{"id":1116,"date":"2013-12-09T23:31:15","date_gmt":"2013-12-09T21:31:15","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1116"},"modified":"2013-12-09T23:31:15","modified_gmt":"2013-12-09T21:31:15","slug":"ikuisuus-ja-paihtymys-walter-benjaminin-historiankasityksen-jaljilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2013\/12\/09\/ikuisuus-ja-paihtymys-walter-benjaminin-historiankasityksen-jaljilla\/","title":{"rendered":"Ikuisuus ja p\u00e4ihtymys \u2013 Walter Benjaminin historiank\u00e4sityksen j\u00e4ljill\u00e4"},"content":{"rendered":"
\n

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kirjailija Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen Litzen-luento Turun yliopistossa 4.12.2013<\/em><\/p>\n

\n

\u201dFremd bin ich eingezogen
\nFremd zieh\u2019 ich wieder aus.\u201d<\/p><\/blockquote>\n

\"Port<\/a>

Port Bou<\/p><\/div>\n

N\u00e4in alkaa Franz Schubertin vuonna 1827 s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 laulusarja Winterreise<\/i> Wilhelm M\u00fcllerin runoihin, sen ensimm\u00e4inen laulu.<\/p>\n

\u201dSaavuin muukalaisena, muukalaisena jatkan matkaani.\u201d Se voisi olla poeettinen tiivistys Walter Benjaminin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 \u2013 tai useimpien vapaiden intellektuellien el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Winterreise kuvaa kiertelev\u00e4n kis\u00e4llin kovaa kohtaloa s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnassa:\u00a0 koko liederzyklus<\/i> alkaa tilanteesta, jossa kaikki on menetetty, rakkaus, toivo, unelmat. Kis\u00e4lli on l\u00e4htenyt talven selk\u00e4\u00e4n, ilman tietoa majapaikasta ja ty\u00f6st\u00e4. Mutta h\u00e4n ei ole pelkk\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen, h\u00e4n on my\u00f6s lauluntekij\u00e4. H\u00e4n on saapunut kaupunkiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, rakastunut ja saanut silloin toivon vastarakkaudesta \u2013 tyt\u00f6n \u00e4iti on jopa puhunut avioliitosta. Mutta tytt\u00f6 on \u201drikas morsian\u201d eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 lopulta naiteta k\u00f6yh\u00e4lle kis\u00e4lli-laulajalle. Kis\u00e4lli l\u00e4htee kaupungista y\u00f6n selk\u00e4\u00e4n, tuiskun syliin.<\/p>\n

Jos Winterreise<\/i> olisi pelkk\u00e4 romanttinen 1800-luvun alun s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan kuvaus, se tuskin olisi kest\u00e4nyt aikaa. Mutta Winterreise<\/i> on yh\u00e4 eritt\u00e4in suosittu, ja sen kuvaamiin tuntoihin on helppo samastua. Se puhuttelee ihmist\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ep\u00e4toivon ja ulkopuolisuuden kautta. On aivan mahdollista kuunnella Winterreise<\/i> symbolisena kuvauksena vapaan intellektuellin osasta.<\/p>\n

Sivullisuus on paitsi intellektuellin, my\u00f6s s\u00e4\u00e4tyjen ulkopuolisen, juutalaisen, taiteilijan, ei-akateemisen ja k\u00f6yh\u00e4n ihmisen osa. Usein n\u00e4m\u00e4 yhdistyv\u00e4t freischwebende intelligenziss\u00e4<\/i> \u2013 niin my\u00f6s Walter Benjaminissa.<\/p>\n

\u00dcber den Begriff der Geschichte<\/i> \u2013 Historian k\u00e4sitteest\u00e4 -teesikokoelma oli Benjaminilla ty\u00f6n alla alkuvuodesta 1940. Taustalla oli l\u00e4hentyminen el\u00e4m\u00e4nik\u00e4isen yst\u00e4v\u00e4n, Gerschom Scholemin \u2013 juutalaisen mystiikan tutkijan ja sionistin kanssa. Poliittiset, historia-aiheiset ja teologiset aihelmat yhdistyv\u00e4t ainutlaatuisella tavalla t\u00e4ss\u00e4 teesien kokoelmassa, joka on Benjaminin viimeinen p\u00e4\u00e4teos. Benjamin kertoi kirjeiss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 teeseihin vaikuttivat h\u00e4nen sukupolvensa kokemukset sotaa edelt\u00e4neilt\u00e4 vuosilta. Kokoelma valmistui huhti-toukokuun vaihteessa 1940. \u201dH\u00e4n tiesi t\u00e4ysin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 teesit sis\u00e4lsiv\u00e4t r\u00e4j\u00e4hdysherk\u00e4n sekoituksen historiallista materialismia ja teologiaa\u201d, todetaan Benjaminin kootuissa teoksissa. Benjamin ei aikonut julkaista niit\u00e4, koska ne avaisivat ovet \u201dintomieliselle v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykselle\u201d, kuten h\u00e4n itse totesi kirjeess\u00e4\u00e4n Gretel Adornolle.<\/p>\n

Teoksen lopullinen k\u00e4sikirjoitus oli todenn\u00e4k\u00f6isesti mukana Pyreneill\u00e4 siin\u00e4 kuuluisassa mustassa salkussa, jonka sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 j\u00e4lkimaailma on vuosikymmenien ajan arvuutellut.<\/p>\n

Hitlerin valtaannousun j\u00e4lkeen 1933 Benjamin oli l\u00e4htenyt maanpakoon. H\u00e4n vietti suurimman osan ajasta Pariisissa, joka oli h\u00e4nelle rakkain ja t\u00e4rkein kaupunki, vaikka my\u00f6s lapsuuden Berliini oli merkityksellinen. Maanpakolaisvuosina h\u00e4n vieraili my\u00f6s pakolaisyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, kirjailija Bertolt Brechtin luona Tanskassa.<\/p>\n

Kun Saksa hy\u00f6kk\u00e4si Ranskaan kes\u00e4ll\u00e4 1940, Benjamin pakeni etel\u00e4\u00e4n. Jo t\u00e4t\u00e4 ennen h\u00e4n oli joutunut internoiduksi ja pakkoty\u00f6h\u00f6n. H\u00e4n tiesi, mit\u00e4 tapahtuisi, jos h\u00e4n joutuisi saksalaisten k\u00e4siin. H\u00e4n pelk\u00e4si \u2013 Saksan ulkopuolella tuskin eli yht\u00e4\u00e4n pakolaista, joka ei olisi tiennyt, mit\u00e4 Gestapo ja SS tekiv\u00e4t vastustajilleen. Varsinainen painajaisk\u00e4\u00e4nne oli Hitlerin ja Stalinin solmima sopimus, joka saattoi kaksi Euroopan mahtavinta salaista poliisia \u2013 Gestapon ja NKVD:n \u2013 yhteisty\u00f6h\u00f6n joksikin aikaa. Euroopassa ei ollut en\u00e4\u00e4 turvallista paikkaa kummankaan poliittisille vastustajille \u2013 ja n\u00e4iden kahden joukon yhtym\u00e4kohtaan joutui tuhansittain vilpitt\u00f6mi\u00e4, aatteellisia ihmisi\u00e4, jotka olivat paenneet Hitleri\u00e4 Neuvostoliittoon ja joutuivat unelmavaltionsa pett\u00e4miksi. 1930-luvun lopussa Benjamin itse ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4piirins\u00e4 olivat eritt\u00e4in tietoisia Neuvostoliitossa tapahtuneista puhdistuksista sek\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 heid\u00e4n tovereilleen oli tapahtunut natsi-Saksan keskitysleireiss\u00e4 ja kidutuskammioissa.<\/p>\n

