Onko ihminen viime k\u00e4dess\u00e4 jotenkin erityislaatuinen olento kaiken muun elollisen ja elottoman joukossa? Humanistiset tieteet ja yhteiskuntatutkimus ja niiden tavoitteet ovat pitk\u00e4\u00e4n perustuneet olettamukseen ihmislajin ainutlaatuisuudesta. T\u00e4ss\u00e4 ne ovat seuranneet valistuksen j\u00e4rkivoittoista projektia, joka on kyll\u00e4 saanut my\u00f6s monia kolhuja modernin ajan historiassa. Viime vuosikymmenin\u00e4 on j\u00e4lleen kerran voimistunut tietoisuus siit\u00e4, ettei kaikkea el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja toimintaa maapallolla ole viisasta arvioida pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n suhteessa ihmiseen ja h\u00e4nelle ominaisiksi katsottuihin kykyihin \u2013 symboliseen kieleen, itsem\u00e4\u00e4r\u00e4ytyvyyteen, ajatteluun ja moraaliseen ylemmyyteen. Miksi ihmisell\u00e4 tulisi olla oikeus sy\u00f6d\u00e4 kohtalotovereitaan el\u00e4imi\u00e4 ja kohdella niit\u00e4 piittaamattomasti? Ja onko h\u00e4nell\u00e4 perusteita suoda itselleen mahdollisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 luontoa ja sen resursseja omiin tarkoituksiinsa melkoisen h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti? Toistuvasti on my\u00f6s huomautettu, ett\u00e4 ihmisest\u00e4 puhumisella on taipumus kierty\u00e4 l\u00e4nsimaisen valkoisen etnisyyden ymp\u00e4rille.<\/p>\n
Posthumanismia<\/strong><\/p>\n Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistossa 29.\u201330. lokakuuta j\u00e4rjestetty monitieteinen seminaari \u201dReconfiguring Human and Non-Human: Texts, Images and Beyond\u201d keskittyi inhimillisen ja ei-inhimillisen v\u00e4lisen suhteen tarkasteluun. Kuten seminaarin kutsussa luki, ekokritiikki, el\u00e4inetiikka, queer-tutkimus, vammaistutkimus ja useat muut n\u00e4k\u00f6kulmat ovat haastaneet sellaiset humanistisvoittoiset n\u00e4kemykset, jotka asettavat (tietynlaiset) ihmiset kaikkien muiden olentojen yl\u00e4puolelle. Haaste on otettu vastaan, sill\u00e4 aihepiiri on nyky\u00e4\u00e4n tavattoman suosittu. Tapahtuman organisoinnista p\u00e4\u00e4vastuussa olleet Aino-Kaisa Koistinen ja Essi Varis totesivat avauspuheenvuorossaan, ett\u00e4 he odottivat paikalle vaatimatonta 20\u201330 osanottajan joukkoa, mutta sitten abstrakteja alkoi vy\u00f6ry\u00e4\u2026 K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syist\u00e4 niist\u00e4 oli mahdollista hyv\u00e4ksy\u00e4 reilusti alle puolet, ja lopulta j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t saivat kokoon ohjelman, johon sis\u00e4ltyi liki 40 presentaatiota ja kaksi keynote-esitelm\u00e4\u00e4. Osanottajia saapui 15 maasta. Seminaarin cfp oli suunnattu media- ja taiteentutkijoille, ja itse olin yksi harvoja presentaation pit\u00e4neit\u00e4 historiantutkijoita.<\/p>\n \u201dT\u00e4m\u00e4 konferenssi k\u00e4sittelee v\u00e4kivaltaa\u201d, kirjallisuudentutkija Kaisa Kortekallio Helsingin yliopistosta totesi kommenttipuheenvuorossaan Robert McKayn (University of Sheffield) avausesitelm\u00e4\u00e4n. McKay puhui antroposentrismist\u00e4, lihansy\u00f6nnist\u00e4 ja niit\u00e4 uudella tavalla valottavasta Michel Faberin teoksesta Under the Skin<\/em>. Yksi McKayn johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 oli, ett\u00e4 ihmisen ja (muiden) el\u00e4inten tasavertaisuuden sijasta huomio tulisi pikemminkin kiinnitt\u00e4\u00e4 niihin abjektivy\u00f6hykkeisiin, joita ajattelutottumukset, valtamekanismit ja sosiaaliset arvoj\u00e4rjestykset saavat aikaan. Miten ihmissubjekti tekee muista \u201dtoisia\u201d, joita on lupa hylki\u00e4? T\u00e4m\u00e4n kysymyksen pohdintaa h\u00e4n kutsui termill\u00e4 Gothic animal politics<\/em>. Jo konferenssin kutsusta arvasi, ett\u00e4 tulossa on paljon keskustelua posthumanismista. Useissa presentaatioissa viitattiinkin Donna Harawayn, Judith Butlerin ja Jacques Derridan ajatuksiin.<\/p>\n Representaation politiikkaa, ekokritisismi\u00e4, biotaidetta<\/strong><\/p>\n Monet konferenssin osanottajat k\u00e4sitteliv\u00e4t esityksiss\u00e4\u00e4n inhimillisen ja ei-inhimillisen representaatioita taiteissa, medioissa ja peleiss\u00e4. Sessioiden aiheet ulottuivat \u201dthe unborn and the undead\u201d -tematiikasta sukupuolen ja kolonialismin suhteita k\u00e4sitteleviin papereihin ja posthumanistisen kirjallisuuden mahdollisuuksia pohtiviin puheenvuoroihin. Sukalpa Bhattacharjee (North Eastern Hill University, Shillong) ja Lara Buxbaum (University of the Witwaterstrand) k\u00e4sitteliv\u00e4t representaation politiikkaa, toiseutta ja muukalaiskammoa, kun taas Oliver V\u00f6lker (Goethe University Frankfurt) puhui ei-inhimillisen poetiikasta Max Frischin teoksessa Der Mensch erscheint im Holoz\u00e4n<\/em>. Ronald Milland (Queens College, NYC) kiinnitti huomiota ekokriittisen estetiikan pedagogisiin mahdollisuuksiin esittelem\u00e4ll\u00e4 taideteoksia, joiden rakennusmateriaalina on k\u00e4ytetty luonnonymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 tavattuja ihmisen toiminnan tuotteita, vaikkapa muovij\u00e4tett\u00e4 tai nappeja. