{"id":2361,"date":"2021-02-17T14:15:42","date_gmt":"2021-02-17T12:15:42","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2361"},"modified":"2021-02-17T16:19:41","modified_gmt":"2021-02-17T14:19:41","slug":"kauhu-paljastaa-kulttuurimme-pimean-puolen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2021\/02\/17\/kauhu-paljastaa-kulttuurimme-pimean-puolen\/","title":{"rendered":"Kauhuelokuva tallentaa kulttuurimme pimeit\u00e4 puolia"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Tohtorikoulutettava Heikki Rosenholm j\u00e4rjesti toista kertaa kauhuelokuvakurssin Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa. Mykk\u00e4elokuvan klassikko, Tohtori Caligarin kabinetti<\/em> (Das Cabinet des Dr. Caligari<\/em>, Robert Weine, 1920) ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa kuulunut ohjelmistoon. Kuva: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmalla<\/a> on pitk\u00e4t perinteet elokuvalukupiirien j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 2000\u20132010-luvuilla. Ensimm\u00e4isen kerran elokuvalukupiiri j\u00e4rjestettiin jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2005 ja se on tutkinto-ohjelman yksi pitk\u00e4ik\u00e4isempi\u00e4 kurssiformaatteja. Elokuvalukupiireiss\u00e4 perinteisesti avataan illan elokuvan teemaa luennoitsijan johdolla, mink\u00e4 j\u00e4lkeen elokuva katsotaan ja lopuksi k\u00e4yd\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4keskustelua. Koronapandemiaa seuranneiden poikkeusolojen vuoksi viime vuosi oli hyvin poikkeuksellinen, ja tilanne aiheutti muutoksia my\u00f6s opetusj\u00e4rjestelyihin. Viime syksyn\u00e4 elokuvalukupiiri\u00e4 ei j\u00e4rjestetty perinteisen formaatin mukaisesti, vaan se siirrettiin kokonaan et\u00e4opetusmuotoon ja toteutettiin Zoom-sovelluksen avulla.<\/p>\n\n\n\n

Kurssin j\u00e4rjest\u00e4minen oli koronakriisin takia, kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, \u201dkauhea\u201d kokemus. Poikkeusolot aiheuttivat ep\u00e4selvyytt\u00e4 kurssin j\u00e4rjestelyjen suhteen ja her\u00e4ttiv\u00e4t pohtimaan, voiko elokuvalukupiiri edes toimia ilman sen keskeisint\u00e4 elementti\u00e4, elokuvien katsomista luentojen aikana.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvien katsomisen sijaan luennoilla saatettiin tarkastella lyhyit\u00e4 videoklippej\u00e4, k\u00e4yd\u00e4 keskustelua pieniss\u00e4 virtuaalisissa ryhm\u00e4keskusteluhuoneissa tai analysoida tarkemmin k\u00e4sitellyn elokuvan rakennetta luennoitsijan johdolla. Luennoitsijat vastasivat omien luentojensa rakenteesta, jolloin jokainen luentokerta oli ainutlaatuinen kokonaisuus. Opiskelijoita oli ohjeistettu tutustumaan jokaisen luentokerran elokuvaan ja siihen liittyviin oheismateriaaleihin itsen\u00e4isesti ennen luentokertoja. Kurssin kannalta oli erinomaista, ett\u00e4 l\u00e4hes kaikki elokuvat olivat helposti saatavilla suoratoistopalveluissa.<\/p>\n\n\n\n

KTMT:ll\u00e4 j\u00e4rjestetyiss\u00e4 elokuvalukupiireiss\u00e4 usein korostuu k\u00e4sitelt\u00e4vi\u00e4 elokuvia yhdist\u00e4v\u00e4 lajityyppi tai teema. Aikaisemmissa elokuvalukupiireiss\u00e4 on k\u00e4sitelty 1950- ja 1960-lukujen tieteiselokuvia, kansainv\u00e4lisi\u00e4 menestyselokuvia kuin my\u00f6s dokumenttielokuvia. Kauhuelokuvia k\u00e4siteltiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa vuonna 2017, jolloin korostuivat erityisesti lajityypin klassikot eri vuosikymmenilt\u00e4, kuten Tohtori Caligarin kabinetti <\/em>(1920) ja Hohto <\/em>(1980). Jokaiselle kokoontumiskerralle oli oma luennoitsijansa, jolla oli laaja asiantuntemus esittelem\u00e4st\u00e4\u00e4n elokuvasta ja sen aihepiirist\u00e4. Lis\u00e4ksi mukana oli yksi kauhuvideopelikerta, jossa kurssilaisilla oli mahdollisuus tutustua eri pelialustojen kauhupeleihin.<\/p>\n\n\n\n

Kauhuelokuvalukupiiri vol. 2 toimi er\u00e4\u00e4nlaisena itsen\u00e4isen\u00e4 jatko-osana vuonna 2017 j\u00e4rjestetylle elokuvalukupiirille. Elokuvien valinnoista vastasivat kurssilla mukana olevat luennoitsijat: digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori Petri Saarikoski<\/strong> ja yliopisto-opettaja Rami M\u00e4hk\u00e4<\/strong> (Turun yliopisto), kulttuurihistorian jatko-opiskelija Heikki Rosenholm<\/strong> (Turun yliopisto), akatemia- ja mediatutkija Outi Hakola<\/strong> (Helsingin yliopisto), historioitsija ja tutkija Kimmo Ahonen<\/strong> (Tampereen yliopisto), journalistiikan opiskelija Esa Keskinen <\/strong>(Tampereen yliopisto), elokuvakriitikko Aasa Timonen<\/strong> (Turun yliopisto) sek\u00e4 elokuvaohjaaja Artturi Olavi Rost\u00e9n<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Ainoana ehtona k\u00e4sitelt\u00e4ville elokuville oli, ett\u00e4 niiden piti kuulua kauhuelokuvan lajityyppiin. Lopputuloksena oli hyvin kattava ja monipuolinen kokonaisuus aina perinteisest\u00e4 zombielokuvasta suomalaisesta kansantarusta inspiraatiota saaneeseen kauhuun. Maantieteellisesti elokuvilla katettiin niin brittil\u00e4ist\u00e4, amerikkalaista, japanilaista kuin my\u00f6s suomalaista kauhuelokuvaa. Ajallisesti taas elokuvat kattoivat ajanjakson 1950-luvulta aina 2010-luvulle asti.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isell\u00e4 luentokerralla k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli Outi Hakolan<\/strong> johdolla George A. Romeron zombiklassikko Night of The Living Dead <\/em>(1968, Yhdysvallat). Elokuva uudisti valtavasti zombin populaarikulttuurikuvaa: alun perin karibialaiskulttuuritaustaisesta orjasta muistuttava olento muuttui moderniksi aivoja janoavaksi hirvi\u00f6ksi. Samalla elokuva onnistui my\u00f6s monella tapaa esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteiskunnallisia kannanottoja.<\/p>\n\n\n\n

Kimmo Ahonen<\/strong> vuorostaan puhui John Carpenterin ohjaamasta tieteiskauhuklassikosta The Thing <\/em>(1982, Yhdysvallat). Elokuvassa amerikkalainen tutkijajoukko kohtaa Antarktiksella mystisen \u201dolennon\u201d, jota vastaan alkaa kiivas taistelu. Elokuvan teemat erist\u00e4ytyneisyydest\u00e4 ja ep\u00e4luuloisuudesta muita kohtaan vaikuttavat t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ajankohtaisemmilta kuin koskaan ennen.<\/p>\n\n\n\n

