{"id":2989,"date":"2023-12-20T14:41:29","date_gmt":"2023-12-20T12:41:29","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=2989"},"modified":"2023-12-20T15:02:23","modified_gmt":"2023-12-20T13:02:23","slug":"humanistinen-ja-kokemuksellinen-paikkatieto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2023\/12\/20\/humanistinen-ja-kokemuksellinen-paikkatieto\/","title":{"rendered":"Humanistinen ja kokemuksellinen paikkatieto"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Paikkatietoa ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pihlavalaisten p\u00e4iv\u00e4kotilasten kanssa taidel\u00e4ht\u00f6isin menetelmin Turun yliopiston maisemantutkimuksen Kulttuurisuunnistelu-hankkeessa syksyll\u00e4 2021. Lapset osoittivat mielipaikassaan, p\u00e4iv\u00e4kodin l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4, kehysten l\u00e4pi kuvattavia paikkoja ja kohteita. Kuva: Laura Seesmeri<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Monilla humanistisilla aloilla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n paikkatietoa ja useammilla olisi siihen mahdollisuus. Paikkatieto liittyy tyypillisesti seuraaviin tutkimuskohteisiin: menneisyyden j\u00e4lkiin, paikkamuistoihin, kokemuksellisuuteen, tuntemuksiin ja aisteihin, tilak\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, esitettyyn maisemaan, somepuheeseen tai jopa mielikuviin paikoista. Humanistisessa tutkimuskent\u00e4ss\u00e4 on omaksuttu uudenlaisia tapoja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paikkatietomenetelmi\u00e4 kokemuksellisuuden ja tilallisuuden tutkimuksessa laaja-alaisella ja monitieteisell\u00e4 humanistisella kent\u00e4ll\u00e4.

Humanistinen paikkatieto (Humanistic GIS)<\/em> kokoaa alleen tavat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ja tuottaa paikkatietoa. Kokemuksellisen paikkatiedon (Experiential GIS)<\/em> avulla p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4helle ihmisten muistoja, kokemuksia, tuntemuksia ja aistimuksia kiinnittyneen\u00e4 johonkin tiettyyn paikkaan. Tarkastelen t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa humanistista ja kokemuksellista paikkatietoa historia- ja kulttuuriaineiden tutkimuksessa. V\u00e4it\u00f6skirjassani tutkin kokemuksellista paikkatietoa ilmi\u00f6n\u00e4. V\u00e4it\u00f6skirjatutkimukseni kolmas artikkeli kokemuksellisuuden ja tilallisuuden tutkimisesta paikkatietomenetelmin on parhaillaan valmisteilla ja t\u00e4m\u00e4 blogikirjoitukseni pohjustaa osaltaan sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

M\u00e4\u00e4r\u00e4llisten ja laadullisten paikkatietomenetelmien yhdist\u00e4minen hedelm\u00e4llist\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Paikkatiedolla tarkoitetaan paikkatietoteknologiaa (Geographical Information System, GIS)<\/em> hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ker\u00e4tty\u00e4, tallennettua, luokiteltua, analysoitua tai esitetty\u00e4 informaatiota. Se voi olla tietoa mist\u00e4 tahansa reaalimaailman asiasta, toiminnasta tai ilmi\u00f6st\u00e4, jolle voidaan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sijainti. Historia- ja kulttuuriaineissa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n GIS-teknologiaa tyypillisesti historiallisen paikkatiedon (Historical GIS, HGIS)<\/em> tai osallistuvan paikkatiedon (Public Participation GIS, PPGIS)<\/em> n\u00e4k\u00f6kulmasta. Molempiin voi liitty\u00e4 kokemuksellisuuden ja tilallisuuden tutkimus. Olennainen havainto on, ett\u00e4 k\u00e4sitteet ja menetelm\u00e4t eiv\u00e4t ole viel\u00e4 yksiselitteisi\u00e4 tai vakiintuneita.

