{"id":2595,"date":"2021-07-21T13:01:24","date_gmt":"2021-07-21T11:01:24","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2595"},"modified":"2021-07-21T13:01:27","modified_gmt":"2021-07-21T11:01:27","slug":"mielen-avaruutta-etsimassa-kuviteltu-avaruus-teos-avaa-avaruustutkimuksen-nykytilaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2021\/07\/21\/mielen-avaruutta-etsimassa-kuviteltu-avaruus-teos-avaa-avaruustutkimuksen-nykytilaa\/","title":{"rendered":"Mielen avaruutta etsim\u00e4ss\u00e4 – Kuviteltu avaruus -teos avaa avaruustutkimuksen nykytilaa"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Kuviteltu avaruus -artikkelikokoelma l\u00e4hestyy avaruutta monista n\u00e4k\u00f6kulmista. Kuva: Petri Saarikoski.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kes\u00e4ll\u00e4 vuonna 1980 seurasin televisiosta dokumenttia, jossa k\u00e4siteltiin NASA:n Apollo-avaruusohjelman<\/a> historiaa. Toistaiseksi viimeiseksi j\u00e4\u00e4neest\u00e4 miehitetyst\u00e4 kuulennosta oli kulunut siin\u00e4 vaiheessa l\u00e4hes 8 vuotta. Eugene A. Cernanin kipparoiman Apollo 17:n j\u00e4lkeen yksik\u00e4\u00e4n ihminen ei ole poistunut maapallon vetovoimakent\u00e4st\u00e4. Vuonna 1980 t\u00e4t\u00e4 ei viel\u00e4 tiedetty, ja nuoren pojan mieless\u00e4 Apollo-lennot edustivat fantastista tutkimusmatkaa suureen tuntemattomaan, jolle oli varmasti tulossa jatkoa. Seuraavana vuonna alkoivat avaruussukkulalennot<\/a>, jonka mediakuvastosta NASA otti kaiken hy\u00f6dyn irti. 1980-luvulla avaruusinnostusta k\u00e4ytettiin laajasti hyv\u00e4ksi paitsi mediajulkisuudessa my\u00f6s yleisemmin populaarikulttuurissa. Suomessakin tietty osa nuorisosta kulutti ahkerasti kaikkea avaruuteen liittyv\u00e4\u00e4, tieteiskirjallisuudesta, elokuvista ja televisiosarjoista muodostui yhden ik\u00e4polven yhteist\u00e4 sukupolvikokemusta. Minulle avaruustutkimuksesta ja siihen kytkeytyvist\u00e4 mielikuvituksellisista tarinoista muodostui el\u00e4v\u00e4 kasvukertomus. Olin my\u00f6s lapsesta saakka kiinnostunut historiasta, joten ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kaikella pohjustettiin nykyist\u00e4 ty\u00f6uraani.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 ajatukset olivat vahvasti mieless\u00e4, kun huhtikuussa 2019 osallistuin Turun yliopistossa kulttuurihistorian j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n ”Kuviteltu avaruus. Tiedett\u00e4, politiikka ja kulttuurihistoriaa<\/a>” -seminaariin. T\u00e4m\u00e4n onnistuneen ja poikkitieteellisen tapahtuman v\u00e4litt\u00f6m\u00e4t tunnelmat ja havainnot voi lukea WiderScreen<\/em>-journaaliin kirjoittamastani seminaariraportista<\/a>. Ensimm\u00e4isen kuulennon muistovuoden innoittamana j\u00e4rjestetty seminaari opetti, kuinka moni paikalla olijoista oli kokenut vastaavaa innostuneisuutta lapsuus- ja nuoruusvuosinaan. Jotkut esitelm\u00f6itsij\u00e4t olivat my\u00f6s tutkimuksessaan hy\u00f6dynt\u00e4neet kiinnostuksen kohteitaan, mutta joillekin seminaari edusti muun ty\u00f6n ohessa tehty\u00e4 nostalgista paluuta ”avaruusinnostuksen” kultaisiin vuosiin. <\/p>\n\n\n\n