Heikki Rosenholmin<\/strong> elokuvavalintana oli Hideo Nakatan ohjaama Ringu <\/em>(1998, Japani). Elokuva kertoo kirotusta videonauhasta, joka tappaa katsojansa seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Ringun<\/em> my\u00f6t\u00e4 japanilainen kauhuelokuva (j-horror) onnistui ly\u00f6m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 l\u00e4pi my\u00f6s l\u00e4nsimaissa. Elokuvaotti aikanaan my\u00f6s vahvasti kantaa arjessa lis\u00e4\u00e4ntyneeseen mediateknologian kulutukseen ja sen vaikutukseen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n

Esa Keskinen <\/strong>k\u00e4sitteli Jordan Peelen ohjaamaa Get Out <\/em>(2017, Yhdysvallat) -elokuvaa, jossa nuori afroamerikkalainen Chris l\u00e4htee maalle tapaamaan valkoisen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Rosen perhett\u00e4. T\u00e4m\u00e4 jo nyt ikonisen ja merkitt\u00e4v\u00e4n aseman saanut kauhuelokuva esitt\u00e4\u00e4 vahvoja kannanottoja Yhdysvaltojen rotukysymyksiin paneutuen erityisesti afroamerikkalaisten kokemaan ep\u00e4tasa-arvoiseen kohteluun.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvaohjaaja Artturi Olavi Rost\u00e9n<\/strong> esitteli kurssilla uusimman lyhytelokuvansa \u00c4l\u00e4 vastaa<\/em> (2020). Suomalaiseen kansantaruun pohjautuva elokuva luottaa subliimeihin kauhukokemuksiin h\u00e4m\u00e4rt\u00e4en katsojien ymm\u00e4rryst\u00e4 todellisuuden ja yliluonnollisuuden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Petri Saarikoski<\/strong> puhui luennolla Christopher Leen t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kulttiklassikosta The Wicker Man <\/em>(1973, Iso-Britannia). Folkhorrorin kauhulajiin kuuluva elokuva muistuttaa hyyt\u00e4v\u00e4sti siit\u00e4, mihin fanaattinen uskonkiihko voi lopulta johtaa.<\/p>\n\n\n\n

Rami M\u00e4hk\u00e4n<\/strong> johdolla kurssilla n\u00e4htiin my\u00f6s toinen Christopher Leen t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 teos: vampyyrielokuvien klassikoksi muodostunut Dracula<\/em> (1958, Iso-Britannia). Brittil\u00e4isen Hammer-tuotantoyhti\u00f6n versio erottui jo julkaisuaikoinaan monista kauhuelokuvista erityisen v\u00e4kivaltaisella ja eroottisella linjallaan, jotka laajemmin kritisoivat aikansa brittil\u00e4ist\u00e4 1950-luvun yhteiskuntaa.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisell\u00e4 kokoontumiskerralla Aasa Timonen<\/strong> luennoi Nicholas Cagen t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4st\u00e4 taiteellisesta ja eksistentiaaliseen kauhuun lukeutuvasta Mandyst\u00e4<\/em> (2018, Yhdysvallat). Ohjaaja Panos Cosmatoksen elokuvassa surun ja siit\u00e4 aiheutuvan trauman k\u00e4sittely on keskeisesti l\u00e4sn\u00e4 Cagen esitt\u00e4m\u00e4n Red Millerin hahmon k\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun t\u00e4m\u00e4n vaimo Mandy joutuu mystisen kultin raa\u2019asti surmaamaksi.<\/p>\n\n\n\n

Voit lukea kunkin luennoitsijan tiivistelm\u00e4n esityksest\u00e4\u00e4n alta<\/strong><\/em>. VAROITUS<\/span><\/strong>: tekstien kuvitus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 materiaalia, joka saattaa j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Poikkeuksellisista ajoista ja \u201dkauheista\u201d alkuj\u00e4rjestelyist\u00e4 huolimatta kurssi oli onnistunut kokonaisuus. Kauhuelokuvat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t usein voimakkaita tunteita ja mielipiteit\u00e4 katsojissaan. Jokaisella luentokerralla luennoitsijan ja opiskelijoiden keskuudessa syntyikin runsasta keskustelua k\u00e4sitellyn elokuvan rakenteesta, sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 ja siihen liittyvist\u00e4 teemoista.  Kauhuelokuvat usein ammentavat tunnelmaansa valmistumisajankohtansa- ja paikkansa ilmapiirist\u00e4. Sama p\u00e4tee my\u00f6s toisinp\u00e4in, sill\u00e4 kauhuelokuvien suosio tuntuu aina olevan huipussaan yhteiskuntaa koskevien kriisien aikana. T\u00e4m\u00e4nkin takia kurssi sopi oikein hyvin koronakriisin aiheuttamaan poikkeukselliseen aikaan. Koronapandemiaa seuranneet sosiaalinen eristyneisyys sek\u00e4 kuolemanpelon ja arjen kuormittavuuden lis\u00e4\u00e4ntyminen olivat mit\u00e4 t\u00e4ydellisint\u00e4 polttoainetta kauhuelokuvalukupiirin tunnelman luomiseen!<\/p>\n\n\n\n

Haluan l\u00e4mpim\u00e4sti kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia kurssilla mukana olleita luennoitsijoita ja opiskelijoita. Erityiskiitos Petri Saarikoskelle ja muille KTMT:n opetussuunnitelmista vastaaville tahoille, jotka mahdollistavat t\u00e4llaisten kurssien j\u00e4rjestelyn ja ovat aina suhtautuneet niihin my\u00f6nteisesti! Kurssista saatiin lopulta, kaikkien haasteiden j\u00e4lkeen, todella toimiva ja antoisa kokonaisuus! Kiitos my\u00f6s tutkinto-ohjelman opiskelijaj\u00e4rjest\u00f6lle Kulma ry:lle, josta oli suuri apu kurssin markkinoinnissa!<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Heikki Rosenholm<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on kulttuurihistorian jatko-opiskelija.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kauhuelokuvalukupiiri vol. 2-kurssi on nyt mahdollista suorittaa itsen\u00e4isesti kurssin Moodle-alustalla \u201dA5 Elokuvalukupiiri\u201d. Kurssin voi suorittaa kev\u00e4tlukukauden 2021 aikana.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ilmoittautumiset ja lis\u00e4tiedot: Heikki Rosenholm hepero@utu.fi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/p>\n\n\n\n

Saarikoski, Petri. 2013. \u201dElokuvalukupiiri \u2013 uusia kokemuksia audiovisuaalisen kulttuurin opetuksesta yliopistossa\u201d. WiderScreen 2\u20133\/2013: Digitaalinen kulttuuri \u2013 s\u00e4hk\u00f6isen yhteis\u00f6llisyyden juuret<\/em>  http:\/\/widerscreen.fi\/numerot\/2013-2-3\/elokuvalukupiiri-uusia-kokemuksia-audiovisuaalisen-kulttuurin-opetuksesta-yliopistossa\/<\/a> (7.12.2020)<\/p>\n\n\n\n

Luennoitsijoiden tiivistelm\u00e4t<\/h2>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Outi Hakola: Night of the Living Dead<\/em> (George A. Romero, 1968)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

