{"id":1827,"date":"2016-06-10T17:57:34","date_gmt":"2016-06-10T14:57:34","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=1827"},"modified":"2016-06-10T17:57:34","modified_gmt":"2016-06-10T14:57:34","slug":"omaelamakerrallisuuden-aarella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2016\/06\/10\/omaelamakerrallisuuden-aarella\/","title":{"rendered":"Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden \u00e4\u00e4rell\u00e4"},"content":{"rendered":"

Kansainv\u00e4linen, monitieteinen oma\/el\u00e4m\u00e4kerrallisen tutkimuksen seura IABA<\/a> (International Autobiography Association) j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 globaalin konferenssin joka toinen vuosi eri puolilla maailmaa. Vuonna 1999 perustetun j\u00e4rjest\u00f6n ensimm\u00e4inen konferenssi oli Pekingiss\u00e4, ja sen j\u00e4lkeen se on kokoontunut mm. Hawaijilla, Kanadassa ja Englannissa. 2010-luvulla j\u00e4rjest\u00f6 on saanut alaj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 alueellisista seuroista, joista aktiivisin on vuodesta 2011 ollut IABA-Europe<\/a>. Osallistuttuani useampaan Eurooppa-osaston konferenssiin, olin nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa globaalissa konferenssissa. Ja kokemus oli ikimuistoinen.<\/p>\n

\"IMG_0329\"

Suomalaiset delegaatit, Turun yliopiston kulttuurihistorioitsija Kimi K\u00e4rki ja kirjallisuustieteilij\u00e4 Hanna Meretoja yhdess\u00e4 Clare Brantin (Life-writing centre, King’s college) kanssa yliopiston vanhalla kampuksella.<\/p><\/div>\n

Kyproksen jaetun saaren jaettuun p\u00e4\u00e4kaupunkiin Nicosiaan j\u00e4rjestetty konferenssi kokoontui teeman Excavating Lives<\/em><\/a> alle. Teema sopi konferenssin sijaintiin t\u00e4ydellisesti niin konkreettisen arkeologisiin kaivauksiin liittyv\u00e4n materiaalisuutensa kuin metaforisemmin el\u00e4m\u00e4n esiin kaivamiseen liittyv\u00e4n teemansa kautta. IABA on aina ollut tunnettu innovatiivisista ja luovista l\u00e4hestymistavoista akateemiseen tutkimukseen sek\u00e4 pyrkimyksest\u00e4 kaataa raja-aitoja taiteen ja tieteen v\u00e4lisiss\u00e4 yhtym\u00e4kohdissa. Kyproksella t\u00e4m\u00e4 toteutui monin tavoin. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen konferenssista j\u00e4i m ieleen l\u00e4mmin kollegiaalinen tunnelma, avoimuus ja rohkeus sek\u00e4 ajatus siit\u00e4, miten juuri t\u00e4m\u00e4n alan tutkijoita tuntuu motivoivan, jopa vahvasti ohjaavan omael\u00e4m\u00e4kerrallinen halu, tarve tutkia paitsi muiden, my\u00f6s omaa identiteetti\u00e4 ja sen ilmaisun keinoja. Kuuntelin monta esityst\u00e4, jotka luovalla tavalla kytkeytyiv\u00e4t puhujan omaan elettyyn historiaan tai perhehistoriaan.<\/p>\n

Harvassa konferenssissa jokainen key note -luento syk\u00e4hdytt\u00e4\u00e4, hyvin eri tavoin. Tapahtuman avasi kanadalaisen professorin Julie Rakin (University of Alberta) tarinallinen luento Radical connections: Genealogy, Small lives, Big Data<\/em>, jossa h\u00e4n pohti niit\u00e4 valtavia eettisi\u00e4 ja metodologisia haasteita, joita genealogiseen sukututkimukseen liittyy. H\u00e4n kertoi salapoliisitarinan retkest\u00e4\u00e4n, jonka h\u00e4n teki l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja kollegansa adoptiotarinan takana olevan historiallisen totuuden. Sukututkimusta harrastava Rak kykeni l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n helposti Dianen biologisen \u00e4idin ja kartoittamaan t\u00e4m\u00e4n perhetaustaa ja suvun tarinaa \u2013 sen sijaan ne suuret muutokset, jotka sen j\u00e4lkeen koskettivat niin Dianen kuin t\u00e4m\u00e4n l\u00f6ytyneen perheen el\u00e4m\u00e4\u00e4 olivat yll\u00e4tyksellisi\u00e4, arvaamattomiakin, my\u00f6s kivuliaita ja vaikeita. Yksityinen tarina laajeni globaaliin mittakaavaan, kun Rak pohti valtavien digitaalisten sukuarkistojen olemassaolon etiikkaa ja potentiaalisia k\u00e4ytt\u00f6ulottuvuuksia. Onko yksil\u00f6n identiteetti kiinni perim\u00e4n alkuper\u00e4n tunnistamisesta, vai kuitenkin ihan jostain muusta?<\/p>\n

