{"id":2082,"date":"2020-10-06T11:59:49","date_gmt":"2020-10-06T09:59:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2082"},"modified":"2020-10-07T12:18:37","modified_gmt":"2020-10-07T10:18:37","slug":"kun-rikollisuudesta-ja-kuolemasta-tulee-viihdetta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2020\/10\/06\/kun-rikollisuudesta-ja-kuolemasta-tulee-viihdetta\/","title":{"rendered":"Kun rikollisuudesta ja kuolemasta tulee viihdett\u00e4"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Kuva: True crime- genre on usein docudramaa eli n\u00e4ytelty\u00e4, tositapahtumien kuvausta. Siin\u00e4 toistuvat tietyt konventiot, eik\u00e4 esimerkiksi \u2019kadonneen valkoisen naisen syndrooma\u2019 ole tuntematon. TV-formaateissa usein rikoksen kohteena on juuri nuori nainen, jonka el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyminen kuvataan yksityiskohtaisesti. Kuva: kuvakaappauskollaasi sarjoista Murha porukalla (kausi 1, jakso 5), Suomurhat (kausi 2, jakso 8) ja Kaunotarmurhat (kausi 1, jakso 2)<\/em>.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Mediakulttuuri on tulvillaan niin viihteellisi\u00e4 kuin vakavia mediasis\u00e4lt\u00f6j\u00e4, jotka provosoivat ja synnytt\u00e4v\u00e4t inhon tunteita. Puhun provokatiivisesta televisio- ja mediatuotannosta eli siit\u00e4, miten ohjelmasis\u00e4ll\u00f6ill\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n shokeeraamaan ja h\u00e4rn\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n katsojia esimerkiksi tv-ruudun \u00e4\u00e4reen korkeiden katsojalukujen toivossa. Normien keikuttamisen keinoja ovat niin irstailu, sosiaalisten instituutioiden \u2013 kuten avioliiton ja perheen \u2013 ravistelu, erilaisuuden ja poikkeavuuden hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 sek\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ily makaabereilla true crime -rikosdokumenteilla. <\/p>\n\n\n\n

Yhteiskunnan viihteellistymisen kriittinen tarkastelu onkin paikallaan. Olen viime aikoina antanut medialle usein kommentteja postdoc-tutkimuksessani k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4ni true crime -ilmi\u00f6\u00f6n, erityisesti liittyen sen eettisiin kysymyksiin. Keskustelua her\u00e4tt\u00e4\u00e4 esimerkiksi rikosten uhrien j\u00e4rkytt\u00e4vist\u00e4 kohtaloista ammentaminen, joka on yksi genren luottopolttoaine. Viime syksyn\u00e4 polemiikkia aiheutti p\u00e4\u00e4kaupunkiseudun true crime -tapahtuma, jossa tarkoituksena oli p\u00e4\u00e4sylipun hinnalla p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n oikeita rikospaikkoja henkirikoksen tekij\u00e4n kanssa. H\u00e4nelle olisi samalla tarjottu mahdollisuutta kuvailla yksityiskohtaisesti itse verity\u00f6t\u00e4. Kansa \u00e4l\u00e4hti ja tapahtumaa p\u00e4\u00e4dyttiin muuttamaan \u2013 hyv\u00e4 niin. Keskustelun my\u00f6t\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltiin yhteiskunnassa vallalla olevia normatiivisia arvoja ja rajoja. <\/p>\n\n\n\n

Yhteiskunta lopulta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 julkaistaan viihteen nimiss\u00e4. Viimeisimm\u00e4n kohun aiheutti Nelosen Katiska<\/em> -dokumentti, jossa \u201drikollisjulkkikseksi\u201d nostetun Niko Ranta-Ahon kiiltokuvamainen glorifiointi nosti yleis\u00f6n karvat pystyyn. Rikollisen toiminnan representaatio mediassa ja viihteen muotona liikkuu v\u00e4kisinkin harmaalla alueella, kun tasapainoillaan katsojien kosiskelun ja aiheen vakavuuden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tosiel\u00e4m\u00e4n rikoksia k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 tarjontaa on paljon niin televisiossa kuin podcasteissa. Aihe on kuitenkin tuttu jo 1960-luvulta l\u00e4htien kirjallisuudesta. Todellisuus tuo tarinoihin j\u00e4nnityst\u00e4 ja tapahtumia voidaan toki l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s asiallisesti. Tuotannon valinnat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6 faktoihin pohjaavaa asiasis\u00e4lt\u00f6\u00e4 vai v\u00e4ritetty\u00e4 tarinaa ns. shokkidokumentin\/ dokudraaman muodossa. Katiskan<\/em> katsoja todenn\u00e4k\u00f6isesti odotti rikollisen n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4n ennemmin katuvaisena \u201dns. pallo jalassa\u201d, kuin Espanjan auringossa drinkki\u00e4 siemaillen ja el\u00e4m\u00e4ntyyli\u00e4\u00e4n kehuen. Tavoiteltaessa katsojalukuja t\u00e4m\u00e4ntyyppisi\u00e4 raflaavia keinoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n \u2013 provokaatio kun tuo lis\u00e4\u00e4 katsojia. <\/p>\n\n\n\n

