{"id":1606,"date":"2015-10-01T21:51:03","date_gmt":"2015-10-01T18:51:03","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1606"},"modified":"2015-10-01T21:51:03","modified_gmt":"2015-10-01T18:51:03","slug":"kulttuurihistorian-valttamattomyyksista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2015\/10\/01\/kulttuurihistorian-valttamattomyyksista\/","title":{"rendered":"Kulttuurihistorian v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksist\u00e4"},"content":{"rendered":"

\"Marjo\"<\/a>Marjo Kaartisen professoriluento Turun yliopistossa 30.9.2015<\/strong><\/p>\n

Kokoelmassaan Totuudenkynnys<\/em> vuodelta 1978 (suom. Caj Westerberg) ruotsalainen runoilija Tomas Transtr\u00f6mer kirjoittaa:<\/p>\n

Luin lasisia kirjoja mutta n\u00e4in vain muun:<\/em>
\ntahrat, jotka tunkivat esiin tapeteista.<\/em>
\nEl\u00e4v\u00e4t kuolleet<\/em>
\nhalusivat muotokuvansa maalatuksi!<\/em><\/p>\n

Transtr\u00f6merin s\u00e4keet ovat minulle merkitykselliset, jopa niin, ett\u00e4 luin ne t\u00e4ss\u00e4 samassa salissa kaksi viikkoa sitten peruskurssin opiskelijoille. Ne kertovat pakosta, jolla menneisyys tunkee tutkijan mieleen, siit\u00e4, kuinka menneisyys pakottaa tarttumaan itsest\u00e4\u00e4n kiinni, setvim\u00e4\u00e4n sen kummallisia kudoksia, raottamaan sit\u00e4 peitt\u00e4vi\u00e4 paksuja uutimia. T\u00e4m\u00e4 on useimmiten miellytt\u00e4v\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 tapeteista esiin tunkevat el\u00e4v\u00e4t kuolleet haastavat kulttuurihistorioitsijan. T\u00e4h\u00e4n haasteeseen vastaaminen on yksi kulttuurihistorian v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys. Katson, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vuoksi kulttuurihistoria on eettinen valinta, ett\u00e4 kulttuurihistoria oppialana edustaa historiassa erityist\u00e4, eettist\u00e4 painopistett\u00e4. N\u00e4in on etenkin siksi, ett\u00e4 kulttuurihistoria on asettanut tarkastelunsa kohteeksi ihmisen\u00e4 olemisen tavat. Me tutkimme sit\u00e4, mit\u00e4 ihmisyys tarkoittaa, mit\u00e4 ihmisyys tuottaa, mitk\u00e4 ovat sen rajat – ja tietysti tutkimme rajanylityksi\u00e4. On v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tarttua rohkeasti rajoille: ep\u00e4inhimillisyyteen, tuskaan ja k\u00e4rsimykseen my\u00f6s ja tarkastella niidenkin merkityksi\u00e4. Meill\u00e4 on oikeus mutta mielest\u00e4ni my\u00f6s velvollisuus<\/strong> osoittaa oikea ja v\u00e4\u00e4r\u00e4, jos kerran tunnemme, miten n\u00e4m\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritelty.<\/p>\n

Kulttuurihistorian luonteeseen kuuluu jatkuva itsens\u00e4 haastaminen. V\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys: On yh\u00e4 uudelleen haastettava ajattelemisen ja kirjoittamisen tavat.<\/p>\n

Ranskalainen feministi-filosofi Mich\u00e8le Le Doeuff jo vuonna 1989 ilmestyneess\u00e4 teoksessaan L\u2019Etude et le rouet<\/em> ehdotti filosofiaan uudenlaista kirjoittamisen tapaa, muistikirjakirjoittamista. T\u00e4m\u00e4 kirjoittamisen tapa rohkenee tehd\u00e4 l\u00e4pin\u00e4kyviksi my\u00f6s tutkijan hajanaiset ajatukset ja edet\u00e4 mutkitellen ja k\u00e4\u00e4ntyillen – sanoisin: py\u00f6rteitt\u00e4in. Le Doeuff kokee kirjoittamisen vaikeaksi. T\u00e4h\u00e4n yksi syy on menneisyyden ja nykyisyyden v\u00e4linen ep\u00e4jatkumo. Sen me kaikki haluamme haastaa. Ep\u00e4jatkumo on olemassa, mutta meill\u00e4 on reittej\u00e4 sen ylitt\u00e4miseen. Le Doeuff haluaa, ett\u00e4 h\u00e4nen lukijansa hyv\u00e4ksyv\u00e4t h\u00e4nen ep\u00e4varmuutensa ja etenkin h\u00e4nen metodinsa rationaalisuuden heikkouden. H\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 ei-tiet\u00e4minen on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja ett\u00e4 asiat voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s puolitiehen. Voimme luopua symmetriaa rakentavista tekoikkunoista julkisivuissamme ja p\u00e4\u00e4ty\u00e4 ei-hegemoniseen analyysiin. T\u00e4llaista kirjoittamista kutsuisin py\u00f6rteiseksi.<\/p>\n