George Romeron ohjaama ja yhdess\u00e4 John Russon kanssa k\u00e4sikirjoittama El\u00e4vien kuolleiden y\u00f6<\/em> (Night of the Living Dead<\/em>, 1968) on kiistaton kauhuelokuvaklassikko. Se listataan toistuvasti merkitt\u00e4vimpien yhdysvaltalaisten elokuvien joukkoon, siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 nykykatsojalle elokuva voi vaikuttaa hitaalta, tyls\u00e4lt\u00e4, vaikeaselkoiselta ja mustavalkoinen estetiikka vanhentuneelta. Miksi sitten \u201dkauhu\u201delokuva, joka ei en\u00e4\u00e4 pelota katsojiaan, on s\u00e4ilytt\u00e4nyt merkkipaaluasemansa?<\/p>\n\n\n\n

Kurssilla vastauksia etsittiin julkaisuajankohdan elokuvateollisuuden, kauhuelokuvan ja yhdysvaltalaisen yhteiskunnan konteksteista. Vuosi 1968 edusti yhdysvaltalaisen elokuvateollisuuden murtumavuotta. Vanhentunut Haysin tuotantokoodi, joka s\u00e4\u00e4teli v\u00e4kivallan, seksin ja alastomuuden n\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 elokuvissa, korvattiin ik\u00e4rajoihin perustuvilla suosituksilla. El\u00e4vien kuolleiden y\u00f6<\/em> kuvattiin uuden ohjeistuksen mukaan, mik\u00e4 tarkoitti groteskia ruumiillisuutta, v\u00e4kivaltaisia kohtauksia ja kuvia kannibalismista. Teatterit ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ik\u00e4rajat vasta marraskuussa, joten jo lokakuussa valkokankaille saapunut elokuva esitettiin pahaa aavistamatta iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 lapsille ja nuorille, mik\u00e4 s\u00e4vytti elokuvan ensimainetta radikaalina uutuutena.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Talon omistajan groteski ruumis s\u00e4vytti v\u00e4kivaltaista kuvastoa El\u00e4vien kuolleiden y\u00f6ss\u00e4<\/em>. L\u00e4hde: ruutukaappaus.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hollywood oli aiemminkin hy\u00f6dynt\u00e4nyt zombeja, mutta perinne oli pohjautunut karibialaisesta kulttuurista nouseviin orjuuttamisen kysymyksiin. Romeron elokuva uudisti zombieperinnett\u00e4: zombeja ohjailevasta zombimestarista siirryttiin el\u00e4vi\u00e4 laumoina mets\u00e4st\u00e4viin hautaamattomiin ruumiisiin. Apokalyptisyys liittyi julkaisuvuonnaan pitk\u00e4lti sotilaallisiin j\u00e4nnitteisiin, mutta on my\u00f6hemmin saanut jalansijaan my\u00f6s erilaisissa virus- ja pandemiakuvitelmissa.<\/p>\n\n\n\n

Zombien uudenlaista luonnetta rakennettiin elokuvassa ep\u00e4varmuuden tunteiden kautta. Niin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t kuin katsojatkaan eiv\u00e4t tied\u00e4, millaisia hirvi\u00f6it\u00e4 zombiet ovat. Katsojakin saa informaatiota yht\u00e4 aikaa hahmojen kanssa \u2013 uutisjuontajat televisiossa yritt\u00e4v\u00e4t arvailla, mit\u00e4 on tapahtumassa, ja zombeihin tehoavat tuhoamiskeinot l\u00f6ytyv\u00e4t yrityksen ja erehdyksen kanssa. Kamera pysyttelee tiivisti hahmojen luona ja korostaa ahdistuksen tunnetta, kun taloon zombeja paenneet yritt\u00e4v\u00e4t hallita kaaosta. Ep\u00e4varmuus ja ahdistuneisuus purkautuvatkin yhteiskunnallisena kommentointina, kun suurin osa kuolemista tapahtuu taloon yhdess\u00e4 pakotetuiden ihmisten kanssak\u00e4ymisest\u00e4 \u2013 ei suinkaan zombeista. Yhteenotoissa purkautuvat luokkaan, sukupuoleen, rotuun ja sukupolviin liittyv\u00e4t kysymykset, jotka korostuivat 1960-luvun lopun ilmapiiriss\u00e4, jossa Vietnamin sota ja kansalaisoikeuskiistat olivat k\u00e4rjist\u00e4neet yhteiskunnan jakoviivoja ja vaatimuksia uudistuksista. <\/p>\n\n\n\n

Elokuva onkin j\u00e4\u00e4nyt klassikoksi siksi, ett\u00e4 se uudisti elokuvien kerrontaa, loi pohjan nykyisen populaarikulttuurin zombiehahmolle ja puhutteli suorasukaisesti yhteiskunnallisia j\u00e4nnitteit\u00e4 ja teemoja osoittaen, miten kauhuelokuva voi parhaimmillaan olla genre-elokuvan lis\u00e4ksi yhteiskunnallinen kannanotto.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kimmo Ahonen: The Thing<\/em> (John Carpenter, 1982)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Tarina muotoaan muuttavasta ihmishahmoisesta hirvi\u00f6st\u00e4 on tuttu monista tieteiselokuvista ja kauhuelokuvista. Yst\u00e4v\u00e4si tai aviopuolisosi on yht\u00e4kki\u00e4 muuttunut joksikin muuksi: ep\u00e4inhimilliseksi hirvi\u00f6ksi tai tunteettomaksi avaruusmuukalaiseksi. Monet 1950-luvun tieteiselokuvista k\u00e4sitteliv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 kollektiivisen invaasion uhkakuvaa.<\/p>\n\n\n\n

John W. Campbellin \u2012 sin\u00e4ns\u00e4 keskinkertainen \u00ad\u2012   novelli \u201dOlento\u201d (Who Goes There?, 1938) on teeman ensimm\u00e4isi\u00e4 variaatioita amerikkalaisessa science fictionissa. Etel\u00e4navalle sijoittuvassa novellissa amerikkalainen tiedemiesryhm\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4n alta avaruusaluksen ja sielt\u00e4 muukalaisen. Vieras organismi pystyy ottamaan el\u00e4imen tai ihmisen hahmon, ja pian tiedemiehet arvuuttelevat, kuka miesjoukossa on oikea ihminen ja kuka on avaruusmuukalainen.  <\/p>\n\n\n\n

Teeman pohjalta on tehty kolme elokuvaversiota (1951, 1982,2011). Ne l\u00e4hestyv\u00e4t aihetta eri tavoin ja erilaisilla painotuksilla. Luennolla k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n versioista keskimm\u00e4ist\u00e4 eli John Carpenterin ohjaamaa tieteiskauhuelokuvaa The Thing \u2013 \u201cSe\u201d jostakin<\/em> (The Thing 1982). Se on niist\u00e4 Campbellin novellin alkuper\u00e4iselle idealle uskollisin.<\/p>\n\n\n\n

Carpenterin yll\u00e4tyshitti Halloween \u2013 naamioiden y\u00f6<\/em> (Halloween, 1979) oli kauhuelokuvan slasher-alalajin suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4. Ohjaaja oli lajityyppins\u00e4 kuuma nimi ja pystyi siten hankkimaan rahoitusta my\u00f6s suurisuuntaisimmille hankkeille. The Thingist\u00e4<\/em> tuli \u2013 retrospektiivisesti ajatellen \u2013 h\u00e4nen tuotantonsa virstanpylv\u00e4s, vaikka tuolloin sen huono menestys l\u00e4hes tuhosi h\u00e4nen nousujohtoisen uransa. On makuasia, luokitellaanko The Thing<\/em> kauhuelokuvaksi tai tieteiselokuvaksi. Tarinaltaan se on science fictionia: suljettuun tilaan ahdettu miesjoukko k\u00e4y ep\u00e4toivoista kamppailua muotoaan muuttavaa avaruusmuukalaista vastaan. Synk\u00e4n vainoharhainen tunnelma ja Rob Bottinin suunnittelemat tehokkaat erikoisefektit viev\u00e4t sen kuitenkin l\u00e4hemm\u00e4s kauhuelokuvaa. Mielekk\u00e4int\u00e4 sit\u00e4 onkin tarkastella juuri lajtyyppihybridin\u00e4, jossa kohtaavat niin science fictionin \u201drationaaliset\u201d kuin kauhun \u201dirrationaaliset\u201d uhkakuvat.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kurt Russell ja Keith David taistelevat ulkoavaruuden oliota vastaan elokuvassa ”Se” jostain. L\u00e4hde: ruutukaappaus DVD:lt\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

