{"id":3117,"date":"2024-10-23T12:45:10","date_gmt":"2024-10-23T10:45:10","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/?p=3117"},"modified":"2024-10-23T14:56:30","modified_gmt":"2024-10-23T12:56:30","slug":"puolassa-tutkijaverkostoa-laajentamassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/2024\/10\/23\/puolassa-tutkijaverkostoa-laajentamassa\/","title":{"rendered":"Puolassa tutkijaverkostoa laajentamassa"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
Lublinin Marii Curie-Sk\u0142odowskiej yliopiston sein\u00e4\u00e4 ja Laura. <\/em>
Kuva: Eeva Raike.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Syyskuussa matkasimmekin esittelem\u00e4\u00e4n Satakunnan muuttuvat suomaat- eli tuttavallisemmin Satumaa-hanketta It\u00e4-Puolaan, jossa j\u00e4rjestettiin maisemantutkijoille t\u00e4rke\u00e4 viiden p\u00e4iv\u00e4n tapahtuma, Permanent European Conference for the Study of the Rural Landscape, tuttavallisemmin PECSRL. Konferenssin J\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi Lublinin Marii Curie-Sk\u0142odowskiej yliopisto. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 konferenssi oli Lublinissa, kolmantena p\u00e4iv\u00e4 oli koko konferenssin retkip\u00e4iv\u00e4, jonka j\u00e4lkeen siirryttiin puoleksitoista p\u00e4iv\u00e4ksi Zamo\u015b\u0107een.<\/p>\n\n\n\n

Hieman Satumaa-hankkeesta<\/a><\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Hankkeemme keskittyy turvetuotantoalueiden uusiin k\u00e4ytt\u00f6muotoihin ja niihin perustuviin elinkeinoihin. Pyrimme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n soiden aiempia, nykyisi\u00e4 ja mahdollisia tulevia merkityksi\u00e4 osana taloutta, luonnon ekosysteemej\u00e4 ja kulttuuria.<\/p>\n\n\n\n

Aktiivinen turvetuotantovaihe on pieni hetki suon tuhatvuotisessa maisemahistoriassa, mutta se saattaa silti ulottua sukupolvien yli ja muodostua merkitt\u00e4v\u00e4ksi osaksi paikallista kulttuuria, elinkeinoja ja el\u00e4m\u00e4ntapaa. Tuotantovaiheen j\u00e4lkeen alkava seuraava kehitysvaihe saattaa j\u00e4lleen jatkua useiden sukupolvien ajan, tai kenties vuosituhansia.<\/p>\n\n\n\n

Hankkeen aikana kartoitamme Satakunnassa turvetuotantok\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevien soiden ekologisia, aluetaloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, sek\u00e4 ker\u00e4\u00e4mme paikallista tietoa kohteiksi valituilta kolmelta alueelta. Monitieteisen tarkastelun kautta luodaan yhdess\u00e4 ty\u00f6h\u00f6n osallistuvien ryhmien kanssa tulevaisuusskenaarioita tukemaan uusien k\u00e4ytt\u00f6muotojen valintaa ja elinkeinojen syntymist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Toimimme yhdess\u00e4 kansainv\u00e4lisen tutkijayhteis\u00f6n kanssa, silla turvemaihin liittyv\u00e4 energiamurros ja vihre\u00e4 siirtym\u00e4 uusine maisemavaikutuksineen on k\u00e4ynniss\u00e4 muuallakin. Sen vuoksi on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 tavata toisia tutkijoita esimerkiksi konferenssien yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Toimivia koneita<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Konferenssiesityksess\u00e4mme toimme esille hankkeeseemme liittyv\u00e4\u00e4 tutkimusta sessiossa, jonka esitykset k\u00e4sitteliv\u00e4t inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden vaikutusta luonnonmaiseman ja kulttuurimaiseman rajapinnalla. Tapaustutkimuksenamme oli Kihni\u00f6ss\u00e4 sijaitsevaa Aitonevan turvetuotantoalue, joka on varsinainen turvetuotannon maisemanvaikutusten living lab. Teollinen turvetuotanto alkoi Aitonevalla jo jatkosodan aikana vuonna 1943, ja jatkui vuoteen 201 saakka. Samassa kohteessa voidaan siis havainnoida sek\u00e4 nykyajan energiamaisemaa ett\u00e4 j\u00e4lkiteollista energiamaisemaa.<\/p>\n\n\n\n

