{"id":1962,"date":"2020-07-23T14:54:12","date_gmt":"2020-07-23T12:54:12","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=1962"},"modified":"2020-07-23T17:03:49","modified_gmt":"2020-07-23T15:03:49","slug":"joen-tarkoitus-ihmisen-taju","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2020\/07\/23\/joen-tarkoitus-ihmisen-taju\/","title":{"rendered":"Joen tarkoitus, ihmisen taju"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Porin Toejoki tulvii 1950-luvulla. Kuva: Sven Raita \/ Satakunnan museo<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

I<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma j\u00e4rjesti hein\u00e4kuussa 2019 Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamaan tutkimushankkeeseen perustuneen Kokkeli<\/em><\/a>-seminaarin, jonne Maunu H\u00e4yrynen kutsui minut panelistiksi. Koin tilaisuuden er\u00e4\u00e4nlaiseksi jatkumoksi Porin taidemuseon 1995 j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4lle Alan Sonfistin ja ty\u00f6ryhm\u00e4ns\u00e4 Porin kerrostumia<\/em> -installaatiolle ja siihen kytkeytyneelle Turun yliopiston Satakunnan ymp\u00e4rist\u00f6ntutkimuslaitoksen Luonnon ja kulttuurin kerrostumia<\/em> -seminaarille. Kirjoitin tuolloin Marketta Sepp\u00e4l\u00e4n toimittamaan ja Porin taidemuseon julkaisemaan kirjaan Kokem\u00e4enjoen merkityksest\u00e4 Porille.<\/p>\n\n\n\n

Nyt Marjo Heino, Maunu H\u00e4yrynen, Vuokko Kemppi-Vienola, Kati Kunnas-Holmstr\u00f6m ovat toimittaneet viime hein\u00e4kuun tilaisuudesta kirjan Joen taju<\/em><\/a>. He eiv\u00e4t konkretisoi mit\u00e4 joen tajulla tarkoittavat, vaan j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t asian pohdiskelun ja oivaltamisen lukijalle ja Kokem\u00e4enjoen \u2013 eli Kokkelin \u2013 kokijoille. Yleens\u00e4 taju (engl. sense<\/em>) viittaa tietoisuuteen, er\u00e4\u00e4nlaiseen esiymm\u00e4rrykseen tai ainakin jonkinlaisen tietoiseksi tulleen tuntemuksen kokemukseen. Kirjassa joki onkin nimenomaan ihmisen paikantajun (engl. sense of place<\/em>) paikka, esteettisen, eettisen ja tiedollisen kokemuksen tyyssija. Kirjan teksteiss\u00e4 joki, ihminen ja taju nivoutuvat tilanne- ja kirjoittajakohtaisesti toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hestyn joen tajua kokemuksellisesti. Muutin alakoulun toisella luokalla Porin Toejoelle. Kaupunginosa oli saanut nimens\u00e4 l\u00e4pivirtaavasta Kokem\u00e4enjoen sivuhaarasta, joka oli kuitenkin jo 60-luvun alussa t\u00e4ytetty ja p\u00e4\u00e4llystetty tieksi. Oli outoa py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 kouluun jokea pitkin. Varmaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ei mennyt, ettei Kokem\u00e4enjoen amputoitu raaja olisi tullut mieleeni. Oliko joesta tuntunut pahalta? Oliko sill\u00e4 haamus\u00e4rky\u00e4? Miksi Toejoki h\u00e4vitettiin? Sen verran ymm\u00e4rsin edistyksest\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oli t\u00e4ytynyt olla j\u00e4rkiper\u00e4iset syyns\u00e4. Ei Toejoessa tainnut olla kunnon virtaamaa. Vett\u00e4 Toejoella kyll\u00e4 oli mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaista, v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikaan ja v\u00e4\u00e4r\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4. Wikipedia<\/a> tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dToejoen erityisongelmana oli vesi: tulvavett\u00e4 oli joka paikassa, mutta juomavett\u00e4 maaper\u00e4st\u00e4 ei l\u00f6ytynyt lainkaan; l\u00e4hin juomavesikaivo sijaitsi Porin kaupungin alueella, Kokem\u00e4enjoen toisella puolella.\u201d Toejokea ei siis tarvittu maankuivatukseen tai tulvasuojeluun. Penkereet hoitivat tulvasuojelua ja juopaverkosto maankuivatuksen. Toejoen uoma saattoi olla liian leve\u00e4 juovaksi, vei ihmisilt\u00e4 tilaa, kenties se l\u00f6yhk\u00e4si kes\u00e4ll\u00e4. Tokeetkin oli korjattu pois. Nakkilan Ruskilassa oli toekalastukselle paremmat apajat, kuten Kari Ylikoski Joen tajussa<\/em> kirjoittaa. Kai uusi ja leve\u00e4 Toejoenrantatie ajateltiin jonkinlaisena sosiaalisena vetovoimatekij\u00e4n\u00e4. Sellaista Toejoki kipe\u00e4sti tarvitsikin, sill\u00e4 Ulvila oli yritt\u00e4nyt antaa Toejokea Porille, mutta turhaan. Lopulta Porin oli pakko se valtioneuvoston m\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4 ottaa itselleen vuonna 1939. Porilaiseen vastahakoisuuteen oli ilmiselv\u00e4sti syyns\u00e4, mutta noita kaupunkipoliittisia asioista en koulutiell\u00e4ni miettinyt; joen t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 kyll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

