00e4pin luotsiaseman toiminta lakkautettiin 1955. Laivaliikennett\u00e4 ja rahtia liikkui merelt\u00e4 maihin my\u00f6s virallisen merenkulun ulkopuolella luotsiasemien v\u00e4lill\u00e4. 1900-luvun alussa esitettiin, ett\u00e4 Kallon luotsiaseman luotsi ja luotsivanhin siirtyisiv\u00e4t S\u00e4ppiin ja luotsaus keskitett\u00e4isiin sinne saaristoon suuntauneen salakuljetuksen kitkemiseksi. Luotsipaikka p\u00e4\u00e4tettiinkin siirt\u00e4\u00e4 S\u00e4ppiin 1911 ja luotseille rakennettiin uusi luotsitupa 1912. Luotsiasema ei kuitenkaan siirtynyt Kallosta S\u00e4ppiin, sill\u00e4 luotsi- ja majakkalaitoksen ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4misen yhteydess\u00e4 suomalaiset virkamiehet irtisanoutuivat teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n. L\u00e4hestyv\u00e4 I maailmansota vei huomion sotalaivaston teht\u00e4viin, ja S\u00e4pin uusi luotsiasema sai lopulta toimia ven\u00e4l\u00e4isten vartiosotilaiden asemapaikkana 1913-1917. Sotavuosien vuosien aikana luotsien lis\u00e4ksi my\u00f6s majakanvartijat j\u00e4ttiv\u00e4t S\u00e4pin. ven\u00e4l\u00e4iset sotilaat k\u00e4yttiv\u00e4t majakkaa t\u00e4hystyspaikkanaan. Uusi luotsituparakennus siirrettiin sodan j\u00e4lkeen Kalloon 1918 ja S\u00e4ppiin j\u00e4i vain alkuper\u00e4inen luotsitupa. Luvian Pirskerin luotsiaseman lopetettua toimintansa 1926 my\u00f6s Luvian luotsit siirtyiv\u00e4t hoitamaan S\u00e4pin luotsiasemaa Reposaaren luotsiaseman alaisuudessa.<\/p>\n
Luotsiperheill\u00e4kin oli saaressa lehm\u00e4. Talvet luotsien lehm\u00e4 vietti saarella asuneen Qvikstr\u00f6mien kalastajaperheen hoidossa. Perhe sai palkakseen lehm\u00e4st\u00e4 lypsetyn maidon lehm\u00e4n rehujen vastineeksi. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 luotsien saapuessa lehm\u00e4\u00e4ns\u00e4 hakemaan ei sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n. Kovana talvena 11-henkinen kalastajaperhe oli joutunut teurastamaan lehm\u00e4n omaksi ravinnokseen. Luotsiperheill\u00e4 oli my\u00f6s pieni pelto luotsituvan l\u00e4hell\u00e4 perunanviljely\u00e4 varten. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 luotsiaseman vapaudesta nauttinut kes\u00e4possu oli l\u00f6yt\u00e4nyt perunamaan ja tonkinut kaikki perunat yl\u00f6s mullasta omaksi ravinnokseen.<\/p>\n
Luotsien teht\u00e4v\u00e4n oli maissa ollessaan valmistaa reimarikoreja. Ellei luotsi saanut urakkaansa valmiiksi saarikomennuksen aikana, jatkettiin urakkaa Reposaaressa.<\/p>\n
Reposaaren luotsien tukikohta oli avoveden aikana S\u00e4pin saaressa. Luotsiperheet asuivat saaressa vuoroittain, nelj\u00e4n viikon jakson kerrallaan. Luotsitupa rakennettiin 1871. S\u00e4pin luotsiaseman toiminta lakkautettiin 1955. Laivaliikennett\u00e4 ja rahtia liikkui merelt\u00e4 maihin my\u00f6s virallisen merenkulun ulkopuolella luotsiasemien v\u00e4lill\u00e4. 1900-luvun alussa esitettiin, ett\u00e4 … Lue loppuun ![\"S\u00e4pin](\"http:\/\/blogit.utu.fi\/koekulttuuriperinto\/wp-content\/uploads\/sites\/63\/2016\/03\/S\u00e4pin-luotsiasema.png\")
<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"