{"id":2791,"date":"2022-10-11T12:34:49","date_gmt":"2022-10-11T10:34:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2791"},"modified":"2022-10-11T13:12:08","modified_gmt":"2022-10-11T11:12:08","slug":"viaton-leikki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2022\/10\/11\/viaton-leikki\/","title":{"rendered":"Viaton leikki"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Helsingin T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahdella sijaitseva j\u00e4ttishakkilauta toimi Marko Marilan taiteellisen pelikokeilun alustana. Yksityiskohta keskipelist\u00e4.
Kuva: Marko Marila.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Luovuus saattaa kukkia kaaoksesta, mutta it\u00e4misen kannalta on oleellista, ett\u00e4 kasvi saa tarpeeksi vett\u00e4. Luovuuden kasteluj\u00e4rjestelm\u00e4 on leikki. Leikki ja leikillisyys linkittyv\u00e4t orgaanisella tavalla luovaan ajatteluun, tieteelliseen keksimiseen ja l\u00f6yt\u00e4miseen, mist\u00e4 syyst\u00e4 my\u00f6s tutkijat ovat olleet erityisen kiinnostuneita leikillisten menetelmien kehitt\u00e4misest\u00e4 uusien ideoiden kasvatusalustaksi. <\/p>\n\n\n\n

Leikill\u00e4 on my\u00f6s yhteys esteettiseen ajatteluun ja taiteellisuuteen, jotka on tavanomaisemmin n\u00e4hty luovuuden ilmenemismuotoina. <\/p>\n\n\n\n

Tarkastelen t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa leikin ja luovuuden suhdetta filosofisen estetiikan, logiikan ja keksimisen mutta my\u00f6s taiteellisen toiminnan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Aloitan tarjoamalla joitakin filosofisia n\u00e4k\u00f6kulmia leikin ja luovuuden merkitykseen tutkimuksessa ja uuden keksimisess\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen pohdin esille nousseiden huomioiden merkityst\u00e4 esitystaiteellisen esimerkin kautta. <\/p>\n\n\n\n

En m\u00e4\u00e4rittele leikki\u00e4, luovuutta ja esteettisyytt\u00e4 turhan tarkasti, vaan annan k\u00e4sitteiden muotoutua vapaasti tarkasteluni pohjalta.<\/p>\n\n\n\n

Leikin, luovuuden ja estetiikan suhteen tutkimuksella on pitk\u00e4t perinteet. Platon ja Aristoteles ottivat kantaa leikin ja luovan esteettisen ajattelun ja toiminnan yksil\u00f6lliseen ja yhteiskunnalliseen merkitykseen. Keskiajalla ei leikitty. <\/p>\n\n\n\n

Uuden ajan filosofeista puolestaan saksalainen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija Friedrich Schiller (1759\u20131805) ja yhdysvaltalainen loogikko Charles Peirce (1839\u20131914) muodostavat kiinnostavan parin erilaisten leikin filosofioiden vertailulle. L\u00e4hestyn seuraavaksi Schillerin ja ennen kaikkea Peircen leikin filosofiaa niin estetiikan kuin luovuudenkin n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n

Teoksessaan Kirjeit\u00e4 ihmisen esteettisest\u00e4 kasvatuksesta<\/em>, Friedrich Schiller asetti leikin esteettisen filosofiansa keski\u00f6\u00f6n. Schiller n\u00e4ki leikin er\u00e4\u00e4nlaisena inhimillisen\u00e4 impulssina t\u00e4ydellisen el\u00e4imellisyyden ja puhtaan j\u00e4rjellisyyden vastavedossa; toimintana, jonka tavoitteena on vapauttaa yksil\u00f6 niin sis\u00e4isist\u00e4 kuin ulkoisistakin pakotteista. Leikki oli Schillerille kategorisesti ty\u00f6n vastakohta ja esteettisen ajattelun korkein muoto, jonka toiminnallinen tavoite on ainoastaan leikki itse. <\/p>\n\n\n\n