Jotta voimme kirjoittaa py\u00f6rteisesti, on haastettava aika. Meid\u00e4n kulttuurissamme, l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa aika on mahtava voima, olihan antiikin Kreikan Kronos titaani. Aika on meid\u00e4n suurin uhkamme, sill\u00e4 juuri se lopulta meid\u00e4t tuhoaa, my\u00f6s muiston. T\u00e4t\u00e4 pit\u00e4\u00e4 uhmata, johonkin pisteeseen saakka.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n uhmaamisen antaa vinkin Mihail \u0160i\u0161kin, joka on ven\u00e4l\u00e4isen nykykirjallisuuden k\u00e4rki\u00e4. H\u00e4nen romaaninsa Sinun kirjeesi<\/em>, joka Vappu Orlovin suomentamana ilmestyi 2012, on teos, joka sopii jokaisen kulttuurihistoriasta kiinnostuneen luettavaksi, niin kiintoisaa kyyti\u00e4 saa siin\u00e4 aikak\u00e4sityksemme, ajatuksemme muistista ja muistamisesta. Ottaisimmeko haasteen vastaan ja hyv\u00e4ksyisimme ajan py\u00f6rteet my\u00f6s kirjoittamiseemme?<\/p>\n

\u0160i\u0161kinin romaani on luennassani teos nimenomaan ajan py\u00f6rteist\u00e4. Se heitt\u00e4\u00e4 kaltaiseni lineaarisesti lukevan ja ajattelevan h\u00e4t\u00e4\u00e4nnyksen veneeseen, ilman airoja.<\/p>\n

Sinun kirjeesi<\/em> -romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t Alexandra ja Vladimir ovat rakastavaisia ja kirjoittavat kirjeit\u00e4, mutta mit\u00e4 ihmett\u00e4 – toisilleen kirjoittavat, mutta Vladimir sotii hirvitt\u00e4v\u00e4n verisess\u00e4 boksarikapinassa ja Aleksandra el\u00e4\u00e4 aivan toisessa ajassa, jossain kaupungissa? He eiv\u00e4t el\u00e4 lainkaan samaan aikaan, mutta kirjeet kirjoittuvat. Lopulta onkin aivan sama, kenelle kirjoittavat, kenelt\u00e4 kirjeit\u00e4 saavat ja miss\u00e4 ajassa. Koska aika on py\u00f6rre tai py\u00f6rteiden virta tai ehk\u00e4 py\u00f6rteiden suvanto, yksi el\u00e4m\u00e4 on vain yksi el\u00e4m\u00e4, josta ei hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 kuulla mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on historioitsijoiden ikuinen murhe: katoaminen, vaikeneminen.<\/p>\n

Tai ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vaikenemisen voi haastaa! Vihjaahan \u0160i\u0161kin kuitenkin, ett\u00e4 muistaminen on sukupolvien virrassa itsess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tiettyyn mittaan ihminen el\u00e4\u00e4 my\u00f6s jonkun toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 – ja pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle kirjailijat tuovat nuo kadotetut viel\u00e4 kerran henkiin. Ja tietenkin me historioitsijat, kun oikein onnistumme. Ei ole v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen ajatus, ett\u00e4 tiettyyn mittaan ihminen el\u00e4\u00e4 my\u00f6s jonkun toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 ajatuksella on eettinen ulottuvuutensa.<\/p>\n

