{"id":1248,"date":"2014-06-08T15:30:58","date_gmt":"2014-06-08T12:30:58","guid":{"rendered":"http:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1248"},"modified":"2014-06-08T15:30:58","modified_gmt":"2014-06-08T12:30:58","slug":"aleksis-kiven-kuolema","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2014\/06\/08\/aleksis-kiven-kuolema\/","title":{"rendered":"Aleksis Kiven kuolema"},"content":{"rendered":"

\"kuolinm\u00f6kki\"<\/a>Kulttuurihistorian kes\u00e4retki Tuusulanj\u00e4rvelle oli klassikkosikerm\u00e4: Ainola, Ahola, Halosenniemi, Erkkola \u2013 ja tietysti Aleksis Kiven kuolinm\u00f6kki. Pime\u00e4ss\u00e4, ahtaassa Syv\u00e4lahden t\u00f6lliss\u00e4 Aleksis Kivi (1834\u20131872) vietti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset kymmenen kuukautta, ja per\u00e4kamarin vuoteessa t\u00e4m\u00e4 tarinan mukaan heitti henkens\u00e4. M\u00f6kissa asui kirjailijan veli, r\u00e4\u00e4t\u00e4li Albert Stenvall, joka oli noutanut Kiven Lapinlahden sairaalasta helmikuun lopussa 1872 saatuaan Nurmij\u00e4rven kunnalta tukea hoitoon. Tuusulanj\u00e4rven Rantatien vaiheilla on s\u00e4ilynyt monenlaista, ristiriitaistakin perim\u00e4tietoa Kiven viimeisist\u00e4 kuukausista, siit\u00e4, miten kirjailija hulluuskohtauksen sattuessa oli teljettyn\u00e4 saunaan, sikol\u00e4ttiin tai vintille, tai siit\u00e4, miten Kivi pist\u00e4ytyi naapuritaloissa kahvia ja tupakkaa anelemassa. Lapinlahdessa hoitava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Thiodolf Saelan oli m\u00e4\u00e4ritellyt sairauden syyksi verenv\u00e4hyyden, juoppouden ja loukatun kirjailijakunnian. Vuonna 2001 Anne Pitk\u00e4ranta ja Erkki Hopsu puolestaan esittiv\u00e4t L\u00e4\u00e4k\u00e4rilehdess\u00e4 hypoteesin, ett\u00e4 lopullinen kuolinsyy olisi ollut neuroborrelioosi. Kivi kuoli uudenvuoden aattona 1872 aamuy\u00f6ll\u00e4 klo 4, kovan kuumeen ja huonovointisuuden p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n