Leikin avulla ihminen alkaa ajatella esteettisesti ja arvostaa taiteellisen kokemisen ja ilmaisun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, mik\u00e4 on yksil\u00f6n ja yhteiskunnan moraalisen kasvun edellytys. Esteettisesti ajatteleva ihminen n\u00e4kisi l\u00e4heisens\u00e4 taideteoksena sen sijaan, ett\u00e4 kohtelisi n\u00e4it\u00e4 v\u00e4linein\u00e4 omille poliittisille p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rilleen.<\/p>\n\n\n\n

Leikki ja estetiikka toimivat Schillerille h\u00e4nen Kantin rationalismia kohtaan esitt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kritiikin tukipilareina. Vallankumousten aikakaudella estetiikan tulisi j\u00e4rjen sijaan olla kansallisen valistuksen ja opetuksen v\u00e4line. Schillerin estetiikasta mutta my\u00f6s Kantin systemaattisesta filosofiasta vaikuttunut Charles Peirce n\u00e4ki estetiikan ja esteettisen ajattelun niin ik\u00e4\u00e4n porttina valaistumiseen. Peircen toisinaan jopa aseptisessa filosofiassa ylev\u00e4t esteettiset ja eettiset tavoitteet saavutetaan kuitenkin logiikan avulla, ei se hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Peirce oli korkeintaan keskinkertainen pedagogi, eik\u00e4 h\u00e4n juurikaan ottanut kantaa taiteen tutkimukseen (n\u00e4m\u00e4 teht\u00e4v\u00e4t h\u00e4n j\u00e4tti oppilaalleen ja kollegalleen John Deweylle), vaan keskittyi kokemuksen ja tulkinnan loogisiin k\u00e4sitteellistyksiin. <\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4s Peircen suurista tietoteoreettisista kontribuutioista oli abduktion<\/em><\/a> <\/strong>k\u00e4sitteen vakiinnuttaminen osaksi logiikkaa ja tutkimuksen metametodologiaa. Siin\u00e4 miss\u00e4 induktio<\/em> johtaa todenn\u00e4k\u00f6isi\u00e4 yleistyksi\u00e4 yksitt\u00e4isist\u00e4 havainnoista ja deduktio<\/em> v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 v\u00e4itelauseista, abduktio on mahdollisen selityksen keksimist\u00e4 jollekin, yleens\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lle faktalle. <\/p>\n\n\n\n

Usein k\u00e4ytetty esimerkki abduktiosta on salapoliisip\u00e4\u00e4ttely, eli tilanne, jossa jollekin havaitulle asiaintilalle pit\u00e4\u00e4 keksi\u00e4 kausaalinen syy: mik\u00e4 on paras mahdollinen selitys, joka ollessaan tosi selitt\u00e4isi p\u00e4hk\u00e4ilt\u00e4v\u00e4n\u00e4 olevat havainnot?<\/p>\n\n\n\n

Peircen abduktiota ei kuitenkaan tule rinnastaa niin sanottuun IBE-p\u00e4\u00e4ttelyyn (inference to the best explanation<\/em>, <\/a>p\u00e4\u00e4ttely parhaaseen selitykseen<\/a>), jossa vertaillaan ja valitaan mahdollisia selityksi\u00e4. Abduktio on keksimisen logiikkaa ja koskee sellaisenaan nimenomaan uuden tiedon syntymist\u00e4, eli sit\u00e4 hetke\u00e4, jossa uusi idea luodaan. Peircen mukaan kaikki uusi tieto saa alkunsa abduktiivisesti: \u201cabduktiossa annamme massiivisen joukon faktoja ehdottaa meille teoriaa ilman, ett\u00e4 sen syntymisess\u00e4 olisi mit\u00e4\u00e4n pakonomaista\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Toisin kuin induktiossa, abduktiota ei voida suoraan johtaa havainnoista. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 abduktiota voisi luonnehtia vaistomaiseksi p\u00e4\u00e4ttelyksi, ja juuri vaistojen ilmeinen merkitys yhdist\u00e4\u00e4 abduktion estetiikkaan. Abduktio k\u00e4ynnistyy sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun kohtaamme maailman esteettisesti. Teemme p\u00e4iv\u00e4n aikana lukemattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n pieni\u00e4 ja suuria abduktioita, joista osa on arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4, kehollisia ja l\u00e4hes huomaamattomia, toiset taas k\u00e4\u00e4nteentekevi\u00e4 ja tieteellisiin l\u00e4pimurtoihin johtavia.<\/p>\n\n\n\n

