Yksi tärkeä osa-alue vieraan kielen oppimisessa on taito oppia kirjoittamaan vieraalla kielellä. Kuten äidinkielellä, myös vieraalla kielellä kirjoitettaessa on kirjoittajan pystyttävä kirjoittamaan yhtenäisiä tekstejä, jotka eivät koostu irrallisista ajatuksista, vaan muodostaa yhden loogisen kokonaisuuden. Toisin sanoen tekstien on oltava sidosteisia. Tekstin eri osien välille voi luoda sidosteisuutta monilla eri keinoilla, esimerkiksi käyttämällä synonyymejä, vastakohtia tai ylä- ja alakäsitteitä. Tällaisia sidoskeinoja kutsutaan leksikaalisiksi koheesiokeinoiksi. Tekstin sidosteisuutta voi kuitenkin lisätä myös toisella tavalla, nimittäin ilmaisemalla sanojen, lauseiden ja virkkeiden välisiä merkityssuhteita. Tämä tapahtuu käyttämällä konnektoreja, eli konjunktioita tai adverbeja, jotka ilmaisevat, millainen suhde kahden eri tekstin osan välillä on. Esimerkiksi kaksi lausetta ”Matti menee kauppaan.” ja ”Hän haluaa ostaa jäätelöä”, voidaan yhdistää toisiinsa syytä ilmaisevan konnektorin ”koska” avulla.
Väitöstutkimuksessani haluan selvittää, kuinka ruotsin kielen oppijat oppivat ilmaisemaan edellisen esimerkin kaltaisia merkityssuhteita tekstin eri osien välillä. Kuten edellä mainittiin, sidosteisuuden oppiminen on tärkeä osa vieraalla kielellä kirjoittamista, mistä huolimatta konnektorien käyttöä oppijoiden teksteissä ei juurikaan ole aiemmin tutkittu, etenkään ruotsin kielen osalta. Väitöstutkimukseni tarkoituksena onkin täyttää tämä aukko aiemmassa tutkimuksessa ja parantaa näin ymmärrystämme siitä, kuinka ruotsin kielen oppijat oppivat kirjoittamaan sidosteisia tekstejä.
Väitöstutkimukseni tarkastelee lisäksi konnektorien käyttöä kahdesta uudesta näkökulmasta. Ensinnäkin tutkin konnektorien käyttöä kolmannen kielen oppimisen näkökulmasta. Kolmannen kielen oppiminen tarkoittaa tilannetta, jossa kielenoppija osaa jo vähintään yhtä vierasta kieltä ruotsin kielen lisäksi. Kolmannen kielen oppimisen näkökulmasta haluan selvittää, kuinka oppijan eri kielet (äidinkieli sekä eri vieraat kielet) ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Oppija voi esimerkiksi käyttää tekstissään kohdekielisen konnektorin ”när” asemesta englannin konnektoria ”when” tai äidinkielen konnektoria ”kun”.
Toinen uusi näkökulma tutkimuksessani on konnektorien käytön tutkiminen kirjoitusprosessin aikana. Käytän tutkimuksessani aineistoa, joka on kerätty näppäilyntallennusohjelma ScriptLogin avulla. ScriptLog-ohjelma tallentaa koko kirjoitusprosessin, eli näyttää kaikki kirjoittajan pitämät tauot sekä hänen tekemänsä lisäykset, poistot ja muokkaukset. Ohjelman käyttäminen mahdollistaa sen, että voin tutkia valmiissa tekstissä esiintyvän konnektorien käytön lisäksi myös sen, kuinka kirjoittaja muokkaa konnektoreja rakentaessaan tekstistään sidosteista kokonaisuutta.
Myös tutkimukseni teoreettinen tausta tuo uuden näkökulman aiempaan tutkimukseen konnektorien käytöstä kielenoppijoiden teksteissä. Tutkimukseen valitsemani teoreettinen viitekehys on systeemis-funktionaalinen lingvistiikka (SFL), joka on englantilaisen kielitieteilijän M.A.K. Hallidayn kehittämä kielioppiteoria, jonka perusidea on se, että kieltä voi tutkia kahdesta näkökulmasta: kielisysteeminä sekä kieltä sen eri käyttötilanteissa. Tämä teoria tarjoaa valmiit analyysityökalut konnektorien tutkimiseen sekä mahdollistaa konnektorien eri käyttötarkoitusten tutkimisen. Tätä teoriaa ei juurikaan ole sen monista eduista huolimatta käytetty tutkittaessa ruotsia toisena tai kolmantena kielenä. Täten tutkimukseni tarjoaa myös mahdollisuuden kehittää SFL-teoriaa toisen kielen oppimisen teoriana. Avaan tutkimuksen teoreettista taustaa tarkemmin omassa blogitekstissään myöhemmin.
Tiivistäen väitöstutkimukseni tavoitteena on siis selvittää, kuinka ruotsin kielen oppijat oppivat ilmaisemaan tekstin eri osien (sanojen, lauseiden ja virkkeiden) välisiä merkityssuhteita kielen oppimisen eri vaihessa. Tarkoituksena on myös selvittää, kuinka monikielisen oppijan eri kielet ovat vuorovaikutuksessa keskenään oppijoiden kirjoittaessa ruotsinkielisiä tekstejä sekä kuinka oppijat muokkaavat konnektoreja kirjoitusprosessin aikana.
Väitöstutkimukseni on artikkeliväitöskirja, joka koostuu neljästä eri artikkelista, joista jokaisessa tarkastellaan konnektorien käyttöä oppijoiden teksteissä eri näkökulmista. Kahdessa ensimmäisessä jo julkaistussa artikkelissa tarkastelen konnektorien käyttöä valmiissa teksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla. Artikkeli 1 keskittyy konnektorien käyttöön alkeistasolla olevien oppijoiden teksteissä (taitotasot A1-B1) ja artikkelissa 2 tarkastelen edistyneempien kielenoppijoiden (B1-C1) konnektorien käyttöä. Kahdessa seuraavassa artikkelissa käytän ScriptLog-dataa ja keskityn kirjoitusprosessiin. Näissä artikkeleissa tutkin myös, kuinka oppijat käyttävät kokonaisvaltaisia kielellisiä resurssejaan, eli kuinka oppijan eri kielet ovat keskenään vuorovaikutuksessa.