{"id":2415,"date":"2021-02-25T19:52:49","date_gmt":"2021-02-25T17:52:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2415"},"modified":"2021-02-25T20:15:26","modified_gmt":"2021-02-25T18:15:26","slug":"muinaisen-egyptin-haudat-ja-tekijat-katsaus-egyptologiaan-tutkimusalana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2021\/02\/25\/muinaisen-egyptin-haudat-ja-tekijat-katsaus-egyptologiaan-tutkimusalana\/","title":{"rendered":"Muinaisen Egyptin haudat ja tekij\u00e4t \u2013 katsaus egyptologiaan tutkimusalana"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Egyptin temppelit olivat kirkkain v\u00e4rein koristeltuja, mutta v\u00e4ritys on harvoin s\u00e4ilynyt vuosituhansien j\u00e4lkeen. Naisfarao Hatsepsutin (1400-luku eaa.) temppeliss\u00e4 Luxorissa on viel\u00e4 paikoin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 alkuper\u00e4isi\u00e4 v\u00e4rej\u00e4. Kuva: Hanna Sola.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Muinainen Egypti on pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Suomessa esill\u00e4 mm. Amos Rexin taidemuseon Helsingiss\u00e4 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4n Egyptin loisto -n\u00e4yttelyn<\/a> ansiosta. Vaikka Suomessa ei pysyv\u00e4\u00e4 egyptil\u00e4ist\u00e4 museokokoelmaa olekaan, on muinainen Egypti monelle suomalaiselle Mika Waltarin ansiosta tuttu. Egyptologia tieteenalana voi kuitenkin tuntua vaikeasti hahmotettavalta, ja alaan liittyy voimakas mielikuvakuvasto, johon kuuluvat mm. kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4 ja hautakulttuuri, faraoiden pyramidit ja s\u00e4hk\u00f6nsinisell\u00e4 lapis lazulilla koristellut kulta-aarteet. Esittelemme t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa lyhyesti egyptologiaa tieteenalana ja pohdimme lis\u00e4ksi egyptil\u00e4ist\u00e4 hautakuvastoa ns. ruohonjuuritasolta k\u00e4sin: k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteutuksen ja arjen merkitysten kautta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Egyptologia tieteenalana<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Egyptologia tutkii Niilin laaksoon ja suistoalueille syntyneen muinaisen valtakunnan kulttuuria esihistorialliselta ja esidynastiselta ajalta (5300\u20133100 eaa.) roomalaisajan Egyptiin asti (400 jaa.). Egyptologialle on siis ominaista ennen kaikkea aihe- ja aluerajaus, mutta metodologialtaan se on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti monitieteist\u00e4. Tutkimusaineisto koostuu arkeologisten tutkimusten kautta kertyv\u00e4st\u00e4 aineistosta, joka k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaiken materiaalisen kulttuurin muodot kaupunki- ja kyl\u00e4arkkitehtuurista aina s\u00e4ilyneeseen ruokaperinteeseen ja teksteihin. Egyptin historiaa tutkitaan my\u00f6s mm. geoarkeologisin menetelmin ja paikkatietoaineistojen avulla, joilla voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi Niilin vanhoja laskureittej\u00e4. Kokeellisessa ja yhteis\u00f6arkeologiassa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n my\u00f6s esimerkiksi alueen paikallisten asukkaiden perinteisten k\u00e4sity\u00f6menetelmien tuntemusta.<\/p>\n\n\n\n

Egyptologisessa tutkimuksessa keskeist\u00e4 on siis kulttuurin tutkimuksen lis\u00e4ksi toisilta aloilta oppiminen ja niiden metodien ja teorioiden lainaaminen ja soveltaminen. Kuten kaikessa arkeologisessa tutkimuksessa, luonnontieteelliset menetelm\u00e4t ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 asemassa, kun l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4 ja materiaaleista pyrit\u00e4\u00e4n saamaan uutta tietoa, esimerkiksi k\u00e4ytettyjen v\u00e4riaineiden, keramiikan tai rakennusaineiden alkuainekoostumuksesta ja alkuper\u00e4st\u00e4. Orgaanisten aineiden ja ihmisj\u00e4\u00e4nteiden tutkimuksessa tarvitaan osteologista, paleopatologista ja muinais-dna:n analysointiin liittyv\u00e4\u00e4 osaamista. Isotooppitutkimusten avulla voidaan tutkia eloper\u00e4isen aineksen alkuper\u00e4\u00e4 ja esimerkiksi ihmisten ruokavalioon liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Digitaaliset kuvantamismenetelm\u00e4t ovat t\u00e4rkeit\u00e4 sek\u00e4 arkeologisessa dokumentoinnissa ett\u00e4 tutkimuksessa. Erilaisia tutkimuskysymyksi\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n kokonaisvaltaisesti: erilaisia aineistoja ja niist\u00e4 tehtyjen analyysien tuloksia arvioiden ja yhteensovittaen.<\/p>\n\n\n\n

