{"id":2124,"date":"2020-11-03T12:00:07","date_gmt":"2020-11-03T10:00:07","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2124"},"modified":"2020-11-03T10:07:23","modified_gmt":"2020-11-03T08:07:23","slug":"pari-sanaa-ajasta-taiteesta-ja-rauman-taidemuseosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2020\/11\/03\/pari-sanaa-ajasta-taiteesta-ja-rauman-taidemuseosta\/","title":{"rendered":"Pari sanaa ajasta, taiteesta ja Rauman taidemuseosta"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Taiteilija Hanna Koikkalaisen kuvaan (2019) Koiviston maalaiskunnasta Suomenlahdelle rajan taakse j\u00e4\u00e4neess\u00e4 Karjalassa kietoutuvat ihmiskohtalot, muistot, tulevaisuus ja aika.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Aloittaessani ty\u00f6t Rauman taidemuseon museointendenttin\u00e4 noin kaksi vuotta sitten halusin pohtia paikallisuutta ja alueellisuutta avoimin mielin, kokeilla uusia asioita. Olin saapunut Raumalle ja samalla koko Satakuntaan vailla sen suurempia sidoksia maakuntaan. Aiemmat kiinnepisteeni olivat olleet Pohjois-Pohjanmaalla synnyinkotini maisemissa, Keski- ja Etel\u00e4-Pohjanmaalla, joissa asuin kausittain ty\u00f6- ja perhesyist\u00e4 sek\u00e4 Helsingiss\u00e4, jossa oli pysyv\u00e4 kotini ja tein v\u00e4it\u00f6skirjaani. Pori oli tullut tutuksi vanhojen yst\u00e4vien ja Aalto-yliopiston visuaalisen kulttuurin koulutusohjelman kautta. <\/p>\n\n\n\n

Ihailen taiteilijoita, jotka ty\u00f6st\u00e4v\u00e4t teoksiaan hartaudella ja sitoutuvat aiheisiinsa pitk\u00e4kestoisesti. Kuluneena vuonna Rauman taidemuseossa onkin n\u00e4hty teoskokonaisuuksia, joiden tekemiseen on syvennytty pitk\u00e4\u00e4n. Nykytaiteilija Hanneriina Moisseinen piirsi suomalaista sota- ja evakkohistoriaa k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 sarjakuvakirjaansa \u201cKannas\u201d (2016) nelj\u00e4n vuoden ajan. Teos kuvaa sotaa naisten, el\u00e4inten ja haavoittuneiden n\u00e4k\u00f6kulmista, eik\u00e4 sit\u00e4 tuskin olisi voitukaan tehd\u00e4 sen nopeammin aiheen vaativuuden vuoksi. Moisseinen kuvaa ihmishistoriaa j\u00e4rkytt\u00e4neen tuhon pienin, arkisin elein, ja esitt\u00e4\u00e4 v\u00e4kivallan likaisena, sotkuisena ja \u00e4killisen\u00e4. Lyijykyn\u00e4ll\u00e4 piirretty sarjakuva muistuttaa, ett\u00e4 sota-aikaan liittyy my\u00f6s arkisuutta. Suuret sodat tapahtuvat tavallisille ihmisille.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hanneriina Moisseinen: Sivu sarjakuvateoksesta Kannas (2016).<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Valokuvaaja Hanna Koikkalainen matkasi luovutetun Karjalan puolelle j\u00e4\u00e4neeseen Suistamon kyl\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kymmenen kertaa tehdess\u00e4\u00e4n soivaa valokuvan\u00e4yttely\u00e4 \u201cLakkautettu kyl\u00e4\u201d (2015). N\u00e4ill\u00e4 kuvallisilla ja dokumentaarisilla tutkimusretkill\u00e4\u00e4n h\u00e4n perehtyi vaikeasti kuljettavaan luontoon, ihmisiin ja el\u00e4m\u00e4ntapaan, teki haastatteluja ja etsi j\u00e4lki\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, johon evakkojen muistitieto sijoittuu. Rauman taidemuseon n\u00e4yttelykokonaisuuteen Koikkalainen toteutti lis\u00e4ksi pienen kokonaisuuden raumalaisesta evakkohistoriasta. H\u00e4n k\u00e4vi kuvausmatkalla sek\u00e4 Koiviston ett\u00e4 R\u00e4is\u00e4l\u00e4n kyliss\u00e4. Molemmista kylist\u00e4 saapui sodan j\u00e4lkeen paljon ihmisi\u00e4 Rauman alueelle ja jotka muuttivat osaltaan kulttuurimaisemaa Satakunnassa. Merenrannalla kasvaneet koivistolaiset ammattilaivanrakentajat kehittiv\u00e4t telakkateollisuutta Raumalla sodan j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 Koikkalaisen merenrantamaisema Koiviston kyl\u00e4st\u00e4 (2019) pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minut kerta toisensa j\u00e4lkeen. Kuvaan kietoutuvat ihmiskohtalot, muistot, tulevaisuus ja aika. Kotirannalle matkustetaan kuin toiseen maailmaan. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvalta, jota on tehty pitk\u00e4\u00e4n, ja jota katsotaan loputtomiin.<\/p>\n\n\n\n

