{"id":1741,"date":"2016-04-25T15:55:30","date_gmt":"2016-04-25T12:55:30","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1741"},"modified":"2016-04-25T15:55:30","modified_gmt":"2016-04-25T12:55:30","slug":"sielunmessu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2016\/04\/25\/sielunmessu\/","title":{"rendered":"Sielunmessu"},"content":{"rendered":"

(blogitekstin ovat kirjoittaneet Eija Hesso ja Maiju Hasko osana Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia)<\/p>\n

Terrorismilla on pitk\u00e4 historia, sit\u00e4 on ollut jo satoja vuosia. Historialliset terroriteot ovat kuitenkin historiaa \u2013 nykyterrori koskettaa meit\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 syyskuun 11. tapahtumat vuonna 2001 muuttivat maailman, joka siirtyi eri aikakauteen. N\u00e4in 15 vuotta my\u00f6hemmin alamme vasta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 World Trade Centerin tapahtumasarjan merkityksen: maailma koki todellisen uudelleenj\u00e4rjest\u00e4ytymisen. Kyse ei ollut ainoastaan nykyisyydest\u00e4 vaan menneest\u00e4 ja tulevasta, siit\u00e4 mit\u00e4 oli ollut ja siit\u00e4 minne olimme menossa.<\/p>\n

Kaksoistornien tuhoaminen oli voimakas symbolinen merkki siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4nsimainen kulttuurimme on haavoittuvainen. On olemassa voimia, jotka voivat rikkoa n\u00e4enn\u00e4ist\u00e4 turvallisuuttamme ja aiheuttaa pelkoa. Pelkoa, joka koskettaa jokaista arkip\u00e4iv\u00e4ss\u00e4: terrorismiteko voi osua my\u00f6s lintukotoomme.<\/p>\n

Vuosina 1966-1973 rakennetut Word Trade Centerin kaksoistornit toimivat l\u00e4nnen ja Pohjois-Amerikan kulttuurisina ikoneina. Tornit symboloivat valtaa; tornit olivat koko amerikkalaisuuden ja l\u00e4ntisen j\u00e4rjestelm\u00e4n tunnusmerkki. Kaksoistornien romahtaminen merkitsi l\u00e4ntisen vallan romuttumista; kaksoistornien tapauksessa materiaalinen romahtaminen merkitsi my\u00f6s symbolisen vallan romahtamista.<\/p>\n

Vuonna 2007 edesmennyt sosiologi, filosofi Jean Baudrillard julkaisi vuonna 2002 teoksen, johon sis\u00e4ltyi vaikuttava essee\u201dRequiem for the Twin Towers\u201d (Baudrillard, Jean: The Spirit of Terrorism<\/em>, 2002). Se on puhutteleva selonteko kaksoistornien merkityksest\u00e4 kulttuuriimme. Baudrillardin mukaan hirvitt\u00e4v\u00e4 tapahtuma voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s toisin p\u00e4in; symbolinen valta aiheutti konkreettisen tornien romahtamisen. Tornit edustivat kapitalismia eli l\u00e4ntist\u00e4 valtaa. T\u00e4ss\u00e4 ei ajatella vain amerikkalaista kulttuuria vaan koko l\u00e4nsimaista ajattelua, jossa mentaalisena sopimuksena on ollut tuottaa hyvinvointia ja vapautta kaikille demokraattisesti.<\/p>\n

\"kaksoistornit\"

