Koulutuksen tavoitteita ja sivistyksen sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4<\/strong><\/p>\nHyvien PISA-tulosten Suomessa ajatellaan helposti, ett\u00e4 Suomi olisi ollut pitk\u00e4\u00e4n esimerkillinen koulutusmaa. N\u00e4in ei suinkaan ole ollut. Vasta suuret ik\u00e4luokat ovat saaneet hyv\u00e4n koulutuksen, totesi seminaarin avannut sosiaalihistorioitsija Jarmo Peltola (TaY). Ennen yleisen oppivelvollisuuden voimaantuloa vuonna 1921 ei edes ajateltu, ett\u00e4 rahvaan lasten pit\u00e4isi suuremmin ker\u00e4t\u00e4 inhimillist\u00e4 p\u00e4\u00e4omaa tai tavoitella sosiaalista nousua, painotti emeritusprofessori Marjatta Rahikainen (HY), jonka aiheena oli ty\u00f6l\u00e4islasten mahdollisuudet opinsaantiin maaseudulla ja kaupungeissa.<\/p>\n
Maaseudulla 1800-luvulla kansakoulua k\u00e4viv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 talollisten lapset, muille sai riitt\u00e4\u00e4 kiertokoulu, jonka tarkoitus oli opettaa lukemaan. Harvat kansanihmiset, etenk\u00e4\u00e4n naiset, osasivat kirjoittaa; seh\u00e4n olisikin voinut olla vaarallinen taito, antanut mahdollisuuden kritisoida olosuhteita. Kaupungeissa yhteiskuntaluokat pidettiin toisistaan erill\u00e4\u00e4n rinnakkaiskouluj\u00e4rjestelm\u00e4n avulla. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 ylempien yhteiskuntaryhmien lapset l\u00e4htiv\u00e4t valmistavista kouluista oppikouluihin ja alempien ryhmien lapsille oli tarjolla kansakoulu, joillakin teollisuuspaikkakunnilla tehtaankoulut.<\/p>\n
Maaseudulla keskiluokkaisiin ammatteihin johtanutta ja sosiaaliseen nousuun mahdollistanutta oppikoulua ja kansanopistoa k\u00e4viv\u00e4t viel\u00e4 sotien v\u00e4lisen\u00e4 aikana l\u00e4hes yksinomaan talollisten lapset. Moni ty\u00f6l\u00e4islapsi tosin aloitti keskikoulun, mutta useimmat keskeyttiv\u00e4t sen heti alkuunsa. Oppivelvollisuuslaki kaikille pakollisesta kansakoulusta tuli sekin voimaan vitkalleen; vaillinaisen kansakouluopetuksen siirtym\u00e4kausi kesti 1930-luvun loppuun asti; jolloin osa syrj\u00e4seutujen lapsista oli edelleen kiertokoulun varassa.<\/p>\n
Porvarillisen yhteiskunnan ty\u00f6l\u00e4isille tarjoama sivistysk\u00e4sitys oli 1800-luvun lopussa arvomaailmaltaan kristillist\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isfennomaniaa. Tampereella Finlaysonin tehdasyhdyskunnassa tehtaankoulun, kirkon, pyh\u00e4koulun, uskonnollista kirjallisuutta tarjonneen kirjaston, laulukuoron ja soittokunnan avulla tehtaan johto pyrki kasvattamaan ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4 mieleisi\u00e4\u00e4n porvarillisen yhteiskunnan j\u00e4seni\u00e4, kuten Risto Turunen (TaY) kertoi. Samaan tapaan tehdaspaikkakunnilla ohjattiin ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 valkoisen Suomen arvomaailmaan viel\u00e4 1930-luvulla. N\u00e4iss\u00e4 yhteis\u00f6iss\u00e4 el\u00e4neet tehtaalaiset pitiv\u00e4t omaa sivistystasoaan matalana. He puhuivat halventaen omasta \u201dtehtaalaissivistyksest\u00e4\u00e4n\u201d ja kokivat, ett\u00e4 he uuvuttavassa tehdasty\u00f6ss\u00e4 menettiv\u00e4t henkisist\u00e4 voimavaroistaan ison osan. Sit\u00e4 vastaan oli taisteltava itseopiskelulla.<\/p>\n