II<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Joen tajussa<\/em> Daniel Nagy kuvaa vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti Porin maank\u00e4yt\u00f6n suunnittelukulttuurin ja luontosuhteen kehittymisest\u00e4. Kuvauksesta ei voisi mitenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ettei Toejoen emojoki Kokem\u00e4enjoki ollut sek\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4viss\u00e4 kunnossa 70-luvulla. Kokkelin puolesta tuolloin ei juuri murehdittu, niin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4 ja luonnollista sen saastuttaminen oli. Murhe alkoi my\u00f6hemmin, ja kun se alkoi, oli yhteiskunta jo laajemminkin ehtinyt her\u00e4t\u00e4 luonnonsuojelun merkitykseen. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 ja ymp\u00e4rist\u00f6politikka tekiv\u00e4t hiljalleen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja joen ekologinen tila kohentui, ollen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aivan eri luokkaa kuin raskaan teollisuuden kulta-aikaan. Nagyn Pori on rouvina patasyd\u00e4men\u00e4 tuttu, raskas rautakoura on jo unohtumassa.<\/p>\n\n\n\n

Niin kuin Maunu H\u00e4yrynen Joen tajun<\/em> johdantotekstiss\u00e4\u00e4n muistuttaa, Kokem\u00e4enjoki on yksi Suomen suurista, kesytetyist\u00e4 joista. Mutta samalla kun sit\u00e4 kesytettiin ihmisen tahtoon, sit\u00e4 my\u00f6s n\u00f6yryytettiin, laitettiin toimimaan luontonsa vastaisesti: t\u00e4ytettiin, kaivettiin, padottiin ja sotkettiin. Kaiken kohtelun j\u00e4lkeenkin se kuitenkin pysyi olemuksellisesti ja toiminnallisesti jokena. Se on kuljettanut valuma-alueensa vett\u00e4 mereen, mahdollistanut toimeentulon ja laaksonsa vihre\u00e4n infrastruktuurin sek\u00e4 tarjonnut elinymp\u00e4rist\u00f6n mit\u00e4 moninaisimmalle elonkirjolle, erityisesti suistossaan.<\/p>\n\n\n\n