Paikkatietoa on kritisoitu kvantitatiivisesta luonteesta ja paikkasidonnaisuudesta, mink\u00e4 vuoksi sen avulla ei voisi tulkita kulttuurisia ilmi\u00f6it\u00e4 tai tilakokemuksia. Sittemmin on tunnistettu, ett\u00e4 paikkaan liittyv\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen tiedon ohella on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 my\u00f6s laadullista tietoa. Ihmisen olemassaolon tilallisuutta ei tule rajoittaa vain maantieteellisiin paikkoihin. Humanististen menetelmien ja aineistojen sek\u00e4 digitaalisten, moniin eri teknologioihin perustuvien paikkatietoj\u00e4rjestelmien vuoropuhelu avaa ovia uusille n\u00e4k\u00f6kulmille ja oppimiselle.

Sek\u00e4 kvalitatiivisilla ett\u00e4 kvantitatiivisilla menetelmill\u00e4 saadaan tuotettua tietoa, jonka paikantaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Humanistinen tutkimusote voi paikkatietotutkimuksessa sijoittua mihin tahansa tutkimusprosessin vaiheeseen aineiston hankinnasta analyysiin tai tulosten esitt\u00e4miseen. Sijainnista on tullut yksi keskeisist\u00e4 tiedon ulottuvuuksista ja l\u00e4hes kaikki uusi teknologian avulla tallennettu tieto sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s paikkatietoa. Aikaisempaa tietoa, kokemusta tai jotain aineetonta, kuten esimerkiksi perinnett\u00e4 tutkittaessa sijaintitiedon liitt\u00e4minen voi olla k\u00e4sity\u00f6t\u00e4. Paikkatiedon avulla avautuu laaja mahdollisuuksien kentt\u00e4 erilaisten aineistojen ristiinlukemiseen ja paikkojen ajallisten, tilallisten ja kulttuuristen kerrostumien ymm\u00e4rt\u00e4miseen.

Paikkatiedon lukeminen vaatii my\u00f6s erilaisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. L\u00e4hiluku on edelleenkin t\u00e4rke\u00e4 menetelm\u00e4 humanistisessa analyysiss\u00e4. Kaukoluku saattaa kuitenkin tarjota kontekstia tulkinnalle. Se voi joko syvent\u00e4\u00e4 tai kyseenalaistaa tulkintaa. Joka tapauksessa se tarjoaa mahdollisuuden reflektioon. Analyysimenetelmi\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n lukuisia. Jotkut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t karttakyselyit\u00e4, toiset hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t massadataa, digitoituja kartta-aineistoja tai laserkeilausaineistoja. Jopa kaunokirjallisia, fiktiivisi\u00e4 tai todellisuuteen pohjautuvia, maailmoita on pyritty ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4 todellisen maailman koordinaatteihin.<\/p>\n\n\n\n

Kokemuksellisuus paikkatietona luo uusia k\u00e4sitteit\u00e4 ja menetelmi\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kokemusten sitominen paikkatietoon luo haasteita, mutta my\u00f6s paljon mahdollisuuksia. Kokemuksellisuus on keskeinen tutkimuskohde fenomenologialle ja tutkimus liittyy ruumiilliseen maailmassa olemiseen, havaitsemiseen ja kulttuurin kokemiseen. Aistit ja havainnot muodostavat kokemuksia, mutta eiv\u00e4t tyhjent\u00e4v\u00e4sti selit\u00e4 niit\u00e4, eik\u00e4 niit\u00e4 voida puhtaasti v\u00e4litt\u00e4\u00e4 representaatioiden kautta. Kokemukset ovat vuorovaikutteisia ja monikerroksellisia kulttuurillisia tapahtumia, johon kuuluvat aistimukset, tunteet, muistot, ajatukset ja kuvitelmat.

Kokemuksellisuuden l\u00e4ht\u00f6kohta tutkimuksissa voi olla erilainen. Se voi olla osallistuvaa, fenomenologista tai vaikka paikkoihin kiinnittyvien muistojen tallentamista ja visualisointia. Kokemuksen keski\u00f6ss\u00e4 on kuitenkin aina ihminen. Kokemukset ovat monitahoisia ja -tulkintaisia ja ne sijoittuvat vahvasti paikkoihin reaalimaailmassamme. Kun yhdist\u00e4mme kokemuksellisen tiedon GIS-teknologiaan ja edelleen muihin paikkatietoaineistoihin, saavutamme t\u00e4ysin uusia tiedon ulottuvuuksia.