Parhaimmillaan abduktio panee alulle prosessin, joka johtaa ajattelun vakiintuneista tavoista vapautumiseen. Vaikka abduktio l\u00e4htee liikkeelle esik\u00e4sitteellisesti, abduktioita k\u00e4sitteellistet\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 niit\u00e4 pystyt\u00e4\u00e4n tutkimuksen my\u00f6hemmiss\u00e4 vaiheissa k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n induktiivisissa ja deduktiivisissa prosesseissa. Abduktio toimii siis esteettisten havaintojen ja ei-abduktiivisten loogisten operaatioiden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on oleellista huomata, ett\u00e4 Peirce ei tarkoita estetiikalla taiteen tuotoksista nauttimista, tai kuten Peirce itse toteaa, estetiikka ei ole \u201cpleasure-ground of those who spend their lives in the delights of art<\/em>\u201d. Estetiikka on Peircelle pikemminkin ideaalien tiede; sen tutkimista, mik\u00e4 on objektiivisesti ihannoitavaa tai absoluuttisesti hyv\u00e4\u00e4 ilman ulkoista syyt\u00e4 tai tavoitetta. N\u00e4ilt\u00e4 osin Peircen filosofia seurailee tarkasti Schillerin hahmottelemia estetiikan periaatteita.<\/p>\n\n\n\n

Peirce menee kuitenkin Schilleri\u00e4 pidemm\u00e4lle eritelless\u00e4\u00e4n estetiikan suhdetta luovaan ideoiden synnytt\u00e4miseen. Vaikka Peirce toteaa, ett\u00e4 ideoiden syntymiseen ei liity pakottavuutta \u2013 mist\u00e4 syyst\u00e4 ideoiden syntymist\u00e4 on my\u00f6s vaikeaa kontrolloida kognitiivisesti \u2013 h\u00e4n hahmottelee kontrolloitavissa olevia olosuhteita, jotka olisivat mahdollisimman otollisia uusien ideoiden syntymiselle ilman abduktiota tavallisesti motivoivaa yll\u00e4tyksellist\u00e4 aisti\u00e4rsykett\u00e4. Yksi t\u00e4llaisten olosuhteiden luomisen kannalta keskeisist\u00e4 k\u00e4sitteist\u00e4 on leikki.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaessaan leikist\u00e4 spontaanien ideoiden houkuttimena, Peirce k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termi\u00e4 Pure Play<\/em>, jonka k\u00e4\u00e4nn\u00e4n muotoon ”viaton leikki” korostaakseni naiiviuden merkityst\u00e4 uuden keksimiselle ja havaitsemiselle. <\/p>\n\n\n\n

Viaton leikki on toimintaa vailla s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Sill\u00e4 ei ole muuta ohjenuoraa kuin vapaus eik\u00e4 muuta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kuin tavoitteettomuus. Viatonta leikki\u00e4 voi harjoittaa hiekkalaatikolla tai iltap\u00e4iv\u00e4k\u00e4velyll\u00e4 (Peirce ehdotti, ett\u00e4 pyhitt\u00e4isimme 5\u20136 % ajastamme haahuilulle). T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 toiminta pyrkii olemaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisist\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 vapaata. <\/p>\n\n\n\n

Viattoman leikin tilassa mieli vapautuu olemassa olevien olosuhteiden sanelemista m\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 ja tavoitteista. Samalla luodaan olosuhteet uusien ideoiden ja k\u00e4sitteiden spontaanille syntymiselle, mutta my\u00f6s uusien yksityiskohtien ja yleisyyksien havaitsemiselle. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 viattomuuden ja naiiviuden ulottuvuudet koskevat leikin abduktiivista eli esik\u00e4sitteellist\u00e4 vaihetta. Viattoman leikin esteettiset tuotokset l\u00e4pik\u00e4yv\u00e4t eettis-poliittisen suodatuksen tutkimuksen induktiivisessa ja deduktiivisessa vaiheessa.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 hahmoteltu abduktiivinen keksiminen tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 serendipisyys (serendipity<\/em>, onnekas sattuma). Serendipisyyden suhdetta logiikkaan, luovuuteen ja taiteellisuuteen, leikkimiseen ja pelaamiseen sek\u00e4 intuitioon ja kehollisuuteen on tutkittu laajasti niin tieteen kuin taiteenkin kontekstissa. <\/p>\n\n\n\n

