{"id":1045,"date":"2013-10-14T15:06:18","date_gmt":"2013-10-14T12:06:18","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1045"},"modified":"2013-10-14T15:06:18","modified_gmt":"2013-10-14T12:06:18","slug":"eurooppalaisessa-ikimetsassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/10\/14\/eurooppalaisessa-ikimetsassa\/","title":{"rendered":"Eurooppalaisessa ikimets\u00e4ss\u00e4"},"content":{"rendered":"
\"Kuva<\/a>

Kuva Heta L\u00e4hdesm\u00e4ki<\/p><\/div>\n

Vierailin syyskuun lopulla is\u00e4ni kanssa upeassa Bia\u0142owie\u017can mets\u00e4ss\u00e4. Puolan ja Valko-Ven\u00e4j\u00e4n rajalla sijaitseva, 150 000 hehtaarin mets\u00e4 on viimeinen iso saareke vanhaa aarniomets\u00e4\u00e4, joka muinoin peitti Euroopan alankoja. Mets\u00e4t v\u00e4istyiv\u00e4t v\u00e4hitellen maanviljelyksen ja teollisuuden tielt\u00e4 ja eurooppalainen maisema muuttui.<\/p>\n

Bia\u0142owie\u017can aarniomets\u00e4 on keskiajalta l\u00e4htien ollut kuninkaiden ja tsaarien omistuksessa. Uuden ajan alusta l\u00e4htien mets\u00e4styst\u00e4 on alueella aika ajoin rajoitettu euroopanbiisoni- eli visenttikantojen suojelemiseksi. Osa mets\u00e4st\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4nkin suojeltua: alueella toimii kansallispuisto \u2013 tai oikeastaan kaksi, Puolassa Bia\u0142owieski Park Narodowy ja Valko-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 Belovezhskaya Pushcha National Park \u2013 ja mets\u00e4 kuuluu Unescon maailmanperint\u00f6kohteisiin sek\u00e4 biosf\u00e4\u00e4rialueisiin.<\/p>\n

Poliittisista syist\u00e4 Puolan puoleisessa kansallispuistossa on helpompi vierailla. Puiston tiukasti suojeltuun osaan p\u00e4\u00e4seminen ei vaatinut viisumia, mutta oli mahdollista vain luonto-oppaan seurassa. T\u00e4m\u00e4 ei muodostunut ongelmaksi, sill\u00e4 mets\u00e4n vieress\u00e4 sijaitsevassa Bia\u0142owie\u017can kyl\u00e4ss\u00e4 toimii useita oppaita.<\/p>\n

\"T\u00e4st\u00e4<\/a>

T\u00e4st\u00e4 portista p\u00e4\u00e4si oppaan seurassa kansallispuiston tiukasti suojeltuun osaan. Kuva Heta L\u00e4hdesm\u00e4ki<\/p><\/div>\n

Mets\u00e4 houkuttelee varsinkin lintuharrastajia, mutta moni vierailija haluaa n\u00e4hd\u00e4 visenttej\u00e4. Meill\u00e4 ei runsaan kolmen tunnin k\u00e4velyn aikana ollut onni n\u00e4hd\u00e4 yht\u00e4\u00e4n biisonia, vaikka Puolan puoleisessa kansallispuistossa asustaa kolmisen sataa yksil\u00f6\u00e4. Aiemmin laajalti Euroopan tasankoja asuttanut laji h\u00e4vitettiin luonnosta viime vuosisadan alkupuolella, mutta tarhattujen yksil\u00f6iden avulla visentit oli mahdollista palauttaa entisille elinalueilleen.<\/p>\n

Bia\u0142owie\u017can aarniomets\u00e4 oli ensisilm\u00e4yksell\u00e4 koskemattoman n\u00e4k\u00f6inen paikka. Todellisuudessa ihminen on j\u00e4tt\u00e4nyt sinne monenlaisia j\u00e4lki\u00e4. L\u00e4himenneisyydest\u00e4 kertoi puiston portin luona oleva ratakiskon p\u00e4tk\u00e4. Ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana saksalaiset rakensivat mets\u00e4\u00e4n satoja kilometrej\u00e4 rautatiet\u00e4 paikallisen teollisuuden voimistamiseksi. Toisen maailmansodan aikana mets\u00e4 toimi puolalaisten ja ven\u00e4l\u00e4isten partisaanien piilopaikkana Natsi-Saksan hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4 Puolaan. Saksalaisten organisoimista joukkoteloituksista muistuttivat k\u00e4velyll\u00e4mme n\u00e4kem\u00e4mme muutamat haudat. Rauhanomaisesta ja arkisesta toiminnasta viestiv\u00e4t merkit entisaikoina harjoitetusta hunajan ker\u00e4\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Aarniomets\u00e4 on siis monella tapaa ollut my\u00f6s ihmisen paikka. Nyky\u00e4\u00e4n mets\u00e4n suurimpana uhkana pidet\u00e4\u00e4n hakkuita, mik\u00e4 my\u00f6s kertoo ihmisen l\u00e4sn\u00e4olosta. Ja olimmehan mekin siell\u00e4, luontomatkailijoina. Puolalaisessa mets\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y vuosittain parhaimmillaan noin 150 000 matkailijaa. Runsaasta vierailijoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 kertoi se, ett\u00e4 Bia\u0142owie\u017can kyl\u00e4n raitilla l\u00e4hes joka toinen asuintalo tarjosi majoitusta.<\/p>\n