Kuka sitten m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, ket\u00e4 p\u00e4\u00e4see \u00e4\u00e4neen? Usein ohjelmien tuottajat vetoavat siihen, ett\u00e4 rikollisella on oikeus kertoa tarinansa ja saada \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluviin. Onko n\u00e4in? Pohdin esimerkiksi sarjamurhaajien J. Dahmerin ja J.W Gacyn haastattelujen motiiveja. Sarjamurhaajilla on huomattavan usein narsistisia piirteit\u00e4, joten heille suotu media-aika vain tuottaa tietty\u00e4 lis\u00e4tyydytyst\u00e4. Sarjamurhaajat kuitenkin kiehtovat ja ovat siksi tuotannon n\u00e4k\u00f6kulmasta katsojamagneetteja. Toisaalta Norjassa massamurhaaja Anders Breivik ei p\u00e4\u00e4se mediassa \u00e4\u00e4neen, koska h\u00e4nen ei haluta esittelev\u00e4n yleis\u00f6lle \u00e4\u00e4rioikeistolaisia aatteitaan.<\/p>\n\n\n\n

Olen vuosien ajan seurannut tutkimukseni osana true crime -formaatteja, eik\u00e4 keskustelufoorumi Murha-infokaan (Minfo) ole itselleni vieras. Ilmi\u00f6 on Suomessa vallannut alaa entisest\u00e4\u00e4n viime vuosina, nyt my\u00f6s podcastien muodossa. Television puolella ei tarvitse seurata montaakaan formaattia huomatakseen, ett\u00e4 true crime hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 tiettyj\u00e4 konventioita, puheen tapoja vedotakseen yleis\u00f6\u00f6n. Oikeasti tapahtuneet henkirikokset her\u00e4\u00e4v\u00e4t viihteen alttarilla eloon. Dokudraamalliset \u2013 osin n\u00e4ytellyt, osin aitoa rikosmateriaalia hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t \u2013 tarinat pyrkiv\u00e4t h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja shokeeraamaan katsojaa.\u00a0 T\u00e4m\u00e4 toimii jo ohjelmien nimitasolla. Groteskit kuvaukset, karmivat ihmiskohtalot, aidot haastateltujen l\u00e4heisten kyyneleet, murhahetken deskriptiivinen kuvaus sek\u00e4 asiantuntijoiden k\u00e4ytt\u00f6 osana kerrontaa ja autenttisuutta rakentavat true crimea entist\u00e4 vetoavammaksi inhon ja provokatiivisuuden n\u00e4k\u00f6kulmista. <\/p>\n\n\n\n