The Thing<\/em> edusti aivan p\u00e4invastaista muukalais- ja maailmakuvaa kuin samana kes\u00e4n\u00e4 valkokankaille tullut , Steven Spielbergin ohjaama E.T. <\/em>(E.T. <\/em>the Extra-Terrestrial, <\/em>1982). Spielbergin herttainen avaruusolio ja optimismi olivat valovuosien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Carpenterin elokuvan groteskin verisist\u00e4 erikoisefekteist\u00e4 ja paranoian t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 pessimistist\u00e4. Aikalaiskriitikkojen enemmist\u00f6 lytt\u00e4sikin The Thingin<\/em>, pit\u00e4en sit\u00e4 vastenmielisen nihilistisen\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ilyn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin elokuva on tunnistettu ja tunnustettu tieteiskauhun merkkiteokseksi. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 The Thing<\/em> on kest\u00e4nyt aikaa paremmin kuin suurin osa 1980-luvun kauhuelokuvista. Vuosikymmenens\u00e4 muistettavimpiin lukeutuva elokuva tarjoaa yh\u00e4 mahdollisuuden moniin ristiriitaisiinkin poliittisiin ja seksuaalipoliittisiin tulkintoihin.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4lukemista:<\/p>\n\n\n\n

Rovio, Janne: John Carpenterin The Thingin vastaanotto. Wider Screen 2-3\/2001, http:\/\/widerscreen.fi\/2001-2-3\/roskasta-taiteeksi\/<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Heikki Rosenholm: Ringu<\/em> (Hideo Nakata, 1998)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Hideo Nakatan ohjaama Ringu <\/em>pohjautuu kirjailija Koji Suzukin samanimiseen teokseen vuodelta 1991. Tarinassa keski\u00f6ss\u00e4 on kirottu VHS-kasetti, joka tappaa uhrinsa seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 katsomisen j\u00e4lkeen. Tapauksesta kiinnostuu tutkiva journalisti ja tv-toimittaja Reiko Asakawa (Nanako Matsushima), joka alkaa selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tapausta ex-miehens\u00e4 Ry\u016bji Takayaman (Hiroyuki Sanada) kanssa. Kun Reikon ja Ryujin poika Y\u014dichi (Rikiya \u014ctaka) vahingossa n\u00e4kee videon, alkaa taistelu aikaa vastaan, jossa panoksena on koko perheen henki.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1998 valmistunutta Ringua<\/em> on pitk\u00e4lti kiitt\u00e4minen siit\u00e4, ett\u00e4 japanilainen kauhuelokuva l\u00f6i itsens\u00e4 lopullisesti l\u00e4pi l\u00e4nsimaiden katsojien pariin 2000-luvun alkupuolella. Ringun<\/em> menestyksen my\u00f6t\u00e4 Hollywoodissa tehtiin Gore Verbinskin ohjaama remake, The Ring, <\/em>vuonna 2002.  My\u00f6s monista muista alun perin japanilaisista kauhuelokuvista tehtiin remaket, kuten Ju-On: The Grudge <\/em>(Takashi, Shimizu, 2004) ja Dark Water<\/em> (Walter Salles, 2005).<\/em> N\u00e4iden remake-versioiden my\u00f6t\u00e4 samalla popularisoitui japanilaiseen kauhuun viittaava k\u00e4site j-horror<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
VHS-kauhua. L\u00e4hde: ruutukaappaus elokuvasta<\/em> Ringu.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ringu<\/em> hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 japanilaisia kansanperinteit\u00e4 y\u016brei -henkiolennoista ja my\u00f6s teatterin\u00e4ytelm\u00e4perinteit\u00e4, kuten kabuki- ja noh-teatteria. Elokuvassa antagonistina n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 Sadako Yamamura (Rie In\u014d) edustaa y\u016breihin luokiteltavaa onry\u014dta eli kostonhenke\u00e4, joka on ihmisen\u00e4 kuollut v\u00e4kivaltaisesti ja palaa raivon vallassa henken\u00e4 kostamaan kohtalonsa el\u00e4ville. Useissa japanilaissa kansantarinoissa kyseess\u00e4 on naispuolinen henkil\u00f6, jolle miehet ovat tehneet v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 toteutuu my\u00f6s Ringussa<\/em>, jossa paljastuu, kuinka kaltoin kohdeltu Sadako tuli is\u00e4ns\u00e4 murhaamaksi ja h\u00e4nen ruumiinsa heitettiin kaivoon.<\/p>\n\n\n\n

Ringussa<\/em> n\u00e4ht\u00e4v\u00e4t japanilaiset kansan- ja teatteriperinteet yhdistyv\u00e4t pelkoihin teknologia- ja mediakulttuurien ylisaturaatiosta. Ringun<\/em> julkaisuaikana aihe oli erityisen ajankohtainen Japanissa, jossa teknologiateollisuuden synnytt\u00e4m\u00e4 kuplatalous oli puhjennut ja maassa elettiin lama-aikaa. Teknologian merkitys japanilaiseen yhteiskuntaan juontaa juurensa jo Meiji-restauraation (1868\u20131912) aikoihin, jolloin Japani avautui l\u00e4nnelle ja alkoi tavoitella statusta maailman kehittyneimp\u00e4n\u00e4 valtiona panostamalla teknologiaan. Toisessa maailmansodassa koettu h\u00e4vi\u00f6 ja n\u00f6yryytys vaikuttivat kansakuntaan siten, ett\u00e4 teknologian kehitykseen alettiin panostaa vain entisest\u00e4\u00e4n. Teknologiakehityksen kiihkein vaihe koettiin 1970\u20131980-luvuilla ja viimeist\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00f6in Japani tunnettiin maailmanlaajuisesti teknologian ykk\u00f6smaana.<\/p>\n\n\n\n

Ringussa<\/em> k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 teknologian ja median ylisaturaatio ja sen vaikutus ihmisten arkeen ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4de ainoastaan japanilaisessa yhteiskunnassa. Vuonna 2020 mediatutkimuksesta v\u00e4itellyt Minna Saariketo puhuu v\u00e4it\u00f6ksess\u00e4\u00e4n \u201dkoodin maisemasta\u201d viitaten siihen, kuinka jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme olemme riippuvaisia verkottuneesta teknologiasta (Saariketo 2020, 197\u2013198). Vaikka Ringun <\/em>julkaisuaikoihin verkottunut teknologia oli l\u00e4hes tuntematon k\u00e4site, niin Saarikedon ajatukset p\u00e4tev\u00e4t my\u00f6s 1990-luvun lopun mediateknologioihin. Ringussa <\/em>nimitt\u00e4in n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, kuinka televisio, VHS-kasetit, videokamerat, puhelimet jne. hallitsevat ja vaikuttavat ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, erityisesti nuorison.<\/p>\n\n\n\n