Vladimirin hirvitt\u00e4vien mutta lyhyiden ja h\u00e4nen henkens\u00e4 vievien sotap\u00e4ivien k\u00e4rsimysten ja Aleksandran pitk\u00e4n el\u00e4m\u00e4n mittaisen arjen korostunut erimaailmaisuus muistuttaa kuitenkin ennen kaikkea lohdusta: aikojen ylitse emme ole yksin, eik\u00e4 kuolemaa tarvitse pel\u00e4t\u00e4. Vai onko lohtu siin\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole merkityst\u00e4? Onko t\u00e4m\u00e4 kulttuurihistorian v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n lohtu, ett\u00e4 el\u00e4k\u00e4\u00e4mme hetkess\u00e4? Vai onko lohtu se, ett\u00e4 voimme sittenkin el\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n my\u00f6s toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Jollain tavalla, n\u00e4in \u0160i\u0161kini\u00e4 luen, my\u00f6s arjen arkip\u00e4iv\u00e4isyys, sen nimenomainen v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6isyys on suurta. J\u00e4\u00e4n miettim\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 merkitys on sill\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaksi, Aleksandra ja Vladimir, joille molemmille muistaminen on p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4, kuten meille historioitsijoillekin, olemmehan muistamisen ammattilaisia, ripustautuvat kirjeidens\u00e4 muodossa olemattomaan ja n\u00e4in v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti – muistamattomuuteen? Ainakin se on muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 muistamisemme on kuitenkin vain kimaltava v\u00e4ike veden pinnalla, mutta silti illuusio, johon parhaimmillaan kiteytyv\u00e4t menneisyyden surut ja ilot, tuskat ja riemut, koko ihmisyyden ydin.<\/p>\n

Minulle Sinun kirjeesi<\/em> kulminoitui t\u00e4h\u00e4n Aleksandran pohdintaan is\u00e4ns\u00e4 kuolinp\u00e4iv\u00e4st\u00e4: \u201dis\u00e4 kuoli kes\u00e4kuun alussa, viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja nyt se on h\u00e4nen kuolinp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4. Mutta se viides p\u00e4iv\u00e4 oli siis jo aikaisemminkin h\u00e4nen kuolinp\u00e4iv\u00e4ns\u00e4, oli aina ollut. Oli ollut p\u00e4iv\u00e4, muttei kuolemaa. En vain muista, mit\u00e4 viime vuonna sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli. Samaa mit\u00e4 aina: siemenet, olut, nainen ikkunassa pesem\u00e4ss\u00e4 puitteita.\u201d<\/p>\n

Jos aika olisi n\u00e4in kuin \u0160i\u0161kin mielest\u00e4ni ehdottaa, py\u00f6rre, ja kirjoittamisemme niin kuin Mich\u00e8le Le Doeuff ehdottaa, muistikirjassa py\u00f6rteist\u00e4, on kulttuurihistorioitsijan ty\u00f6 hurja py\u00f6rre.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 py\u00f6rteet kohtaa arkistossa, kirjastossa, l\u00e4hteisiin upotessaan. Tai kuolinpes\u00e4n huutokaupassa. Vaikka vain sellaisessa, jossa j\u00e4\u00e4mist\u00f6 on laatikoitu ja kuljetettu huutokauppahuoneen saliin. Liikuttavia, vanhuksen viel\u00e4 avaamattomissa laatikoissa lep\u00e4\u00e4vi\u00e4 kodinkoneita – muistamattomuuden vuoksi hankittu useita samanlaisia -loputtomia kynttil\u00e4njalkoja ja koriste-esineit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 unohtuneita rakkaita muistoja, vanhoja lehti\u00e4. Tai: etenkin ajan py\u00f6rteet kohtaa sellaisessa huutokaupassa, jossa j\u00e4\u00e4mist\u00f6 myyd\u00e4\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, vainajan kotona, sellaisessa, jonka edesmennytt\u00e4 etk\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 etk\u00e4 naapureita tunne?<\/p>\n