Kaksoistornit.<\/p><\/div>\n

Baudrillardin mukaan vuonna 2001 oli k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4 nelj\u00e4s maailmansota, sota terrorismia vastaan. H\u00e4nen mukaansa ensimm\u00e4inen maailmansota lopetti Euroopan mahtivallan ja kolonialismin, toinen tuhosi natsismin, kolmas, kylm\u00e4 sota, \u00a0taas lopetti kommunismin ihannoinnin. T\u00e4m\u00e4nhetkinen, nelj\u00e4s maailmansota k\u00e4yd\u00e4\u00e4n terrorismia vastaan. K\u00e4sitelless\u00e4mme terrorismia kulttuurihistorian ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4mme esiin nousi \u201dl\u00e4nsimaisen kulttuurin odotuskulttuuri\u201d. \u00a0My\u00f6s Baudrillard on analysoinut asiaa toteamalla, ett\u00e4 terrorismisotaa on odotettu. Syyskuun yhdenten\u00e4toista alkanut konflikti mahdollisti sen, ett\u00e4 odottamisen aiheuttamaa pelkoa voitiin nyt avoimesti purkaa ja k\u00e4sitell\u00e4; n\u00e4in tuho oli my\u00f6s omalla (hirvitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4) tavallaan vapauttavaa. Romahdus vai tuhoutuminen, kumpi torneille itse asiassa tapahtui? Romahtaminen ei tarkoita t\u00e4ydellist\u00e4 tuhoa vaan ennemmin alkua uudistumiselle. Tuhoutuminen k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n lopullisena tuhona.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tornien kohdalle el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/h3>\n

Baudrillard my\u00f6s ep\u00e4ili, mit\u00e4 vastaavaa voitaisiin rakentaa tornien tilalle. Nyt paikalla on muistomerkki Reflecting Absence, <\/em>jonka suunnittelusta j\u00e4rjestettiin arkkitehtuurikilpailu ja kilpailun voitti arkkitehti Michael Arad. H\u00e4n on syntyper\u00e4lt\u00e4\u00e4n juutalainen, joka tekee kokonaisuudesta viel\u00e4 monimerkityksisemp\u00e4\u00e4.\u00a0 Jo ennen kilpailua oli Arad pohtinut, mink\u00e4laisia teemoja alueelle voisi rakentaa; luonnoksissa oli paljon surun, mutta my\u00f6s uskon ja toivon, uudelleensyntymisen symboliikkaa. Muistomerkki\u00e4 rakennettiin vuosia ja se avattiin yleis\u00f6lle vuonna 2011. Museo valmistui kolme vuotta my\u00f6hemmin, vuonna 2014.\u00a0 Muistomerkin www-sivut l\u00f6ytyv\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n

\"reflecting<\/em><\/p>\n

Reflecting Absence<\/em> on monimerkityksinen tila, jossa jokaisella on mahdollisuus olla yksin, mutta kuitenkin yhdess\u00e4 \u2013 juuri niin kuten Michel Arad oli oman kokemuksensa reflektointina halunnut. Alueella on muun muassa suuri vehre\u00e4 puisto, museo, uhrien muistomerkki sek\u00e4 pelastuneiden portaat.<\/p>\n

Reflecting Absencen <\/em>maanp\u00e4\u00e4llinen osa muodostuu kahdesta, tornien kohdalle rakennetusta altaasta. Menehtyneiden nimet on sijoitettu korkeimmalle, altaiden reunukseen. Arad halusi, ett\u00e4 katsoja pystyisi yl\u00e4puolelta katsomaan ja tuntemaan tapahtuman suunnattomuuden ja tuhon laajuuden. Lopulta kuitenkin on mahdollista astua intiimimp\u00e4\u00e4n tilaan, katsoa vesiverhon l\u00e4pi ja kokea yhteist\u00e4 uhrien kanssa.<\/p>\n

Altaita ymp\u00e4r\u00f6i puisto, joka on avara puiden satunnaisen istuttamisen tuloksena. \u00a0Puistossa jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s vanha puu, joka pelastui. Muistomerkki haluttiin luoda \u201del\u00e4m\u00e4n keskelle\u201d niin, ett\u00e4 se symbolisoisi el\u00e4m\u00e4n jatkuvuutta ja yhteis\u00f6llisyyden t\u00e4rkeytt\u00e4.\u00a0 Reflecting Absence <\/em>luotiin ihmisille muistamisen paikaksi<\/em>. Paikaksi, joka muistuttaa el\u00e4m\u00e4n jatkuvuudesta ja sen kauneudesta.<\/p>\n