My\u00f6s ensimm\u00e4iset ty\u00f6v\u00e4enopistot olivat porvarillisten piirien organisoimia. Niinp\u00e4 ne tarjosivat porvarillista sivistysk\u00e4sityst\u00e4, mutta usein sosialidemokraattisen puolueen kanssa yhteisty\u00f6t\u00e4 tehden, kurssien pitopaikkana kun olivat aluksi ty\u00f6v\u00e4entalot. Samu Nystr\u00f6m kertoikin, kuinka p\u00e4\u00e4kaupungin ty\u00f6v\u00e4enopisto aloitti toimintansa Helsingin Ty\u00f6v\u00e4entalon komeassa graniittilinnassa ja veti satap\u00e4isi\u00e4 opiskelijajoukkoja kuuntelemaan korkeatasoisia esitelm\u00f6itsij\u00f6it\u00e4. Ty\u00f6v\u00e4enopistossa opiskeltiin yleissivist\u00e4vien aineiden lis\u00e4ksi oikeinkirjoitusta, laskentoa ja kirjanpitoa. 1930-luvulla tulivat kielet valikoimaan.<\/p>\n
Ty\u00f6l\u00e4isopiskelijoiden oma sivistysstrategia oli se, ett\u00e4 he hy\u00f6dynsiv\u00e4t parhaansa mukaan niit\u00e4 mahdollisuuksia, joita heille tarjottiin, vaikka opetuksen is\u00e4nmaallis-uskonnollinen arvomaailma ei houkuttanutkaan. Kirsi Ahosen (TaY) mukaan itseopiskelulla tavoiteltiin p\u00e4\u00e4sy\u00e4 kulttuurisen kansalaisuuden piiriin, jotta voitaisiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 herrasv\u00e4en maailmaa. Sill\u00e4 oli my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n merkityst\u00e4 yhteiskuntakelpoisuuden saavuttamisessa. Tampereen kunnalliseen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon osallistuneista ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4 noin kolmannes oli 1900-luvun alussa opiskellut ty\u00f6v\u00e4enopistossa tai opiskeli samanaikaisesti luottamustoimia hoitaessaan.<\/p>\n
Ty\u00f6l\u00e4isten omaa sivistysk\u00e4sityst\u00e4 ajoivat 1900-luvun alkuvuosina eteenp\u00e4in vahvimmin sosialistiagitaattorit, joiden poliittisen kasvatuksen tavoitteista kertoi Anna Rajavuori (HY). N\u00e4iden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli omanarvontuntoisen sosialistin identiteettiprojekti. Sen pohjaksi tuli rakentaa vahva tietoisuus kuulumisesta ty\u00f6v\u00e4enluokkaan ja keskin\u00e4inen veljeyden tunne. Sen tarkoitus oli auttaa ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n eroon tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, n\u00f6yryydest\u00e4, herranpelosta ja nurkkatanssien ja viinanjuonnin paheista.<\/p>\n
Sivistysk\u00e4sitys ajassaan kiinni ja muuttamassa maailmaa<\/strong><\/p>\nRisto Turunen nosti esiin vuosina 1922\u20131929 sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana toimineen Ida Vihurin, joka kirjoituksissaan edusti itsest\u00e4\u00e4n ja luokastaan tietoista ty\u00f6l\u00e4ist\u00e4. H\u00e4n kuului niihin, jotka kiinnittyiv\u00e4t vahvasti omaan aikaansa ja esittiv\u00e4t vaatimuksia ty\u00f6l\u00e4isten vapauden, tasa-arvon ja sivistystason kohottamisesta arvostellen samalla ter\u00e4v\u00e4sti tehtaan johtoa pelkkien armopalojen jakamisesta ty\u00f6l\u00e4isille. Turusen digitaalisen lehtiaineistoanalyysin mukaan Vihurin kannanotot eiv\u00e4t olleet mitenk\u00e4\u00e4n ainutlaatuisia, vaan ty\u00f6l\u00e4islehtien tekstimassat kiinnittyiv\u00e4t yleisemminkin porvarislehti\u00e4 enemm\u00e4n nykyaikaan. \u201dSivistys\u201d-sana mainittiin usein yhdess\u00e4 \u201dty\u00f6l\u00e4isnais\u201d-sanan kanssa. My\u00f6s sanat \u201dme\u201d, \u201dymm\u00e4rt\u00e4\u00e4\u201d, \u201dvoida\u201d, \u201dhankkia\u201d, \u201dtuhmuus\u201d ja \u201dnauraa\u201d toistuivat \u201dsivistys\u201d-sanan l\u00e4heisyydess\u00e4.<\/p>\n
