{"id":2106,"date":"2020-10-16T13:29:06","date_gmt":"2020-10-16T11:29:06","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2106"},"modified":"2020-10-16T13:29:09","modified_gmt":"2020-10-16T11:29:09","slug":"voittamisen-psykopatologiaa-kilpailullistuvassa-tutkimusmaailmassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2020\/10\/16\/voittamisen-psykopatologiaa-kilpailullistuvassa-tutkimusmaailmassa\/","title":{"rendered":"Voittamisen psykopatologiaa kilpailullistuvassa tutkimusmaailmassa"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
”Kun leikkiin ryhdyt\u00e4\u00e4n, ei sille voi asettaa tiukkoja raameja, vaan annettava tilanteen vied\u00e4”.
Katriina Heljakka johtaa Pori Laboratory of Play -tutkimusryhm\u00e4\u00e4 Porin yliopistokeskuksessa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun tein aikoinaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen siirty\u00e4 pelisuunnittelusta lelujen ja leikin tutkimusmaailmaan ajattelin heitt\u00e4ytyv\u00e4ni s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 t\u00e4ysin vapautettuun toiminnan kentt\u00e4\u00e4n, jossa vallitsisi luovuutta ruokkiva, energisoiva ja anarkistinenkin kaaos. Vuodet, joiden aikana tutustuin aloittelevana tutkijana leikillisen vuorovaikutuksen periaatteisiin, veiv\u00e4t entist\u00e4 vahvemmin kohti ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, miten leikin valtakunnassa on omat lainalaisuutensa. Ihmisen leikki on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa, jossa leikkij\u00e4t kehitt\u00e4v\u00e4t ketter\u00e4sti s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuuksia ja tapoja. Yksi ratkaiseva tekij\u00e4 avoimen leikin ja pelaamisen rajapinnasta kuitenkin l\u00f6ytyi: Se mik\u00e4 leikin pelaamisesta erottaa, on tiedostettu ja tavoitteellinen kilpailu. Leikki ei ole voittoon t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4 projekti, vaan leikkij\u00f6ist\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n syntyv\u00e4 prosessi. Toisin sanoen, kun leikkiin ryhdyt\u00e4\u00e4n, ei sille voi asettaa tiukkoja raameja, vaan annettava tilanteen vied\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Leikin valjastaminen eri-ik\u00e4isten oppimiseen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 leikillistyv\u00e4ss\u00e4 ajassa hy\u00f6dylliselt\u00e4 tielt\u00e4, mutta suoritteet eiv\u00e4t voi olla syy leikkimiseen. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sivuaa aihetta kommentoimalla: \u201dSuomalaisen varhaiskasvatuksen vahvuutena on t\u00e4h\u00e4n asti ollut juuri leikki, vapaus ja ilo. Meid\u00e4n ei pit\u00e4isi juurruttaa lapsiin ja nuoriin suorittamista ja kilpailua. Siit\u00e4 ei seuraa kuin entist\u00e4 uupuneempia nuoria ihmisi\u00e4\u201d (Yhteishyv\u00e4 <\/em>5\/20). Silloin leikki vakavoituu ja sopii paremmin puhua pelillist\u00e4misest\u00e4. Vakava leikki (serious play) taas tuo toimintaan mielikuvitusta n\u00e4ivett\u00e4v\u00e4n ehdottomuuden, pinnistelyn ja pakon kulkea jotakin ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4 kohti. T\u00e4m\u00e4 on ongelmallista, sill\u00e4 leikkiv\u00e4 ihminen on utelias l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman tiens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