Ringulle <\/em>tuotetuissa jatko-osissa ajatusta teknologian ja median vaikutusvallasta arjessa vied\u00e4\u00e4n koko ajan pidemm\u00e4lle, sill\u00e4 uusimmissa elokuvissa Sadakon kirous ei en\u00e4\u00e4 el\u00e4 vanhentuneessa VHS-teknologiassa (poikkeuksena vuonna 2016 valmistunut Sadako vs. Kayako), <\/em>vaan on jo siirtynyt ajanmukaisesti tietokoneisiin, \u00e4lypuhelimiin, tabletteihin ja jopa interaktiivisiin mainostauluihin. Kirous on, totta kai, my\u00f6s levinnyt jo internetin sy\u00f6vereihin.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet<\/p>\n\n\n\n

Balanzategui, Jessica. 2014. \u201dEverything in this World is Artificial: Media Contagion, Theme Parks and the Ring Franchise.\u201d Refractory: A Journal of Entertainment Media<\/em>, volume 23.https:\/\/refractory-journal.com\/ring-jb\/<\/a> (7.12.2020)<\/p>\n\n\n\n

Mcroy, Jay. 2008. Nightmare Japan: Contemporary Japanese Horror Cinema<\/em>. Amsterdam: BRILL.<\/p>\n\n\n\n

Saariketo, Minna. 2020.  \u201dKytk\u00f6ksinen mediateknologia tarvitsee haastajakseen rohkeaa mielikuvitusta.\u201d Media & viestint\u00e4 43(2020): 2<\/em>, 197\u2013202.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Esa Keskinen: Get Out<\/em> (Jordan Peele, 2017)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Get Out on matka amerikkalaiseen painajaiseen, joka tuntuu alkuvuodesta 2021 entist\u00e4 todellisemmalta.<\/p>\n\n\n\n

Jordan Peelen ohjaama ja k\u00e4sikirjoittama Get out on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen satiirinen kauhuelokuva, joka kertoo nuoresta tummaihoisesta miehest\u00e4, jonka vierailu valkoihoisen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vanhempien luona alkaa saada ahdistavia piirteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
P\u00e4\u00e4osan esitt\u00e4j\u00e4 Daniel Kaluuya teki kehutun roolin Get Outissa<\/em>. \u00a9 2016 Universal Pictures<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Chrisin (Daniel Kaluuya) ja Rosen (Allison Williams, mm. Girls<\/em>) seurustelu on jatkunut jo niin kauan, ett\u00e4 Rose aikoo esitell\u00e4 Chrisin vanhemmilleen. Chris on tapaamisesta huolissaan, koska Rose ei ole kertonut vanhemmilleen seurustelevansa mustan miehen kanssa. Vaivaannuttavat ja jopa oudot tapahtumat seuraavat toisiaan. Rikkaan valkoisen naapuruston tunnelmat muuttuvat painostavuudessaan hiljalleen melkoiseksi umpikujaksi.<\/p>\n\n\n\n

Jordan Peele on tullut tunnetuksi komedian saralta, erityisesti kehutusta Key & Peele -sarjasta. Loikka kauhuun onnistui Peelelt\u00e4: tuli Oscar-palkinto, maininta Time-lehden vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukossa, kassamagneetti ja kriitikoiden suitsutusta. <\/p>\n\n\n\n

Syksyn 2020 kauhuelokuvalukupiirin elokuvista verrokkeina voisi mainita Wicker Manin ja Night of the Living Deadin (1968) ja tietyll\u00e4 tapaa The Thingin (1982). Ehdoton referenssi lienee Brian Yuznan \u201cbody horror\u201d Society (1989).<\/p>\n\n\n\n

Peele onkin elokuvallisesti tietoinen. H\u00e4n lainaa tyylej\u00e4 muodostaen erilaisia karikatyyreja, ehk\u00e4 arkkityyppej\u00e4, ja sotkee ne omakohtaisista tuntemuksista ja kokemuksista ammentavaksi kauhutrilleriksi, jossa on ripaus aika hyv\u00e4\u00e4 huumoria. Peelen mukaan elokuva kertoo h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 siit\u00e4, milt\u00e4 tuntuu olla tummaihoinen mies<\/em> niin sanotusti \u201crodunj\u00e4lkeisess\u00e4\u201d Amerikassa. (\u201cWhat it\u2019s like to be a young black man in the United States today.\u201d)<\/p>\n\n\n\n

Peele pureutuu niin yhdysvaltalaiseen rasismiin ja liberaaliin tekopyhyyteen kuin nuoruuden kulttiinkin. Ohessa kulkevat luokkaristiriidat, rodullistaminen, silm\u00e4n politiikka, tummaihoisten seksualisoiminen, v\u00e4hemmist\u00f6jen kontrolli ja jopa teknologian valta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Onko laturin piuhasta irti napattu iPhone ollut koskaan n\u00e4in kuumottava? Huomiota kannattaa kiinnitt\u00e4\u00e4 klassisiin tropee- tai motiiviaiheisiin, joita Peele viljelee l\u00e4pi elokuvan.<\/p>\n\n\n\n

Elokuva kutsuu kysym\u00e4\u00e4n, ketk\u00e4 kaikki ovat mukana pahuuden kierteen syntymisess\u00e4? Hyv\u00e4ntahtoiset liberaalit, rikkaat valkoiset vai rodunj\u00e4lkeisyyteen uskovat rodullistetut? <\/p>\n\n\n\n

Varmaa on se, ett\u00e4 elokuva on edelleen hyyt\u00e4v\u00e4n tarkka kuvaus Yhdysvaltojen rotuun ja luokkaan liittyvist\u00e4 ongelmista.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Artturi Olavi Rost\u00e9n: \u00c4l\u00e4 vastaa<\/em> (Artturi Olavi Rost\u00e9n, 2020)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Subliimia kokemusymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, fiktiota, tukevat kerronnan ty\u00f6kaluina subliminaaliset viestit ja kuvasto. Alitajuntainen kerrontatapa on suositeltavaa olla l\u00e4sn\u00e4 genren tarinankerronnassa koko ajan. Dialogissa k\u00e4ytetyt sanavalinnat, kuvaan k\u00e4tketyt kasvot tai liskoaivojamme kiusaavat petoel\u00e4imen raateluhampaita tai kynsi\u00e4 muistuttavat nyanssit rekvisiitassa, lavastuksessa, puvustuksessa tai mise-en-sc\u00e8ness\u00e4 voivat saada kasvatettua kokemaamme pelkoa entisest\u00e4\u00e4n. Kauhun kohde ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n uhkaava, vaan my\u00f6s iljett\u00e4v\u00e4, jolloin katsoja kahliutuu vastenmielisyyden ja yll\u00e4tyksen halvaannuttavaan otteeseen. Sublminaalisella kerronnalla kauhun kohteeksi voi kahlita n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla mit\u00e4 tahansa, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyy piilotajunnallemme ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 kun maallisempi ja fyysinen aistimaailmamme lipuu huomaamattomasti kohti aidompia kauhun tuntemuksia.

Pahuuden ja uhkan kuvaukset ovat usein ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4, vihjailevia, joskus jopa hieman kaoottisia. Ne ovat luonnottomia suhteessa jonkin kulttuurin luontok\u00e4sityksiin, eiv\u00e4tk\u00e4 sovi kaavoihin, vaan rikkovat niit\u00e4. N\u00e4in ollen pahuuden olemassaolo ei n\u00e4ytt\u00e4ydy pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisesti vaan my\u00f6s tiedollisesti uhkaavana: uhkana arkitiedolle. Elokuvan vaikutuspiiriss\u00e4 parhaat ty\u00f6kalut t\u00e4m\u00e4n tuntemuksen viestitt\u00e4miseksi ovat subliminaaliset tehokeinot.