Kulttuurisen k\u00e4\u00e4nteen my\u00f6t\u00e4 kulttuuri n\u00e4htiin tilallisesti moniarvoisena ja muuttuvana prosessina. Tilallisen k\u00e4\u00e4nteen my\u00f6t\u00e4 korostettiin ihmisten kokemuksia, tuntemuksia ja tilalle antamia merkityksi\u00e4. Emotionaalisen k\u00e4\u00e4nteen my\u00f6t\u00e4 on alettu tarkastella kokemuksellisuuden tunneper\u00e4isyytt\u00e4 ja affektiivisuutta. N\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4nteet vaikuttavat my\u00f6s paikkatietotutkimukseen luoden uusia k\u00e4sitteit\u00e4 ja menetelmi\u00e4 ja siksi se on uutta ja kiinnostavaa. Sen vuoksi on my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiedostaa, mink\u00e4laisia tutkimusteemoja tai mahdollisia kehitt\u00e4mistarpeita humanistiseen paikkatietotutkimukseen liittyy.<\/p>\n\n\n\n

Paikkatiedon luonne p\u00e4\u00e4asiassa historiallista ja osallistavaa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Humanistisesta ja kokemuksellisesta paikkatiedosta puhutaan 2020-luvulla tutkimuskirjallisuudessa, mutta erityisesti humanistisen paikkatiedon osalta keskustelu on vasta k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4. K\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena termist\u00f6 on vaarassa sotkeutua r\u00f6nsyilev\u00e4\u00e4n k\u00e4siteviidakkoon. Humanistinen paikkatieto on olemassa oleva, mutta monialaisuutensa vuoksi ei kovin selke\u00e4sti j\u00e4sentynyt ilmi\u00f6. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n jo monilla eri tieteenaloilla ja alat ovat omaksuneet erilaisia ty\u00f6kaluja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Metodinkehityksen lis\u00e4ksi k\u00e4sitetutkimukselle on t\u00e4ll\u00e4 saralla sijaa.

Historia- ja kulttuurialoilla humanistinen ja kokemuksellinen paikkatieto on luonteeltaan p\u00e4\u00e4asiassa historiallista tai osallistuvaa. HGIS- ja PPGIS-menetelm\u00e4t eiv\u00e4t ole toisiaan pois sulkevia ja niit\u00e4 yhdistell\u00e4\u00e4n onnistuneesti. Monimenetelm\u00e4llisyys toteutuu my\u00f6s paikkatietomenetelmien sis\u00e4ll\u00e4 ja erilaisten aineistojen yhdistely on paikkatietotutkimuksen suola. Monimenetelm\u00e4llisyys my\u00f6s GIS-menetelm\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 syvent\u00e4\u00e4 aineiston keruuta, analyysia ja tulkintaa. Paikkasidonnaisten ilmi\u00f6iden yhdist\u00e4minen esimerkiksi historialliseen tai uudempaan kartta-aineistoon mahdollistaa humanististen tutkimusongelmien ratkaisemista aiempaa laajemmin.

Tutkimus painottuu HGIS-menetelm\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti eniten menneisyyden tutkimuksessa, miss\u00e4 paikkatieto on v\u00e4line tutkia menneisyytt\u00e4 yh\u00e4 tarkemmin. Sen ensimm\u00e4inen aalto keskittyi enemm\u00e4n kvantitatiiviseen poliittista ja taloudellista dataa k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n aineistoon. Sittemmin sen k\u00e4ytt\u00f6 on laajentunut k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n historiallisten dokumenttien ja korpuksien analyysi\u00e4, erilaisia el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 ja visualisoivia ratkaisuja, kuten pelillist\u00e4mist\u00e4 ja virtuaalitodellisuuksia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790 on oivallinen l\u00e4hde tutkittaessa vanhoja tielinjauksia historiallisin paikkatietomenetelmin. Kuvassa n\u00e4kyy vanhaa Huovintien linjausta Kokem\u00e4enjoen varrella. Kuninkaan tiekartasto on yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 karttal\u00e4hteist\u00e4 Viabundus Suomi 1350-1650 -hankkeessa, jossa v\u00e4it\u00f6skirjatutkijamme Katrina Virtanen on kokoamassa paikkatietokantaa ja karttaliittym\u00e4\u00e4 Suomen keskiaikaisista ja uuden ajan alun tielinjauksista. Kuva: SKS.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

