{"id":1667,"date":"2016-03-23T15:17:23","date_gmt":"2016-03-23T13:17:23","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1667"},"modified":"2016-03-23T15:17:23","modified_gmt":"2016-03-23T13:17:23","slug":"luovuus-ja-kirjoittaminen-historioitsijan-voimavarana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2016\/03\/23\/luovuus-ja-kirjoittaminen-historioitsijan-voimavarana\/","title":{"rendered":"Luovuus ja kirjoittaminen historioitsijan voimavarana"},"content":{"rendered":"

Kulttuurihistorian oppiaineen kev\u00e4\u00e4seen kuuluu jo perinteikk\u00e4\u00e4sti kurssi kulttuurihistorian kirjoittamisesta. T\u00e4n\u00e4 vuonna kokoonnuimme opiskelijoiden kanssa helmikuussa nelj\u00e4 kertaa yhteisille luennoille keskustelemaan historian tutkimisen ja kirjoittamisen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta sek\u00e4 siit\u00e4 laajasta tietokirjoittamisen kirjosta, mik\u00e4 alalla vallitsee.<\/p>\n

Kun viimeistelin kurssin suunnittelua, pohdin niit\u00e4 teemoja, joita erityisesti haluaisin opiskelijoille t\u00e4n\u00e4 vuonna korostaa. Kurssi kun mahdollistaa my\u00f6s opettajalle aika vapaan otteen l\u00e4hesty\u00e4 niinkin moniaalle ulottuvaa tematiikkaa kuin kirjoittaminen. Kesken t\u00e4m\u00e4n suunnittelun yksi aikamme suurista muusikoista, David Bowie, yll\u00e4tt\u00e4en kuoli ja uppouduin kuuntelemaan h\u00e4nen viimeiseksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 levy\u00e4\u00e4n Black Star<\/em>. Luin useita eri lehtijuttuja ja kommentteja h\u00e4nen t\u00e4hteytens\u00e4 merkityksest\u00e4. Erityisesti minut her\u00e4tti er\u00e4\u00e4n amerikkalaisen blogistin, Jason Evangelhon n\u00e4kemys <\/a>levyn toisesta, Bowien viimeiseksi j\u00e4\u00e4neest\u00e4 videosta \u201dLazarus\u201d<\/a>. Tuo mystinen video, joka pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuvauksia taiteilijasta paperin ja kyn\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4, raivoisasti repim\u00e4ss\u00e4 hiuksiaan ja kiihke\u00e4sti, nopeasti kirjoittaen, paperille vuodattaen, askarrutti. Blogi puki sanoiksi sen, mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kappaleessa ja ehk\u00e4 koko levyss\u00e4, my\u00f6s koko Bowien taiteilijuudessa oli kysymys:<\/p>\n

There\u2019s sage advice embedded here, a thinly veiled warning: Do not waste any more time not expressing yourself. Say what you need to say, boldly and without reservation. Nurture your creativity and don\u2019t be shy about it. Stop constantly consuming and start creating before it\u2019s too late, and that dark, mysterious wardrobe into nothingness consumes you.<\/p><\/blockquote>\n

\"laz_desk_shot-2_031_1000sq\"<\/a>

David Bowie videollaan Lazarus. Kuva sivulta: http:\/\/www.davidbowie.com\/news\/watch-bowie-s-lazarus-video-now-55476<\/p><\/div>\n

\u00c4l\u00e4 tuhlaa aikaa turhaan pohtimiseen, miettimiseen. Vaali luovuuttasi, \u00e4l\u00e4k\u00e4 ep\u00e4r\u00f6i. Mietin, miten t\u00e4rke\u00e4 sanoma t\u00e4m\u00e4 olisi opiskelijoillekin: \u00e4lk\u00e4\u00e4 liikaa pel\u00e4tk\u00f6, luottakaa itseenne, uskokaa tekemisiinne, pit\u00e4k\u00e4\u00e4 luovuutta korkeassa kurssissa. Sill\u00e4 luovuudesta on kysymys my\u00f6s tutkimuksen teossa. Kirjoittaminen vaatii luovan hengen yll\u00e4pitoa ja vaalimista, olkoon kyse sitten vaikka mink\u00e4laisen tekstin kirjoittamisesta \u2013 luovuus voi olla my\u00f6s avain monen ty\u00f6l\u00e4\u00e4lt\u00e4, puuduttavalta ja vaikealta tuntuvan kirjoittamisteht\u00e4v\u00e4n edess\u00e4.<\/p>\n

Luovuudesta tuli yksi t\u00e4rke\u00e4 osa kirjoittamiskurssia, etenkin luovan kirjoittamisen opettajan, kirjailija Niina Revon luennolla, jossa teimme kirjoitusharjoituksia ja pohdimme kirjoittamista juuri luovuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kurssi sai my\u00f6s opettajat pohtimaan suhdettaan kirjoittamiseen, kuten vierailemassa k\u00e4yneen Anu Lahtisen, joka kirjoitti hienossa omael\u00e4m\u00e4kerrallisessa blogitekstiss\u00e4\u00e4n<\/a> vuosistaan ja harhailuistaan erilaisilla kirjoittamisen poluilla. H\u00e4n kannusti opiskelijoita omalla tarinallaan siit\u00e4, miten ”joka askelella oppii enemm\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 osaa ja voi oppia. Alkuaskel voi olla oma blogi, oma kirja-arvio, oma seminaariesitelm\u00e4, tai se, ett\u00e4 haastattelee ihmist\u00e4, joka on kiinnostavassa ammatissa.”<\/p>\n