Kokem\u00e4enjoen ekohistorialliset kaudet ovat viimeisten sadan vuoden aikana olleet nopeatempoiset. Yrj\u00f6 Haila (s.18) kirjoittaa Joen tajussa<\/em>, ett\u00e4 \u201dsek\u00e4 organismien ett\u00e4 yhteis\u00f6jen tarvitsemat ravinteet ja raaka-aineet ovat per\u00e4isin niiden ulkopuolelta\u2026 Organismit ja ihmisyhteis\u00f6t muuttavat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n aineenvaihduntansa v\u00e4lityksell\u00e4 sek\u00e4 muokkaamalla sit\u00e4 aktiivisesti.\u201d T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee my\u00f6s Kokem\u00e4enjokeen, sill\u00e4 erolla, ett\u00e4 jokea paitsi muutettiin, sen oli tultava toimeen my\u00f6s kaikkien niiden ravinteiden ja raaka-aineiden kanssa, joita ihmisyhteis\u00f6jen aineenvaihdunta tuotti ja joita ihminen tai joki ei tarvinnut. Osan joki otti itseens\u00e4 ja osan kuljetti Selk\u00e4mereen. Joen onni oli, ettei v\u00e4kim\u00e4\u00e4r\u00e4 sen ymp\u00e4rill\u00e4 ollut suurempi tai teollisuus v\u00e4kev\u00e4mp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Joella on eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toimijuus (engl. agency<\/em>), mutta joelta n\u00e4hd\u00e4kseni puuttuu kyky tavoitteellisesti uusintaa itselleen suotuisia olosuhteita ja reunaehtoja. El\u00e4v\u00e4t organismit, kuten vuollejokisimpukat ja ihmiset, pystyv\u00e4t t\u00e4h\u00e4n. Jos joella tuo kyky olisi, voisimme ajatella, ett\u00e4 Kokem\u00e4enjoki tavoitteellisesti pyrkii pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 kunnossa ja hengiss\u00e4, ja nyt sen parantuneesta tilasta voisimmekin p\u00e4\u00e4tell\u00e4 sen taas p\u00e4\u00e4sseen niskan p\u00e4\u00e4lle. Mutta ei Kokkeli ole tuollainen tavoitteellinen \u201ditse\u201d (engl. self<\/em>). Kirjan nimi kuitenkin vihjaa, ett\u00e4 joella voisi toimijuuden lis\u00e4ksi olla jonkinlainen taju, ehk\u00e4 jonkinlainen \u201desi-itse\u201d. Kenties t\u00e4t\u00e4 voisi ajatella niin, ett\u00e4 Kokem\u00e4enjoki itseens\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 vaikuttavana materiaalisena toimijana on olemassa, koska kyseisen\u00e4 tunnistettuna ja tunnustettuna oliona saa ihmiset reagoimaan vaikutuksiinsa tietyill\u00e4, vaikkakin alati muuttuvilla tavoilla. T\u00e4ss\u00e4 ep\u00e4ily\u00e4, uskomuksia, toivoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 luovassa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n joki on ollut vahva. Ihmissukupolvet ovat menneet, mutta joki on palautunut ja voimistunut.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Harjavallan vuoden 2014 nikkelip\u00e4\u00e4st\u00f6 aiheutti tuhoa Kokem\u00e4enjoen simpukkakannassa. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

III<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Tarkoitus luonnossa on hankala kysymys. Luonnon tarkoitus voi olla hiukan helpompi. N\u00e4hd\u00e4kseni joen kohdalla ihmisen on autettava tarkoituksen synnyss\u00e4 \u2013 m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 ja nimett\u00e4v\u00e4 olennaiset ja t\u00e4rke\u00e4t toiminnot, suunniteltava ohjaimet ja pantava ne toimeen. Ensimm\u00e4ist\u00e4 kokonaisn\u00e4kemyst\u00e4 jokialueen toimintoihin ja tarkoitukseen ryhdyttiin hahmottamaan sotien v\u00e4liss\u00e4, kun A. Ahlstr\u00f6m oy:n toimitusjohtaja Harry Gullichsenin aloitteesta Porin kauppakamari kutsui Alvar Aallon tekem\u00e4\u00e4n Kokem\u00e4enjokilaakson aluesuunnitelmaa syksyll\u00e4 1940.<\/p>\n\n\n\n