Benjamin p\u00e4\u00e4tyi syyskuussa 1940 Marseilleen. Yst\u00e4vien avustuksella h\u00e4n oli saanut viisumin Yhdysvaltoihin ja lis\u00e4ksi transitoviisumin Espanjaan ja Portugaliin. Laivat l\u00e4htiv\u00e4t Lissabonista. Mutta Benjamin ei voinut saada poistumisviisumia Vichyn Ranskasta, ja h\u00e4n oli menett\u00e4nyt Saksan kansalaisuuden.<\/p>\n

Benjamin l\u00e4hti pakolaisjoukon kanssa pyrkim\u00e4\u00e4n jalkaisin Pyreneiden yli Espanjan puolelle Port Bouhun. 48-vuotias Benjamin joutui lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n joka kymmenen askeleen j\u00e4lkeen, koska h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ei tahtonut kest\u00e4\u00e4 rasitusta. H\u00e4n ei kuitenkaan antanut kenenk\u00e4\u00e4n kantaa mustaa salkkuaan, jossa h\u00e4n sanojensa mukaan kantoi \u201duutta k\u00e4sikirjoitusta joka oli t\u00e4rke\u00e4mpi kuin h\u00e4n itse\u201d. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n Port Bouhun pakolaiset ilmoittautuivat Espanjan tulliviranomaisille toiveenaan saada leimat asiakirjoihinsa.<\/p>\n

Syyst\u00e4, jota koskaan ei tulla tuntemaan, Espanjan hallitus oli juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sulkenut rajansa Ranskasta tulevilta illegaalisilta pakolaisilta. Benjamin j\u00e4i loukkuun \u2013 vain siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli niin huonossa kunnossa, h\u00e4n sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 y\u00f6ksi Port Bou\u2019hun Hotel de Franciaan.<\/p>\n

\u00d6inen umpikuja: Massiivinen morfiiniannos. Viesti matkatoverille: \u201dT\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 Pyreneill\u00e4, miss\u00e4 minua ei tunne kukaan, on minun el\u00e4m\u00e4ni m\u00e4\u00e4r\u00e4 p\u00e4\u00e4tty\u00e4.\u201d<\/p>\n

Luettelo j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neist\u00e4 esineist\u00e4 (mutta ei esineit\u00e4): nahkainen attaseasalkku (ei k\u00e4sikirjoitusta), miestenkello, piippu, kuusi valokuvaa, r\u00f6ntgenkuva, silm\u00e4lasit, muutamia kirjeit\u00e4 ja sanomalehti\u00e4, papereita, v\u00e4h\u00e4n rahaa.<\/p>\n

\"Hannah<\/a>

Hannah Arendt<\/p><\/div>\n

Hannah Arendt kirjoittaa esipuheessaan Walter Benjaminin kirjoituskokoelmaan Illuminations,<\/i> ett\u00e4 ep\u00e4onni m\u00e4\u00e4ritteli Benjaminin el\u00e4m\u00e4nkulkua kerran toisensa j\u00e4lkeen. Benjamin oli kuollessaan vain harvojen tuntema, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n saanut nauttia suosiosta, joka oli tuleva h\u00e4nen osakseen my\u00f6hempin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4. Kuten Arendt kirjoittaa: Pelkk\u00e4 parhaimpien arvioon perustuva maine, olkoon se kuinka suuri hyv\u00e4ns\u00e4, ei riit\u00e4 tuottamaan elantoa kirjoittajille ja taiteilijoille vaan siihen tarvitaan kuuluisuutta, lukuisien ihmisten mielipidett\u00e4 \u2013 ja siksi tuntuu houkuttavalta sanoa kuten Cicero: Si vivi vicissent qui morte vicerunt<\/i> \u2013 kuinka toisin kaikki olisi ollutkaan, jos he, jotka voittivat kuollessaan, olisivat saaneet olla voitokkaita el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n

Ep\u00e4onni n\u00e4ytt\u00e4ytyi monina koettelemuksina, kustantajat kaatuivat ennen kuin kirjat ehtiv\u00e4t jakeluun, rakkausel\u00e4m\u00e4 ei tuottanut tuloksia, Benjamin oli aina perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n yksin. Kirjoituskokoelmassaan \u201dBerliinil\u00e4inen lapsuus 1900-luvun vaihteessa\u201d h\u00e4n kertoo lastenrunosta, joka selitti h\u00e4nelle el\u00e4m\u00e4nmittaisen ep\u00e4onnen tuokiot. Runossa kyttyr\u00e4selk\u00e4inen ukkeli rikkoo kaiken, mihin runon min\u00e4 kokee ryhty\u00e4 \u201dWill ich in mein Kuchel gehn \/ Will mein S\u00fcpplein kochen; \/ Steht ein bucklicht M\u00e4nnlein da \/ Hat mein T\u00f6pflein brochen.\u201d<\/i> Ukkelin uhri j\u00e4\u00e4 typertyneen\u00e4 tuijottamaan sirpalekasaa. Kirjoittaa Benjamin: \u201dMinne se ilmestyi, sinne j\u00e4in tyhjin k\u00e4sin.\u201d<\/p>\n

Benjamin ei tavoitellut varmaa asemaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vaikka siihen ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen olisi kohtuullinen mahdollisuus ollutkin, kun my\u00f6s juutalaiset saattoivat ryhty\u00e4 hakemaan yliopistovirkoja. Arendt arvelee ett\u00e4 Benjamin yhtyi Baudelairen ajatukseen \u201d\u00catre un homme utile m\u2019a paru toujours quelque chose de bien hideux\u201d<\/i>. Hy\u00f6dyllisen\u00e4 ihmisen\u00e4 el\u00e4minen on tuntunut minusta aina hirve\u00e4lt\u00e4 asialta.<\/p>\n

Benjaminin ajattelu irtautui aikansa akateemisesta kaanonista ja oli olennaiselta osaltaan ei-luokittelevaa ja, kuten Arendt toteaa, poeettista. Se ei t\u00e4hd\u00e4nnyt sitoviin, yleisesti valideihin v\u00e4itt\u00e4miin vaan metaforisiin ilmauksiin. Metafora luo yhteyden joka havaitaan aistimellisesti ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti eik\u00e4 se vaadi tulkintaa. Arendt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkkin\u00e4 Homeroksen Iliasta,<\/i> jossa sotajoukko hy\u00f6kk\u00e4ykseen k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n vertautuu meren maininkeihin jotka toinen toisensa per\u00e4\u00e4n hy\u00f6kyv\u00e4t maihin.<\/p>\n