Tapaustutkimus osoitti toimijaverkostoteorian l\u00e4vitse tarkasteltuna, ett\u00e4 energiantuotantoon liittyv\u00e4 teknologia on avainasemassa maisemavaikutusten osalta. Erityisesti kolme laitetta n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t voimakkaasti maisemaa muokkaavina toimijoina: 1940-luvulla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettu laahakauhakone, 1970-luvulla vauhdilla ja voimalla suomalaisille soille jalkautunut telaketjutraktori ja nykyisin k\u00e4ynniss\u00e4 olevan vihre\u00e4n siirtym\u00e4n mukaista maisemaa hallitsevat tuulimyllyt.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Laura ja Eeva konferenssin ainoan vapaaillan vietossa Lublinin keskustassa. <\/em>
Kuvan otti tuntematon ohikulkija.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Muita esityksi\u00e4 ja keskusteluita<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Konferenssin esiintyj\u00e4t olivat suurimmaksi osaksi eurooppalaisia. Suurin ryhm\u00e4 taisi olla hollantilaiset ja tietysti puolalaiset. Suomalaisia konferenssissa oli meid\u00e4n lis\u00e4ksi vain kaksi keynote-puhujaa: Oulun yliopiston maantieteen emeritus professori Antti Paasi sek\u00e4 It\u00e4-Suomen yliopiston monitieteisen rajatutkimuksen professori Jussi P. Laine. Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n keynote puhujana oli arvostettu Gentin yliopiston maantieteen emeritusprofessori Marc Antrop, johon saimme kunnian tutustua paremmin konferenssin j\u00e4lkeisen retken aikana. Esitelmi\u00e4 oli laidasta laitaan muun muassa tuulivoiman vaikutuksesta poron hoitoalueelle, kosteikkojen merkityksest\u00e4 maisemaan ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, kulttuuriperinn\u00f6st\u00e4, turismista ja identiteetist\u00e4. Keskustelua syntyi pikkuhiljaa, kun ihmiset tutustuivat toisiinsa. Lopuksi parhaimmat keskustelut syntyiv\u00e4t kuitenkin konferenssin j\u00e4lkeisen retken aikana. T\u00e4h\u00e4n oli tietysti syyn\u00e4 pienempi ryhm\u00e4, tiivis yhdess\u00e4olo sek\u00e4 ep\u00e4virallisempi ymp\u00e4rist\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

 Konferessin j\u00e4lkeen retkelle<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Konferenssin j\u00e4lkeen oli mahdollisuus osallistua viel\u00e4 kahden ja puolen p\u00e4iv\u00e4n matkalle Zamo\u015b\u0107en kaupungista it\u00e4\u00e4n aina Valko-Ven\u00e4j\u00e4n rajalle. Konferenssivieraista matkalle l\u00e4hti noin 25 henkil\u00f6\u00e4, joiden kanssa aika perjantaista sunnuntai-iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n vier\u00e4hti nopeasti. \u00a0Ensimm\u00e4isen retkip\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4inen kohde oli id\u00e4n ja l\u00e4nnen rajakaupunki Che\u0142m ja siell\u00e4 vanhankaupungin alla kaoottisesti kiemurtelevat keskiaikaiset liitukaivoksen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t, joista matkailijoille on avattu noin kahden kilometrin reitti. Koko p\u00e4iv\u00e4n teemana oli monikulttuurisuus ja uskonnot. Tutustuimme W\u0142odawassa ja parissa muussa kohteessa juutalaiseen, roomalaiskatoliseen, kreikkalaiskatoliseen ja ortodoksiseen kulttuuriin ja niiden pyhiin rakennuksiin. P\u00e4iv\u00e4n pimetess\u00e4 k\u00e4vimme my\u00f6s Puolan ja Valko-Ven\u00e4j\u00e4n rajajoella L\u00e4ntisell\u00e4 Bugilla katsomassa vaatimatonta raja-aitaa. Poistuessamme k\u00e4vellen rajan tuntumasta pime\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4tiell\u00e4 vastaan tuli kaksi raskaasti aseistautunutta puolalaista sotilasta, joten rajaa valvotaan varsinkin pime\u00e4n aikana.<\/p>\n\n\n\n

