Kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4kuisena\np\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4tin huvikseni katsoa, jospa yhteishaun tulokset olisivat jo tulleet,\nsain iloisia uutisia: minut oltiin valittu opiskelemaan Kulttuurituotannon ja\nmaisemantutkimuksen koulutusohjelmaan! <\/p>\n\n\n\n
Kaikki j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t\nyhteishakua, sit\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 varmaan eniten. Olin henkisesti varautunut\nv\u00e4livuoteen, sill\u00e4 korkeakouluun p\u00e4\u00e4semisest\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kovaa kilpailua. Kun\ntilanne olikin nyt toinen, piti kaikki suunnitelmat laittaa uusiksi. Olin\nonnesta soikeana, mutta samalla peloissani. <\/p>\n\n\n\n
Muutto t\u00e4ysin vieraaseen\nkaupunkiin, uudet ihmiset ja yliopiston aloittaminen tuntuivat isoilta\nmuutoksilta, enk\u00e4 ollut varma, miten selvi\u00e4isin n\u00e4in suurista\nel\u00e4m\u00e4nmuutoksista. Lopulta en antanut pelkojeni pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minua. T\u00e4m\u00e4 oli se,\nmist\u00e4 olin aina haaveillut, enk\u00e4 aikonut per\u00e4\u00e4nty\u00e4 mahdollisuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Kun vihdoin opiskelupaikan\nhyv\u00e4ksymisen ja muuttoh\u00e4ss\u00e4k\u00e4n j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin asettumaan aloilleni, alkoi seikkailuista\nsuurin. Kaikki k\u00e4vi niin pian, etten edes tajunnut ensimm\u00e4isell\u00e4 luennolla\nistuessani, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on uusi arkeni. Vastuu, vapaus ja uudet velvollisuudet\ntuntuivat mahtavilta, mutta samalla opin paljon siit\u00e4, miten asiat tulisi\nhoitaa. <\/p>\n\n\n\n
Sanottakoon, ett\u00e4 kokemus\nkarttuu erityisesti silloin, kun joutuu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi vastoink\u00e4ymisi\u00e4. Samalla\noppii, ett\u00e4 kaikesta voi selvit\u00e4 ja nyt olen varmaan ihmisen\u00e4 vahvempi kuin\nkoskaan. Lopulta ajan vieriess\u00e4, yst\u00e4vien karttuessa ja talon tapoihin tottuessa\nkotiuduin viimein Poriin. <\/p>\n\n\n\n
Aluksi pelk\u00e4sin\ntavattoman paljon, etten ikin\u00e4 kotiutuisi, mutta ensimm\u00e4isen joululoman j\u00e4lkeen\npystyin jo varmuudella sanomaan Porin olevan uusi kotini. <\/p>\n\n\n\n
Olen kuitenkin\ntosiasiassa viihtynyt Porissa ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4ni l\u00e4htien, enk\u00e4 ep\u00e4ile\nsekuntiakaan etteik\u00f6 Pori olisi ollut oikea valinta. My\u00f6s kokemuksien ja\nmuistojen karttuessa yst\u00e4vien sek\u00e4 opiskelijatapahtumien lomassa, Porista tuli\nminulle yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n t\u00e4rke\u00e4. Erityisesti fuksivuoteni orientaatioviikko ja viime\nkes\u00e4 j\u00e4iv\u00e4t mieleeni, ehk\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni onnellisimpina aikoina.<\/p>\n\n\n\n
Aluksi pelk\u00e4sin Porin\nolevan liian pieni \u201dison kaupungin tyt\u00f6lle\u201d. Olin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Pori on paras\nmahdollinen starttikaupunki niille, jotka muuttavat ensikertaa omilleen tai\nvieraaseen kaupunkiin. Pori on sopivan kompakti yhdistelm\u00e4 kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4\nihminen voi el\u00e4miseens\u00e4 tarvita kiven heiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Jos keskustaa pidemm\u00e4lle\nuskaltaa l\u00e4hte\u00e4, Satakunta tarjoaa my\u00f6s mittavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n piilotettuja jalokivi\u00e4,\njoissa kannattaa vierailla. Tunnetuin n\u00e4ist\u00e4 on varmasti Yyteri, mutta mainittakoon\nAnkkalampi \u201dAnkkis\u201d, Yyterin lietteet ja Noormarkun ruukki. Porin kaupungin\nyksi omista sloganeista \u201dtodella outo, ehdottoman uniikki\u201d, pit\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 hyvin\npaikkansa ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivisella tavalla. \n<\/p>\n\n\n\n