Aktiivisen ty\u00f6l\u00e4isen sivistysk\u00e4sitteeseen kuului omakohtainen sivistysty\u00f6, laajamittainen lukeminen ja muutamien kohdalla my\u00f6s kirjoittaminen ty\u00f6v\u00e4enliikkeen lehtiin ja julkaisuihin. Kirjat ja sanomalehdet, opinto- ja lukupiirit sek\u00e4 kirjastot koettiin keskeisiksi sivistymisen reiteiksi. T\u00e4rkeit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n tietoisen ty\u00f6l\u00e4isen kasvupaikkoja olivat ty\u00f6v\u00e4enliikkeen omat laulujuhlat, joita alettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 vuodesta 1908 l\u00e4htien. Ne antoivat esiintyjille tilaisuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4 estradille, saada huomiota ja kokea sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaista onnistumisen iloa ett\u00e4 joukkohenke\u00e4 yhdess\u00e4 toisten kanssa, kuten 1900-luvun alun laulujuhlia tutkiva Saijaleena Rantanen (SibA) totesi.<\/p>\n
Nykyaikaan kiinnittyminen n\u00e4kyy my\u00f6s Tammisaaren punavankien sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeisest\u00e4 omaehtoisesta opintotoiminnasta, jota Reijo Miettinen ja Juha Tuunainen avasivat kuulijoille. Opintojen tavoitteena oli luokkataistelukykyjen hiominen perehtym\u00e4ll\u00e4 erityisesti marxilaiseen teoriaan, mutta my\u00f6s l\u00e4hihistoriaan ja poliittisten puolueiden toimintaperiaatteisiin. Kommunistisissa opintopiireiss\u00e4 opiskelleiden ty\u00f6l\u00e4isten tavoitteena oli 1920- ja 1930-luvuilla saavuttaa sellainen sivistyksen ja tiedon taso, ett\u00e4 he pystyisiv\u00e4t ottamaan vastuun yhteiskunnallisista teht\u00e4vist\u00e4 vallan siirtyess\u00e4 ty\u00f6v\u00e4est\u00f6lle. Kansalaistaidot ja yleissivistys kuuluivat my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n sivistysideaaliin.<\/p>\n
Maailman muuttamisesta Marxin hengess\u00e4 samoin kuin oppimisen sek\u00e4 tiet\u00e4misen suuresta merkityksest\u00e4 oli kyse viel\u00e4 1970-luvun alkupuolen nuortaistolaisuudessa, jonka sivistysk\u00e4sityst\u00e4 Liisa Lalu (TY:n kulttuurihistoria) kuvasi er\u00e4iden aikalaismuistelijoiden sanoin maailmanparantajataistolaisuudeksi. SKP:n siipien suojassa oppikoululaiset ja opiskelijat l\u00e4htiv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n totuutta ja toteuttamaan maailmaa, joka olisi tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen. He rakensivat sivistysk\u00e4sityst\u00e4\u00e4n perinteisi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enluokan arvoja ja tavoitteita seuraten, mutta oman ajan ongelmien her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja niihin muutosvaatimuksiaan kohdistaen \u2013 ja v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s pyrkien opettamaan ty\u00f6l\u00e4isille oikeaa ajattelua. Vietnamin sota, Biafran n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 ja Chilen vallankaappaus olivat ajankohtaisia asioita, jotka pakottivat heid\u00e4t reagoimaan \u2013 globaalista n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n
Omakohtainen sivistysk\u00e4sitys ja tulevaisuuden haltuun otto\u00a0\u00a0\u00a0<\/strong><\/p>\nTy\u00f6v\u00e4enliikkeen sivistysk\u00e4sitys ja my\u00f6s sivistymiseen liitetyt tavoitteet ovat monilta osin kantaneet sadan vuoden takaa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Meid\u00e4n tuntemamme hyvinvointiyhteiskunta, jossa sent\u00e4\u00e4n nopeista ja vaikeista muutoksista huolimatta viel\u00e4 el\u00e4mme, on nostanut yleisiksi arvoiksi samat, joita ty\u00f6v\u00e4enliike aikanaan puolusti porvarillisten puolueiden kanssa kiistelless\u00e4\u00e4n. Kaikkia lapsia tasa-arvoisesti kohteleva ja maksuton peruskouluj\u00e4rjestelm\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen avautuvat \u2013 niin ik\u00e4\u00e4n yhteiskunnan rahoittamat \u2013 koulutuspolut yliopistoon asti on yksi sen saavutuksista. Meid\u00e4nkin arvopohjamme rakentuu samoille universaaliarvoille kuin mit\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6v\u00e4enliike sivistysk\u00e4sityksess\u00e4\u00e4n aikanaan esitti. K\u00e4sitykseemme sivistyksest\u00e4 kuuluvat edelleen sananvapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteet, yliopistoissa lis\u00e4ksi tieteen ja tutkimisen vapauden vaatimus. Keskeist\u00e4 on my\u00f6s nykyhetkeen kiinnittyminen, yhteiskuntakritiikin esitt\u00e4minen ja halu muuttaa maailma paremmaksi.<\/p>\n