Elokuvassamme \u2018\u00c4l\u00e4 Vastaa\u2019 on my\u00f6s k\u00e4ytetty tehokeinona kuvakerronnan lukusuunnan vakiinnuttamista. On toki luonnollista, ett\u00e4 suurin osa l\u00e4nsimaisista ihmisist\u00e4 lukee vasemmalta oikealle, l\u00e4nsimaisen lukusuunnan mukaisesti. Elokuvan kuvasuunnittelussa ja -toteutuksessa t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Miten hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 lukusuuntaa osana kauhuelokuvan kuvakerrontaa? Ensinn\u00e4kin perinteisess\u00e4 mieless\u00e4 lukusuunnalla on mahdollista saavuttaa soljuvan rytmin ja kuvien huomiopisteiden leikkaantuvuus. Toiseksi sen muuttaminen kesken elokuvan voi indikoida yliluonnollista tai ilmaista henkil\u00f6hahmon arvaamaton tahdon suunta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kauhukerronnan menetelm\u00e4\u00e4. Kuva: Soft Insomnia Pictures.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Emme halunneet elokuvamme sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n laiskoja ja ajattelemattomia hyppys\u00e4ikytyksi\u00e4. Suunnittelimme elokuvan ainoan motivoidun s\u00e4ikytyksen siten, ett\u00e4 vakiinnutettu lukusuunta murtuu ja ihmisen hetkellisesti h\u00e4mmentyess\u00e4, katse kiinnittyy totutun lukusuunnan vastaisesta suunnasta kuvarajaukseen lipuvaan puunrunkoon, joka on my\u00f6s ainoa kuvassa oleva tarkka objekti. T\u00e4ten s\u00e4ikytys on motivoitu tarinan ja kuvakerronnan kannalta, eik\u00e4 se sorru nykyiseen valtavirtaiseen tyylisuuntaan.

T\u00e4rke\u00e4 oivallus elokuvantekij\u00f6ille on keksi\u00e4 tapa erottaa oman tarinansa henkil\u00f6hahmojen kokemuspiiri lajityypin konventioiden ulkopuolelle, vaikka asennoituisi tekem\u00e4\u00e4n tyylipuhdastakin kauhufiktiota. T\u00e4m\u00e4 on yksi tapa luoda kauhun tunne objektiivisin keinoin. Kauhu on yksi niist\u00e4 lajeista, joissa yleis\u00f6n tunnereaktio on ideaalitapauksessa samansuuntainen kuin henkil\u00f6hahmojen; kauhussa henkil\u00f6iden ja yleis\u00f6n reaktiot kulkevat rinnakkain. Henkil\u00f6hahmojen reaktio on avain yleis\u00f6n omiin reaktioihin ja tunteisiin.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Petri Saarikoski: The Wicker Man<\/em> (Robin Hardy, 1973)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kauhuelokuva oli kansainv\u00e4lisesti kokenut suuria murroksia siirrytt\u00e4ess\u00e4 1960-luvulta 1970-luvun alkuun. Iso-Britanniassa varsinkin Hammer-elokuvayhti\u00f6n vampyyri-, muumio- ja zombie-aiheiset elokuvat alkoivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vanhanaikaisilta. Lajityypin uutta suuntaa n\u00e4yttiv\u00e4t Romeron El\u00e4vien kuolleiden y\u00f6<\/em> (1968) ja Friedkinin Manaaja<\/em> (1973). Muutosta etsi my\u00f6s aikaisemmin Dracula-rooleissaan maailmanmaineeseen noussut Christopher Lee, joka halusi kehitt\u00e4\u00e4 uraansa hieman vakavampaan suuntaan. K\u00e4sikirjoittaja Anthony Shafferin kanssa alkaneen yhteisty\u00f6n lopputulos oli British Lion -elokuvayhti\u00f6n tuotantona valmistunut ja folk horror -alagenreen kuuluva The Wicker Man<\/em> (suom. Uhrijuhla<\/em>). Folk horror j\u00e4i kauhuelokuvan historiassa varsin lyhytik\u00e4iseksi ilmi\u00f6ksi ja itse termikin otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vasta my\u00f6hemmin. Folk horror yhdisti kauhuun pakanismia, noituutta ja kansankulttuuria sek\u00e4 kertoi niit\u00e4 vastaan taistelleista voimista. The Wicker Man<\/em> oli t\u00e4m\u00e4n genren ylivoimaisesti tunnetuin ja arvostetuin merkkiteos.<\/p>\n\n\n\n

Elokuvassa Edward Woodwardin esitt\u00e4m\u00e4 vahvan uskovainen, puritaaninen poliisi l\u00e4htee etsim\u00e4\u00e4n kadonnutta tytt\u00f6\u00e4 erist\u00e4ytyneelt\u00e4 skotlantilaiselta saarelta, jonka v\u00e4est\u00f6 el\u00e4\u00e4 oudon pakanakultin alaisuudessa. Yhteis\u00f6\u00e4 johtaa karismaattinen, mutta arvoituksellinen lordi Summerisle, jota elokuvassa esitt\u00e4\u00e4 siis Christopher Lee. Pakanallisiin, usein melko eroottiss\u00e4vytteisiin riitteihin vastenmielisesti suhtautuva poliisi etsii sitke\u00e4sti tytt\u00f6\u00e4, mutta saarelaiset kielt\u00e4v\u00e4t tyt\u00f6n olemassaolon ja katoamisen. H\u00e4nelle alkaa tulla vihjeit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tytt\u00f6 on siepattu ja h\u00e4net aiotaan uhrata pakanakultin kev\u00e4tjuhlan aikana.<\/p>\n\n\n\n

Perusjuoni on lainattu David Pinnerin kauhuromaanista Ritual <\/em>(1967), mutta tekij\u00e4 ottivat vaikutteita my\u00f6s skotlantilaisesta kansankulttuurista. Avainteokseksi muodostui James George Frazerin vuonna 1890 julkaisema The Golden Bough<\/em>, jossa k\u00e4siteltiin vanhoja skotlantilaisia rituaaleja, tarinoita ja uskomuksia. Itse juoni paketoitiin viel\u00e4 Agatha Christien salapoliisitarinoista tunnetun mysteerin ratkomiskaavan varaan. Valkokankaalla n\u00e4hty lopputulos oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, provokatiivinen ja ennen kaikkea syv\u00e4llinen tulkinta luonnonl\u00e4heisen pakanuuden ja konservatiivisen kristinuskon v\u00e4lisest\u00e4 vastakkainasettelusta.<\/p>\n\n\n\n