PPGIS-menetelm\u00e4 profiloituu eniten humanistisen maantieteen, maisemantutkimuksen, kaupunkitutkimuksen tai muun tilan tutkimuksen osaamisalueeksi. Edell\u00e4 mainituilla aloilla menetelm\u00e4\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n v\u00e4lineen\u00e4, mutta sen parissa on tehty my\u00f6s edistyksellist\u00e4 kehitysty\u00f6t\u00e4. Osallistuvilla paikkatietomenetelmill\u00e4 tarkoitetaan tyypillisesti karttakyselyit\u00e4, joilla ker\u00e4t\u00e4\u00e4n kokemuksellista tietoa. PPGIS-menetelm\u00e4n juuret ovat Yhdysvalloissa, mutta erityisesti Suomessa on kehitetty karttakyselyalustoja ja -menetelmi\u00e4 viimeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4. Osallistuvat paikkatietomenetelm\u00e4t vaikuttavat siis olevan voimissaan, mutta niihin olennaisesti kytkeytyv\u00e4 osallisuuden ja kokemuksen tutkimus tarvitsee lis\u00e4\u00e4 tarkastelua.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Turun yliopiston maisemantutkimuksen Kulttuurisuunnistelu-hankkeessa toteutetun Porin Pihlavan kulttuurikartoituksen (2021-2022) tulokset esitettiin kulttuurikartalla, joka kokoaa kokemuksellista ja tunneper\u00e4ist\u00e4 tietoa kartalle er\u00e4\u00e4nlaisen mielikuvakartan tapaan. Vihre\u00e4t alueet ovat rauhallisiksi koettuja alueita, punaisilla alueilla koetaan eniten levottomuuden tuntemuksia.  \u00a9Turun yliopisto. Tekij\u00e4: Katrina Virtanen. Maisemantutkimus 2022; Esrin taustakartta.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tulevaisuudenn\u00e4kymi\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Yhteisty\u00f6t\u00e4, tutkimusta, verkostoitumismahdollisuuksia ja tietoisuutta lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 humanistisen ja kokemuksellisen paikkatiedon menetelmi\u00e4 ja terminologiaa pystyt\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n entisest\u00e4\u00e4n. My\u00f6s ilmi\u00f6t\u00e4 kokoavaa tutkimusta on hyv\u00e4 tehd\u00e4 aika ajoin. Teknologia kehittyy vauhdilla eteenp\u00e4in ja siksi on v\u00e4lill\u00e4 hyv\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 tarkastelemaan sit\u00e4 miss\u00e4 alalla menn\u00e4\u00e4n. Oman lukunsa muodostaa my\u00f6s teko\u00e4lyn hy\u00f6dynt\u00e4minen paikkatietotutkimuksessa.

Tutkimuseettiset kysymykset ja niihin liittyv\u00e4 perusteellinen reflektio kuuluvat paikkatietoon kuten kaikkeen muuhunkin tutkimukseen. Sijaintitiedoissa on jotain hyvin erityislaatuista, yksityist\u00e4 ja herkk\u00e4\u00e4. Niiden v\u00e4\u00e4riin k\u00e4siin joutuminen altistaa monenlaisille v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksille. Paikkatiedon tai ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 digitaalisen etnologian tutkimuseettisi\u00e4 ohjeistuksia ei kuitenkaan ole koottu omaksi paketikseen. Tietosuojalaki toki m\u00e4\u00e4rittelee, miten tietoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ja erilaiset ohjeistukset opastavat tutkimusetiikan toteutumiseen. Tutkijan tulee aina noudattaa hyvi\u00e4 tieteellisi\u00e4 tapoja, oli menetelm\u00e4 mik\u00e4 tahansa ja tutkimuseettiset ohjeistukset yleisesti ovat toki sovellettavissa my\u00f6s paikkatietomenetelmiin. Menetelmien kuitenkin ollessa suhteellisen tuoreita ja niiden kehittyess\u00e4 vauhdilla eteenp\u00e4in, voisi olla hyv\u00e4 kirjoittaa auki erikseen paikkatietoprosessin vaiheet, joissa tulee noudattaa erityist\u00e4 huolellisuutta tutkimuseettisten seikkojen kanssa.