Miten pienelt\u00e4 silloin, huutokaupan n\u00e4yt\u00f6n ensihetkin\u00e4, tuntuukaan ihmisen menneisyys, eletty el\u00e4m\u00e4, miten katoavalta oma el\u00e4m\u00e4, miten pienilt\u00e4 j\u00e4ljet, joita j\u00e4t\u00e4mme: p\u00f6lyttyneit\u00e4 kirjoja, rakkaudella ostettuja, siististi luettuja mutta joita kukaan ei en\u00e4\u00e4 tahdo, laatikollinen kirjeit\u00e4 tuntemattomilta, loputon m\u00e4\u00e4r\u00e4 ruostuneita keitti\u00f6tarpeita, mattopinoja, vanhainkotivuosina p\u00f6lyn alle hautautuneita p\u00f6yt\u00e4lamppuja. Miten murheellista, ja silti: ajan py\u00f6rteet t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuitenkin. Tunnistan kahvipannun muodon lapsuudestani, pannun omistajan, Annelin, h\u00e4nen nimens\u00e4 kuulen pian, Annelin maailma kohtaa oman maailmani tai minun \u00e4itini maailman koska he molemmat olivat samat kahvipannut joko saaneet tai ostaneet. Sama maku ja sama v\u00e4rinpilkahdus keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Miten konkreettisesti toisen ihmisen menneisyys onkaan l\u00e4sn\u00e4, kun yht\u00e4kki\u00e4 puolivahingossa omistan ison laatikollisen Annelin p\u00f6yt\u00e4liinoja, rakkaudella merkattuja, huolellisesti mankeloituja, vuosienkin kaapissa seisomisen j\u00e4lkeen suoraan huutokauppalaatikosta minun p\u00f6yd\u00e4lleni k\u00e4ypi\u00e4. N\u00e4in minun historiani \u00e4kisti liittyy Anneliin, hyvin arkisella, mutta intiimill\u00e4 tavalla.<\/p>\n

N\u00e4in meid\u00e4n kaikkien historiat liittyv\u00e4t toisiinsa, menneiden, meid\u00e4n ja tulevien ihmisten. Me olemme olemassa toisillemme. T\u00e4t\u00e4 sanon yhdeksi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydeksi. Siit\u00e4 seuraa eettisesti merkitt\u00e4v\u00e4 vaatimus l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudesta. T\u00e4ss\u00e4 py\u00f6rteisess\u00e4 maailmanliikkeess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n syyrialainen pakolainen on meit\u00e4 jokaista v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 kuin Anneli.<\/p>\n

On sanottu, ett\u00e4 maailman kaikki ihmiset ovat vain viiden tai kuuden ihmisen p\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n teorian esitti unkarilainen kirjailija Frigyes Karinthy kauan ennen sosiaalisen median synty\u00e4, jo vuonna 1929. Vaikka teoria ei tietenk\u00e4\u00e4n ole t\u00e4ysin pit\u00e4v\u00e4, se kuitenkin erilaisissa testeiss\u00e4 on osoittautunut varsin oikeansuuntaiseksi, sill\u00e4 me olemme kaikki samaa ja yht\u00e4.<\/p>\n

Silti el\u00e4mme hetki\u00e4, joita minun sukupolveni ei ole osannut painajaisissaankaan pel\u00e4t\u00e4. Olemme kasvaneet ydinsodan pelossa, toistuvien taloudellisten lasku- ja nousukausien py\u00f6rteiss\u00e4, television tietoiskujen, tupakka-, huume ja alkoholivalistuksen suloisina loistovuosina, jolloin oli kirkasta, mik\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4 ja mik\u00e4 oli pahaa. Elin maailmassa, jossa saatoin liki unohtaa, ett\u00e4 is\u00e4ni oli pakolainen, \u00e4itini sotaorpo.<\/p>\n

Ja nyt: vihaa l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 kohtaan kaikkialla, suunnatonta tyhj\u00e4\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sanalla sanoen typer\u00e4\u00e4 vihaa. El\u00e4mme sellaisen tyhmyyden py\u00f6rteiss\u00e4, ett\u00e4 tekee mieli yhty\u00e4 musikaalin sanoihin:<\/p>\n

Seis maailma tahdon ulos!<\/p>\n

Mutta emme saa paeta. On kulttuurihistorian v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pahan py\u00f6rre, jossa el\u00e4mme, on kohdattava my\u00f6s meid\u00e4n tieteemme keinoin. Sanoisin, ett\u00e4 juuri meid\u00e4n on kohdattava t\u00e4m\u00e4 py\u00f6rre, sill\u00e4 me tied\u00e4mme, mit\u00e4 1930-luvusta seurasi ja pelottavasti el\u00e4mme nyt aikoja, jotka muistuttavat tuota vuosikymment\u00e4. Me tied\u00e4mme, mist\u00e4 rotuajattelu juontaa juurensa. Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 vihapuhe on yht\u00e4 vanhaa kuin ihminen. On kirjoitettava n\u00e4m\u00e4 py\u00f6rteet auki, naputettava n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6t puhki, puhuttava, huudettava \u00e4\u00e4ni k\u00e4he\u00e4ksi!<\/p>\n