Esihistoriallisen arkeologian tutkimuksesta egyptologian erottaa toisaalta kirjoitettu kieli, joka on keskeisell\u00e4 sijalla kaikissa egyptologian opinnoissa. Muinaisessa Egyptiss\u00e4 yleisesti k\u00e4ytetyst\u00e4 kielest\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yleisnimityst\u00e4 muinaisegypti, joka jaetaan eri kielivaiheisiin. Opinnot aloitetaan yleens\u00e4 keskivaltakunnan kielest\u00e4 (2050\u20131650 eaa.), jonka j\u00e4lkeen tutustutaan sit\u00e4 edelt\u00e4neeseen vanhan valtakunnan ja sit\u00e4 seuranneeseen uuden valtakunnan kieleen. Viimeinen muinaisegyptin kieliperheen j\u00e4sen on edelleen Egyptin koptilaisen kirkon liturgisena kielen\u00e4 s\u00e4ilynyt kopti, jota alettiin kirjoittaa hieroglyfien sijaan kreikasta lainatuin aakkosin kreikkalais\u2013roomalaisajan Egyptiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Muinaisen egyptin kielen tuhatvuotinen historia on t\u00e4rke\u00e4 tutkimusala egyptologian sis\u00e4ll\u00e4 ja monitahoinen palapeli eri ajanjaksoina, eri alueilla ja eri tilanneyhteyksiss\u00e4 k\u00e4ytettyj\u00e4 kielivarieteetteja. Painavin mysteerin verho sen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 putoaa pois, kun muinaisegypti n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kielen\u00e4 muiden joukossa kielioppeineen, sanastoineen ja murteineen. Vaikka hieroglyfit pohjimmiltaan esitt\u00e4v\u00e4t esineit\u00e4, el\u00e4imi\u00e4 ja ihmisi\u00e4, ne koostuvat yksitt\u00e4isist\u00e4 kirjoitusmerkeist\u00e4, joilla on \u00e4\u00e4nnearvo (yleens\u00e4 1, 2 tai 3 konsonanttia) tai sanan merkityst\u00e4 kuvaava arvo. Yksitt\u00e4isill\u00e4 sanoilla on konventionaalistunut kirjoitusasu, joka koostuu yleens\u00e4 \u00e4\u00e4nnemerkeist\u00e4 ja sanan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4st\u00e4 merkityst\u00e4 kuvaavasta merkist\u00e4, jolla on oma taustansa ja historiansa. Esimerkiksi verbi \u201drakastaa\u201d on kirjoitettu \u00e4\u00e4nnemerkein, jotka translitteroidaan \u201dmr(i)\u201d,<\/em> ja sanan viimeisen\u00e4 hieroglyfin\u00e4 on istuva mies, joka on vienyt k\u00e4tens\u00e4 suulleen. Merkki\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaikkien sy\u00f6mist\u00e4, ajattelemista, tuntemista tai puhumista kuvaavien sanojen per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hieroglyfit eiv\u00e4t osin tuntemattomasta syyst\u00e4 koskaan k\u00e4ytt\u00f6historiansa aikana menett\u00e4neet ns. alkuper\u00e4ist\u00e4 kuvallista esitystapaansa ja kehittyneet muodoltaan abstraktimpaan, tunnistamattomampaan suuntaan, kuten suurin osa muista maailman kirjoitusmerkeist\u00e4- ja j\u00e4rjestelmist\u00e4. P\u00e4ivitt\u00e4iset asiakirjat kirjoitettiin toki nopeammalla, hieraattisella kirjoitustavalla, mutta n\u00e4m\u00e4 muodoltaan abstraktimmat merkit eiv\u00e4t syrj\u00e4ytt\u00e4neet hieroglyfej\u00e4, joita k\u00e4ytettiin erityisesti n\u00e4ytteille esitett\u00e4viksi tarkoitetuilla pinnoilla, kuten hautojen seinill\u00e4, steeloissa ja patsaissa. Hieroglyfien visuaalisuudessa voikin n\u00e4hd\u00e4 olevan jotain hyvin tarkoituksenmukaista, joka my\u00f6s nykyihmist\u00e4 kiehtoo.<\/p>\n\n\n\n

