{"id":2678,"date":"2018-04-27T11:33:25","date_gmt":"2018-04-27T08:33:25","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2678"},"modified":"2018-04-27T11:33:25","modified_gmt":"2018-04-27T08:33:25","slug":"ennen-modernia-aidinrakkautta-uuden-ajan-alun-englannissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2018\/04\/27\/ennen-modernia-aidinrakkautta-uuden-ajan-alun-englannissa\/","title":{"rendered":"Ennen modernia: \u00c4idinrakkautta uuden ajan alun Englannissa"},"content":{"rendered":"

T\u00e4ll\u00e4 kertaa lukupiirimme k\u00e4sittelyvuorossa oli Riina Tammen artikkeli \u00c4idinrakkaus uuden ajan alun Englannissa<\/em>, teoksessa Hetki\u00e4 historiassa (toim. Henri Terho, k&h 2002). Artikkeli \u00a0perustuu h\u00e4nen pro gradu -tutkielmaansa vuodelta 2001. Artikkelin otsikko oli varsin mielenkiintoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Toisaalta sit\u00e4 pidettiinturhankin ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 miss\u00e4\u00e4n artikkelissa tuskin pystyy k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n koko \u00e4idinrakkauden teemaa uuden ajan alun Englannissa. Artikkeli her\u00e4tti runsaasti ajatuksia ja keskustelua., P\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi nousi toive, ett\u00e4 silt\u00e4 olisi ehk\u00e4 toivonut laajempaa analyysia ja enemm\u00e4n pohdintaa siit\u00e4, kuinka \u00e4idin on ollut l\u00e4hes pakko rakastaa lastaan, sill\u00e4 yhteiskunta on tuominnut lapsiaan rakastamattomat naiset \u201dep\u00e4naisina\u201d ja huonoina \u00e4itein\u00e4.<\/p>\n

Tammi pohjustaa artikkeliaan aikaisempien \u00e4idinrakkautta k\u00e4sitelleiden tutkimusten n\u00e4kemyksill\u00e4. H\u00e4n tuo esille muun muassa Philippe Ari\u00e9sin v\u00e4itteen siit\u00e4, ett\u00e4 lapsuutta olisi alettu ajattelemaan erillisen\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheenaan vasta 1600-luvulla. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 historiantutkimuksessa on pitk\u00e4\u00e4n ollut k\u00e4sitys \u00e4idinrakkaudesta historiallisen kehityksen tuloksena, uuden ajan alun uutena ilmi\u00f6n\u00e4. Tammen artikkeli on ik\u00e4\u00e4n kuin vastaus t\u00e4h\u00e4n v\u00e4itteeseen: h\u00e4n \u00a0esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dkaikkina aikoina on ollut sek\u00e4 lapsilleen omistautuneita \u00e4itej\u00e4 ett\u00e4 lapsistaan piittaamattomia \u00e4itej\u00e4.\u201d Lukupiirimme oli t\u00e4st\u00e4 samaa mielt\u00e4, ja keskustelimme siit\u00e4, kuinka evoluutiobiologia tukee t\u00e4t\u00e4 ajatusta. \u00c4idinrakkaus on biologinen, ei kulttuurinen ilmi\u00f6. Ihmislapsella kest\u00e4\u00e4 monien muiden el\u00e4inlajien j\u00e4lkel\u00e4isiin verrattuna pitk\u00e4 aika kasvaa t\u00e4ysikasvuiseksi sek\u00e4 fyysisesti ett\u00e4 henkisesti. Olisi eritt\u00e4in ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 lapsistaan piittaamattomat vanhemmat olisivat saaneet lis\u00e4\u00e4ntymisik\u00e4\u00e4n selvi\u00e4vi\u00e4 lapsia.<\/p>\n

\"George_Villiers_Duke_of_Buckingham_and_Family_1628\"