\"Min\u00e4<\/a>Kuolinm\u00f6kki on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 paikkana, fyysisen\u00e4 tilana, vaikuttanut siihen, miten Aleksis Kiven kuolema on n\u00e4hty. Jo kamarin pimeys ja ahtaus ovat vahvistaneet mielikuvaa hulluuden houreissa k\u00e4rsiv\u00e4st\u00e4 kirjailijasta. Kuolinvuodetta mytologisoi my\u00f6s Kiven el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kertova elokuva \u201dMin\u00e4 el\u00e4n\u201d<\/em>, jonka Suomi-Filmi sai ensi-iltaan lokakuussa 1946. Elokuva valmistui yhteisty\u00f6ss\u00e4 Kivi-tutkijoiden kanssa, ja jo vuonna 1941 tuotantoyhti\u00f6 oli pyyt\u00e4nyt asiantuntija-apua Aleksis Kiven Seuralta. Johtokunta nimesi teht\u00e4v\u00e4\u00e4n professorit Viljo Tarkiaisen ja J. V. Lehtosen sek\u00e4 maisterit Eino Kauppisen ja Alpo Routasuon. Ohjaaja Ilmari Unho koki aiheen vaikeaksi mutta my\u00f6s pakkomielteenomaisen t\u00e4rke\u00e4ksi. K\u00e4sikirjoituksen laati kirjailija Elsa Soini, joka oli jo aiemmin k\u00e4sitellyt aihetta n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Kivi, jonka rakentajat hylk\u00e4siv\u00e4t <\/em>(1934). Unho oli Viipurin Kaupunginteatterissa esitt\u00e4nyt Kiven roolin ja aihe oli jo siksikin h\u00e4nelle l\u00e4heinen. Voin kuvitella, ett\u00e4 Unho vieraili kuolinm\u00f6kissa jatkosodan vuosina yhdess\u00e4 lavastaja Erkki Siitosen kanssa pohtimassa, miten kuolinpaikka rakennettaisiin studioon.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 el\u00e4n\u201d <\/em>p\u00e4\u00e4ttyy Aleksis Kiven kuolemaan, mit\u00e4 jo elokuvan nimikin ennakoi. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kuuluisat kuolinsanat kaikuvat viimeisten kuvien aikana. Kuolinkohtauksen alussa Albertin tyt\u00e4r Agnes kohentaa tulta tuvan puolella samalla, kun Aleksis (Rauli Tuomi) makaa ahtaalla s\u00e4ngyll\u00e4\u00e4n. Pian kamera kohoaa yl\u00f6s ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kamarin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, melkein samasta n\u00e4k\u00f6kulmasta, josta kuolinm\u00f6kiss\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 matkailija leposijan joutuu katsomaan, tai ehk\u00e4 sittenkin viel\u00e4 korkeammalta, katon rajasta, taivaaseen siirtymist\u00e4 ennakoiden. Kirjailija n\u00e4kee n\u00e4kyj\u00e4, niin todellisia hahmoja kuin omia fiktiivisi\u00e4 luomuksiaan. Viimein el\u00e4m\u00e4 sammuu ja kynttil\u00e4n liekki hiipuu. Mutta viimeisi\u00e4 sanoja, \u201dMin\u00e4 el\u00e4n, el\u00e4n\u201d, ei en\u00e4\u00e4 kuulla vuoteesta, vaan ristikuvana kynttil\u00e4n takaa, aivan kuin Aleksis olisi jo siirtynyt ihanteiden maailmaan.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=cxQtbucx10o?rel=0]<\/p>\n

 <\/p>\n

Elsa Soini julkaisi vuonna 1947 romaanin Nuori Aleksis<\/em>. Se ei kanna kuolinvuoteelle asti, mutta loppukohtauksessa nuori kirjailija kohtaa Fredrik Cygnaeuksen. Kullervon n\u00e4hty\u00e4\u00e4n Cygnaeus toteaa: \u201dJa min\u00e4 n\u00e4en jo temppelin tornien kimmellyksen historian soista huokuvan sumun takaa.\u201d Samantapaista historiallisen merkityksen korostamista on my\u00f6s \u201dMin\u00e4 el\u00e4n\u201d <\/em>-elokuvan lopussa, joka katoavuuden keskell\u00e4 korostaa Kiven pysyvyytt\u00e4. Kun kuva on pimentynyt, \u00e4\u00e4nraidalla soi Syd\u00e4meni laulu<\/em>. Kivi on suomalaisen sivistyskertomuksen ytimess\u00e4. Pimeytt\u00e4 edustaa \u201dhistorian soista huokuva sumu\u201d, jonka takana kirjailijan tuotanto kohoaa \u201dtemppelin torneina\u201d.<\/p>\n

Elsa Soini ja Ilmari Unho eiv\u00e4t toki olleet ainoat Aleksis Kiven kuoleman mytologisoijat. Kiven menehtyminen nousi julkisuuteen jo heti uudenvuoden 1872\u201373 j\u00e4lkeen. Morgonbladet julkaisi 2. tammikuuta 1873 Fredrik Cygnaeuksen muistokirjoituksen, joka on allekirjoitettu \u201dNy\u00e5rsnatten 1872\u201373\u201d. Silti Kiven hauta Tuusulan kirkolla j\u00e4i kolmeksi vuodeksi ilman muistolaattaa, ja tieto paikasta eli perinteen\u00e4. Uusi Suometar kirjoitti 8. joulukuuta 1875:<\/p>\n