Suomessa tieteelliset paikkatietoyhteis\u00f6t vaikuttavat olevan kasvussa ja vakiinnuttamassa toimintaansa. Osa on kansainv\u00e4listynyt ja ne ovat pyrkineet laajentamaan globaalia n\u00e4kyvyytt\u00e4\u00e4n sek\u00e4 toimintaansa. Paikkatietoala on nuori ja siksi tieteenalojen v\u00e4list\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 kaivataan niin kansallisesti kuin kansainv\u00e4lisestikin. Eri tieteenalojen toimijat voisivat yhdist\u00e4\u00e4 omia erikoisosaamisiaan menetelmien kehitt\u00e4miseksi ja ennakkoluulottomasti tarkastelemaan mink\u00e4laisia ratkaisuja tutkimusongelmiin olisi l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 yli tieteenalarajojen. Maisemantutkimuksen oppiaineen Humanistinen ja kokemuksellinen paikkatieto-hankkeessa toteutetun kyselyn mukaan yhteisty\u00f6lle on kysynt\u00e4\u00e4 paikkatiedon asiantuntijapiireiss\u00e4. Osallistuneet ehdottivat yhteisty\u00f6n toteutumiseen erilaisia seminaareja, s\u00e4hk\u00f6postilistoja ja portaaleja. Erilaisia sivustoportaaleja vaikuttaa kent\u00e4ll\u00e4 jonkun verran jo syntyneen. Aika n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mitk\u00e4 niist\u00e4 vakiintuvat ja j\u00e4\u00e4v\u00e4t pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Tiedon lis\u00e4\u00e4minen portaalien olemassaolosta ja humanistisen sek\u00e4 kokemuksellisen paikkatiedon kent\u00e4st\u00e4 yleens\u00e4 voisi olla seuraavaksi paikallaan. Tarvitaan my\u00f6s lis\u00e4\u00e4 paikkatietomenetelmi\u00e4 kehitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja vakiinnuttavaa tutkimusta ja tutkimusyhteisty\u00f6t\u00e4.

Aiheesta lis\u00e4\u00e4: Humanistinen ja kokemuksellinen paikkatieto, esiselvitysraportti. Turun yliopisto, maisemantutkimus, Pori 2022: https:\/\/sites.utu.fi\/humanisticgis\/wp-content\/uploads\/sites\/1227\/2022\/12\/HumGIS_selvitysraportti_Turun_yliopisto2022.pdf<\/a><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Katrina Virtanen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on maisemantutkimuksen v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinn\u00f6n tutkinto-ohjelmassa <\/a>(Porin yliopistokeskus).<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Monilla humanistisilla aloilla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n paikkatietoa ja useammilla olisi siihen mahdollisuus. Paikkatieto liittyy tyypillisesti seuraaviin tutkimuskohteisiin: menneisyyden j\u00e4lkiin, paikkamuistoihin, kokemuksellisuuteen, tuntemuksiin ja aisteihin, tilak\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, rakennettuun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, esitettyyn maisemaan, somepuheeseen tai jopa mielikuviin paikoista. Humanistisessa tutkimuskent\u00e4ss\u00e4 on omaksuttu uudenlaisia tapoja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paikkatietomenetelmi\u00e4 kokemuksellisuuden ja tilallisuuden tutkimuksessa laaja-alaisella ja monitieteisell\u00e4 humanistisella kent\u00e4ll\u00e4. Humanistinen paikkatieto (Humanistic GIS) kokoaa alleen tavat […]<\/p>\n","protected":false},"author":26754,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2989","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2989","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/26754"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2989"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2989\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2996,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2989\/revisions\/2996"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2989"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2989"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2989"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}