On mahdollista, ett\u00e4 yhteiskunnan pelillistyminen on tuonut suoritekeskeisen ajattelun my\u00f6s akateemisen asiantuntijaty\u00f6n kontekstiin luovuuden j\u00e4\u00e4dess\u00e4 kilpajuoksun jalkoihin. Viisas, minua nuorempi tutkijakollegani sanoikin: \u201dEn\u00e4\u00e4 ei tehd\u00e4 tutkimusta, vaan kirjoitetaan papereita\u201d. Tutkimus itsess\u00e4\u00e4n ei siis n\u00e4ytt\u00e4isi olevan toiminnan ensisijainen kannustin, vaan sy\u00f6te kiivaasti louskuttavan paperikoneen kitaan. Julkaisukoneen, josta putkahtelee kiihke\u00e4ll\u00e4 tahdilla eri mittarein luokiteltavia suoritteita. Tutkijanty\u00f6n suorituskeskeisyys on piirtynyt selke\u00e4n\u00e4 omaan tajuntaani etenkin tilanteissa, joissa taideorientoitunut humanisti asetetaan meriitteineen samalle viivalle muista tutkimustraditioista tulevien kanssa. Leikilliset l\u00e4hestymistavat taipuvat siin\u00e4 asetelmassa m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen tutkimuksen ja meta-analyysien alle, sill\u00e4 se mik\u00e4 on mitattavissa perinteisin mittarein ja siksi helpommin paremmuusj\u00e4rjestykseen laitettavaksi, koetaan usein t\u00e4rkeimm\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuksen kilpailullistumisesta kantavat osittain vastuun my\u00f6s tutkijat itse: Voittamisen psykopatologia hy\u00f6kyy selkeimmin silmille tutkijoiden omien julkaisuprofiilien metriikassa. Someleikkiin l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n tutkija asettautuu julkisen mittauksen piiriin kilpaillakseen paitsi muun tutkimusmaailman, my\u00f6s itsens\u00e4 kanssa. Vaikuttavuus ja voittopotentiaali ovat virtuaalisilla alustoilla houkuttelevasti l\u00e4sn\u00e4, mutta ne realisoituvat usein onnenkantamoisten kautta, jos silloinkaan. Ne ovat tavoitettavissa hieman kuten monissa peleiss\u00e4, mutta ajanvietepelaamista huomattavasti totisemmin\u2014ja usein my\u00f6s kollegoita vastaan pelaten. Kasvavilla mittariluvuilla kasvaa my\u00f6s n\u00e4enn\u00e4inen vaikutus ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan\u2014n\u00e4enn\u00e4inen niin kauan, kunnes se konkretisoituu tutkijakollegojen yhteydenottoina\u2014kiitoksina, kannustuksina, jopa kutsuina l\u00e4hte\u00e4 kanssakirjoittajaksi tuleviin tutkimuksiin.<\/p>\n\n\n\n

Avoimessa leikiss\u00e4 yksil\u00f6ll\u00e4 ei ole julkilausuttuja voittotavoitteita. Leikiss\u00e4 sepitet\u00e4\u00e4n ja simuloidaan, kehitet\u00e4\u00e4n skenaarioita yhdess\u00e4 kuvittelemalla. Leikill\u00e4 onkin paikkansa el\u00e4m\u00e4nmittaisessa oppimisessa ja tulevaisuuden ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4: Leikillisyyteen kannustava asenneilmapiiri ja vapaamuotoinen vuorovaikutus ovat avainsanoja kun haasteita ratkotaan yhdess\u00e4. Tarinallisten rooli- ja rakenteluleikkien avulla vauhditetaan kollektiivista ongelmanratkaisua ja sosiaalista mielikuvitusta: leikillisiin l\u00e4hestymistapoihin nojaavat luovuus, yhteisty\u00f6, rohkeus ja keskustelu ovat keskeisi\u00e4 esimerkiksi yritt\u00e4jyyteen liittyvin\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4taitoina. Luovat ja avoimet, eli ei-kilpailulliset l\u00e4hestymistavat leikkiin kasvattavat empatiaa ja solidaarisuutta sek\u00e4 leikillisen\u00e4 resilienssin\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4ni optimismia ja palautumiskyky\u00e4. Onneksi yhteisty\u00f6h\u00f6n perustuvat mekaniikat kasvattavat t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 suosiotaan my\u00f6s pelimaailmassa. Kollektiiviset voittotavoitteet kuulostavat ihmiskunnan kehittymisen kannalta yksil\u00f6keskeist\u00e4 kilpailua paljon valoisammilta (ja leikkis\u00e4mmilt\u00e4).<\/p>\n\n\n\n