Mutta mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n aikuisopiskelijoihin avoimessa yliopistossa tulee, ovat avoimen yliopiston opiskelijat \u2013 yleisten trendien mukaisesti \u2013 entist\u00e4 koulutetumpia l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan. Jokseenkin kaikilla on ylioppilastutkinto pohjanaan, ja iso osa kulttuurihistoriaa verkossa opiskelleista on yliopisto-opiskelijoita tai jo korkeakoulututkinnon suorittaneita. He l\u00e4htev\u00e4t opiskelemaan avoimeen yliopistoon t\u00e4hd\u00e4t\u00e4kseen avoimen v\u00e4yl\u00e4\u00e4 my\u00f6ten opiskelupaikkaan yliopistossa, nopeuttaakseen opintojaan, t\u00e4ydent\u00e4\u00e4kseen ammatillista osaamistaan kulttuurisesti yh\u00e4 haastavammassa maailmassa tai etsi\u00e4kseen itselleen aineksia omaan identiteettiprojektiinsa. T\u00e4ll\u00f6in vuoropuhelua menneisyyden ja nykyisyyden v\u00e4lille rakentava kulttuurihistoria voi avata heille n\u00e4kymi\u00e4, joita he voivat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen oman paikkansa t\u00e4ss\u00e4 jatkuvassa muutoksessa. Kyseess\u00e4 on edelleen yksi variaatio modernin ihmisen identiteettiprosessista: itsens\u00e4 etsimisest\u00e4, l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4 ja toteuttamisesta, jossa opetuksen anti muuntuu opiskelijan omakohtaiseksi k\u00e4sitykseksi el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Siihen kuuluu my\u00f6s k\u00e4sitys sivistyksest\u00e4 ja sivistyneen ihmisen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 maailmassa<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n blogitekstin on kirjoittanut Hanne Koivisto.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"kirjoittanut Hanne Koivisto Ty\u00f6v\u00e4ki ja sivistys -seminaarin j\u00e4rjesti Ty\u00f6v\u00e4en historian ja perinteen tutkimuksen seura Tampereen Werstaalla 24.-25.8.2015. Puheenvuorot liikkuivat 1800-luvun ty\u00f6l\u00e4islasten koulunk\u00e4ynnist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n yliopistojen ty\u00f6l\u00e4istaustaisiin opiskelijoihin. Dosentti Arto Nevalan (ISY) esityksest\u00e4 k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 suuriin, monialaisiin yliopistoihin, kuten Turun yliopistoon, hakeutuu edelleen enemm\u00e4n opiskelijoita alemmista sosioekonomisista ryhmist\u00e4 kuin pitk\u00e4lle erikoistuneisiin yliopistoihin, esimerkiksi Aalto-yliopistoon. Alemmista […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,6],"tags":[],"class_list":["post-1602","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tutkimus","category-yhteiskunnallinen-vaikuttaminen","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1602","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1602"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1602\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1602"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1602"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1602"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}