Susanna Rosl\u00f6f ja Anne Savola nostavat Joen tajussa<\/em> kiinnostavasti esiin sen, miten Kokem\u00e4enjokilaakson aluesuunnitelman mukana ei saanut alkuansa vain suomalainen aluesuunnittelu vaan \u2013 ja kenties viel\u00e4 mielenkiintoisemmin \u2013 prosessi toimi suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 vapaaehtoiselle alueelliselle organisoitumiselle maank\u00e4ytt\u00f6suunnitelmien laatimiseksi Satakunnassa ja muualla. Vuorovaikutus ja vapaaehtoisuus ovat edelleen \u2013 ainakin satakuntalaisten itsens\u00e4 mukaan \u2013 satakuntalaisen maank\u00e4yt\u00f6n suunnittelun ja luonnonvara- ja ymp\u00e4rist\u00f6asioiden hallinnan vahvuuksia. Kenties Aallon orgaaninen funktionalismi oli sopiva alkusys\u00e4ys t\u00e4llaisen paikallisen rohkeuden ja kekseli\u00e4isyyden kehittymiseen. Toisaalta k\u00e4ynniss\u00e4 oleva maank\u00e4ytt\u00f6- ja rakennuslain uudistaminen antaa viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Aallon aluesuunnitelmalla on saattanut olla my\u00f6s ylipaikallista ja -ajallisia merkityksi\u00e4. Alueidenk\u00e4yt\u00f6n suunnitteluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 koskevissa alustavissa pyk\u00e4l\u00e4luonnoksissa<\/a> korostuvat strategisuus, vapaaehtoisuus, yhteisty\u00f6 kaupunkiseutujen ja alueiden kehitt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aallon Kokem\u00e4enjokilaakson aluesuunnitelma oli oman aikansa kulttuurisuunnitelma. Aalto ei korostanut rajaa luonnon ja kulttuurin v\u00e4lill\u00e4. Humanistisella otteella h\u00e4n kiinnitti huomiota niiden v\u00e4lill\u00e4 tapahtuvaan materian ja merkityksen vaihtoon sek\u00e4 teknologioiden vaikutuksiin. Aalto korosti Kokem\u00e4enjokilaakson aluesuunnitelmassa niin inhimillisten toimintojen arkisuutta kuin maiseman orgaanisuutta ja rytmi\u00e4. Jokilaaksoa voidaan h\u00e4nen mukaansa (s. 12) pit\u00e4\u00e4 \u201dyhten\u00e4 ainoana yhteiskunnallisena elimen\u00e4\u201d ja olisi \u201dep\u00e4edullista kehitt\u00e4\u00e4 Porin asemakaava-alueesta katkeamaton, perifeerisesti jokisuuntaan kasvava asuntoalue\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kokem\u00e4enjokilaakso oli Aallolle yhteiskunnallinen elin, ei paikka, toimija muiden joukossa tai toimijaverkosto. Se oli ihmisten, luonnon ja yhteiskunnan kanssa toimiva j\u00e4sen, er\u00e4\u00e4nlainen orgaani. Aluesuunnitelman mukaan Porin ja naapurikuntien olisi hajautettava asutusta niin, ett\u00e4 se muodostaisi asuntoalueiden ja peltojen rytmisen vaihtelun. N\u00e4in jokivarren asutus, pellot, mets\u00e4iset alueet, tiet ja naapurikunnat vuorottelevat ja muodostavat orgaanisen kokonaisuuden ja lopulta uudenlaisen yhdyskuntakehityksen tason. Aivan n\u00e4in kehitys Kokem\u00e4enjokilaaksossa ei ole edennyt.<\/p>\n\n\n\n