\u201dKolme vuotta on jo kulunut sitte kun Aleksis Kivi muutti manalan majoihin, vaan h\u00e4nen hautansa on viel\u00e4 muistokive\u00e4 vailla. Sen runoilijan hauta, jonka runsaslahjaisesta hengest\u00e4 on l\u00e4htenyt Kullervo, Nummisuutarit, Seitsem\u00e4n veljest\u00e4, Karkurit, Kihlaus, Lea, Margaretha, on unohtumaisillaan. Itse paikasta, miss\u00e4 Aleksis Kivi on saanut viimeisen leposijansa, on kohta vaikea saada tarkkaa tietoa. Nuorelle runoilijalle, joka lyhyess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n meille loi ihailtaviksemme runouden kalliitta, kuihtumattomia kukkia, kuka h\u00e4nelle on haudallensa kantanut kuihtuviakaan seppeleit\u00e4! Ja kumminkin tulee Suomen kansan pit\u00e4\u00e4 Aleksis Kiven hautaa pyh\u00e4ss\u00e4 muistossa.\u201d<\/em><\/p>\n

\"aleksis\"<\/a>Uuden Suomettaren mainitsema \u201dpyh\u00e4 muisto\u201d tuo mieleen pyhimyskultin, ja ennen pitk\u00e4\u00e4 my\u00f6s kuolinm\u00f6kki muodostui er\u00e4\u00e4nlaisen pyhiinvaelluksen kohteeksi. T\u00e4t\u00e4 edesauttoi rautatieyhteys p\u00e4\u00e4kaupunkiin, mutta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s Tuusulanj\u00e4rven taiteilijayhteis\u00f6n synty. R\u00e4\u00e4t\u00e4li-Albert eli m\u00f6kiss\u00e4\u00e4n uuden puolisonsa Vilhelmiinan kanssa vuoteen 1913 asti, ja tiett\u00e4v\u00e4sti m\u00f6kiss\u00e4 k\u00e4vi jo vuonna 1908 l\u00e4hes 300 matkailijaa. M\u00f6kki\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 asui runoilija J. H. Erkko, joka pyrki edesauttamaan kuolinsijan museointia. On perusteltua arvella, ett\u00e4 juuri n\u00e4in\u00e4 vuosina Albert joutui kertomaan veljest\u00e4\u00e4n satoja, ehk\u00e4 tuhansia kertoja uteliaille vierailijoille, ja samalla tarinat Kiven viimeisist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t mytologiseen lentoon. Ilmeisesti my\u00f6s tarina Kiven viimeisist\u00e4 sanoista lep\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lti Albertin todistuksen varassa.<\/p>\n

\"Vilhelmiina<\/a>

Vilhelmiina ja Albert Stenvall kotitalonsa edess\u00e4.<\/p><\/div>\n

Lopulta m\u00f6kin omistusoikeus siirtyi Suomen Ylioppilaskunnalle, mutta Albert ja Vilhelmiina Stenvall eiv\u00e4t kuolinm\u00f6kist\u00e4\u00e4n vapautuneet. Joulukuun alussa 1913 ry\u00f6st\u00f6murhaaja tunkeutui taloon, ja molemmat vanhukset l\u00f6ydettiin kuolleena. Helsingin Sanomat kirjoitti 4. joulukuuta h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n yksityiskohtaisesti:<\/p>\n

\u201dKamarissa s\u00e4ngyn vieress\u00e4, uunia vasten hieman nojaten makasi veriss\u00e4\u00e4n ja kuolleena torpan em\u00e4nt\u00e4 Vilhelmiina Stenvall. H\u00e4nelt\u00e4 oli kaulan oikealta puolelta kaikki kaulasuonet vedetty puukolla poikki. Sit\u00e4paitsi h\u00e4nell\u00e4 oli oikeassa olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4 puukonhaava ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4, joka oli kokonaan veren tahraama, useita puukonhaavoja. Torpan is\u00e4nt\u00e4 Albert Stenvall makasi s\u00e4ngyss\u00e4\u00e4n, y\u00f6pukimissaan, niinik\u00e4\u00e4n kuolleena. H\u00e4nell\u00e4 oli puukonhaavoja kaulan vasemmalla puolella, oikeassa ohimossa ja oikeassa poskessa.\u201d<\/em><\/p>\n