Filmikriitikot huomasivat jo 1970-luvulla helposti elokuvan metakommentoinnin tasot. 1960-luvulla l\u00e4nsimaissa tapahtuneen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen murroksen seurauksena traditionaaliset uskomukset ja ideologiat olivat ajautuneet kriisiin. Varsinkin katolinen kirkko ja Iso-Britanniassa puritanistiset uskontulkinnat olivat selv\u00e4sti puolustuskannalla. The Wicker Man<\/em> nosti esille my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n seurauksena syntyneiden vastakulttuurien ja jopa uskollisten kulttien nousun. Kysymys oli n\u00e4ilt\u00e4 osin tosin enemm\u00e4n sensaatiohakuisesta mediajulkisuuden kommentoinnista. Uuspakanistiset yhteis\u00f6t ja kristinuskoa pilkkaavat j\u00e4rjest\u00f6t, kuten Yhdysvalloissa kohua her\u00e4tt\u00e4nyt Saatanan kirkko, sopivat yht\u00e4 kaikki erinomaisesti kauhuelokuvien ja laajemmin populaarikulttuurin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi taustamateriaaliksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pakanakultin johtaja (Christopher Lee) elokuvassa The Wicker Man. L\u00e4hde: kuvakaappaus DVD:lt\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kansankulttuurin osalta elokuva voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s jopa romanttisena kannanottona paluusta luontoon, ”\u00e4iti maan” vehre\u00e4\u00e4n syleilyyn. Elokuvan pakanat el\u00e4v\u00e4t luonnonkauniilla saarella, omenoita p\u00e4\u00e4tuotteena kasvattavana maatalousyhteis\u00f6n\u00e4, jolla on omat lait ja normit. Christopher Lee on my\u00f6hemmin haastatteluissa viitannut erityisesti t\u00e4h\u00e4n. Tarina kertoi ”[luonnon] kasvusta”, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n kuolemasta ja kauhusta. Sen voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s kommentoivan erityisesti l\u00e4nsimaissa noussutta uudenlaista suhtautumista seksuaalisuuteen. Yhteis\u00f6lle seksi ei n\u00e4ytt\u00e4nyt aiheuttavan mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4nvaivaa, heid\u00e4t oli vapautettu siihen liitetyist\u00e4 synnintunnoista, joiden luomisessa kristinusko oli n\u00e4hnyt huomattavasti vaivaa.<\/p>\n\n\n\n

The Wicker Man<\/em> toteutettiin aikoinaan hyvin pienell\u00e4 budjetilla, mutta siihen n\u00e4hden se tuotettiin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pikkutarkasti ja ammattitaitoisesti. Monitulkintaisen tarinan ohella sit\u00e4 on kiitelty hienosti rakennetuista lavastuksista, milj\u00f6\u00f6kuvauksista, puvustuksista sek\u00e4 erityisesti lumoavasta musiikista, jonka s\u00e4vellysty\u00f6st\u00e4 vastasi Paul Giovanni. The Wicker Man<\/em> oli ilmestyess\u00e4\u00e4n taloudellinen floppi lippuluukuilla, mik\u00e4 johtui p\u00e4\u00e4asiassa tuotantoyhti\u00f6n taloudellisista vaikeuksista ja onnettomasta markkinoinnista. Christoper Leen ohella monet tuotannossa mukana olleet kritisoivat vahvasti my\u00f6s elokuvan ensimm\u00e4ist\u00e4, k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 leikkausversiota. Perusta kulttisuosiolle oli kuitenkin syntynyt, ja seuraavina vuosikymmenin\u00e4 The Wicker Man<\/em> vakiinnutti asemansa yhten\u00e4 arvostetuimmista 1970-luvun kauhuelokuvista. Arvostus laajeni entisest\u00e4\u00e4n, kun aikoinaan poisleikattuja kohtauksia palautettiin ja teos pystyttiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n koko laajuudessaan. Nykyisin The Wicker Man<\/em> kuuluu kiistatta sadan arvovaltaisimman brittil\u00e4isen elokuvan joukkoon, ja Christopher Leen mukaan se oli h\u00e4nen uransa selkeit\u00e4 kohokohtia. T\u00e4t\u00e4 on helppo uskoa, kun aikaisemmin Draculalla kannuksensa ansainnut karismaattinen Lee n\u00e4hd\u00e4\u00e4n saarnaamassa jyhke\u00e4ll\u00e4 baritoni\u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n pakanayhteis\u00f6n k\u00e4sityksi\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kuolemasta ja uudelleensyntymisest\u00e4. Moneen aikalaiseensa n\u00e4hden The Wicker Man<\/em> onkin s\u00e4ilynyt yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n puhuttelevana ja ennen kaikkea aikaa kest\u00e4v\u00e4n\u00e4 mestariteoksena.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Rami M\u00e4hk\u00e4: Dracula<\/em> (Terence Fisher, 1958)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

”Manner-Euroopan elokuvakriitikot pit\u00e4v\u00e4t englantilaisia kauhun asiantuntijoina maailmassa. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 olemme arkoja. Ujous synnytt\u00e4\u00e4 varjoja ja varjot puolestaan vampyyreja.”<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in kirjoittaa elokuvaohjaaja Terence Fisher (1904\u20131980) vuonna 1964 Films and Filming<\/em> -elokuvalehdess\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Fisher oli tunnettu ymp\u00e4ri maailmaa Hammer-elokuvastudion menestyksen ansiosta. H\u00e4nell\u00e4 oli jo huomattava aiempi ura takanaan, mutta Hammer-vuodet tekiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 kuuluisan ja sittemmin kauhuelokuvan legendan. Fisherin Dracula<\/em> vuodelta 1958 on filmatisointi Bram Stokerin romaanista (1897). Aiempi tunnettu elokuva oli amerikkalaisen Universal-studion tuotantoa vuodelta 1931 (Tod Browning). Molemmat ovat tulkintoja viktoriaanisen ajan Euroopasta dekadentin aristokratian ja s\u00e4\u00e4dyllisen julkisivun takana el\u00e4v\u00e4n keskiluokan maailmojen yhteent\u00f6rm\u00e4yksest\u00e4. Christopher Leen tulkinta Draculasta poikkesi t\u00e4ysin Bela Lugosin nelj\u00e4nnesvuosisataa aiemmin tekem\u00e4st\u00e4: elegantti, androgyynikin kreivi oli vaihtunut public school -aksentilla puhuvaan brittiherrasmieheen, joka kuitenkin toiminnan hetkell\u00e4 muuttui suoraviivaisen fyysiseksi tappajaksi. Ehk\u00e4 Leen kokemukset toisessa maailmansodassa olivat taustana hahmon muutokselle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Dracula<\/em>-elokuvan (1957) mainos. L\u00e4hde: Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

”Seksi? Dracula toi hemmetisti nautintoa niin monille naisille. Ja mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 eroottinen ominaisuus ei olisi ollut h\u00e4ness\u00e4 ilmeist\u00e4, olisimme pettyneet pahasti.”<\/p>\n\n\n\n