Pelk\u00e4sin my\u00f6s, ettei\nPorissa olisi kokonsa takia \u201dkunnon opiskelijael\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d. Olin t\u00e4ss\u00e4kin asiassa hyvin\nv\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Tapahtumia riitt\u00e4\u00e4 ja pienien piirien takia kaikkiin on helpompi\ntutustua, on aina joku, johon tukeutua, ja ryhm\u00e4henki on korkea. T\u00e4m\u00e4 helpottaa\nmy\u00f6s opinnoissa, sill\u00e4 opettajilla on kaikille aikaa pienten ryhm\u00e4kokojen\nansiosta. <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi itsest\u00e4ni tuntui\nsilt\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6ysin heti orientaatioviikolla paikkani opiskelijayhteis\u00f6st\u00e4.\nIsommassa kaupungissa tilanne olisi voinut olla toinen. Varsinkin, kun\nhelmikuussa sai ensikertaa ulkoiluttaa omia haalareita, tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 nyt\nolen viimeist\u00e4\u00e4n osa vakiokalustoa. <\/p>\n\n\n\n
Ennen kaikkea Pori on opettanut minulle paljon siit\u00e4, kuka min\u00e4 olen. Tukiverkko kotona levisi Poriin uusien ihmisten kautta. Uudet yst\u00e4v\u00e4t ja kumppani, joista syntyi toinen perheeni ja tukeni Porissa, mahdollistivat kotiutumiseni kaupunkiin. Ilman heit\u00e4 en olisi t\u00e4ss\u00e4 nyt. <\/p>\n\n\n\n
Toivon my\u00f6s uutena\ntutorina, ett\u00e4 tulevat fuksit kokisivat olonsa yht\u00e4 tervetulleeksi ja\nkotiutuvat aikanaan Poriin, kuten min\u00e4 pari vuotta sitten. L\u00f6ysin digitaalisen\nkulttuurin avulla my\u00f6s unelma-alani ja mahdollisuuden kivuta kohti haluamaani\nammattia. <\/p>\n\n\n\n
Parasta humanistien\nkeskuudessa on kuitenkin se, ett\u00e4 osataan my\u00f6s revitell\u00e4, nauraa itselleen ja\nolla oma itsens\u00e4 t\u00e4ysin pyyteett\u00f6m\u00e4sti. Humanistina oleminen antaa vapauden\nsiihen, ett\u00e4 voi olla juuri sellainen kuin on kaikessa tavanomaisuudessaan ja\nerikoisuuksissaan. <\/p>\n\n\n\n
On varmaan parasta olla humanisti ja erityisen mahtavaa siit\u00e4 tekee juuri oma opiskelijayhteis\u00f6mme ja ainutlaatuinen kampuksemme.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Enni Eerik\u00e4inen, toisen vuoden kandiopiskelija<\/p>\n\n\n\n
Kuva: Rami M\u00e4hk\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4kuisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4tin huvikseni katsoa, jospa yhteishaun tulokset olisivat jo tulleet, sain iloisia uutisia: minut oltiin valittu opiskelemaan Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmaan! Kaikki j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t yhteishakua, sit\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 varmaan eniten. Olin henkisesti varautunut v\u00e4livuoteen, sill\u00e4 korkeakouluun p\u00e4\u00e4semisest\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kovaa kilpailua. Kun tilanne olikin nyt toinen, piti kaikki suunnitelmat laittaa uusiksi. Olin onnesta soikeana, mutta […]<\/p>\n","protected":false},"author":21321,"featured_media":1644,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1587","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1587","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/21321"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1587"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1587\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1650,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1587\/revisions\/1650"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1644"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1587"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1587"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1587"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}