\"pic6\"

Fethiye Cetin luki otteita biografisesta teoksestaan My Grandmother<\/p><\/div>\n

Turkkilaisen ihmisoikeusjuristi Fethiye \u00c7etinin luento k\u00e4sitteli edelleen vaietun, vuonna 1915 tapahtuneen armenialaisiin kohdistuneen kansanmurhan historiaa oman perheen historian kautta. Vuonna 2003 ilmestynyt My grandmother<\/a>. An Armenian-Turkish memoir<\/em> -teos kertoo Cetinin iso\u00e4idin tarinan kautta yhdest\u00e4 l\u00e4hihistorian suuresta tragediasta. Omassa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ihmisoikeuksien puolesta taistellut Cetin kertoo teoksessaan 9-vuotiaana perheest\u00e4\u00e4n, \u00e4idist\u00e4\u00e4n, \u00e4idinkielest\u00e4\u00e4n, omasta uskonnostaan v\u00e4kivalloin erotetun tyt\u00f6n tarinan. Iso\u00e4idin muu perhe p\u00e4\u00e4si pakenemaan New Yorkiin, mutta sit\u00e4 ennen kuolemanmarssilla pieni tytt\u00f6 oli v\u00e4kivalloin riistetty \u00e4itins\u00e4 k\u00e4sivarsilta ja sittemmin adoptoitu turkkilaisen poliisin perheeseen. Iso\u00e4iti ei koskaan en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt omaa perhett\u00e4\u00e4n. Cetin puhui luentonsa turkin kielell\u00e4, me saimme seurata k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 ja tutkija-runoilija Alev Adilin el\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 esittely\u00e4 sek\u00e4 h\u00e4nen englannin kielell\u00e4 lukemiaan otteita teoksesta. Esityksen lopussa itkiv\u00e4t niin Adil kuin hyvin moni yleis\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Viimeisen aamun luento oli IABA:ssa keskeisesti alusta l\u00e4htien toimineen saksalaisen Alfred Hornungin luento, joka k\u00e4sitteli pakolaisuuden ja transnationaalisuuden tematiikkaa l\u00e4htien Edvard Saidin omael\u00e4m\u00e4kerrallisesta Out of place<\/em> teoksesta Jack Londonin biografiaan sek\u00e4 pakolaisten matkaan nyky-Euroopassa. Transnationaali matka eri maiden ja kielten kautta saa aivan uudet ulottuvuudet nykyteknologian kautta, \u00e4lypuhelimesta tulee el\u00e4m\u00e4n virta, \u201dlife line\u201d, joka mahdollistaa tiedonsaannin, yhteydenpidon, uudenlaisen muistamisen ja omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden kulttuurin – ristiriitaisella tavalla. Hornung viittasi Gillian Whitlockin n\u00e4kemykseen uuden teknologian uudelleen muotoilemista yksityisen ja julkisen alueista. Esimerkiksi pakolaisuuden kohdalla mobiili teknologia mahdollistaa sek\u00e4 uudenlaisen vieraanvaraisuuden kulttuurin, mutta my\u00f6s uudenlaiset rajat ja valvonnan mekanismit.<\/p>\n

Niin konferenssin puheenvuorot kuin muu ohjelma yhdistiv\u00e4t taitavasti ja el\u00e4ytyv\u00e4sti taiteen ja tieteen rajoja. Illanvietoissa kuultiin niin runoja kuin kyproslaista musiikkia \u2013 ja tietysti tanssittiin kyproslaisia ja kreikkalaisia tansseja.<\/p>\n