Onneksemme historiantutkimus on aina ollut poliittista siin\u00e4 miss\u00e4 se on ollut poeettistakin. Me voimme ottaa kantaa: meid\u00e4n t\u00e4ytyy ottaa kantaa. Meill\u00e4 on velvollisuus toteuttaa t\u00e4m\u00e4 kulttuurihistorian v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys.<\/p>\n

Teoksessaan Ajattelevan ihmisen vastuu<\/em> Edward Said haastaa meid\u00e4t. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n ei ole moitittavampaa kuin sellaiset intellektuellin ajattelutavat, jotka saavat t\u00e4m\u00e4n v\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n kannanottoja. Said halveksii niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t ota kantaa pel\u00e4tess\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 poliittiselta ja menett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 maineensa, ja viel\u00e4 pahempaa, eiv\u00e4t ota kantaa pel\u00e4tess\u00e4\u00e4n menett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kutsut kissanristi\u00e4isiin ja komiteoihin, menett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 mahdollisuutensa kunnianosoituksiin.<\/p>\n

Sanoisinkin, ett\u00e4 onhan meid\u00e4n merkityksemme oltava enemm\u00e4n kuin me itse.<\/p>\n

Ja my\u00f6s: Kulttuurihistorioitsijan velvollisuus ja kulttuurihistorian v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys n\u00e4in kauheina aikoina: olla pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4; tai paremminkin pel\u00e4t\u00e4, mutta olla antamatta pelon halvaannuttaa.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Totuudenkynnys<\/em>-kokoelmassaan Tomas Transtr\u00f6mer toistuvasti kohtaa toisia, unen ja valveen ja hulluuden risteyskohdassa, totuudenkynnyksell\u00e4. H\u00e4n kuin haastaa kulttuurihistorioitsijan:<\/p>\n

Min\u00e4 y\u00f6vyin unissak\u00e4vij\u00f6iden motellissa.<\/em>
\nT\u00e4\u00e4ll\u00e4 monet kasvot ovat ep\u00e4toivoiset<\/em>
\ntoiset silottuneet<\/em>
\npyhiinvaellettuaan unohduksen halki.<\/em><\/p>\n

Ne hengitt\u00e4v\u00e4t katoavat kamppailevat tulevat takaisin<\/em>
\nne katsovat ohitseni<\/em>
\nne kaikki haluavat oikeudenmukaisuuden ikonin eteen.<\/em><\/p>\n

Toisinaan, mutta harvoin,<\/em>
\njoku meist\u00e4 todella <\/em>n\u00e4kee toisen:<\/em><\/p>\n

hetkeksi ihminen tulee n\u00e4kyviin<\/em>
\nkuin valokuvassa mutta selvemmin,<\/em>
\nja taustalla n\u00e4kyy jotakin<\/em>
\nh\u00e4nen varjoaan suurempaa.<\/em>
\nH\u00e4n seisoo kokovartalokuvassa vuoren edess\u00e4.<\/em>
\nSe on pikemmin kotilonkuori kuin vuori.<\/em>
\nSe on pikemmin talo kuin kotilonkuori.<\/em>
\nSe ei ole talo, mutta siin\u00e4 on monta huonetta.<\/em>
\nSe on ep\u00e4selv\u00e4, mutta valtaisa.<\/em>
\nH\u00e4n kasvaa esiin siit\u00e4, se h\u00e4nest\u00e4.<\/em>
\nSe on h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4, h\u00e4nen labyrinttins\u00e4.<\/em><\/p>\n

* * *<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n labyrintin me kuljemme toisen kanssa. T\u00e4m\u00e4 on kulttuurihistorian t\u00e4rkein v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys: n\u00e4hd\u00e4<\/em> toinen.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Marjo Kaartisen professoriluento Turun yliopistossa 30.9.2015 Kokoelmassaan Totuudenkynnys vuodelta 1978 (suom. Caj Westerberg) ruotsalainen runoilija Tomas Transtr\u00f6mer kirjoittaa: Luin lasisia kirjoja mutta n\u00e4in vain muun: tahrat, jotka tunkivat esiin tapeteista. El\u00e4v\u00e4t kuolleet halusivat muotokuvansa maalatuksi! Transtr\u00f6merin s\u00e4keet ovat minulle merkitykselliset, jopa niin, ett\u00e4 luin ne t\u00e4ss\u00e4 samassa salissa kaksi viikkoa sitten peruskurssin opiskelijoille. Ne kertovat […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[116],"class_list":["post-1606","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","tag-professoriluento","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1606","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1606"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1606\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1606"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1606"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1606"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}