Seminaarin aikana keskustelimme jo lounasp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 mahdollista julkaisua. L\u00e4hes kahden vuoden ty\u00f6n j\u00e4lkeen lopputuloksena oli Capsan kustantamana ilmestynyt kokoomateos Kuviteltu avaruus: matkoja maan ulkopuolelle<\/em> (2021). Kirjan kolme p\u00e4\u00e4osa yhdist\u00e4v\u00e4t poikkitieteellisesti tutkimusteemoja, joissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n paitsi avaruustutkimuksen historiaa ja nykytilaa my\u00f6s niiden populaarikulttuurisia ilmentymi\u00e4. Avaruuslentojen \u2013 niin kuviteltujen kuin todellisten \u2013 kulttuurihistoriaa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa. Jutta Laitilan<\/strong> ja Emma Pietil\u00e4n<\/strong> katsauksessa tarkastellaan t\u00e4htitieteilij\u00e4 Johannes Keplerin (1571\u20131630) postuumisti julkaistua Somnium<\/em>-teosta, jonka keski\u00f6ss\u00e4 on kuvitteellinen avaruuslento kuuhun. Teosta on ahkerasti siteerattu avaruustutkimuksessa, kun on viitattu tuon ajan t\u00e4htitieteen yrityksiin kuvata avaruusmatkojen lainalaisuuksia. Teos voidaan luokitella jopa tieteiskirjallisuuden varhaiseksi esikuvaksi.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuuriantropologi Iina Kononen<\/strong> tarkastelee avaruuslentojen aikana maapallosta otettujen valokuvien historiaa. Ikonisena tarkasteluesimerkkin\u00e4 nousee esille Blue Marble -nimell\u00e4 tunnettu valokuva, joka otettiin Apollo 17:n lennon aikana. Blue Marble on toistaiseksi ainoa ihmisen ottama valokuva, jossa maapallo n\u00e4kyy kokonaisuudessaan, ja siksi siit\u00e4 on muodostunut hieno ja aikaa kest\u00e4v\u00e4 symboli. Aikalaiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t muutenkin Apollo-lentoihin k\u00e4tkeytyv\u00e4n symboliikan, sill\u00e4 ne edustivat selv\u00e4sti uuden aikakauden alkua. Aiheeseen pureutuu akatemiaprofessori Hannu Salmi<\/strong> artikkelissaan vuoden 1969 ensimm\u00e4isen kuulennon mediakuvastosta Suomessa. Tutkimuksessa nostetaan esille avaruuslentojen merkityst\u00e4 kansalaisia kiehtovana seikkailuna. Stanley Kubricikin edellisen\u00e4 vuonna ensi-iltaan tulleella 2001: Avaruusseikkailu<\/em> -elokuvalla oli oma vaikutuksena t\u00e4h\u00e4n kytkeytyneisiin tulkintoihin. Salmi nostaa esille, miten avaruusmatkat ja niihin liittyv\u00e4t tulkinnat eliv\u00e4t vahvasti todellisuuden ja fiktion rajamaastossa. <\/p>\n\n\n\n

Osittain samasta aiheesta jatketaan my\u00f6s kulttuurihistorioitsija Heidi Kurvisen<\/strong> artikkelissa, jossa osoitetaan my\u00f6s lehtiaineistoon pureutuen, miten suomalaiset olivat muun teollistuneen l\u00e4nsimaailman kanssa osa ensimm\u00e4isen kuuk\u00e4velyn kokijajoukkoa. Avaruusmatkojen unohdettua historiaa valotetaan puolestaan el\u00e4intutkimuksellisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta Otto Latvan<\/strong> ja Heta L\u00e4hdesm\u00e4en<\/strong> artikkelissa. Koe-el\u00e4imet, toisin kuin ihmiset, olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 avaruudessa k\u00e4yneit\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 olentoja. Monet koe-el\u00e4imist\u00e4, kuten maailmanmaineeseen noussut neuvostoliittolainen Laika-koira, eiv\u00e4t selvinneet matkastaan hengiss\u00e4, mik\u00e4 osaltaan alleviivaa my\u00f6s avaruustutkimukseen liittyneit\u00e4 eettisi\u00e4 ongelmakohtia.<\/p>\n\n\n\n