Leikkien ei siis menestyt\u00e4, mutta leikiss\u00e4 voidaan j\u00e4ljitell\u00e4 ja mallintaa menestymisen tarinoita. Vaikka leikiss\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voi ep\u00e4onnistua, on leikin kokeilevaan luonteeseen sis\u00e4\u00e4nrakennettu ajatus mokasta lahjana, joka vie toimintaa uusiin suuntiin. David Lynchin el\u00e4m\u00e4nkerrassa Tilaa unelmoida<\/em> (2018, Like) taiteilija kirjoittaa seuraavin sanoin: \u201dSanon aina, ett\u00e4 ep\u00e4onnistuminen ei ole paha juttu, koska sen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4see vain yl\u00f6sp\u00e4in. Toisin sanoen ep\u00e4onnistumisessa on vapauden tuntua. Menestys saattaa sekoittaa p\u00e4\u00e4n, kun alkaa murehtia putoavansa, eik\u00e4 paikallekaan voi koskaan j\u00e4\u00e4d\u00e4. Niin se vain on. Menestyksest\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla kiitollinen, koska ihmiset ovat rakastaneet jotakin, mit\u00e4 on tehty. Siltikin kyse on kuitenkin aina vain ty\u00f6st\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Menestys vie yl\u00f6sp\u00e4in, kehitys eteenp\u00e4in. Kehittymisen tunnistaminen akateemisessa ty\u00f6ss\u00e4 on yksil\u00f6n kompetenssit ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja siksi laajemmin voitokasta; se on tutkimusty\u00f6n n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemist\u00e4 ja arvostuksen merkki paitsi tutkijalle itselleen, my\u00f6s tutkimuksen aihealueelle\u2014se mik\u00e4 tunnistetaan koetaan arvokkaaksi. Merkityksellisyyden kokemuksen ohella juuri arvokeskustelun n\u00e4k\u00f6kulmien paikantaminen kiehtoo ja kutkuttaa leikintutkijan mielt\u00e4: Mitk\u00e4 ovat leikillisyyden mahdollisuudet ajassa, jossa ihmisen leikkik\u00e4ytt\u00e4ytyminen halutaan ensisijaisesti ja korostetusti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tuloksellisuutta, tehokkuutta ja voittamista korostavassa pelillistymisess\u00e4? Mik\u00e4 on leikin arvo 2020-luvulla? Onko olo kuin voittajan, kun omat julkaisut saavuttavat tutkijoiden someprofiilissa 10 000 lukijaa? Miten voitokkaalta tuntuu pokata kansainv\u00e4linen tutkimuspalkinto tuhatp\u00e4isen konferenssiyleis\u00f6n edess\u00e4? Vai voiko leikkiv\u00e4 ihminen milloinkaan voittaa kilpailullistuvassa tutkimusmaailmassa? Ehk\u00e4 h\u00e4n toteaa sittenkin, David Lynchi\u00e4 mukaillen: Voittamattomuudessa on vapauden tuntu.<\/p>\n\n\n\n

Katriina Heljakka<\/strong><\/p>\n\n\n\n

TaT, FM, Ekon.mag. Katriina Heljakka tekee tutkimusta leikin digiloikasta Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa ja johtaa Pori Laboratory of Play -tutkimusryhm\u00e4\u00e4 Porin yliopistokeskuksessa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun tein aikoinaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen siirty\u00e4 pelisuunnittelusta lelujen ja leikin tutkimusmaailmaan ajattelin heitt\u00e4ytyv\u00e4ni s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 t\u00e4ysin vapautettuun toiminnan kentt\u00e4\u00e4n, jossa vallitsisi luovuutta ruokkiva, energisoiva ja anarkistinenkin kaaos. Vuodet, joiden aikana tutustuin aloittelevana tutkijana leikillisen vuorovaikutuksen periaatteisiin, veiv\u00e4t entist\u00e4 vahvemmin kohti ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, miten leikin valtakunnassa on omat lainalaisuutensa. Ihmisen leikki on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa, jossa leikkij\u00e4t […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2106","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2106","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2106"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2106\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2112,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2106\/revisions\/2112"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2106"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2106"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2106"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}