Nyt luettuani opiskelijoiden luentop\u00e4iv\u00e4kirjat, voin huomata, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tarjota tila t\u00e4llaiselle pohdinnalle muiden opintojen lomassa. Kirjoittaminen kuuluu historian, ja kaikkien humanististen opintojen kulkuun ihan alusta l\u00e4htien ja se on my\u00f6s usein asia, joka tuottaa suurimpia haasteita opiskelijoille (ja meille kaikille) matkan varrella. Siksi oli hienoa lukea opiskelijoiden pohtivia, analyyttisi\u00e4 ja usein my\u00f6s hyvin innostuneita tekstej\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 kirjoittaminen juuri minulle merkitsee, mik\u00e4 kirjoittamisen rooli on opinnoissa ja historiantutkimuksessa ja millaisia kirjoittajaidentiteettej\u00e4 kukin kokee omaavansa. Luentop\u00e4iv\u00e4kirjoja lukiessa voi vet\u00e4\u00e4 aika vahvan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen siit\u00e4, ett\u00e4 haave omien tekstien kirjoittamisesta, toimittajan ty\u00f6st\u00e4, jopa oman kirjan julkaisemisesta on monen kulttuurihistoriaa p\u00e4\u00e4- ja sivuaineena opiskelevan ajatuksissa. Se oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin vahva pohjavire kaikissa teksteiss\u00e4, eik\u00e4 kukaan tuntunut suhtautuvan kirjoittamiseen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 opiskelijat ty\u00f6st\u00e4v\u00e4t ty\u00f6pajoissaan j\u00e4lleen tekstej\u00e4 erilaisista teemoista. He kirjoittavat kirja-arvioita, historiauutisia, blogeja, esseit\u00e4, haastatteluja terrorismin pitk\u00e4st\u00e4 kulttuurihistoriasta, 80-luvun kulttuurihistoriasta, ja kodin kulttuurihistoriasta. Kev\u00e4\u00e4n my\u00f6t\u00e4 tekstej\u00e4 alkaa ilmesty\u00e4 eri historia-alan foorumeilla. Kurssilla tullaan jatkossakin panostamaan luovuuden ja kirjoittamisen merkityksen pohtimiseen sek\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilaa opiskelijoille mietti\u00e4 vapaasti ja vailla liian formaaleja muotoja omaa suhdettaan kirjoittamiseen. Sill\u00e4 kirjoittamaan ei opi kuin kirjoittamalla. Kirjoittamalla ty\u00f6st\u00e4mme ajatteluamme, argumenttejamme, tulkintojamme \u2013 siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uskaltaa tarttua kyn\u00e4\u00e4n tai asettaa sormensa n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6lle, vaikka teksti olisikin vain ajatuksia, sirpaleita, keskener\u00e4ist\u00e4, ehk\u00e4 huonoakin omasta mielest\u00e4mme. T\u00e4ll\u00f6in on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 kirjallisuudentutkija, omael\u00e4m\u00e4kertakirjailija Merete Mazzarellan sanat teoksessa El\u00e4m\u00e4 sanoiksi<\/em> (2013):<\/p>\n

Ei pid\u00e4 pel\u00e4t\u00e4 ett\u00e4 kirjoittaa huonosti. Parhaan neuvon, mik\u00e4 minulla on kirjoittamiseen antaa, annan jo nyt: on ajateltava, ett\u00e4 huonokin teksti on aina parempi kuin ei teksti\u00e4 ollenkaan. Huono teksti on l\u00e4ht\u00f6kohta, mutta jos teksti puuttuu, ei ole mit\u00e4\u00e4n. Tottumaton kirjoittaja saattaa kuvitella, ett\u00e4 ensin mietit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 halutaan kirjoittaa, niin ett\u00e4 se on valmiina p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ennen kirjoittamista, mutta oikeastaan ei voi tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 ajattelee ennen kuin alkaa kirjoittaa, sill\u00e4 kirjoittaessaan ajattelee.<\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

Lue t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a> my\u00f6s Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijoiden ajatuksia kirjoittamisen ja luovuuden merkityksest\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kulttuurihistorian oppiaineen kev\u00e4\u00e4seen kuuluu jo perinteikk\u00e4\u00e4sti kurssi kulttuurihistorian kirjoittamisesta. T\u00e4n\u00e4 vuonna kokoonnuimme opiskelijoiden kanssa helmikuussa nelj\u00e4 kertaa yhteisille luennoille keskustelemaan historian tutkimisen ja kirjoittamisen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta sek\u00e4 siit\u00e4 laajasta tietokirjoittamisen kirjosta, mik\u00e4 alalla vallitsee. Kun viimeistelin kurssin suunnittelua, pohdin niit\u00e4 teemoja, joita erityisesti haluaisin opiskelijoille t\u00e4n\u00e4 vuonna korostaa. Kurssi kun mahdollistaa my\u00f6s opettajalle aika vapaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":80,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-1667","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1667","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/80"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1667"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1667\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1667"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1667"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1667"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}