Metaforat ovat v\u00e4line, jolla maailman ykseys poeettisesti n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n toteen. Arendtin mukaan Benjamin ajatteli poeettisesti olematta runoilija. Esseess\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 Benjamin toteaa, ett\u00e4 on olemassa \u201dtotuuden kieli, j\u00e4nnitteet\u00f6n ja jopa \u00e4\u00e4net\u00f6n varasto \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 totuuksia, joita kaikki ajattelu k\u00e4sittelee.\u201d T\u00e4m\u00e4 on \u201dtosi kieli\u201d, jonka olemassaolon k\u00e4sit\u00e4mme asiaa problematisoimatta heti ryhtyess\u00e4mme ryhtyess\u00e4mme k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n kielest\u00e4 toiseen. T\u00e4m\u00e4 on samanlainen ajatus kuin Mallarm\u00e9n k\u00e4site immortelle parole,<\/i> kielet\u00f6n kieli, kielen ydin, jota ei voi tavoittaa puhutun kielen kautta mutta joka ilmenee runoudessa, joka hyvitt\u00e4\u00e4 kielten puutteet.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 esitelm\u00e4\u00e4 valmistaessani l\u00f6ysin omasta kirjahyllyst\u00e4ni 1700-luvun lopun romanttisen ajattelijan ja kirjailijan Novaliksen teoksen Fragmentteja ja tutkielmia,<\/i> jonka yhteyden Benjaminin ajatteluun oivalsin selke\u00e4sti ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. N\u00e4in Novalis Fragmenteissaan:<\/i> \u201dRunoilija ja pappi olivat alkujaan yht\u00e4, ja vasta my\u00f6hemm\u00e4t ajat ovat erottaneet heid\u00e4t toisistaan. Aito runoilija on silti aina pysynyt pappina samoin kuin aito pappi runoilijana. Ja eik\u00f6h\u00e4n tulevaisuus palauttane ennalleen asioiden vanhan tilan?\u201d (Suom. Vesa Oittinen). Benjamin k\u00e4sitteleekin Novaliksen \u201dmystist\u00e4 teoriaa\u201d, joka kauniisti hohtaa Saksan usvien l\u00e4pi, lyhyess\u00e4 arviossaan vuodelta Ren\u00e9villen Exp\u00e9rience po\u00e9tique \u2013teoksesta vuonna 1938.<\/p>\n

Fragmenteissaan<\/i> Novalis toteaa my\u00f6s: \u201dRunoilija ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 luontoa paremmin kuin tiedemies.\u201d<\/p>\n

Gerschom Scholem julkaisi teoksensa juutalaisesta mystiikasta 1941, vuotta Benjaminin kuoleman j\u00e4lkeen. Ja omisti teoksen \u201dWalter Benjaminin muistolle, elinik\u00e4iselle yst\u00e4v\u00e4lle, jonka neroudessa yhdistyiv\u00e4t metafyysikon n\u00e4kemys, kriitikon tulkintakyky ja oppineen tiet\u00e4mys ja joka kuoli Port Boussa Espanjassa matkallaan vapauteen.\u201d<\/p>\n

Kuoli matkalla vapauteen. N\u00e4in kai meille kaikille k\u00e4y \u2013 eik\u00f6 se ole p\u00e4tev\u00e4 kuvaus ihmisen osasta.<\/p>\n

\"Paul<\/a>

Paul Klee: Angelus Novus<\/p><\/div>\n

\u201dKleell\u00e4 on maalaus, jonka nimi on \u2019Angelus Novus\u2019. Se esitt\u00e4\u00e4 enkeli\u00e4, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin aikoisi et\u00e4\u00e4nty\u00e4 jostakin, jota se tuijottaa. Sen silm\u00e4t ammottavat, sen suu on auki ja siivet levitetty. Historian enkelin t\u00e4ytyy n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juuri t\u00e4lt\u00e4. Se on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kasvonsa menneisyyteen. Siin\u00e4 miss\u00e4 tapahtumien ketju n\u00e4ytt\u00e4ytyy meid\u00e4n<\/i> silmiemme edess\u00e4, siin\u00e4 se<\/i> n\u00e4kee yhden ainoan katastrofin, joka lakkaamatta kasaa raunioita raunioiden p\u00e4\u00e4lle ja paiskaa ne sen jalkojen juureen. Se tahtoisi toki j\u00e4\u00e4d\u00e4 ja ker\u00e4t\u00e4 yhteen sen, mik\u00e4 on ly\u00f6ty palasiksi. Mutta paratiisista p\u00e4in puhaltaa myrsky, joka on tarttunut sen siipiin ja joka on niin voimakas, ett\u00e4 enkeli ei voi niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 sulkea. T\u00e4m\u00e4 myrsky kuljettaa sit\u00e4 vastustamattomasti tulevaisuuteen, jolle se on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt selk\u00e4ns\u00e4, samalla kun rauniokasat sen edess\u00e4 kasvavat taivaaseen asti. Se, mit\u00e4 me nimit\u00e4mme edistykseksi, on t\u00e4m\u00e4<\/i> myrsky.\u201d<\/p>\n

N\u00e4in Benjamin teeseiss\u00e4\u00e4n historian k\u00e4sitteest\u00e4. Teesit jakautuvat siististi kahtia, niin ett\u00e4 niiss\u00e4 ilmenee sek\u00e4 historiallinen materialismi ett\u00e4 mystiikka, omaper\u00e4inen dialektiikka kahden vahvan ajattelutradition ja kahden vahvan yst\u00e4vyysliiton v\u00e4lill\u00e4: marxilaisen Brechtin ja teologi- Scholemin, Yhdysvaltoihin tai Palestiinaan emigroitumisen v\u00e4lill\u00e4. Historiallisen materialismin l\u00e4pitunkemissa osioissa kaikuu ilmiselv\u00e4 Bertolt Brechtin \u00e4\u00e4ni: \u201dHistorismi esitt\u00e4\u00e4 menneisyyden \u2019ikuisen\u2019 kuvan, historiallinen materialisti ainutkertaisen kokemuksen menneest\u00e4. H\u00e4n antaa toisten kuluttaa itsens\u00e4 loppuun historismin bordellissa \u2019Olipa kerran\u2019 \u2013nimisen huoran kanssa. H\u00e4n pysyy voimiensa herrana: h\u00e4ness\u00e4 on kyllin miest\u00e4 r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rikki historian jatkumon.\u201d Tekstianalyyttisesti t\u00e4m\u00e4 passus on mielenkiintoinen, koska syd\u00e4nvikainen ja ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen silm\u00e4lasip\u00e4\u00e4 Benjamin, joka oli kokenut internointiaikanaan totaalista avuttomuutta ja ollut t\u00e4ysin lian ja kylmyyden lamauttama, uhoaa siin\u00e4 materialistin mieskunnolla ja r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4misill\u00e4.<\/p>\n