\"Kuva<\/a>

Kuva Heta L\u00e4hdesm\u00e4ki<\/p><\/div>\n

Lauhkeaan lehtimets\u00e4vy\u00f6hykkeeseen kuuluva Bia\u0142owie\u017can mets\u00e4 on suomalaisiin pohjoisen havumets\u00e4vy\u00f6hykkeen metsiin verrattuna toisenlainen. Suomessa vastaavaan tunnelmaan olen p\u00e4\u00e4ssyt Ruissalon tammilehdoissa ja Multiharjun aarniomets\u00e4ss\u00e4. Siltikin Bia\u0142owiezan mets\u00e4 oli itselle lajistollisesti ja i\u00e4llisesti jotain ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Aivan ihmeellinen paikka! Siell\u00e4 kasvoi meille tuttujen koivujen, m\u00e4ntyjen ja kuusien lis\u00e4ksi kirjo monenlaisia lehtipuita: tammia, vaahteroita, leppi\u00e4, haapoja, tuomia, jalavia, p\u00e4hkin\u00e4pensaita, lehmuksia, poppeleita ja py\u00f6kkej\u00e4.<\/p>\n

Lajirunsauden lis\u00e4ksi vaikuttavaa oli puuston ik\u00e4rakenne: toisin kuin nykyajan talousmetsiss\u00e4 vanhojen puiden osuus on huomattava ja puusto on kaiken ik\u00e4ist\u00e4. Syk\u00e4hdytt\u00e4vi\u00e4 olivat eritoten ikivanhat tammet. Osalle i\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 tammista on annettu nimi ja my\u00f6nnetty kansallisen muistomerkin status. Suurimpien tammien ymp\u00e4rysmitta ylt\u00e4\u00e4 yli seitsem\u00e4\u00e4n metriin ja ik\u00e4 reilusti yli nelj\u00e4\u00e4n sataan vuoteen. Kuolevien ja kuolleiden puiden runsaus oli my\u00f6s silmiinpist\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Vaikkei<\/a>

Vaikkei ollutkaan puiston kookkaimpia tammia, oli t\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6 mahdoton mahduttaa valokuvaan. Kuva Heta L\u00e4hdesm\u00e4ki<\/p><\/div>\n

El\u00e4m\u00e4\u00e4 \u2013 ja kuolemaa \u2013 t\u00e4ynn\u00e4 olevan aarniomets\u00e4n n\u00e4keminen oli todella hieno kokemus. Se muistutti siit\u00e4, ett\u00e4 maailma on t\u00e4ynn\u00e4 lukemattomia p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 reviirej\u00e4 ja elinalueita. Jokaisella olennolla voi olla oma paikkansa, mutta se usein on samalla my\u00f6s jonkun toisen paikka.<\/p>\n

\"Kuva<\/a>

Kuva Jaakko L\u00e4hdesm\u00e4ki<\/p><\/div>\n

Vierailu sai miettim\u00e4\u00e4n my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4. Vanha tammi saattaa tehd\u00e4 kuolemaa satakin vuotta ja sen lahoaminen voi kest\u00e4\u00e4 vuosikymmeni\u00e4. Kuolema n\u00e4ytt\u00e4ytyikin Bia\u0142owie\u017can mets\u00e4ss\u00e4 prosessina, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymisen\u00e4: kyseinen puuyksil\u00f6 toki kuolee, mutta el\u00e4m\u00e4 jatkuu, sill\u00e4 lahoava puu on lukemattomien hy\u00f6nteisten ja hajottajien elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4.<\/p>\n

En ole ainoa, johon aarniomets\u00e4t ovat tehneet syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n vaikutuksen. Ikivanhat mets\u00e4t ovat inspiroineet monia ihmisi\u00e4 eri aikoina. Antiikin roomalaiset kirjoittivat Germanian laajoista ja pelottavista metsist\u00e4. My\u00f6s nykykirjallisuutta edustava, vuonna 1984 julkaistu Robert Holdstockin romaani Alkumets\u00e4<\/em> esitt\u00e4\u00e4 ikimets\u00e4n uhkaavana. Lyhyt vierailu aarniomets\u00e4ss\u00e4 ei ollut itselle pelottava kokemus, mutta her\u00e4tti kyll\u00e4 voimakkaita tunteita. Sit\u00e4 tuntee itsens\u00e4 pieneksi ja v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iseksi ikivanhojen puiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Entisaikojen mets\u00e4maisemasta muistuttava mets\u00e4 tuntuu itseriittoiselta \u2013 ja ihminen siell\u00e4 jotenkin tarpeettomalta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vierailin syyskuun lopulla is\u00e4ni kanssa upeassa Bia\u0142owie\u017can mets\u00e4ss\u00e4. Puolan ja Valko-Ven\u00e4j\u00e4n rajalla sijaitseva, 150 000 hehtaarin mets\u00e4 on viimeinen iso saareke vanhaa aarniomets\u00e4\u00e4, joka muinoin peitti Euroopan alankoja. Mets\u00e4t v\u00e4istyiv\u00e4t v\u00e4hitellen maanviljelyksen ja teollisuuden tielt\u00e4 ja eurooppalainen maisema muuttui. Bia\u0142owie\u017can aarniomets\u00e4 on keskiajalta l\u00e4htien ollut kuninkaiden ja tsaarien omistuksessa. Uuden ajan alusta l\u00e4htien mets\u00e4styst\u00e4 on […]<\/p>\n","protected":false},"author":1963,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-1045","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1045","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1963"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1045"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1045\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1045"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1045"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1045"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}