Muinaisegyptil\u00e4isten hautojen merkityksest\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Koska suurin osa muinaisen Egyptin kylist\u00e4 ja asuinpaikoista on tuhoutunut nykyisten suurkaupunkien alle, haudat ja kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4 ovat s\u00e4ilyneess\u00e4 materiaalisessa kulttuurissa yliedustettuina. T\u00e4m\u00e4 on osaltaan johtanut muinaisegyptil\u00e4isen kulttuurin mystifiointiin ja yksipuolisiin mielikuviin. My\u00f6s museoissa esineet on tyypillisesti aseteltu vitriineihin juhlallisen himme\u00e4ss\u00e4 valaistuksessa, jolloin yksitt\u00e4iset esineet n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t pikemmin kultti- tai taide-esinein\u00e4 kuin arjen tarvekaluina. Mystist\u00e4 tunnelmaa kasvattavat katsojia kiinnostavat ihmis- ja el\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, joita Egyptist\u00e4 on s\u00e4ilynyt muumioiden muodossa poikkeuksellisen runsaasti. Mielikuvaa vahvistavat my\u00f6s valokuvista ja tv-dokumenteista tutut kellert\u00e4v\u00e4st\u00e4 kalkki- ja hiekkakivest\u00e4 rakennetut temppelit, kolossaalipatsaat ja muut monumentit. Tummien s\u00e4vyjen sijaan temppelit ja haudat olivat Egyptiss\u00e4 kuitenkin usein kirkkain v\u00e4rein, suorastaan r\u00e4ike\u00e4sti maalattuja. Tilattua hautakoristelua oli tekem\u00e4ss\u00e4 suuri joukko ammattilaisia. Ty\u00f6njohto teki arkkitehtonisen kokonaissuunnitelman, valitsi kuva-aiheet ja teemat, laati kirjoitukset ja kuvien asettelun, ja suunnitelman toteuttivat varsinaiset k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset, kaivertajat ja maalarit. Vaikka monet hautaesineet valmistettiin nimenomaan hautaan, on etenkin yksityishenkil\u00f6iden haudoissa s\u00e4ilynyt paljon my\u00f6s arkisia hy\u00f6dykkeit\u00e4, kuten huonekaluja, astioita, kauneustarvikkeita, peruukkeja ja jopa ruokaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Muinaisegyptil\u00e4inen virkamies Nakht linnustaa hautakappelinsa sein\u00e4koristelussa (1300-luku eaa). Mets\u00e4stysaihe on tyypillinen aikakauden yksityishaudoissa Luxorissa. Kuva: Hanna Sola.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Egyptil\u00e4isten usein salaper\u00e4isen\u00e4 esiintyv\u00e4 maailmankuva ja ns. uskonnollisuus voidaankin n\u00e4hd\u00e4 nykyihmiselle vaikeaselkoisen ajatusmaailman sijasta pikemminkin arkisena toimintona, joka kattoi kaikki el\u00e4m\u00e4n osa-alueet. Hauta oli aktiivinen vainajan hengen asumus, jossa seinill\u00e4 esitetyt kuva-aiheet muuttuivat todeksi ja loivat vainajalle h\u00e4nen toivomansa ikuisen el\u00e4m\u00e4n puitteet. Niin faraoiden kuin heid\u00e4n virkamiehist\u00f6ns\u00e4 hautojen kuvituksessa tavoiteltiin siksi valoisia v\u00e4rej\u00e4, ylt\u00e4kyll\u00e4isyytt\u00e4 ja eloisuutta. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy haudassa esimerkiksi vainajan perheenj\u00e4senten, h\u00e4nen saavutustensa, juhlien, loppumattomien uhriaterioiden ja luontoaiheiden kuvauksina, joiden tarkoitus oli varmistaa hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihailua hautakappelissa vierailevissa. N\u00e4in jokainen kykenev\u00e4 egyptil\u00e4inen valmistautui ikuiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja saattoi tilata hautansa sein\u00e4kuviin vaikkapa lapsensa, koiransa, musikantteja ja tanssijattaria, monenlaisia herkkuja, rikkauksia ja tekstej\u00e4, jotka kertoivat h\u00e4nen moitteettomasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n j\u00e4lkipolville. Niiden parissa h\u00e4n vietti ikuisuutensa, parhaana versiona itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Ostrakonit l\u00e4htein\u00e4 haudanrakentajien arkeen<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Mielenkiintoinen muinaisegyptil\u00e4inen esineryhm\u00e4 hautoihin liittyen ovat my\u00f6s ostrakonit, eli kalkkikiven ja keramiikan sirpaleille tehdyt kuvat ja tekstit. Egyptiss\u00e4 ne olivat erityisesti uuden valtakunnan aikana (1550\u20131050 eaa.) tavallisia ja helposti saatavilla olevia kirjoitus- ja piirrosalustoja. Ostrakoneille piirsiv\u00e4t ja kirjoittivat etenkin Theban (nykyisen Luxorin) alueen haudanrakentajat, jotka vastasivat kuninkaallisten hautojen rakentamisesta ja koristelusta mm. Kuninkaiden laaksossa sek\u00e4 sadoista yksityishaudoista sen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 uudenvaltakunnan aikana.<\/p>\n\n\n\n