Oleellinen tutkimuksia yhdist\u00e4v\u00e4 kysymys koskee kontrollin, skeemojen ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen suhdetta luovuuteen, vapauteen ja sattumaan: Miten luodaan olosuhteet serendipisyyden maksimoimiselle? Miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin luovuuteen voidaan vaikuttaa kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 esimerkiksi leikillisi\u00e4 menetelmi\u00e4? Miten leikki voi mahdollistaa ja kehitt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja tapojen kahleista irrottautuvaa ajattelua ja johtaa siten aidosti uusien ideoiden syntymiseen?<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pelaajat saivat valita arkiset esineet korvaamaan perinteiset sakkinappulat. Toinen pelaaja toimi itse l\u00e4hettin\u00e4. Pelin alkuasetelma.
Kuva: Marko Marila.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viimeaikaisen leikki-, luovuus- ja serendipisyystutkimuksen erittelemisen sijaan siirryn omasta taiteellisesta tuotannostani ammentavaan tapausesimerkkiin. Talvella 2021 valtasin Helsingin T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahdella sijaitsevan j\u00e4ttishakkilaudan esitystaiteellisen intervention tapahtumapaikaksi. <\/p>\n\n\n\n

Pyysin shakin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t tuntevan yst\u00e4v\u00e4ni pelaamaan kanssani ja ohjeistin h\u00e4nt\u00e4 korvaamaan omat shakkinappulansa ulkoshakin peliruutuun sopivilla arkip\u00e4iv\u00e4isill\u00e4 esineill\u00e4. Sitruunasta tuli sotilas ja leikkihevosesta kuninkaan ratsu. Yst\u00e4v\u00e4ni halusi itse olla kuninkaan l\u00e4hetti. Niin ik\u00e4\u00e4n valitsin 16 itselleni henkil\u00f6kohtaisesti tai historiallisesti t\u00e4rke\u00e4\u00e4 esinett\u00e4, joiden shakkiarvot valitsin jotakuinkin sattumanvaraisesti. Pippurimyllyst\u00e4 tuli sotilas, nahkasaappaista kuninkaan torni, ja normaalikokoisesta shakkilaudasta pelimerkkeineen kuningattaren l\u00e4hetti. <\/p>\n\n\n\n

Halusin tutkia, olisiko shakin pelaaminen enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n sattumanvaraisesti valituilla esineill\u00e4 mahdollista ja mit\u00e4 esineit\u00e4 koskevia uusia havaintoja pelaaminen voisi tuottaa. Toivoin, ett\u00e4 shakin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t toimisivat l\u00e4ht\u00f6kohtana ja menetelm\u00e4n\u00e4 uusien ideoiden ja tuntemusten esiin houkuttelemiselle mutta my\u00f6s uusien materiaalisuuksien huomaamiselle.<\/p>\n\n\n\n

Pelaaminen oli aluksi helppoa ja innostunutta. Pelin edetess\u00e4 esineille m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt shakkiarvot alkoivat kuitenkin unohtua ja meid\u00e4n piti aika ajoin turvautua notaatioon. T\u00e4m\u00e4 h\u00e4iritsi pelaamista jonkin verran. Tuntui olevan yhdentekev\u00e4\u00e4, mill\u00e4 esineell\u00e4 pelaisimme, jos shakin matemaattisuus ja deduktio olisivat p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isin\u00e4 mieless\u00e4. On huomattavan vaikeaa tyhjent\u00e4\u00e4 mieli uuden huomaamiselle, kun pit\u00e4\u00e4 mietti\u00e4 s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja kirjanpitoa.<\/p>\n\n\n\n