Aika tarkoittaa tutkimusta, my\u00f6s taiteessa. Olen miettinyt paljon mill\u00e4 tavoin taidemuseo voisi toimia sujuvammin luovan prosessin rytmiss\u00e4 ja tukea sit\u00e4. Taide ei ole kulutustavaraa, vaan monimutkaisia prosesseja, pitk\u00e4kestoista ty\u00f6skentely\u00e4, eksymist\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4, ja ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaa, se ei yksinkertaisesti tuota kest\u00e4vi\u00e4 tuloksia. Kannan syv\u00e4\u00e4 huolta taiteilijoista ja asiantuntijoista, kun luen listoja my\u00f6nnetyist\u00e4 apurahoista. Summan viereen piirtyy merkitsev\u00e4 kalenteri: 2 kuukautta, 6 kuukautta, 1 vuosi. Sen yli ei juuri koskaan.<\/p>\n\n\n\n

Kun muutin Raumalle, olin vastik\u00e4\u00e4n katsonut raumalaissyntyisen Anna Erikssonin groteskin esikoiselokuvan M<\/em> (2018). Elokuva oli syntynyt kaikessa hiljaisuudessa ja valittu kaikkien yll\u00e4tykseksi kilpailusarjaan Venetsian elokuvajuhlille. Eriksson oli itse vastannut elokuvan ohjauksesta, tuotannosta ja taiteellisesta ty\u00f6skentelyst\u00e4. Ty\u00f6skentely oli kest\u00e4nyt yli nelj\u00e4 vuotta.<\/p>\n\n\n\n