Teoksen seuraava ja laajin osio keskittyy avaruuden populaarikulttuurin kuvastojen tarkasteluun. Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartisen<\/strong> kiinnostuksen kohteena on 1970-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 n\u00e4hty \u2013 vahvan kulttimaineen saavuttanut \u2013 Avaruusasema Alfa<\/em> -televisiosarja (1975-1977). Kaartinen osoittaa miten televisiosarja k\u00e4sitteli kiehtovien avaruuslentojen lis\u00e4ksi my\u00f6s monia ymp\u00e4rist\u00f6historiallisia kysymyksi\u00e4, jotka olivat nousseet esille Apollo-lentojen j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina. Miksi ihmiskunta tutki avaruutta, vaikka ei pystynyt huolehtimaan edes omasta maapallostaan? Sarja oli n\u00e4ilt\u00e4 osin outo ja omaper\u00e4inen, mutta ajoittain synkk\u00e4kin tulkinta omasta ajastaan. Artikkelissa on my\u00f6s vahva nostalginen s\u00e4vy populaarikulttuurin kuvastoja kohtaan, ja samasta teemasta jatkaa digitaalisen kulttuurin yliopisto-opettaja Rami M\u00e4hk\u00e4<\/strong> Musta Aukko<\/em> -elokuvaa (1979) k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 artikkelissaan. Disneyn suurtuotantona valmistunut tieteiselokuva j\u00e4i vahvasti aikalaisten mieliin my\u00f6s laajan oheistuotevalikoimansa puolesta. Erikoistehosteiden osalta Musta Aukko<\/em> oli my\u00f6s alan teollisuuden merkkipaalu, vaikka se ei saavuttanut kaivattua menestyst\u00e4 lippuluukuilla.<\/p>\n\n\n\n

Historioitsija Kimmo Ahosen<\/strong> artikkelissa keski\u00f6\u00f6n nousee Marsiin ja ”marsilaisiin” liittyvien kuvitelmien pitk\u00e4 kulttuurihistoria sek\u00e4 sen ilmestyminen erityisesti 1950-luvun yhdysvaltalaisessa kylm\u00e4n sodan ajan tieteiselokuvissa. Ahosen mukaan Marsin kiehtovuus palautuu lopulta katsojan kykyyn kuvitella omastamme poikkeavia maailmoja ja antaa niille merkityksi\u00e4. Osittain samaan havaintoon p\u00e4\u00e4tyy my\u00f6s digitaalisen kulttuurin tutkija ja historioitsija Petri Saarikoski <\/strong>tarkastellessaan vuonna 2015 ensi-iltaan tullutta Yksin Marsissa<\/em> -elokuvaa. Ridley Scottin ohjaama kassamenestys voidaan tulkita paitsi nykyajan Mars-tutkimuksen innoittamana luonnontieteellisen\u00e4 tulkintana punaisen planeetan valloituksesta, mutta my\u00f6s NASA:n pr-toimintaan kytkeytyv\u00e4n\u00e4 onnistuneena mediatempauksena. Elokuvatutkimuksen viimeisen\u00e4 osiona n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kulttuurihistorioitsija Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rjen<\/strong> essee, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n erityisesti 2000-luvun tieteiselokuviin k\u00e4tkeytyvi\u00e4 romanttisia ja jopa idealistisia k\u00e4sityksi\u00e4 avaruudesta mahdollisesti nousevasta suuremmasta totuudesta ja uusista el\u00e4m\u00e4n mahdollisuuksista. Pohdinnan kokemukselliselle tasolle nousee melankolian ja lohdun vahvat tuntemukset.<\/p>\n\n\n\n