Fisher painottaa artikkelissaan seksuaalisuuden merkityst\u00e4 Draculan hahmolle, ja nimenomaan Leen Dracula nosti seksuaalisuuden hahmon keskeiseksi piirteeksi. Oikeastaan on niin, ett\u00e4 h\u00e4nen seksuaalisuutensa manifestoituu ennen kaikkea naisten reaktioiden kautta. Draculan aluksi vastentahtoiset \u201drakastajattaret\u201d huohottavat orgastisesti kun t\u00e4m\u00e4 upottaa kulmahampaansa n\u00e4iden kaulaan. Alakerrassa keskiluokkaiset miehet ovat ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n hyveellisten naistensa \u2013 vaimojensa ja tytt\u00e4riens\u00e4 \u2013 oudosta k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Fisher oli itse innostunut ohjaamiensa elokuvien historiallisuuden tuomista mahdollisuuksista. Arkip\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 irrottautuminen ja menneisyyteen siirtyminen tarjosivat keinot k\u00e4sitell\u00e4 ajankohtaisia sosiaalisia kysymyksi\u00e4 poikkeuksellisilla tavoilla. Huolellisen epookki-ilmeen ja samanaikaisen visuaalisen tyylittelyn avulla tavoiteltiin \u201dfantastista materiaalisuutta\u201d, et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4mist\u00e4, joka oli Fisherin mukaan juuri pukudraaman avainelementti. Er\u00e4s mielenkiintoinen piirre Fisherin Draculassa<\/em> on, ett\u00e4 elokuvan alussa syntyy mielikuva, ett\u00e4 Harker on matkustanut pitk\u00e4n matkan Draculan luo, eli Englannista Transilvaniaan. Kun Dracula p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 matkustaa Englantiin, matkan pituus ei nouse mitenk\u00e4\u00e4n esiin. Sen sijaan kun Dracula elokuvan lopussa pakenee kaappaamansa naisen kanssa ja van Helsing ajaa t\u00e4t\u00e4 takaa t\u00e4m\u00e4n linnalle, linna onkin yht\u00e4kki\u00e4 lyhyehk\u00f6n, maksimissaan tunneissa rattailla taitettavan matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Kyse on koko ajan ollut Englannista.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Aasa Timonen: Mandy<\/em> (Panos Cosmatos,<\/strong> 2018)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kosmisen kauhun genren olemassaoloon suuri vaikuttaja oli eksistentialismin filosofia. Eksistentialismi on mannermainen filosofian suuntaus, jonka keskeisin teema on nimens\u00e4 mukaisesti ihmisen olemassaolon kysymyksiss\u00e4. Eksistentialismin juuret ovat Soren Kierkegaardin ja Friedrich Nietzhen kirjoituksissa, mutta varsinaisesti se muodostui vasta 1900-luvulla, ja onkin yksi tuon vuosisadan vaikuttavimmista filosofisista suuntauksista. Eksistentialismi painottaa ensisijaisesti ihmisen olemassaolon suhdetta olemukseen. Ihmisyyden idea on riippuvainen olemassaolosta, jolloin vapaus ja vastuu el\u00e4m\u00e4st\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on yksin ihmisell\u00e4. T\u00e4st\u00e4 mahdollisuuden ja pakon ristiriidasta nousee ahdistus (saks. angst<\/em>), vahva negatiivinen tunnereaktio. T\u00e4llainen tunnereaktio on hyv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta kauhun rakentamiseen. Kauhukirjailija Howard Philips Lovecraftia pidet\u00e4\u00e4n kosmisen kauhun genren merkitt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 kirjailijana. Vaikka Lovecraft ei elinaikanaan saanut suurta mainetta, on my\u00f6hemmin monet kirjailijat ja elokuvaohjaajat nostaneet h\u00e4net inspiraation ja innoituksen l\u00e4hteeksi. Lovecraftin kosmisen kauhun (jota my\u00f6s joskus kutsutaan lovecraftiaaniseksi <\/em>kauhuksi) keski\u00f6ss\u00e4 on tuntemattoman pelko. Lovecraftille t\u00e4m\u00e4 tuntematon oli muut ihmiset, erityisesti rodullistetut ihmiset sek\u00e4 luokkayhteiskunnan alimman portaan asuttajat. Kuitenkin, on Lovecraftin kauhussa mukana my\u00f6s laajenevan, modernisoituvan ja kehittyv\u00e4n maailman laajuudesta nouseva pelko. Ihmisen olemassaolo on merkitykset\u00f6n mahdottoman suuressa kosmoksessa ja tapahtumasarjojen keskell\u00e4, joita ihmisen j\u00e4rki ja visio eiv\u00e4t kykene ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vaikka Lovecraftin teoksille oli ominaista my\u00f6s toismaallisten kauhujen esittely hirvi\u00f6in\u00e4, ei kosminen kauhu varsinaisesti vaadi scifi-elementti\u00e4 tai lonkerohirvi\u00f6it\u00e4 toimiakseen. Mandy <\/em>on t\u00e4st\u00e4 erinomainen esimerkki.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Eksistentiaalista kauhua elokuvassa Mandy. L\u00e4hde: ruutukaappaus DVD:lt\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ohjaaja Panos Cosmatoksen Mandy (2018) <\/em>on kosminen kauhu-action trilleri, jonka keskeinen teema on surussa, traumoissa ja siin\u00e4, miten n\u00e4m\u00e4 voivat tuhota min\u00e4kuvan. Puunhakkaaja Red (Nicolas Cage) menett\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rakkauden Mandyn (Andrea Riseborough) v\u00e4kivaltaisen lahkon hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4, ja t\u00e4m\u00e4 ajaa Redin koston tielle. Cosmatos on k\u00e4sitellyt samanlaisia teemoja aiemmassa elokuvassaan Beyond the Black Rainbow (2010), <\/em>ja h\u00e4n on sanonut Mandyn <\/em>olevan kumppaniteos t\u00e4lle elokuvalle. Cosmatosin vanhempien kuolema ja siit\u00e4 muodostunut suru esiintyy molemmissa elokuvissa eri tavalla; Beyond the Black Rainbowissa <\/em>se on piilotettu, repressoitu ja steriili, Mandyssa <\/em>se on pinnalla, raivoisa ja t\u00e4ynn\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kostofantasian ytimess\u00e4 oleva katarsis, tunteellinen puhdistus, on usein samanlainen kuin monissa kauhuelokuvissa, mutta Mandyssa <\/em>kosto on vain itsetuhon symboli. Mandyn muisto ja menetyksen suru on tuhon l\u00e4hde, Redin ollessa t\u00e4m\u00e4n surun tuoman tuhon v\u00e4likappale. Mandy oli Redin maailma, ja kuolema johtaa t\u00e4m\u00e4n maailman tuhoutumiseen. P\u00e4invastoin kuin kostoa janoavat sankarit monissa muissa elokuvissa, Red ei kykene rakentamaan maailmaansa uudestaan eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n surun j\u00e4lkeen. Red tuhoutuu, ja j\u00e4ljell\u00e4 on vain vihan ja trauman muodostama tuhon airut. Galaktisten jumalien tai ulkoavaruuden entiteettien sijaan hahmojen kohtaloita hallitsee ulkoinen muutos, joka on v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja mahdoton ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tai rationalisoida. Eksistentiaalisen kauhun keski\u00f6ss\u00e4 on kauhu siit\u00e4, millaisia j\u00e4lki\u00e4 traumat, surut ja muutokset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ihmisiin. Suruun ei l\u00f6ydy aina siisti\u00e4 tai kliinist\u00e4 ratkaisua. Red ei parane surustaan tai saa sulkeumaa. Eksistentiaalisen kauhu ei ole genre, vaan kehys jonka ymp\u00e4rille kauhu rakennetaan. Sitomalla teemansa min\u00e4kuvan ja identiteetin ymp\u00e4rille se luo aivan omanlaisensa kehyksen, joka eroaa jopa muista kauhuelokuvista. Lopussa harvoin on katarsista tai voiton tunnetta, vaan ep\u00e4mukavuus ja ahdistus sek\u00e4 pervasiivinen kauhun ilmapiiri.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kiitos kurssille osallistuneille hienoista keskusteluista!<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmalla on pitk\u00e4t perinteet elokuvalukupiirien j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 2000\u20132010-luvuilla. Ensimm\u00e4isen kerran elokuvalukupiiri j\u00e4rjestettiin jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2005 ja se on tutkinto-ohjelman yksi pitk\u00e4ik\u00e4isempi\u00e4 kurssiformaatteja. Elokuvalukupiireiss\u00e4 perinteisesti avataan illan elokuvan teemaa luennoitsijan johdolla, mink\u00e4 j\u00e4lkeen elokuva katsotaan ja lopuksi k\u00e4yd\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4keskustelua. Koronapandemiaa seuranneiden poikkeusolojen vuoksi viime vuosi oli hyvin poikkeuksellinen, ja tilanne aiheutti muutoksia […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2361","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2361","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2361"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2361\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2406,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2361\/revisions\/2406"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2361"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2361"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2361"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}