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma kytkeytyi keskusteluun uudesta geologisesta aikakaudesta, antroposeenist\u00e4, jolle on ominaista ihmisen yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4n teollisen tuotannon j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 j\u00e4lkien kerrostuma maankuoreen. Aihetta sivusi seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 my\u00f6s konferenssin toinen keynote-esitelm\u00f6itsij\u00e4, Suomen Biotaiteen seuran puheenjohtaja, mediataiteilija Erich Berger. H\u00e4n johdatteli kuulijat biotaiteen \u00e4\u00e4reen puhumalla aluksi sen historiasta ja sen esiin kasvusta laboratorioiden suojista kohti hybriditilojen ja -ekologioiden tematiikkaa. Biotaiteen osaksi kuuluvat niin ik\u00e4\u00e4n plastiglomeraattik\u00e4velyt, joita Berger ryhmineen tekee erilaisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. N\u00e4ill\u00e4 retkill\u00e4 osanottajien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on keskustella ihmisen j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 j\u00e4ljist\u00e4 maapallon pintakerrostumiin.<\/p>\n Emergenssi ja representaation rajat<\/strong><\/p>\n Inhimillist\u00e4 ja ei-inhimillist\u00e4 kuvaavien representaatioiden tuolle puolen kurotettiin etenkin sessiossa \u201dLimits of Narrative Agency\u201d, jonka avasi Juha Raipola Tampereen yliopistosta. H\u00e4n pohti muun muassa sit\u00e4, miten eloton aine esiintyy teksteiss\u00e4 ja tekstein\u00e4. Miten aineen toimijuus tulee tekstiin ja miten sit\u00e4 on ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 mahdollista representoida? Hyvin kiinnostaviin kysymyksiin Raipola puuttui k\u00e4sittelem\u00e4ll\u00e4 aineellisen maailman emergenssi\u00e4, tapahtumista tai toimintaa, joka tuottaa enemm\u00e4n kuin osiensa summan. Emergenssiss\u00e4 ei voi havaita tavoitteellisuutta, hallintaa eik\u00e4 kaikkia lankoja k\u00e4siss\u00e4\u00e4n pit\u00e4v\u00e4\u00e4 auktoriteettia, eik\u00e4 sit\u00e4 niin muodoin ole mahdollista j\u00e4sent\u00e4\u00e4 lineaarisena kertomuksena. Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa ty\u00f6skentelev\u00e4 Merja Polvinen jatkoi t\u00e4st\u00e4 puhumalla kognitiivisten prosessien kompleksisuudesta ja niiden yhteensopimattomuudesta narratiivisen representaation kanssa. Seminaarissa ei ollut erillist\u00e4 loppuyhteenvetoa toisen p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n * * *<\/strong><\/p>\n Nyt kun olemme tulleet yh\u00e4 laajemmin tietoisiksi siit\u00e4, ett\u00e4 \u201demme ole koskaan olleet inhimillisi\u00e4\u201d (Donna Haraway) emmek\u00e4 \u201dole koskaan olleet moderneja\u201d (Bruno Latour), historioitsijoillakin riitt\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 postinhimillisten todellisuuksien hahmottamisessa. Yksi vaihtoehto on etsi\u00e4 elollisen ja elottoman niin tiivist\u00e4 yhteenkietoutumista, ettei voi en\u00e4\u00e4 puhua vuorovaikutuksesta vaan intra-aktiosta (Karen Barad). Toinen tie on keskitty\u00e4 Gilles Deleuzen tapaan individuaatioon, jolloin erojen muodostuminen siirtyy mikrotasolle, eiv\u00e4tk\u00e4 laji- ja tyyppim\u00e4\u00e4reet en\u00e4\u00e4 kykene erottelemaan inhimillist\u00e4 ja ei-inhimillist\u00e4. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4h\u00e4n lopu. Joskus ihmisen kuviteltiin olevan evoluution kruunu, mutta sittemmin on oivallettu, ett\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 piilev\u00e4t mahdollisuudet ovat yhteisi\u00e4 kaikkien muiden maailmassa esiintyvien toimijoiden ja toimijuuksien kanssa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Onko ihminen viime k\u00e4dess\u00e4 jotenkin erityislaatuinen olento kaiken muun elollisen ja elottoman joukossa? Humanistiset tieteet ja yhteiskuntatutkimus ja niiden tavoitteet ovat pitk\u00e4\u00e4n perustuneet olettamukseen ihmislajin ainutlaatuisuudesta. T\u00e4ss\u00e4 ne ovat seuranneet valistuksen j\u00e4rkivoittoista projektia, joka on kyll\u00e4 saanut my\u00f6s monia kolhuja modernin ajan historiassa. Viime vuosikymmenin\u00e4 on j\u00e4lleen kerran voimistunut tietoisuus siit\u00e4, ettei kaikkea el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":5562,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,7],"tags":[],"class_list":["post-1628","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tutkimus","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1628","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5562"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1628"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1628\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1628"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1628"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1628"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}