Viikkoa my\u00f6hemmin poliisi pid\u00e4tti irtolaisena tunnetun Robert Merisen, joka oikeudessa kiisti syyllisyytens\u00e4. Merinen joutui kaltereiden taa, mutta eri rikoksista tuomittuna. Ehk\u00e4 surmaaja oli tiennyt Stenvallin saaneen korvauksen m\u00f6kkins\u00e4 myynnist\u00e4. Aleksis Kiven perint\u00f6 osoittautui kohtalokkaaksi.<\/p>\n

 <\/p>\n

Aiheesta enemm\u00e4n:<\/strong><\/p>\n

Cygnaeus, Fredrik: Skalden Alexis Kivi (Stenvall). Morgonbladet<\/em> 2.1.1873.<\/p>\n

Hautakivi Aleksis Kivelle. Uusi Suometar<\/em> 8.2.1875.<\/p>\n

Holma, Jaakko: Totta vai tarua? Aleksis Kiven kuolinm\u00f6kin museoarvo ja aitous.<\/em> Pro gradu -tutkielma, Museologia. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto, Jyv\u00e4skyl\u00e4 2011.<\/p>\n

HS 100 vuotta sitten. Kaksoismurha Aleksis Kiven kuolinm\u00f6kiss\u00e4. Helsingin Sanomat<\/em> 8.12.2013.<\/p>\n

Lehtisalo, Anneli: Kuin el\u00e4vin\u00e4 edess\u00e4mme. Suomalaiset el\u00e4m\u00e4kertaelokuvat populaarina historiakulttuurina 1937\u20131955<\/em>. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1315. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansallinen audiovisuaalinen arkisto, Helsinki 2011.<\/p>\n

Pitk\u00e4ranta, Anne & Hopsu, Erkki: Kuoliko Aleksis Kivi borrelioosiin? L\u00e4\u00e4k\u00e4rilehti<\/em> 56(44) 2001:4536\u20134537.<\/p>\n

Rahikainen, Esko: Kivi<\/em>. Gummerus, Jyv\u00e4skyl\u00e4 1984.<\/p>\n

Salmi, Hannu: IKL:n ja Suomi-Filmin yhdysmies. Ilmari Unho (1906\u20131961) puolueaktiivina ja elokuvaohjaajana. Teoksessa Turun Historiallinen Arkisto 47.<\/em> Toim. Timo Soikkanen. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku 1992: 209\u2013231.<\/p>\n

Sinnem\u00e4ki, Anssi: Aleksis Kiven taudinkuva. Tieteess\u00e4 tapahtuu<\/em> 4\u20135\/2011: 36\u201337.<\/p>\n

Soini, Elsa: Nuori Aleksis.<\/em> Otava, Helsinki 1947.<\/p>\n

Tarkiainen, Viljo: Aleksis Kivi: El\u00e4m\u00e4 ja teokset<\/em>. Porvoo: WSOY, 1984.<\/p>\n

Unho, Ilmari: Nurmij\u00e4rven poika p\u00e4\u00e4see filmiin. Uutisaitta<\/em> 3\u20135\/1946.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kulttuurihistorian kes\u00e4retki Tuusulanj\u00e4rvelle oli klassikkosikerm\u00e4: Ainola, Ahola, Halosenniemi, Erkkola \u2013 ja tietysti Aleksis Kiven kuolinm\u00f6kki. Pime\u00e4ss\u00e4, ahtaassa Syv\u00e4lahden t\u00f6lliss\u00e4 Aleksis Kivi (1834\u20131872) vietti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeiset kymmenen kuukautta, ja per\u00e4kamarin vuoteessa t\u00e4m\u00e4 tarinan mukaan heitti henkens\u00e4. M\u00f6kissa asui kirjailijan veli, r\u00e4\u00e4t\u00e4li Albert Stenvall, joka oli noutanut Kiven Lapinlahden sairaalasta helmikuun lopussa 1872 saatuaan Nurmij\u00e4rven kunnalta tukea […]<\/p>\n","protected":false},"author":29,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,6],"tags":[],"class_list":["post-1248","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tutkimus","category-yhteiskunnallinen-vaikuttaminen","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1248","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/29"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1248"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1248\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1248"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1248"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1248"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}