IV<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vuokko Kemppi-Vienola ja Jaana Simula kirjoittavat Joen tajun<\/em> artikkeleissaan kulttuurisuunnittelusta Kokem\u00e4enjoella. Kemppi-Vienolan katse on Kokem\u00e4enjokilaakson maaseudussa, siin\u00e4 miten luonto ja kulttuuri kietoutuvat toisiinsa, ja Simulan edustaman Cultural Planning Finlandin tarkoitus on ajaa kulttuurin etua tuomalla se aluesuunnittelun ja kehitt\u00e4misen sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuurisuunnittelu nostaa esiin sen, mik\u00e4 on vaikeasti sanoitettavaa, mutta perustellun t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Kulttuurisuunnittelua ei voi mitenk\u00e4\u00e4n toteuttaa ilman kansalaisten ja sidosryhmien aktiivista panosta, ilman heille tarjottua mahdollisuutta paljastaa t\u00e4rkeit\u00e4 luonnon piirteit\u00e4, paikkoja ja niiden konkreettista merkityst\u00e4. Kulttuurisuunnittelun tarkoituksena on kansalaisten tekojen ja tapojen avulla tunnistaa konkreettisia kulttuurisia merkityksi\u00e4 ja resursseja, ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja turvata niiden taustalla olevia n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 kulttuurisia toimintoja. Kulttuurisuunnittelu on taitolaji; osa kulttuurisista toiminnoista t\u00e4ytyy j\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Kulttuurisuunnittelu on my\u00f6s taidelaji; osa kulttuurisista toiminnoista t\u00e4ytyy paljastaa osaksi kokemuksellista kasvuprosessia. N\u00e4in kriittisen kulttuurisuunnittelun keinoin voidaan hahmottaa Alvar Aallonkin esiin nostamaa rationalismin sivujuonnetta, inhimillist\u00e4 virhett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Riikka Haapalainen osoittaa Joen tajun<\/em> tekstill\u00e4\u00e4n hienosti sen, miten vaikeaa nimenomaan suunnittelu on kulttuurinsuunnittelussa. Kulttuuri \u2013 taiteesta puhumattakaan \u2013 on yll\u00e4tyksille altista ja jaetun kokemuksen kentt\u00e4 ottaa helposti uutta suuntaa. T\u00e4m\u00e4 toki on tarkoituskin osallistavassa taiteessa. Haapalaisen esimerkiss\u00e4 performanssitaitelija Antti Laitisen soudettava palmusaari Thamesjoella kutsui paikallisen poliisin luomaan teokselle merkityksi\u00e4, joita Laitinen ei ollut teokselleen alun perin ennakoinut. H\u00e4n vain souti ja odotti mit\u00e4 tuleman pit\u00e4\u00e4. Laitisen teos on esimerkki v\u00e4liintulevista vaikutuksista, joita ei tavata vain taiteessa tai kulttuurissa vaan inhimillisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja arjessa yleisemminkin. Arjessa v\u00e4liintuloa ei seurata aivan yht\u00e4 lumoutuneesti ja tietoisen merkityksellist\u00e4en kuin taideteoksen \u00e4\u00e4rell\u00e4, yleens\u00e4 ne vain elet\u00e4\u00e4n ja niiden yli yritet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4. Haapalaisen tekstin vahvuus on siin\u00e4, miten se muistuttaa taidekokemuksen kasvattavasta voimasta, joka ei vain heilauta ja uudista yksil\u00f6\u00e4, vaan luo uudenlaista yhteis\u00f6\u00e4 ymp\u00e4rilleen. Taide, kulttuuri ja el\u00e4m\u00e4 ovat yhteisluomista.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuurisuunnittelun asialla on my\u00f6s Ilona Hankonen, joka kirjoittaa Joen tajussa<\/em> Vesikansa<\/em>-hankkeen l\u00f6yd\u00f6ksist\u00e4. Kulttuurikartoituksen keinoin hanke tuotti kokemustietoa jokivarsista ja paikkojen kulttuurisista merkityksist\u00e4. Erityisen ansiokkaasti teksti osoittaa, miten ja millaisin kulttuurisin resurssein ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6in ihmiset merkityksellisi\u00e4 paikkoja luovat. Hankonen n\u00e4kee joen ja sen kansan oivaltavasti sommittumana, er\u00e4\u00e4nlaisena rihmastona, jossa joen toimijuus ja ihmisille merkitykselliset paikat n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t ja tulevat kouriintuntuviksi erilaisin tilannekohtaisin tavoin, esimerkiksi jokivarsi itsetuotuine penkkeineen Pormestarinluodossa. Hankosen tulkinnan mukaan jokirannat ovat porilaisille reittej\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n; ne ovat elimellinen osa tulossa olevaa seikkailua. Hiukan niin kuin koulutieni Toejoen ala-asteelle.<\/p>\n\n\n\n

Juha Hiedanp\u00e4\u00e4<\/strong><\/a><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa (Luke).<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Linkit:<\/em><\/p>\n\n\n\n

Joen taju -kirja http:\/\/www.poriartmuseum.fi\/epub\/JOEN_TAJU-e.pdf<\/a><\/p>\n\n\n\n

Kokkeli-hanke https:\/\/blogit.utu.fi\/kokkeli\/kokkeli-hanke\/<\/a> <\/p>\n\n\n\n

Juha Hiedanp\u00e4\u00e4, Luke https:\/\/www.luke.fi\/henkilosto\/juha-hiedanpaa\/<\/a><\/p>\n\n\n\n