Tekstin mystiikkaa sivuavat osiot tuntuvat el\u00e4v\u00e4mmilt\u00e4. Benjamin tekee niiss\u00e4 erottelun Jetztzeitin<\/i> ja Gegenwartin<\/i> v\u00e4lill\u00e4. Gegenwart<\/i> on nykyhetki, Jetztzeit<\/i> taas nyt-hetki, joka ilmenee esimerkiksi historiallisessa konstruoinnissa. T\u00e4m\u00e4n konstruoinnin paikkana ei ole homogeeninen, tyhj\u00e4 aika vaan Jetztzeit,<\/i> jonka jotkut tutkijat haluavat tulkita mystiseksi nunc stans<\/i>iksi, pys\u00e4htyneeksi nyt-hetkeksi. Mutta se voi olla my\u00f6s kertomuksen nykyaikaa, konstruoitua nykyhetke\u00e4 sellaisena kuin se ilmenee kertomuksessa. Niin kuin Benjamin totesi keskustelussaan Bertolt Brechtin kanssa Tanskassa 1938: \u201dNe joille el\u00e4m\u00e4 on muuntunut kirjoittamiseksi, voivat lukea kirjoitusta vain taaksep\u00e4in. Se on ainut tapa, jolla he voivat kohdata itsens\u00e4, ja vain siten \u2013 pakenemalla nykyhetkest\u00e4 \u2013 voivat sen j\u00e4lkeen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n

Nyt-hetki on Benjaminille messiaanisen ajan malli, joka kokoaa itseens\u00e4 valtavana lyhennelm\u00e4n\u00e4 koko ihmiskunnan historian. Benjamin asettaa esikuvaksi historioitsijan, joka lakkaa luettelemasta tapahtumia toisensa per\u00e4\u00e4n kuin rukoilija helmi\u00e4 rukousnauhassaan. Sen sijaan t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 konstellaation, jonka h\u00e4nen oma aikakautensa on muodostanut tietyn aikaisemman aikakauden kanssa. N\u00e4in h\u00e4n luo k\u00e4sitteen nykyhetkest\u00e4 nyt-aikana, johon on sinkoutunut messiaanisen ajan sirpaleita.<\/p>\n

Benjamin selitt\u00e4\u00e4 viimeisess\u00e4 teesiss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 juutalaisilta oli tulevaisuuden tutkiminen kielletty. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4emme j\u00e4lleen Angelus Novuksen \u2013 sen selk\u00e4 on k\u00e4\u00e4nnetty tulevalle. Toora ja rukoukset opettavat kuitenkin juutalaisille muistamista. T\u00e4m\u00e4 riisui Benjaminin mukaan tulevaisuudelta magian johon sortuvat ne kaikki, jotka hakevat ennustajilta valaistusta tulevaan, mutta ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 tulevaisuus olisi juutalaisille homogeenist\u00e4, tyhj\u00e4\u00e4 aikaa. \u201dSill\u00e4 jokainen ajan sekunti oli kapea portti, jonka kautta Messias voisi saapua.\u201d<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 viimeinen teesi erottaa mielest\u00e4ni Benjaminin kommunismista ja valmistaa h\u00e4nen tiet\u00e4\u00e4n syvemm\u00e4lle kohti Scholemin edustamaa juutalaista mystiikkaa. Kommunismi on olennaiselta osaltaan ennusteleva, tulevaisuuteen kurkottava oppi ja sellaisena yksi kristinuskon muunnelma \u2013 muistellaanpa vain Vera Muhinan Ty\u00f6l\u00e4inen ja kolhoosinainen<\/i> \u2013veistosta, joka oli vuoden 1937 maailmann\u00e4yttelyn Neuvostoliiton paviljongin vetonaula ja tuli my\u00f6hemmin tutuksi tuhansista neuvostoelokuvista. Katse konkreettista ja utooppista tulevaisuutta kohti, aivan toisin kuin kauhistunut Angelus Novus<\/i>. Edistys, joka kommunismille on aivan keskeinen positiivinen termi, saa n\u00e4hd\u00e4kseni Angelus Novuksen<\/i> kautta v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin ristiriitaisen arvotuksen.<\/p>\n

Paul Kleen vesiv\u00e4rity\u00f6 Angelus Novus<\/i> jonka Benjamin osti M\u00fcnchenist\u00e4 1921, riippui h\u00e4nen asuntonsa sein\u00e4ll\u00e4 Pariisissa Rue Dombasle 10:ss\u00e4 1930-luvun lopussa. Kun h\u00e4n kes\u00e4kuussa 1940 pakeni Pariisista, h\u00e4n leikkasi kuvan kehyksist\u00e4\u00e4n ja varastoi sen toiseen niist\u00e4 matkalaukuista, jotka h\u00e4n antoi yst\u00e4v\u00e4lleen Georges Bataillelle k\u00e4tkett\u00e4viksi Biblioth\u00e8que Nationaleen. Sodan j\u00e4lkeen maalaus toimitettiin paperien kanssa Theodor Adornolle New Yorkiin ja my\u00f6hemmin se p\u00e4\u00e4tyi h\u00e4nen mukanaan Frankfurtiin. Nyky\u00e4\u00e4n se on Israelin museossa Jerusalemissa.<\/p>\n

\"Moskovan<\/a>

Moskovan kadulta<\/p><\/div>\n

Metodista<\/strong><\/p>\n

Benjamin tunsi intohimoa siihen, mit\u00e4 kaikkein v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isin, \u201droskamaisin\u201d asia tai esine saattoi kertoa historiasta. Arendtin mukaan Benjaminille esineen koko oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4en verrannollinen sen merkitykseen. T\u00e4m\u00e4n taustalla on goethelainen ajatus Urph\u00e4nomenista<\/i>, jossa merkitys ja ilmiasu, sana ja asia, idea ja kokemus yhtyv\u00e4t.<\/p>\n

Ker\u00e4ilijyys oli Arendtin mukaan Benjaminilla tradition vastainen teko sik\u00e4li, ett\u00e4 traditio arvottaa ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 mutta Benjaminin tapa ker\u00e4t\u00e4 oli yksityist\u00e4 ja suuntautui arvottomana pidettyyn, oli ep\u00e4systemaattista ja rajautui kaoottiseen \u2013 sama p\u00e4ti my\u00f6s h\u00e4nen kirjoituksissaan soveltamaansa ajatusten ja sitaattien ker\u00e4ilyyn.<\/p>\n