Keskipeliss\u00e4 tapahtui kuitenkin jotakin uskomatonta ja t\u00e4ysin odottamatonta. Ajatteluni vapautui shakin s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen asettamista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja huomasin valitsevani seuraavan siirron sen perusteella, mink\u00e4 esineen kanssa seurusteleminen tuntui sill\u00e4 hetkell\u00e4 vastustamattomimmalta. Esineet eiv\u00e4t vet\u00e4neet minua puoleensa siksi, ett\u00e4 ne olivat tuttuja ja turvallisia, vaan siksi, ett\u00e4 niiss\u00e4 oli jotakin uutta ja outoa. <\/p>\n\n\n\n

Vieroksumisen sijaan outous synnytti minussa hoivan tunteita. Esine itsess\u00e4\u00e4n, ei sen v\u00e4lineellisyys, tuntui t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4. En kuitenkaan vieh\u00e4ttynyt esineest\u00e4 sen esteettisten ominaisuuksien<\/em> vuoksi, vaan siksi, ett\u00e4 suhde<\/em> minun ja kyseisen esineen v\u00e4lill\u00e4 oli viattoman esteettinen, vailla suhteen ulkopuolista toiminnallista syyt\u00e4 tai tavoitetta. Kokemukseni synnytti painottomuuden tunteen, jota voi kuvailla sanoilla viaton leikki.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ly\u00f6tyj\u00e4 pelimerkkej\u00e4.
Kuva: Marko Marila.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

En ole pystynyt toisintamaan saavutettua viattoman leikin tilaa shakkipelimme j\u00e4lkeen. Muistot lapsuusajan leikeist\u00e4 puolestaan ovat aivan liiaksi my\u00f6hempien kokemusten tahrimia. En voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 saaneeni suuria oivalluksia tai tehneeni yksitt\u00e4isten esineiden materiaalisuutta koskevia AHAA!-el\u00e4myksi\u00e4 pelin kuluessa.<\/p>\n\n\n\n

Tulokset olivat kuitenkin rohkaisevia. Oli valaistumisenomaista huomata, ett\u00e4 viattoman leikin tilan saavuttaminen pelaamisen avulla on mahdollista. Viattoman leikin maailmasta versovien uusien ideoiden ja havaintojen ilmaantumiseen puolestaan saattaisi olla mahdollista vaikuttaa pident\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pelin kestoa. <\/p>\n\n\n\n

Peliperformanssimme kesti noin tunnin, josta viattoman leikin kesto oli vain joitakin sekunteja. Peli\u00e4 hidastamalla voisi olla mahdollista saavuttaa pidempi\u00e4 viattoman leikin hetki\u00e4 ja n\u00e4in luoda paremmat olosuhteet aidosti uutta luovalle, huomaavalle ja arvostavalle ajattelulle ja kokemukselle.<\/p>\n\n\n\n

Marko Mikael Marila<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on kulttuuriperinn\u00f6n tutkimuksen tutkijatohtori.<\/em><\/p>\n\n\n\n

mmmari@utu.fi<\/a><\/p>\n\n\n\n

www.markomarila.com<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luovuus saattaa kukkia kaaoksesta, mutta it\u00e4misen kannalta on oleellista, ett\u00e4 kasvi saa tarpeeksi vett\u00e4. Luovuuden kasteluj\u00e4rjestelm\u00e4 on leikki. Leikki ja leikillisyys linkittyv\u00e4t orgaanisella tavalla luovaan ajatteluun, tieteelliseen keksimiseen ja l\u00f6yt\u00e4miseen, mist\u00e4 syyst\u00e4 my\u00f6s tutkijat ovat olleet erityisen kiinnostuneita leikillisten menetelmien kehitt\u00e4misest\u00e4 uusien ideoiden kasvatusalustaksi. Leikill\u00e4 on my\u00f6s yhteys esteettiseen ajatteluun ja taiteellisuuteen, jotka on tavanomaisemmin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2791","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2791","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2791"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2791\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2797,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2791\/revisions\/2797"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2791"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2791"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2791"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}