Syyskuun yhdestoista muutti maailman \u2013 mit\u00e4 opimme terrorismista? Se on tullut l\u00e4nsimaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4mme levitt\u00e4en tarkoituksellista pelkoa yhteiskuntamme sis\u00e4ll\u00e4. Sotaterrori on jollakin tavalla suorempaa, siin\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n tilanne ja voidaan ainakin yritt\u00e4\u00e4 toimia niin, ett\u00e4 vain aktiivisissa sotatoimissa olevat ovat vaarassa. Sotaa varten on luotu yhteisi\u00e4 pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joita noudatetaan ainakin teoriassa.<\/p>\n

Terrorismi luo pelkoa, se on sen tarkoitus. Yhteis\u00f6n\u00e4 voimme kuitenkin vastustaa sit\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on toisenlaisia mahdollisuuksia yhteiseloon. \u00a0Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 kulttuurien tuntemus, yhteiset ilot ja yhteiset huolenaiheet yhdist\u00e4v\u00e4t ihmiskuntaa. Kannamme kaikki vastuuta globaalisti yhteisest\u00e4 tulevaisuudestamme.<\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6 on kannanotto<\/h3>\n

Terrorismilla tuhotaan meille tuttua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Miten voimme korjata ymp\u00e4rist\u00f6n? Onko mahdollisuus vain korjata tuhoutuneet osat ja jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja n\u00e4in osoittaa, ett\u00e4 meit\u00e4 ei voi lannistaa? Jotain t\u00e4llaista voidaan ajatella olevan Stari Mostin sillan uudelleen rakentamisen taustalla. Vuosisatoja kyl\u00e4n eri puolia yhdist\u00e4nyt, symboliksi muodostunut silta tuhottiin 9. marraskuuta 1993 Bosnian sodassa nimenomaan sen symbolimerkityksen takia. Sen merkitys oli suvaitsevaisuus: silta yhdisti muslimien, juutalaisten ja kristittyjen el\u00e4m\u00e4n. My\u00f6s kaksoistornien uudelleenrakennus merkitsi samanlaista ajatusta toivosta ja uudesta noususta.<\/p>\n

Tuhotun sillan paikalle rakennettiin uusi vanhaa tekniikkaa ja materiaalia k\u00e4ytt\u00e4en. Stari Most haluttiin symbolina takaisin; se on jotakin meiss\u00e4 olevaa yhteist\u00e4, jota haluttiin vahvistaa my\u00f6s rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n keinoin.\u00a0 Uusi Stari Mostin silta ymp\u00e4rist\u00f6ineen on nyky\u00e4\u00e4n UNESCO:n maailmanperint\u00f6listalla<\/a>, jonne se hyv\u00e4ksyttiin vuonna 2005.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"Mostarin

Stari Most j\u00e4lleenrakennettuna 2004.<\/p><\/div>\n

Ihminen tarvitsee jotakin pysyv\u00e4\u00e4 ja arkkitehtuurin kautta luotu symbolisuus ja muistamisen paikat ovat nousseet t\u00e4rke\u00e4ksi osaksi toiveesta paremmasta huomisesta. Palaten lopuksi Baudrillardin luonnehdintaan maailmansodista voimme ajatella, ett\u00e4 menneill\u00e4 maailmansodilla on saavutettu mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen. Taistelut terrorismia vastaan k\u00e4yty\u00e4mme meill\u00e4 on taas valintatilanne.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuval\u00e4hteet:<\/h5>\n
https:\/\/commons.wikimedia.org\/<\/a><\/h5>\n
http:\/\/www.wsj.com\/<\/a><\/h5>\n
https:\/\/commons.wikimedia.org\/<\/a><\/h5>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(blogitekstin ovat kirjoittaneet Eija Hesso ja Maiju Hasko osana Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia) Terrorismilla on pitk\u00e4 historia, sit\u00e4 on ollut jo satoja vuosia. Historialliset terroriteot ovat kuitenkin historiaa \u2013 nykyterrori koskettaa meit\u00e4. Sanotaan, ett\u00e4 syyskuun 11. tapahtumat vuonna 2001 muuttivat maailman, joka siirtyi eri aikakauteen. N\u00e4in 15 vuotta my\u00f6hemmin alamme vasta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 World Trade Centerin tapahtumasarjan […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-1741","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1741","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1741"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1741\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1741"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1741"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1741"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}