Ker\u00e4ilij\u00e4 on benjaminilaisessa todellisuudessa fl\u00e2neur<\/i> ajatusten maailmassa. Fl\u00e2neur<\/i> on kuljeskelija, porvarillinen varakas henkil\u00f6, joka voi kulkea vailla kiirett\u00e4 ja pys\u00e4hty\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n. Moskovan p\u00e4iv\u00e4kirjassaan vuosien 1926-1927 vaihteesta Benjamin tekee muun muassa Moskovan katujen inventaariota. N\u00e4in h\u00e4n kirjoittaa 1.1.1927:<\/p>\n

\u201cDas Inventar der Strassen ist unersch\u00f6pflich. Ich bemerkte die Brillen der Optiker, durch die der Abendhimmel pl\u00f6tzlich sich s\u00fcdlich f\u00e4rbt. Dann die breiten Schlitten mit den drei F\u00e4chern f\u00fcr Cacaouets, Haseln\u00fcssen und Semitschki (Sonnenbl\u00fcmenk\u00f6rner, die nun, nach der Verordnung des Sowjets, an \u00f6ffentlichen Pl\u00e4tzen nicht mehr gekaut werden d\u00fcrfen). Dann sah ich einen H\u00e4ndler mit kleinen Schlitten f\u00fcr Puppen. Endlich die Zinnbeh\u00e4lter \u2013 man darf auf der Strasse nichts vorwerfen. Ferner noch zu den Schildern: einzelne lateinische Aufschriften: Caf\u00e9, Tailleur.\u201c<\/p>\n

Sattumanvaraisilta tuntuvien luettelojen ohessa Benjamin havainnoi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isell\u00e4 tarkkuudella historiallisten tapahtumien vaikutusta vallankumouksen mullistamaan kaupunkiin: eritt\u00e4in kiehtova on auditiivinen havainto siit\u00e4, ett\u00e4 Moskovasta on kirkonkellojen soitto kadonnut. Kuten Novalis toteaa: ihmeellisi\u00e4 ykseyksi\u00e4 ja omaper\u00e4isi\u00e4 yhteenliittymi\u00e4.<\/p>\n

Arendtin mukaan Benjaminin ylpeyden aihe oli se, ett\u00e4 \u201dkirjoitus koostuu suuressa m\u00e4\u00e4rin lainauksista \u2013 se noudattaa mielett\u00f6mint\u00e4 kuviteltavissa olevaa mosaiikkitekniikkaa\u201d. Fragmentaarisuus, sitaattitekniikka vailla selitt\u00e4vi\u00e4 passuksia. T\u00e4lle on edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

\u201dMeid\u00e4n tunteellisessa mielialassamme kaikki on liittynyt toisiinsa mit\u00e4 omaper\u00e4isimm\u00e4ll\u00e4, mieluisimmalla ja el\u00e4vimm\u00e4ll\u00e4 tavalla. Toisilleen aivan vieraat seikat saatetaan yhteen tietyn paikan, ajan, oudon samanlaisuuden, erehdyksen, jonkun sattuman avulla. N\u00e4in syntyy ihmeellisi\u00e4 ykseyksi\u00e4 ja omaper\u00e4isi\u00e4 yhteenliittymi\u00e4; yksi tuo mieleen kaiken, siit\u00e4 tulee monien asioiden merkki, t\u00e4t\u00e4 yht\u00e4 merkit\u00e4\u00e4n monilla ja monet synnytt\u00e4v\u00e4t sen. Ajan ja avaruuden avulla yhdistet\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrys ja fantasia mit\u00e4 kummallisimmin tavoin ja voidaan sanoa, ett\u00e4 jokainen ajatus, jokainen syd\u00e4memme ilmentym\u00e4 on tietyn l\u00e4peens\u00e4 omaper\u00e4isen kokonaisuuden yksil\u00f6llinen j\u00e4sen.\u201d (Novalis, Fragmentteja ja tutkielmia,<\/i> 1799-1800, suom. Vesa Oittinen)<\/p>\n

Ehdoton suosikkini Benjaminin oppipojista on Karl Schl\u00f6gel: muun muassa kirjassaan Terror und Traum<\/i> h\u00e4n soveltaa bahtinilaista kronotooppia, merkityksellist\u00e4 ajan ja paikan tihentym\u00e4\u00e4 nimelt\u00e4 Moskova, vuonna 1937. H\u00e4n tutkii kaupunkia tuon vuoden rajoissa ja asettaa rinnan teloituspaikka Butovon, juhlat, vankilat, vihakulkueet, kommunalkat, kaupat, elokuvateatterit. Vuosi 1937 on vallankumouksen 20-vuotisjuhlan vuosi ja sik\u00e4li bahtinilaisittain merkitt\u00e4v\u00e4 solmu Neuvostoliiton tarinassa, mutta se on my\u00f6s hirmuhallinnon kauhistuttavimman terrorin vuosi.<\/p>\n

\"Savuke-WB\"<\/p>\n

Olen Bahtinin innoittamana kehitt\u00e4nyt oman termin androtooppi<\/i> kuvaamaan ihmisten yhteenliittymi\u00e4, jotka muodostuvat jossakin ratkaisevassa paikassa, esimerkiksi aatteellisessa kasvuymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja siihen liittyviss\u00e4 tyypillisiss\u00e4 tapaamispaikoissa. 1920-luvun nuorten yst\u00e4vyyspiirit ovat mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin t\u00e4llaisia androtooppeja.<\/p>\n

Hannah Arendtin mukaan kommunismi ja sionismi olivat tiet ulos illuusiosta todellisuuteen Benjaminin juutalaisnuorten sukupolvelle, joka ei tahtonut el\u00e4\u00e4 isiens\u00e4 sukupolven kaltaista sovinnaista keskiluokan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Benjaminille aatteellisessa suuntautumisessa oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 negatiivinen, kriittinen tekij\u00e4, joka teki h\u00e4nest\u00e4 akateemisen ja kirjallisen maailman ulkopuolisen.<\/p>\n

Voidaan sanoa, ett\u00e4 koko kuohuva, kultainen 20-luku haki t\u00e4t\u00e4 samaa vapautumista: saattaisiko olla mahdollista el\u00e4\u00e4 toisin kuin vanhempien sukupolvi, olisiko vapaus ennaltam\u00e4\u00e4r\u00e4tyist\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkuluista: edelliset sukupolvet olivat pitk\u00e4lti asuneet samoilla paikoilla kuin vanhempansa ja valinneet ammattinsa vanhempiensa esikuvan mukaan.<\/p>\n

Toisin oli ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen. Sodanj\u00e4lkeinen optimismi, vapaudenkaipuu, revyyt, opintopiirit, nudismi, telttayhdyskunnat, kokoukset.<\/p>\n

Kunnes koitti 1930-luvun alku. Teoksessaan Sonnenfinsternis \/ Darkness at Noon<\/i> Arthur Koestler toteaa, ett\u00e4 saksalaiset kommunistit kutsuivat itse\u00e4\u00e4n vuonna 1933 \u201dDead men on leave\u201d.<\/i><\/p>\n