Haudanrakentajien ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten 1900-luvulla l\u00f6ydetyst\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, Deir el-Medinasta, on per\u00e4isin suuri osa tunnetuista teksti- ja kuvaostrakoneista. Kirjoitusta sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ostrakonit ovat monipuolinen ryhm\u00e4 eriaiheisia ja -tyylisi\u00e4 tekstej\u00e4. Niiden kautta tunnemme esimerkiksi yksityiskirjeit\u00e4, pyykki- ja ostoslistoja, ja monia lyhyit\u00e4 viestej\u00e4 ja muistiinpanoja, joista osa kirjoitettiin my\u00f6hemmin my\u00f6s papyrukselle. Ostrakoneilla on s\u00e4ilynyt my\u00f6s, jo kyl\u00e4n asukkaiden mittapuulla laskettuna, vanhoja, kaunokirjallisia teoksia, kuten esimerkiksi egyptil\u00e4inen tarina vieraille maille paenneesta Sinuhesta, joka palaa vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n kotiin Egyptiin.<\/p>\n\n\n\n

Kuvalliset ostrakonit sen sijaan ovat t\u00e4rke\u00e4 osa Egyptin visuaalista kulttuuria. Osalla s\u00e4ilyneist\u00e4 piirroksista on yhteys hautojen kuvitukseen, ja ne ovat olleet k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten luonnoksia ja apuv\u00e4lineit\u00e4 hautamaalausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Tyypillisi\u00e4 aiheita ovat kuningas- ja jumalhahmotelmat, mutta osa on ns. arkisempaa taidetta ja esitt\u00e4v\u00e4t esimerkiksi el\u00e4imi\u00e4 ja kasveja, humoristisia ihmiskuvauksia ja pornografisia aiheita. Niiden piirrostyyli poikkeaa Egyptin vahvasti tyylitellyn monumentaalitaiteen konventioista ja paljastaa h\u00e4iv\u00e4hdyksen siit\u00e4, millaisena egyptil\u00e4iset n\u00e4kiv\u00e4t arkip\u00e4iv\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta mielenkiintoisia ovat erityisesti ostrakonit, joissa ihmisi\u00e4 ja el\u00e4imi\u00e4 kuvataan jokap\u00e4iv\u00e4isiss\u00e4 toimissaan. Vaikka tutkijoiden mielenkiinto kohdistuu usein ennen kaikkea ihmisiin, my\u00f6s esimerkiksi el\u00e4inten ja ihmisten suhdetta valottava tutkimus voikin tarjota mielenkiintoisia uusia n\u00e4k\u00f6kulmia menneisiin kulttuureihin.<\/p>\n\n\n\n

Kaisa Autere<\/strong> ja Hanna Sola<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kaisa Autere ty\u00f6skentelee egyptologian ja arkeologian tohtorikoulutettavana (FM) Helsingin yliopistossa.<\/p>\n\n\n\n

Hanna Sola on Helsingin yliopistosta valmistunut egyptologi (FM) ja Suomen egyptologisen seuran<\/a> hallituksen j\u00e4sen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuvallinen ostrakon (kalkkikiven sirpale), joka esitt\u00e4\u00e4 egyptil\u00e4ist\u00e4 mets\u00e4stys- tai lemmikkikoiraa. Maalaus on ajoitettu 19-20. dynastian aikaan (n. 1290-1070 eaa.) Kuva: Hanna Sola.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muinainen Egypti on pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Suomessa esill\u00e4 mm. Amos Rexin taidemuseon Helsingiss\u00e4 j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4n Egyptin loisto -n\u00e4yttelyn ansiosta. Vaikka Suomessa ei pysyv\u00e4\u00e4 egyptil\u00e4ist\u00e4 museokokoelmaa olekaan, on muinainen Egypti monelle suomalaiselle Mika Waltarin ansiosta tuttu. Egyptologia tieteenalana voi kuitenkin tuntua vaikeasti hahmotettavalta, ja alaan liittyy voimakas mielikuvakuvasto, johon kuuluvat mm. kuolemanj\u00e4lkeinen el\u00e4m\u00e4 ja hautakulttuuri, faraoiden pyramidit ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2415","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2415","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2415"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2415\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2433,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2415\/revisions\/2433"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2415"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2415"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2415"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}