{"id":2305,"date":"2017-04-13T00:18:41","date_gmt":"2017-04-12T21:18:41","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2305"},"modified":"2017-04-13T00:18:41","modified_gmt":"2017-04-12T21:18:41","slug":"lehmankieli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2017\/04\/13\/lehmankieli\/","title":{"rendered":"Lehm\u00e4nkieli"},"content":{"rendered":"

Blogin ovat kirjoittaneet kulttuurihistorian opiskelijat Karoliina Paulom\u00e4ki ja Juho Laulajainen osana Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia.<\/em><\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4t pitenev\u00e4t ja luonto hiljaa her\u00e4\u00e4. Lakaisukoneet jylisev\u00e4t j\u00e4tt\u00e4en etananj\u00e4lke\u00e4 per\u00e4\u00e4ns\u00e4. Katup\u00f6ly kirvelee silmi\u00e4. On kev\u00e4t, ja kohta kielot kukkivat. Suomella on lukuisia kansallisia tunnuksia ja symboleita. Siniristilipun ja heraldisen leijonan lis\u00e4ksi kansallisel\u00e4imemme on karhu ja kansalliseepoksemme Kalevala. Rauduskoivu on nimetty kansallispuuksi ja graniitti kansalliskiveksi. Mutta on Suomella my\u00f6s kansalliskukkansa. Se on kielo, silposuoninen lehm\u00e4nkieli.<\/p>\n

Kielon tilalla voisi yht\u00e4 hyvin olla Suomen vaakunassa 1500-luvulta alkaen esiintyv\u00e4 hopeinen heraldinen ruusu. Tai kes\u00e4m\u00f6kkirannassa autereisena kes\u00e4aamuna kelluva syd\u00e4men muotoinen ulpukka. Miksi kansalliskukkamme on syv\u00e4ll\u00e4 lehtometsiss\u00e4 kasvava kauniin myrkyllinen Convallaria majalis?<\/em><\/p>\n

Suomi ei ole outolintu kansalliskukkansa kanssa. Useimmilla mailla on omansa. Esimerkiksi Ranskassa kansalliskukkana on keih\u00e4\u00e4nk\u00e4rke\u00e4 muistuttava fleur de lys<\/em> eli vaakunalilja. Englannissa vastaava on ruusu ja Japanissa kirsikankukka. Vanhoja sivistysmaita kaikki.<\/p>\n

Nuoren mutta intoa t\u00e4ynn\u00e4 olevan itsen\u00e4isen Suomen oli my\u00f6s saatava kansalliskukkansa. Viimein vuonna 1934 Kansan Kuvalehti j\u00e4rjesti lukija\u00e4\u00e4nestyksen, jonka voittajiksi valikoituivat ruiskaunokki ja p\u00e4iv\u00e4nkakkara. Taivaansininen ruiskaunokki lienee tuttu Kokoomuspuolueen vaalimainoksista, ja p\u00e4iv\u00e4nkakkaroiden valkoisia ter\u00e4lehti\u00e4 nyppim\u00e4ll\u00e4 rakastetaan ja ei rakasteta.<\/p>\n

\"\"<\/a>Mutta eiv\u00e4t suomalaiset \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kukkaansa saaneet. Palkintolautakunta hylk\u00e4si molemmat arkisista ja yleisist\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4nsanomattomiksi rikkaruohoiksi mielletyist\u00e4 vaihtoehdoista. Sit\u00e4 paitsi ruiskaunokki oli ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Suomenlahden etel\u00e4rannalla Virossa \u2013 itsen\u00e4isen Viron kansallislipun sinist\u00e4 kutsutaan ruiskukan siniseksi. My\u00f6hemmin Neuvostoviranomaiset tulkitsivat ruiskaunokin vaarallisen separatismin tunnukseksi, eik\u00e4 Suomella olisi ollut varaa tulla tulkituksi uhmakkaaksi, ei ainakaan sotien j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Suomen itsen\u00e4isyytt\u00e4 tultaisiin juhlimaan jo viidett\u00e4kymmenett\u00e4 kertaa uuden kansalliskukka\u00e4\u00e4nestyksen k\u00e4ynnistyess\u00e4 vuonna 1967. Ehdokkaita oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa yhteens\u00e4 kuusi: kanerva, kielo, kissankello, lumme, pihlaja ja suopursu. Kielo voitti \u00e4\u00e4nestyksen selv\u00e4sti.<\/p>\n

Juhlavuoden j\u00e4rjestelytoimikunta olisi mieluummin nimennyt happaman oranssin pihlajan, koska kielo peittyy talvisin lumeen eik\u00e4 sen kasvualue kata koko maata. Mutta koska kansa puhui 8 657 annetulla \u00e4\u00e4nell\u00e4, toimikunta taipui lopulta kielon kannalle. Suomi oli lahjoittanut itselleen kansalliskukan.<\/p>\n

Touko-kes\u00e4kuussa kukkivaa, viettelev\u00e4n tuoksuista kieloa on k\u00e4ytetty hajuvesiss\u00e4 jo vuosikymmeni\u00e4. Christian Dior piti kieloa lempikukkanaan. Moni suomalainen on rakastunut kauniina kes\u00e4iltana kieloa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n hajuveden tuoksussa vain kokeakseen olemisen siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden kaivatessaan viherkukkaistuoksuista lemmitty\u00e4\u00e4n palaavaksi.<\/p>\n

\"\"<\/a>Afrodisiakkinen kielo on my\u00f6s vaikuttanut Suomen talouteen. Vuosien 1991 ja 2001 v\u00e4lisen\u00e4 aikana kymmenpennisten kruunapuolen metalliseoskielot vaihtoivat omistajaansa, kunnes eurokolikoiden hillankukat vaihtuivat kielojen tilalle.<\/p>\n

Suomi nime\u00e4\u00e4 pian itselleen uuden kansallisen symbolin, kansallisperhosen. \u00c4\u00e4nestys alkoi maaliskuussa ja p\u00e4\u00e4ttyy kes\u00e4kuun alussa. Ehk\u00e4 v\u00e4rik\u00e4s, maanisesti poukkoileva mutta ehdottoman kaunis perhonen sopii suomalaiseen kieloja kukkivaan koivulehtojen sielunmaisemaan muiden kansallissymbolien rinnalle. Valinta julkistetaan kes\u00e4kuun aikana. Sit\u00e4 ennen on kev\u00e4t, ja kielot kukkivat kohta sata vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Blogin ovat kirjoittaneet kulttuurihistorian opiskelijat Karoliina Paulom\u00e4ki ja Juho Laulajainen osana Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia. P\u00e4iv\u00e4t pitenev\u00e4t ja luonto hiljaa her\u00e4\u00e4. Lakaisukoneet jylisev\u00e4t j\u00e4tt\u00e4en etananj\u00e4lke\u00e4 per\u00e4\u00e4ns\u00e4. Katup\u00f6ly kirvelee silmi\u00e4. On kev\u00e4t, ja kohta kielot kukkivat. Suomella on lukuisia kansallisia tunnuksia ja symboleita. Siniristilipun ja heraldisen leijonan lis\u00e4ksi kansallisel\u00e4imemme on karhu ja kansalliseepoksemme Kalevala. Rauduskoivu on nimetty […]<\/p>\n","protected":false},"author":80,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-2305","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2305","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/80"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2305"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2305\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2305"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2305"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2305"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}