Esittelen pienen valikoiman n\u00e4it\u00e4 30-luvun dead men \u2013 ja women \u2013 on leave. N\u00e4m\u00e4 vasemmistolaiset yst\u00e4vyyssuhteet solmittiin kultaisella 20-luvulla ja 30-luvun mittaan ne levisiv\u00e4t yli Euroopan. Yst\u00e4v\u00e4t pitiv\u00e4t toisiinsa tiiviisti yhteytt\u00e4, kunnes utopia muuttui painajaiseksi.<\/p>\n

\"Bertolt<\/a>

Bertolt Brecht<\/p><\/div>\n

Bertolt Brecht ja Walter Benjamin tutustuivat toisiinsa 1920-luvun lopussa Berliiniss\u00e4. He yst\u00e4vystyiv\u00e4t ja k\u00e4viv\u00e4t keskusteluja kirjallisuudesta, filosofiasta ja politiikasta. Keskustelut jatkuivat Brechtin ja Benjaminin maanpakolaisvuosina Tanskassa. Brechtin vaikutusta Benjaminiin pidettiin hankalana niin vasemmistoon lukeutuvien kuin konservatiivistenkin yst\u00e4vien parissa. Mutta side oli vahva ja Benjaminin tuotannossa on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 v\u00e4kevi\u00e4 brechtil\u00e4isi\u00e4 juonteita.<\/p>\n

\"Lacis\"<\/a>

Asja Lacis<\/p><\/div>\n

Brechtin ja Benjaminin esitteli toisilleen Asja Lacis. Lacis ja Benjamin tapasivat ensi kerran Caprilla 1924. Kohtelias herra auttoi kaupassa nuorta vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4iti\u00e4, joka ei muistanut, mit\u00e4 mantelit olivat italiaksi. Alkoi rakkaussuhde, jossa koettiin v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4yttymyksen ja enemm\u00e4n h\u00e4mmennyksen hetki\u00e4. Benjamin seurasi Asja Lacisia ensin Riikaan ja sitten Moskovaan vuosien 1926-1927 vaihteessa ja kirjoitti t\u00e4lt\u00e4 matkaltaan p\u00e4iv\u00e4kirjansa.<\/p>\n

\"Carola<\/a>

Carola Neher<\/p><\/div>\n

Carola Neher tunnettiin 1930-luvun alun Berliiniss\u00e4 nimell\u00e4 Die Neher. H\u00e4n oli Brechtin Dreigroschenoperin<\/i> Polly niin teatterin lavalla kuin elokuvassakin<\/a>.\u00a0 Brecht kirjoitti h\u00e4nelle Teurastamojen Pyh\u00e4n Johannan<\/i> p\u00e4\u00e4roolin. H\u00e4nt\u00e4 ihailtiin kauniin vartalonsa, sukkelan \u00e4lyns\u00e4 ja taidokkaan n\u00e4yttelemisens\u00e4 vuoksi. Neher emigroitui Neuvostoliittoon Hilterin valtaannousun j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\"Kihlakuva\"<\/a>

Kihlakuva<\/p><\/div>\n

Isois\u00e4ni Lauri Tuomainen kohtasi kauniin jazztyt\u00f6n Viipurissa vuonna 1925 tai 1926. Etsiv\u00e4lle Keskuspoliisille h\u00e4n kertoi my\u00f6hemmin saaneensa rahat junapilettiin Uuraan satamassa olleelta lastaajalta nimelt\u00e4 Yrj\u00f6 Tirkkonen. Tosiasiassa satasen junalippuun antoi Anni Kukkonen, salaisen kirjallisuusvaraston pit\u00e4j\u00e4, \u201dkommunistinaikkonen\u201d, kuten EK n\u00e4it\u00e4 aktiivisia naisia nimitti. Yhteinen aika j\u00e4i hyvin lyhyeksi. Kun isois\u00e4ni joutui Tammisaaren pakkoty\u00f6laitokseen vuonna 1927, tytt\u00f6 k\u00e4vi h\u00e4nt\u00e4 muutaman kerran tapaamassa. Sitten h\u00e4n loikkasi Neuvostoliittoon, ennen kuin EK ehti pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net. Etsint\u00e4kuulutuksissa tuntomerkeiksi mainittiin jazzhattu, burberry-takki, leikkotukka, silkkisukat ja matalat avokkaat. Kerron kirjassani Vihan ja rakkauden liekit siit\u00e4, miten vankilat ja valtakuntien rajat koituivat 1920-luvun radikaalin nuorison kohtaloksi.<\/p>\n

Stalinin ja Hitlerin yhteisty\u00f6 1930-luvun lopussa oli kauhean vuosikymmenen kauhein k\u00e4\u00e4nne. Niin kuin Brecht kommentoi Neuvostoliittoa Benjaminille kes\u00e4kuussa 1938 Tanskassa: \u201dPahinta on kun kokonaiset direktiivien sarjat otetaan pois k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 mutta niiden sis\u00e4lt\u00e4mien m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten oletetaan yh\u00e4 j\u00e4\u00e4v\u00e4n voimaan.\u201d<\/p>\n

\"Neher<\/a>

Neher ja George<\/p><\/div>\n

Samana kes\u00e4n\u00e4 Benjamin haaveili viel\u00e4 hansikkaiden l\u00e4hett\u00e4misest\u00e4 kuriirin kautta vangitulle yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4relleen ja entiselle rakastetulleen Asjalle Neuvostoliittoon. Brecht suhtautui ajatukseen kuten ilmeisesti koko neuvostoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4nkin kyynisesti ja totesi ett\u00e4 se saattaisi olla hankalaa koska hansikkaita saatettaisiin pit\u00e4\u00e4 palkkiona vakoiluty\u00f6st\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00e4htens\u00e4 ja entisen rakastettunsa Carola Neherin eteen Brecht ei paljon tehnyt vaikka t\u00e4m\u00e4 vangittiin 1936 ja erotettiin miehest\u00e4\u00e4n ja puolitoistavuotiaasta pojastaan, joka kasvoi lastenkodissa. Vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, siro ja pirte\u00e4 Neher kuoli Sol-Iletskin leiriss\u00e4 lavantautiin 1942. Saksalaisille \u2013 niin kuin muillekin \u2013 poliittisille emigranteille Moskovasta tuli vuonna 1937 Menschenfalle Moskau,<\/i> ihmisloukku, kuten Reinhard M\u00fcller sit\u00e4 osuvasti nimitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

\"Vankikuva<\/a>

Vankikuva Neherist\u00e4<\/p><\/div>\n

My\u00f6s suomalaiset 20-luvun nuoret kohtasivat matkansa p\u00e4\u00e4n Neuvostoliitossa. Vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, tarmokas ja \u00e4lyk\u00e4s Anni Kukkonen menehtyi Siperian vankileirien saaristossa syytt\u00f6m\u00e4sti vakoilusta ja vastavallankumouksesta tuomittuna.<\/p>\n