\"pic8\"\"pic7\"\"pic3\"\"pic5\"<\/p>\n

Suomalaiset osallistujat olivat t\u00e4n\u00e4 vuonna oman laitoksemme varassa, edustin yhdess\u00e4 Hanna Meretojan kanssa SELMA-tutkimuskeskustamme<\/a>, jonka ytimeen IABA tuntuu luontevasti sopivan ja Kimi K\u00e4rki edusti populaarikulttuurin tutkimuskeskusta (IIPC<\/a>). Kimin kanssa pidimme paperimme samassa sessiossa ”Recorded Lives: Life Writing, Music and Art”. Kimi K\u00e4rki puhui lauluntekij\u00f6iden tunnustuksellisuudesta Leonard Cohenin ja Joni Mitchellin tuotannossa, erityisesti lauluista ”A case of you” sek\u00e4 ”Famous blue raincoat” sek\u00e4 heid\u00e4n luovuutensa relationaalisuudesta. Itse puhuin brittil\u00e4isen Alison Goldfrappin tuoreesta levyst\u00e4 Tales of Us<\/em> ja sen el\u00e4m\u00e4kerrallisesta ulottuvuudesta sek\u00e4 muusikkouden omael\u00e4m\u00e4kerrallisuudesta. Sessiomme puheenjohti kyproslainen, Oxfordissa toimiva etnomusikologi Nicoletta Demetriou, joka my\u00f6hemmin esitteli oman projektinsa, laajan dokumenttielokuvan The Cypriot Fiddler<\/a> kyproslaisista perinnesoittajista ja heid\u00e4n suhteestaan musiikkiin ja menneeseen.<\/p>\n

Luennoilla yksityisin el\u00e4m\u00e4ntarina yhdistyi usein laajoihin kansallisiin ja historiallisiin sek\u00e4 tutkimuseettisiin kysymyksiin. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi olevan IABAn ydint\u00e4: yksityisin ja intiimein on kaikkein jaetuinta. Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n avaussessiossa k\u00e4siteltiin el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman, surun ja menetyksen kirjoittamista. Pitk\u00e4n uran autobiografiatutkijana tehnyt Thomas Couser kertoi otsikolla ”Grief memoir and\/as excavation: Writing my Father’s Life from his Archive” projektistaan oman is\u00e4ns\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntarinan parissa, Sam Meekings taas pohti surun ja menett\u00e4misen kirjoittamista mm. Karl-Ove Knausg\u00e5rdin Taisteluni<\/em> ensimm\u00e4isen osan kautta ja Katrin den Elzen nuorten naisleskien kirjoittamaa surua.<\/p>\n

\"pic2\"

Anna Jackson luki runoja teoksestaan ”I, Clodia”: ”I had a dream I was a ghost\/ and only one man could see me.”<\/p><\/div>\n

”Writing lives: Recovering lives” oli yksi konferenssin viimeisi\u00e4 sessioita, jossa kuultiin niin runoutta, autobiografista fiktiota kuin perhehistoriaa. Uusiseelantilainen Anna Jackson kertoi kiehtovasta runokokoelmastaan I, Clodia<\/em>, jossa h\u00e4n on rakentanut ik\u00e4\u00e4n kuin vastinparin Catulluksen kuuluisille runoille. Catulluksen rakastama ja vihaama Lesbia on runojen Clodia, joka kirjoittaa omaa \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n kuuluville Jacksonin runoissa. Jackson pohtii mahdollisuutta kirjoittaa s\u00e4keist\u00e4 biografiaa, ja yhteytt\u00e4 menneisiin historiallisiin henkil\u00f6ihin, kummitusmaista olemista, joka mahdollistaisi yhteyden menneeseen. Konferenssin p\u00e4\u00e4organisoija Amy-Katerini Prodromou taas hahmotti oman isois\u00e4ns\u00e4 historiaa osin fiktioidussa, mutta pohjaltaan biografisessa tekstiss\u00e4\u00e4n \u201dJust a knowing he was dead: Letter from a WWII veteran”.<\/p>\n

\"pic1\"

Amy-Katerini Podromou, Helen Pleasence, Carol DeBour-Langworthy, Anna Jackson<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Seuraava konferenssi j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n Lontoossa kes\u00e4kuussa 2017 teeman New digital media alla ja seuraava maailmankonferenssi on Brasiliassa kes\u00e4ll\u00e4 2018.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

\"IMG_0521.JPG\"

Konferenssiretkell\u00e4 Pafoksen arkeologisella alueella, hallitsijoiden vanhoilla haudoilla.<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kansainv\u00e4linen, monitieteinen oma\/el\u00e4m\u00e4kerrallisen tutkimuksen seura IABA (International Autobiography Association) j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 globaalin konferenssin joka toinen vuosi eri puolilla maailmaa. Vuonna 1999 perustetun j\u00e4rjest\u00f6n ensimm\u00e4inen konferenssi oli Pekingiss\u00e4, ja sen j\u00e4lkeen se on kokoontunut mm. Hawaijilla, Kanadassa ja Englannissa. 2010-luvulla j\u00e4rjest\u00f6 on saanut alaj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4 alueellisista seuroista, joista aktiivisin on vuodesta 2011 ollut IABA-Europe. Osallistuttuani useampaan Eurooppa-osaston konferenssiin, […]<\/p>\n","protected":false},"author":80,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-1827","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1827","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/80"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1827"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1827\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1827"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1827"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1827"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}