Toisen p\u00e4iv\u00e4n t\u00e4rkein kohde oli Bia\u0142owie\u017can laaja mets\u00e4alue, joka sijaitsee Puolan ja Valko-Ven\u00e4j\u00e4n alueilla. Kohde on Euroopan viimeinen j\u00e4ljell\u00e4 oleva lauhkean aarniomets\u00e4n alue ja se hyv\u00e4ksyttiin maailmanperint\u00f6kohteeksi vuonna 2014 nimell\u00e4 ”Bia\u0142owie\u017can mets\u00e4, Puola, Valko-Ven\u00e4j\u00e4\u201d. Alueella asustaa maailman suurin Euroopan biisoni- eli visenttipopulaatio. N\u00e4imme visenttej\u00e4 tarhattuna, mutta mets\u00e4alueella oli hiljaista.  Kansallispuiston sis\u00e4vy\u00f6hykkeell\u00e4 on vanhojen metsien valtakunta, jonne p\u00e4\u00e4see tutustumaan 10 hengen ryhmiss\u00e4 oppaan ohjaamana. Kiersimme noin 8 kilometrin lenkin, jonka aikana n\u00e4imme todella upeaa vanhaa aarniomets\u00e4\u00e4. My\u00f6s suoalueita n\u00e4imme ajaessamme It\u00e4-Puolaa ristiin rastiin.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
10 hengen ryhm\u00e4mme Bia\u0142owie\u017can kansallispuiston vanhojen metsien valtakunnassa.<\/em>
Kuva: Retken opas.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Kolmantena aamuna l\u00e4hdimme majapaikastamme l\u00e4helt\u00e4 Valko-Ven\u00e4j\u00e4n rajaa kohti Varsovaa. T\u00e4m\u00e4n viimeisen p\u00e4iv\u00e4n kohteista mielenkiintoisimmat olivat Lebiedziewin vanha tataarihautausmaa sek\u00e4 Nowa Suchan 22 rakennuksen puuarkkitehtuurin ulkomuseo, joka oli j\u00e4\u00e4nyt oman onnensa nojaa ja kovaa vauhtia rapistumassa. Alue oli syrj\u00e4ss\u00e4 ja her\u00e4tti kysymyksi\u00e4, miten t\u00e4llainen jo rapistumassa oleva kohde voitaisiin pelastaa.\u00a0 Sunnuntai-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saavuimme Varsovaan, jossa hyv\u00e4stelimme matkalla olleet tutkijat ja kollegat.<\/p>\n\n\n\n

 Konferenssimatkan tavoitteena oli ker\u00e4t\u00e4 tietoa Euroopassa k\u00e4ynniss\u00e4 olevasta, aiheeseemme liittyv\u00e4st\u00e4 tutkimuksesta ja kasvattaa omaa verkostoamme kansainv\u00e4lisen tutkimuksen kent\u00e4ll\u00e4. Konferenssimuotoiset tapaamiset toimivatkin yleens\u00e4 hyvin t\u00e4m\u00e4n kaltaisten tavoitteiden toteuttamiseksi, ja niin k\u00e4vi my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 kerralla. Omassa sessiossamme oli useita esityksi\u00e4, jotka sivusivat aihettamme ja toivat siihen lis\u00e4valaistusta. Ohjelman lomassa olevilla tauoilla, retkip\u00e4ivin\u00e4 ja aterioiden aikana ehti hyvin keskustella muiden osallistujien kanssa, ja kysy\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kiinnostavista tutkimuksista. Kotiintuomisina oli uusia tuttavuuksia, kirjoituskutsuja ja lis\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 ty\u00f6n alla olevasta tutkimusaiheesta.<\/p>\n\n\n\n

Laura Puolam\u00e4ki ja Eeva Raike<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Puolam\u00e4ki on maisemantutkimuksen erikoistutkija ja Raike maisemantutkimuksen yliopisto-opettaja.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Syyskuussa matkasimmekin esittelem\u00e4\u00e4n Satakunnan muuttuvat suomaat- eli tuttavallisemmin Satumaa-hanketta It\u00e4-Puolaan, jossa j\u00e4rjestettiin maisemantutkijoille t\u00e4rke\u00e4 viiden p\u00e4iv\u00e4n tapahtuma, Permanent European Conference for the Study of the Rural Landscape, tuttavallisemmin PECSRL. Konferenssin J\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi Lublinin Marii Curie-Sk\u0142odowskiej yliopisto. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 konferenssi oli Lublinissa, kolmantena p\u00e4iv\u00e4 oli koko konferenssin retkip\u00e4iv\u00e4, jonka j\u00e4lkeen siirryttiin puoleksitoista p\u00e4iv\u00e4ksi Zamo\u015b\u0107een. Hieman […]<\/p>\n","protected":false},"author":1217,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3117","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3117","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1217"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3117"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3117\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3123,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3117\/revisions\/3123"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3117"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3117"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ktmt\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3117"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}