\"Brecht<\/a>

Brecht opettaa<\/p><\/div>\n

N\u00e4in kirjoitti Bertolt Brecht vuonna 1938 avuttomuudestaan Carola Neherin ja tuhansien yst\u00e4viens\u00e4 kohtalon edess\u00e4: \u201dJetzt h\u00f6re ich, du sollst im Gef\u00e4ngnis sein. \/ Die Briefe, die ich f\u00fcr dich schrieb \/ Blieben unbeantwortet. Die Freunde, die ich f\u00fcr dich anging \/ Schweigen. Ich kann nichts f\u00fcr dich tun. Wie \/ Mag dein Morgen sein?\u201c<\/p>\n

Passikuva noin vuodelta 1930. Isois\u00e4ni on siin\u00e4 vasta 26-vuotias. N\u00e4en h\u00e4ness\u00e4 samaa lohduttomuutta kuin lukuisissa 1920-1930-luvun nuorten kuvissa. Tytt\u00f6 on mennyt, ikiajoiksi. Raja on kiinni. \u201dOi miksi toivon yst\u00e4v\u00e4\u00e4 jota en voinut saavuttaa, \/ H\u00e4n hetken oli vietiin pois j\u00e4in h\u00e4nt\u00e4 kaipaamaan. \/\/ Oi yst\u00e4v\u00e4 oi yst\u00e4v\u00e4in miks vietiin luotani? \/ Siperian kinoksiin sinut outo hautasi. \/\/ Talven kylm\u00e4t puhurit mielen lannistaa \/ vain Krasnojarskin j\u00e4\u00e4tik\u00f6t hellii kulkijaa. \/\/ Hetken kukkii orvokit ja nurmet vihannoi \/ en koskaan Sinun haudalles kukkija tuoda voi!\u201d N\u00e4in runoili isois\u00e4ni vanhana miehen\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 kohtalot ovat lihallistettuja esimerkkej\u00e4 politiikan ruumiillisuudesta ja siit\u00e4, mit\u00e4 Hannah Arendt tarkoitti puhuessaan totalitarismin aiheuttamasta yksil\u00f6iden atomisaatiosta. On yh\u00e4 surtava sit\u00e4 valtavaa ihmishukkaa, sit\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ihmiskunnan geenipankin riistoa, mit\u00e4 julkean totalitaristinen 30-luku ja sen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kauhistuttava toinen maailmansota merkitsiv\u00e4t. On puhuttava siit\u00e4 edelleen, miten Koestlerin sanoin 1900-luvun alussa uskottiin, ett\u00e4 portit Utopiaan olivat auki ja ihmiskunta seisoi sen kynnyksell\u00e4.<\/p>\n

\"Kultainen<\/a>

Kultainen kaupunki<\/p><\/div>\n

On uskallettava n\u00e4hd\u00e4 ett\u00e4 1900-luvun suuret kronotoopit ovat vankila, joukkohauta, k\u00e4rsivi\u00e4 pakolaisia kuljettava karjavaunu ja teloituspaikka ja ett\u00e4 se koskee meit\u00e4 aivan samoin kuin muitakin kansoja. Menneeseen aikaan ihmiset katsoivat toisaalle n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n vankisaattueen ja tottuivat keskitysleiriin tai teloituskentt\u00e4\u00e4n naapurissaan. Laukauksista ja omenatarhan tuolta puolen kaikuvista h\u00e4t\u00e4huudoista tuli arkea. Ihminen tottuu. On turha tuijottaa silmi\u00e4\u00e4n sokeiksi naapurin julmaan historiaan \u2013 samaa on tapahtunut meill\u00e4.<\/p>\n

Kuten Koestler toteaa: \u201dMink\u00e4 sotkun olemmekaan tehneet kultaisesta aikakaudestamme.\u201d Tai kuten historioitsija Piers Brendon ilmaisee asian teoksessaan Dark Valley,<\/i> 1930-luku oli synkk\u00e4 ja ep\u00e4rehellinen vuosikymmen joka kiiruhti kohti suurinta katastrofiaan, toista maailmansotaa.<\/p>\n

Oma ty\u00f6ni<\/strong><\/p>\n

\u201dRomaani on ik\u00e4\u00e4n kuin vapaata historiaa \u2013 ik\u00e4\u00e4n kuin historian mytologiaa\u201d, arvioi Novalis Fragmenteissaan.<\/i><\/p>\n

Aristoteles puolestaan analysoi Runousopissaan,<\/i> ett\u00e4 eiv\u00e4t runous ja historiankirjoitus eroa siin\u00e4, ett\u00e4 toinen on runomittaista ja toinen suorasanaista. Ei, ero on siin\u00e4, ett\u00e4 historioitsija kertoo siit\u00e4 mit\u00e4 tapahtui, mit\u00e4 Alkibiades teki ja sanoi, kun taas runoilija kertoo siit\u00e4, mit\u00e4 olisi voinut tapahtua<\/i>, ja sen vuoksi runous on filosofisempaa kuin historiankirjoitus.<\/p>\n

Oma benjaminilainen teoreemani: mit\u00e4 lyhyemm\u00e4ksi teoksen aika tiivistet\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 enemm\u00e4n siihen alkaa mahtua ikuisuutta. Useat romaanit, omani mukaan lukien, ovat pinnalta tarinaa mutta syv\u00e4tasoltaan aikakokeiluja. Ja tilakokeiluja.<\/p>\n

Terror und Traum<\/i> voisi olla my\u00f6s oman ty\u00f6ni tiivist\u00e4v\u00e4 sanapari. Minun androtooppini on 1900-luvun Utopia suurella U:lla ja se, kuinka sen tavoittelu n\u00e4kyy ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Olen ollut erityisen kiinnostunut siit\u00e4, miten Neuvostoliitto ilmeni utopian seutuna niin kommunisteille kuin kansallissosialisteillekin: molemmat n\u00e4kiv\u00e4t id\u00e4n laajoilla maa-alueilla uuden Euroopan, onnen maan, kultaisen kaupungin. Sanomattakin lienee selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kulku tuohon onnelaan oli mahdollinen vain suunnitelmallisen tuhon kautta. Terrori, uni, tuho. N\u00e4m\u00e4 loimuavat romaanieni taustalla. Olen el\u00e4nyt utopian, olen el\u00e4nyt sen luhistumisen.<\/p>\n

Kun utopian portit ovat sulkeutuneet, ihmisten keskuuteen laskeutuu hiljaisuus. Muistatteko Moskovan kadut, joilla kellot eiv\u00e4t soineet? Samaan tapaan tuli hiljaista vuoden 1937 kokeneiden keskuuteen. Asja Lacis ei sanallakaan mainitse 1970-luvulla julkaistuissa muistelmissaan kymmenen vuoden pakkoty\u00f6leirituomiotaan. V\u00e4\u00e4r\u00e4 solidaarisuudentunne Neuvostoliittoa kohtaan ja koetun menetyksen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n laajuus estiv\u00e4t niin terrorin uhreja kuin heid\u00e4n omaisiaankin puhumasta kokemuksistaan ja siten helpottamasta tuskaansa. T\u00e4m\u00e4 kipu on siirtynyt suorastaan epigeneettisell\u00e4 voimalla heid\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isilleen. Taide on parhaita tapoja k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4llaista aineetonta perint\u00f6\u00e4. Siksi kirjoitan.<\/p>\n