Teoksen viimeisess\u00e4 osiossa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n v\u00e4l\u00e4yksi\u00e4 turkulaisesta t\u00e4htitieteen historiasta ja nykyvaiheista. Tuorlan observatorion<\/a> esineist\u00f6\u00e4 ja henkil\u00f6historiaa valotetaan museologian n\u00e4k\u00f6kulmasta Jaana Saarikosken<\/strong> ja Maija M\u00e4en<\/strong> katsauksessa, joka osaltaan tuo esille, miten Turun yliopiston kansainv\u00e4list\u00e4kin mainetta niitt\u00e4neen t\u00e4htitieteen pohjaa rakennettiin 1920-luvun lopusta alkaen. Teoksen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 artikkelissa fysiikan ja t\u00e4htitieteen yliopistotutkija Harry J. Lehto<\/strong> pohtii astrobiologian n\u00e4k\u00f6kulmasta maapallon ulkopuolisen el\u00e4m\u00e4n mahdollisuuksia. Lehdon havaintojen mukaisesti mahdollisia el\u00e4m\u00e4n rajavy\u00f6hykkeit\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s omasta aurinkokunnastamme, mutta toistaiseksi ne synnytt\u00e4v\u00e4t enemm\u00e4n kysymyksi\u00e4 kuin vastauksia. Mahdollisuus l\u00f6yt\u00e4\u00e4 edes bakteerien muodossa esiintyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 esimerkiksi Marsin j\u00e4\u00e4tyneen pinnan alta pit\u00e4\u00e4 silti tutkimuksellisia spekulaatioita hengiss\u00e4, ja antaa tarvittavaa innoitusta alan tutkimustoiminnan kehitt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n

Kuviteltu avaruus: matkoja maan ulkopuolelle<\/em> (2021) <https:\/\/kulttuurihistoria.net\/julkaisusarja\/> edustaa artikkelikokoelmana vahvemmin humanistiseen ja erityisesti historiantutkimukselliseen kentt\u00e4\u00e4n kallellaan olevaa nykytutkimusta. T\u00e4rke\u00e4ksi j\u00e4sent\u00e4j\u00e4ksi nousee ihmisen ja avaruuden moni\u00e4\u00e4ninen vuorovaikutussuhde. Teos paljastaa, ett\u00e4 avaruustutkimus on samalla mielen maiseman tutkimusta, joka voi konkretisoitua esimerkiksi valokuvaan jossa n\u00e4emme sinisen planeettamme kellumassa avaruuden pohjattomassa syleilyss\u00e4. Jos matkustamme tarpeeksi kauaksi, me n\u00e4emme oman itsemme ja historiamme uudessa valossa. Avaruutta tutkiva ihminen tutkii samalla my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja vet\u00e4\u00e4 syys-lokakuussa KTMT<\/a>:n syvent\u00e4vien opintojen <\/em>Avaruuden tutkimuksen kulttuurihistoriaa -luentosarjan, jolle kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita!<\/em><\/p>\n\n\n\n

Petri Saarikoski<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdetiedot:<\/p>\n\n\n\n

Kuviteltu avaruus: matkoja maan ulkopuolelle<\/em>. Toim. Heidi Kurvinen, Petri Paju, Petri Saarikoski. Capsa Historiae III. Turku: Turun yliopisto, 2021.<\/p>\n\n\n\n

Julkaisusarjan kotisivut ja tilaustiedot: https:\/\/kulttuurihistoria.net\/julkaisusarja\/<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kes\u00e4ll\u00e4 vuonna 1980 seurasin televisiosta dokumenttia, jossa k\u00e4siteltiin NASA:n Apollo-avaruusohjelman historiaa. Toistaiseksi viimeiseksi j\u00e4\u00e4neest\u00e4 miehitetyst\u00e4 kuulennosta oli kulunut siin\u00e4 vaiheessa l\u00e4hes 8 vuotta. Eugene A. Cernanin kipparoiman Apollo 17:n j\u00e4lkeen yksik\u00e4\u00e4n ihminen ei ole poistunut maapallon vetovoimakent\u00e4st\u00e4. Vuonna 1980 t\u00e4t\u00e4 ei viel\u00e4 tiedetty, ja nuoren pojan mieless\u00e4 Apollo-lennot edustivat fantastista tutkimusmatkaa suureen tuntemattomaan, jolle oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2595","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2595","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2595"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2595\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2601,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2595\/revisions\/2601"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2595"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2595"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2595"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}