Soitin Anna Erikssonille kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2019. Ehdotin n\u00e4yttely\u00e4, mutta h\u00e4n suhtautui ajatukseen varauksella. Tapasimme, ja oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei halunnut toistaa elokuvaansa, vaan luoda uutta. T\u00e4m\u00e4 oli minulle enemm\u00e4n kuin mieluisaa kuultavaa. Minulle ei ollut ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, etteik\u00f6 Anna Erikssonin ty\u00f6 tuottaisi jotain poikkeuksellista, ajankohtaista ja kiinnostavaa. Keskusteluissa vilisi v\u00e4kevi\u00e4 huomioita, vimmaa ja inspiraatiota. Esikoistaidemuseon\u00e4yttely tulisi olemaan matka.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Laulajana menestykseen noussut Anna Eriksson on my\u00f6s palkittu elokuvantekij\u00e4 ja kuvataiteilija. Kuva: Anna Eriksson, Matti Pyykk\u00f6.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Anna Erikssonin taiteellinen ty\u00f6skentely henkii kauttaaltaan auteur-tekijyytt\u00e4. H\u00e4n ty\u00f6skentelee omilla ehdoillaan, ket\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ottaen haltuun t\u00e4ysin uudenlaista ilmaisua ja medioita p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyydell\u00e4 ja rohkeudella. Riitt\u00e4v\u00e4 aika luovassa ty\u00f6ss\u00e4 on olennaista: uuden oppiminen ja keksiminen ei tapahdu kellottamalla, vaan taide ilmestyy kun on sen aika, sit\u00e4 ei voi pakottaa. Anna Eriksson onkin puhunut avoimesti j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isest\u00e4 sinnikkyydest\u00e4\u00e4n ty\u00f6n \u00e4\u00e4rell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4yttelyn tavoitteena oli luoda maailma, jonka keski\u00f6ss\u00e4 oli Erikssonin esikoiselokuvaansa luoma nainen M<\/em>. Elokuvassa hahmo oli viel\u00e4 selke\u00e4sti kiinni alkuper\u00e4isess\u00e4 inspiraatiossaan Marilyn Monroessa, mutta n\u00e4yttelyyn syntyvi\u00e4 teoksia varten Eriksson ty\u00f6sti hahmoa yh\u00e4 voimakkaammin irti elokuvasta ja sen kuuluisasta taustasta. M-nainen oli v\u00e4line, jolla taiteilijan oli mahdollista tutkia alitajuntaa, kuvaa ja performanssia, etsi\u00e4 ja tehd\u00e4 tutkimusmatkoja erilaisille rajapinnoille. V\u00e4line, jolla Eriksson saattoi k\u00e4sitell\u00e4 voimakkaitakin tunteita her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 aiheita ja ty\u00f6st\u00e4\u00e4 omaa ilmaisuaan eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvan kuvauksesta vastannut Matti Pyykk\u00f6 oli luonteva valinta n\u00e4yttelyn kuraattoriksi ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelyn visuaalista ilmett\u00e4 ja tunnelmaa taidemuseon henkil\u00f6kunnan ja taiteilijan kanssa. Toisena kuraattorina ajattelin, ett\u00e4 minun teht\u00e4v\u00e4ni oli ennen kaikkea tarjota tuolle ty\u00f6skentelylle vapaus ja puitteet ja ohjata n\u00e4yttelyn \u201dtaidemuseorealismia\u201d. Samalla havahduin valta-asemaani: saatoin ohjata taidemuseon aikaa. Taidemuseon n\u00e4yttelyty\u00f6ryhm\u00e4 viettikin normaalia enemm\u00e4n aikaa n\u00e4yttelytilassa vuosien 2019 ja 2020 aikana, ja eli mukana muutoksissa. Teokset luotiin paikoilleen, kun niit\u00e4 katseltiin ja kuunneltiin taiteilijan kanssa. Katseltiin uudelleen. Koettiin tilassa. Ja uudelleen. N\u00e4yttely muuttui ajassa ja prosessissa. Se tarkentui. Siit\u00e4 tuli vaativampi.<\/p>\n\n\n\n

Anna Erikssonin n\u00e4yttely \u201cM – The Rituals of a Lonely Bitch\u201d on ollut prosessi, jonka uskon olleen opettavainen kaikille ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senille erilaisin tavoin. Se on ollut tutkimusmatka my\u00f6s meid\u00e4n taidemuseollemme, jonka on ollut mahdollista tarkastella omia prosesseja ja ajank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 uutta luovan projektin kautta. Minulle se on t\u00e4sment\u00e4nyt kuraattorin ja taidemuseon johtajan eettisten ja arvopohjaisten valintojen merkityksi\u00e4 my\u00f6s instituution toiminnassa. Projektien vaaliminen ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n aikatauluttamisen kysymys. Se on yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi vastarinnan keino lyhytj\u00e4nteisess\u00e4 maailmassamme, jossa kuluttaminen pit\u00e4isi saada aisoihin.<\/p>\n\n\n\n

Sill\u00e4 mit\u00e4 kest\u00e4v\u00e4\u00e4 saadaan aikaan kahdessa kuukaudessa?<\/p>\n\n\n\n

Heta Kaisto<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Rauman taidemuseon museointendentti. H\u00e4n tekee taiteellista v\u00e4it\u00f6skirjaa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa visuaalisen kulttuurin p\u00e4\u00e4aineeseen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aloittaessani ty\u00f6t Rauman taidemuseon museointendenttin\u00e4 noin kaksi vuotta sitten halusin pohtia paikallisuutta ja alueellisuutta avoimin mielin, kokeilla uusia asioita. Olin saapunut Raumalle ja samalla koko Satakuntaan vailla sen suurempia sidoksia maakuntaan. Aiemmat kiinnepisteeni olivat olleet Pohjois-Pohjanmaalla synnyinkotini maisemissa, Keski- ja Etel\u00e4-Pohjanmaalla, joissa asuin kausittain ty\u00f6- ja perhesyist\u00e4 sek\u00e4 Helsingiss\u00e4, jossa oli pysyv\u00e4 kotini ja tein […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2124","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2124","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2124"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2124\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2145,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2124\/revisions\/2145"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2124"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2124"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2124"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}