Buckinghamin herttua perheineen. 1628. Wikimedia Commons.<\/p><\/div>\n

Tammen artikkelissa erityisen keskustelua her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tekee se, ett\u00e4 sen aihe kytkeytyy hyvin vahvasti nyky-yhteiskunnan julkiseen keskusteluun. Vasta aivan viime vuosina on alkanut hieman purkautua lapsiaan rakastamattoman tai lapsia haluamattoman naisen tabu. \u00c4idinrakkautta pidettiin 1600-luvun Englannissa niin luonnollisena asiana, ett\u00e4 \u00e4iti\u00e4 pidettiin hulluna, jos t\u00e4m\u00e4 ei rakastanut lastaan. Koska \u00e4idinrakkautta jossain muodossa ilman muuta esiintyi, Tammi olisi voinut hieman enemm\u00e4n k\u00e4sitell\u00e4 sit\u00e4, mitk\u00e4 olivat juuri uuden ajan alun Englannin \u00e4idinrakkauden ja sen osoittamisen erityispiirteit\u00e4. Aiheesta olisi ollut mielenkiintoista tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4nkin. Aikaan ja paikkaan liittyvien erojen lis\u00e4ksi aihetta olisi voinut tarkastella muun muassa luokkaerojen kautta tai normien ja todellisen arjen v\u00e4lisen eron kautta. Keskustelimme siit\u00e4, kuinka arjen todellista tilannetta voi olla haastavaa tutkia, sill\u00e4 s\u00e4ilyneet l\u00e4hteet eiv\u00e4t ole t\u00e4ysin objektiivisia arjen kuvauksia, vaan normien v\u00e4ritt\u00e4mi\u00e4. \u00c4idin ja tytt\u00e4ren suhteesta kertovat p\u00e4iv\u00e4kirjat, kirjeet ja \u00e4itien tytt\u00e4rilleen kirjoittamat \u00e4idin neuvot -kirjat ovat huomattavasti luotettavampia arjen kuvauksia, kuin normatiivisemmat tekstit. Nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t silti ole t\u00e4ysin luotettavia arjen kuvauksia, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjoja ja kirjeit\u00e4 saattoivat lukea useat ihmiset, eik\u00e4 sinne sen vuoksi kirjoitettu normeista huomattavasti poikkeavia mielipiteit\u00e4. Esimerkiksi avoin vihan ilmaiseminen omia lapsia tai omaa \u00e4iti\u00e4 kohtaan ei olisi varmaan tullut kuuloonkaan. Sen sijaan tutkija pystyy p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n todellisia asenteita \u201drivien v\u00e4list\u00e4\u201d. Tammi esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oppineiden miesten, kuten John Locken, ehdottamat kurinalaiset kasvatusmenetelm\u00e4t olivat todenn\u00e4k\u00f6isesti kaukana arkiel\u00e4m\u00e4st\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kaikesta olisimme halunneet tiet\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4, mutta toisaalta on t\u00e4ysin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ettei lyhyess\u00e4 artikkelissa voi k\u00e4sitell\u00e4 kovin laajoja teemoja. Lis\u00e4ksi t\u00e4ytyy ottaa huomioon, ett\u00e4 artikkeli perustuu Tammen pro gradu -tutkielmaan, sill\u00e4 pro gradu -tutkielmat ovat sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n ja pituudeltaan melko rajattuja. Kaiken kaikkiaan artikkeli onnistui erityisen hyvin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielenkiintoa aihetta kohtaan.<\/p>\n

\"George_Romney_-_Portrait_of_Mrs_Henrietta_Morris_and_Her_Son_John_-_WGA20033\"

George Romney: Henrietta Morris poikansa Johnin kanssa. 1777. Wikimedia Commons.<\/p><\/div>\n

Pohdimme lukupiirin kesken my\u00f6s \u00e4idinrakkauden tutkimisen mahdollisuuksia ja rajoituksia. Tammi ottaa t\u00e4m\u00e4n itsekin puheeksi kysym\u00e4ll\u00e4, \u201donko se [\u00e4idinrakkaus] lopulta edes historiantutkijan m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4?\u201d(s.136) \u00c4idinrakkautta voi kuitenkin tutkia, mutta tutkittavan ajan ja paikan omista l\u00e4ht\u00f6kohdista k\u00e4sin. Kontekstin merkitys, kuten aina historiantutkimuksessa, on ehdottoman t\u00e4rke\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4.<\/p>\n

Mielenkiintoinen yht\u00e4l\u00e4isyys aikaisemmin lukemaamme Robert Darntonin teokseen The Great Cat Massacre and Other Episodes in French Cultural History<\/em> oli se, kuinka \u00e4itipuolet kohtelivat miehens\u00e4 lapsia. Tammi antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka biologinen side \u00e4idin ja tytt\u00e4ren v\u00e4lill\u00e4 oli eritt\u00e4in vahva, my\u00f6s sijais\u00e4idit ja \u00e4itipuolet saattoivat rakastaa hoitamiaan lapsia ja lapset puolestaan kiintyiv\u00e4t heihin. T\u00e4st\u00e4 huolimatta uuden ajan alussa kerrottiin paljon tarinoita, joissa \u00e4itipuolet olivat ilkeit\u00e4 kasvattejaan kohtaan. Darnton selitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 uuden ajan alussa uusperheet olivat eritt\u00e4in tavallisia, ja koska miehet usein kuolivat nuorempina kuin naiset, oli Euroopassa huomattava m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u00e4itipuolia. On luonnollista, etteiv\u00e4t \u00e4itipuolet kiintyneet kasvatteihinsa aina yht\u00e4 paljon kuin omiin lapsiinsa. Ilke\u00e4 \u00e4itipuoli -tarinoissa on voinut olla my\u00f6s per\u00e4\u00e4 siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 varmasti ainakin jotkut \u00e4itipuolet ovat ensi sijassa ajaneet omien biologisten lastensa etua, ihan jo sen vuoksi, ett\u00e4 ovat tunteneet n\u00e4m\u00e4 pidemm\u00e4n aikaa. Kyse lienee kuitenkin ensisijaisesti kulttuurisesta ilmi\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ennen modernia-lukupiiril\u00e4iset<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ll\u00e4 kertaa lukupiirimme k\u00e4sittelyvuorossa oli Riina Tammen artikkeli \u00c4idinrakkaus uuden ajan alun Englannissa, teoksessa Hetki\u00e4 historiassa (toim. Henri Terho, k&h 2002). Artikkeli \u00a0perustuu h\u00e4nen pro gradu -tutkielmaansa vuodelta 2001. Artikkelin otsikko oli varsin mielenkiintoa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4. Toisaalta sit\u00e4 pidettiinturhankin ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 miss\u00e4\u00e4n artikkelissa tuskin pystyy k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n koko \u00e4idinrakkauden teemaa uuden ajan alun Englannissa. Artikkeli her\u00e4tti runsaasti […]<\/p>\n","protected":false},"author":3329,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-2678","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-opetus","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2678","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3329"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2678"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2678\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2678"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2678"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2678"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}