Lohdullisemman ja poeettisemman kuvauksen sille, mit\u00e4 Gegenwartin<\/i> tuolla puolen, kirjallisessa Jetztzeitissa<\/i> saattaa olla, olen l\u00f6yt\u00e4nyt Benjaminilta. H\u00e4nen Proust-eseens\u00e4 on alusta loppuun syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4:<\/p>\n

\u201dViime vuosisadalla \u2013 ehk\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin, en tied\u00e4 \u2013 oli Grenoblessa ravintola nimelt\u00e4 \u2019Au Temps Perdu\u2019 (Kadotettuun aikaan). My\u00f6s Proustia lukiessamme olemme vieraita, jotka heiluvan kyltin alitse astumme kynnykselle, jonka takana meit\u00e4 odottavat ikuisuus ja p\u00e4ihtymys. Fernandes on aivan oikein erottanut ikuisuuden teeman Proustilla ajan teemasta. T\u00e4m\u00e4 ikuisuus ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n platonista, mit\u00e4\u00e4n utooppista ikuisuutta: se on huumaavaa. – – Proustin todellinen kiinnostus kohdistuu ajan kulkuun sen todellisimmassa, toisin sanoen tiettyyn yhteyteen rajatussa muodossa, joka tuskin miss\u00e4\u00e4n ilmenee selvemmin kuin muistamisessa sis\u00e4isesti ja vanhenemisessa ulkoisesti. Vanhenemisen ja muistelemisen vastakohtapelin seuraaminen merkitsee Proustin maailman syd\u00e4meen, yhteenpunoutumisen universumiin tunkeutumista. Se on samankaltaisuuden tilassa oleva maailma, ja siin\u00e4 vallitsevat samat \u2019vastaavuudet\u2019, jotka tavoitti ensin romantiikka ja kaikkein hartaimmin Baudelaire, mutta jotka Proust ainoana kykeni tuomaan esiin eletyss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme.\u201d (Suom. Raija Sironen, teoksessa Messiaanisen sirpaleita)<\/p>\n

Juuri t\u00e4ss\u00e4 universumin yhteenpunoutumisessa n\u00e4kyy se sama maailman ykseys, joka Arendtin mukaan ilmeni metaforassa. Ja kuinka kauniisti Benjamin toteaakaan sen, mit\u00e4 itse tavoittelen omassa ty\u00f6ss\u00e4ni, kerta kerralta: \u201daika paljastaa jokaiselle sen kulkuun syventyv\u00e4lle siihen asti tuntemattoman uuden ikuisuuden lajin\u201d ja \u201dmennyt aika heijastuu kasteenraikkaassa nyt-hetkess\u00e4\u201d.<\/p>\n

Ihmeellisen ty\u00f6ns\u00e4 ansiosta yksin\u00e4inen, k\u00f6mpel\u00f6, sairas, k\u00f6yhtynyt, vapaa intellektuelli voi olla rakastettu ja kuolematon.<\/p>\n

\u201dAhkeruus kovankin onnen voittaa\u201d, sanotaan Suomessa. Jos hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n voitoksi kuolemanj\u00e4lkeinen maine, voin suostua allekirjoittamaan. Muussa tapauksessa \u2013 \u00e4lk\u00e4\u00e4mme laskeko sen varaan. Kuljemme yksin kohti tuntematonta, kaikki j\u00e4\u00e4 kesken. Kuolemme matkalla vapauteen.<\/p>\n

Mutta jotta emme j\u00e4isi murheen tilaan, meille on annettu musiikki. Minulla on kaksi vaihtoehtoista lopetusta: Schubertin Winterreise<\/i>n Leiermann<\/i> mutta se on synkk\u00e4 kuvaus kampiliiraa soittavasta, paljain jaloin hangessa seisovasta vanhuksesta, jonka kerjuulautanen j\u00e4\u00e4 aina tyhj\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4n kerj\u00e4l\u00e4isvanhuksen seuraan kis\u00e4lli j\u00e4\u00e4 ja pyyt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 s\u00e4est\u00e4m\u00e4\u00e4n laulujaan.<\/p>\n

Mutta me otammekin laulun Vaeltaja kuulle<\/i> Schubertin kokoelmasta Schwanengesang<\/i>. Jos Winterreise<\/i>ssa vaeltajan seurana kulkee pelkk\u00e4 kuunvalon hangelle heitt\u00e4m\u00e4 varjo, niin t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ysikuu loistaa t\u00e4ydess\u00e4 kirkkaudessaan taivaan \u00e4\u00e4rett\u00f6myydess\u00e4.<\/p>\n

\"Walter<\/a>

Walter Benjamin passikuvassa.<\/p><\/div>\n

Henkil\u00f6it\u00e4<\/strong><\/p>\n

Arendt, Hannah 14.10.1906-4.12.1975<\/p>\n

Bahtin, Mihail 17.11.1895-6.3.1975<\/p>\n

Benjamin, Walter 15.7.1892-26.9.1940<\/p>\n

Brecht, Bertolt 10.2.1898-14.8.1956<\/p>\n

Klee, Paul 18.12.1879-29.6.1940<\/p>\n

Koestler (K\u00f6stler), Arthur 5.9.1905-1.3.1983<\/p>\n

Kukkonen, Anni 1905-1937?<\/p>\n

Lacis, Asja 19.10.1891-21.11.1979<\/p>\n

Muhina, Vera 1.7.1889-6.10.1953<\/p>\n

Neher, Carola 2.11.1900-26.6.1942<\/p>\n

Novalis 2.5.1772-25.3.1801<\/p>\n

Schl\u00f6gel, Karl 7.3.1948<\/p>\n

Scholem, Gerschom (Gerhard) 5.12.1897-21.2.1982<\/p>\n

Tuomainen, Lauri 1904-1971<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Kirjailija Sirpa K\u00e4hk\u00f6sen Litzen-luento Turun yliopistossa 4.12.2013 \u201dFremd bin ich eingezogen Fremd zieh\u2019 ich wieder aus.\u201d N\u00e4in alkaa Franz Schubertin vuonna 1827 s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 laulusarja Winterreise Wilhelm M\u00fcllerin runoihin, sen ensimm\u00e4inen laulu. \u201dSaavuin muukalaisena, muukalaisena jatkan matkaani.\u201d Se voisi olla poeettinen tiivistys Walter Benjaminin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 \u2013 tai useimpien vapaiden intellektuellien el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Winterreise kuvaa kiertelev\u00e4n kis\u00e4llin […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,5,6],"tags":[],"class_list":["post-1116","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-litzen-luennot","category-tutkimus","category-yhteiskunnallinen-vaikuttaminen","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1116","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1116"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1116\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1116"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1116"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1116"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}