Sietokyky n\u00e4hdylle alkaa v\u00e4kisinkin kasvaa. Mihin se johtaa? True crimesta voi toki nauttia puhtaasti viihteellisist\u00e4 syist\u00e4, eik\u00e4 siin\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n pahaa. Se on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, turvallista kotisohvalta katsottuna ja sit\u00e4 seuraamalla voi harjoittaa omia salapoliisitaitojaan. Siltikin, vaikka asiallisesti toteutettuna true crime ei olisikaan viihdemuotona kyseenlaisempi kuin muutkaan genret, liittyy siihen kuitenkin aina eettinen ristiriita.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Eksplisiittiset yksityiskohdat tragediasta ovat true crimelle ominaisia.<\/em> Osa ohjelmista kuvaa tarkasti, kuinka el\u00e4m\u00e4 kaikkoaa uhrin silmist\u00e4. Kuva: Kuvakaappaus sarjasta Kaunotarmurhat<\/em> (kausi 1, jakso 2).<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Mielenkiintoisen ja osin pelottavankin n\u00e4k\u00f6kulman t\u00e4h\u00e4n tuo yksitt\u00e4isten ihmisten tuottamat sis\u00e4ll\u00f6t videojakopalveluissa. Seuraajien kalastelu on todellisuutta my\u00f6s livestriimauksessa. Uteliaisuus kaikkea traagista kohtaan on ihmiselle ominaista. Sit\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 makaaberi halu pys\u00e4hty\u00e4 auto-onnettomuuden tapahtumapaikalle, toiveena n\u00e4hd\u00e4 edes pisara verta tai rypistynytt\u00e4 pelti\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kokemuksen ikuistaminen on t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja somesta l\u00f6ytyykin \u201dkansalais-onnettomuusaineistoa\u201d. Suomessa uutisoidaan toistuvasti kuvaamisesta kuolonkolaripaikoilla. T\u00e4m\u00e4 \u201dtosi-tv-tuotanto\u201d on yksil\u00f6iden k\u00e4siss\u00e4 eik\u00e4 sit\u00e4 kyet\u00e4 valvomaan systemaattisesti, eik\u00e4 siihen n\u00e4in ollen kohdistu ennakkosensuuria. Tosimaailman\u00a0tosi-tv:n ymp\u00e4rille tarvittaisiin tiukempaa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4 kuin perinteinen laittoman\/h\u00e4iritsev\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6n kollektiivinen ilmianto, johon videojakopalvelut usein perustuvat. Kun tallentamiseen ja live-tilan suoratoistoon soveltuvat v\u00e4lineet ja yhteydet ovat kaikkien saatavilla, yh\u00e4 useampi voi halutessaan kuvata oman ”onnettomuusvideonsa”.<\/p>\n\n\n\n

Yksi vakava-aiheinen ilmi\u00f6 onkin el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 (ja sen p\u00e4\u00e4ttymisen) ruudulla sosiaalisen median live-ominaisuuden kautta jakavat k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t. Uusin FB-livess\u00e4 tehty, hyvin groteski itsemurha ravistelee j\u00e4lleen globaalisti. Muun muassa TikTok pyrkii poistamaan videon palvelustaan. Mutta niin kuin aina, kerran nettiin p\u00e4\u00e4tynyt pysyy siell\u00e4. Kammottava video on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, eik\u00e4 se ole kaunista katseltavaa. Se jatkaa levi\u00e4mist\u00e4\u00e4n ja sit\u00e4 muokataan ihan kiusallaan mukaan harmittomiin kissavideoihin. Itse kuolettavaa laukausta taas k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n eri palveluiden profiilikuvissa gif-animaationa. Kuolema muuttuukin pelleilyksi, viihteelliseksi mediamateriaaliksi.<\/p>\n\n\n\n

Media ja teknologia mahdollistavat useiden el\u00e4m\u00e4n osa-alueiden viihteellistymisen. Keveydelle, jopa tietylle karnevalismille on raskaan arjen keskell\u00e4 tilausta, mutta olisi hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 ihan kaikkea ei viihteen alttarille tulisi uhrata.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4luettavaa:<\/p>\n\n\n\n

Pauliina Tuomi: ”Groteski true crime: Rikosdraamadokumentaariset formaatit inhon ja provokatiivisuuden n\u00e4k\u00f6kulmista”<\/a>. WiderScreen 3\/2018.<\/p>\n\n\n\n

Pauliina Tuomi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on digitaalisesta kulttuurista v\u00e4itellyt, Tampereen yliopiston tutkijatohtori, joka tekee postdoc -tutkimusta provokatiivisesta mediasta ja televisiotuotannoista<\/em>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mediakulttuuri on tulvillaan niin viihteellisi\u00e4 kuin vakavia mediasis\u00e4lt\u00f6j\u00e4, jotka provosoivat ja synnytt\u00e4v\u00e4t inhon tunteita. Puhun provokatiivisesta televisio- ja mediatuotannosta eli siit\u00e4, miten ohjelmasis\u00e4ll\u00f6ill\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n shokeeraamaan ja h\u00e4rn\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n katsojia esimerkiksi tv-ruudun \u00e4\u00e4reen korkeiden katsojalukujen toivossa. Normien keikuttamisen keinoja ovat niin irstailu, sosiaalisten instituutioiden \u2013 kuten avioliiton ja perheen \u2013 ravistelu, erilaisuuden ja poikkeavuuden hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 sek\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ily […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2082","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2082","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2082"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2082\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2100,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2082\/revisions\/2100"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2082"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2082"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2082"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}