{"id":2701,"date":"2018-06-20T19:45:59","date_gmt":"2018-06-20T16:45:59","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2701"},"modified":"2018-06-20T19:45:59","modified_gmt":"2018-06-20T16:45:59","slug":"sudenmorsian-90-vuotta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2018\/06\/20\/sudenmorsian-90-vuotta\/","title":{"rendered":"Sudenmorsian 90 vuotta"},"content":{"rendered":"

Onnellinen olo, ihana ilta, kuulas kirkkaus, niin ett\u00e4 voisi laskea joka ruohonkorren. \u2013 K\u00e4vin niemen k\u00e4rjess\u00e4, jossa ennen on ollut ihmisten asumus \u2013 kolme syreenipensasta on kaikki, mit\u00e4 heist\u00e4 on j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nyt. Olen luonut. Luojalle kiitos siit\u00e4 ja Kassarista. Ensimm\u00e4inen l\u00e4mmin y\u00f6 tulossa. (26.6.1928)<\/p><\/blockquote>\n

Kes\u00e4kuussa 1928 Lontoossa l\u00e4hettil\u00e4\u00e4n puolisona asunut virolaistunut suomalaiskirjailija Aino Kallas matkusti kiihke\u00e4n Lontoossa vietetyn diplomaattivuoden j\u00e4lkeen kes\u00e4paratiisiinsa Kassarin saarelle, Hiidenmaalle Viroon. Takana oli kaksikymment\u00e4viisi esitelm\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4nyt esitelm\u00e4kiertue Englannissa, jonka kuluessa kirjailija tunsi yh\u00e4 voimakkaammin tarpeen vet\u00e4yty\u00e4 luomaan jotain uutta. Merimatkalla Englannista kohti Viroa h\u00e4n k\u00e4vi \u201daivojen suursiivousta luovaa ty\u00f6t\u00e4 varten\u201d, ja yhdeks\u00e4nten\u00e4 kes\u00e4kuuta Tallinnaan saavuttuaan h\u00e4n kirjoittaa p\u00e4iv\u00e4kirjaansa: \u201dTahtoisin kuvata kaksoisolennon, joka pakenee p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja arkea, y\u00f6h\u00f6n ja metsiin \u2013 ihmissudeksi. Tunteita, vaistoja, viel\u00e4 alkuvoimaisempia kuin rakkaus!\u201d Edess\u00e4 oli kuusi viikkoa \u201dyksin\u00e4isyytt\u00e4, askeetin oloa\u201d, t\u00e4ydellisi\u00e4 olosuhteita luomisty\u00f6t\u00e4 varten.<\/p>\n

Kallasten perhe oli ostanut vanhan talon silloin viel\u00e4 erillisell\u00e4 saarella olevalta alueelta vuonna 1924 ja seuraavana vuonna he ostivat siell\u00e4 sijainneen Tammen talon omakseen. Vuosien 1924\u20131938 v\u00e4lill\u00e4 oli vain kaksi kes\u00e4\u00e4, jolloin kirjailija ei saarelleen p\u00e4\u00e4ssyt. Kassari edusti vapautta, lepoa, vaatimatonta arkea ja rikkumatonta rauhaa sek\u00e4 kes\u00e4ist\u00e4 hellett\u00e4, joka tuntuu usein olleen ty\u00f6nteon edellytys. Vanhuuden teksteiss\u00e4\u00e4n, maanpakolaisena Ruotsissa Aino Kallas kirjoitti riipaisevasti el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, menetyksist\u00e4\u00e4n ja kaipuustaan Vaeltavassa vieraskirjassa<\/em>. Kes\u00e4inen el\u00e4m\u00e4 Kassarissa oli edelleen k\u00e4sinkosketeltavaa:<\/p>\n

Joka kes\u00e4 n\u00e4en aina kuin kangastuksena Kassarin \u2013 paikan, jossa luomisiloni ja luonnoniloni kaikkein t\u00e4ydellisimmin ja saumattomimmin yhtyiv\u00e4t. Her\u00e4t\u00e4 Kassarin aamuun, jonka kirkkaus s\u00e4teili pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta ja heijastui kimmelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 merest\u00e4, tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4 omistin jokaisen hetken ja ett\u00e4 luomisvoima pursui ehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4, esteit\u00e4 vailla \u2013 se oli olemassaolon autuutta.<\/p>\n

Viel\u00e4 nytkin voin yh\u00e4 manata henkiin katajapehkojen ja auringon kuloksi polttaman maan tuoksun, t\u00f6iden lomassa kedolle heitt\u00e4ytyess\u00e4ni.<\/p><\/blockquote>\n

\"9B5BB931-06A9-462B-9781-2873896B7C92\"

Kassarin talo 2000-luvun alussa. Paikka on ollut Viron kirjailijaliiton hallussa, ja siell\u00e4 vaalitaan edelleen Kallaksen muistoa. T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 Viron 100-vuotisjuhlinnan yhteydess\u00e4 siell\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n Kallaksen 140-vuotisjuhlia 2.8. <\/a><\/p><\/div>\n

Kassari oli idylli, sill\u00e4 el\u00e4m\u00e4 siell\u00e4 kiinnittyi paikalliseen luontoon ja yhteis\u00f6\u00f6n. Se oli paikallinen, rajattu ja omavarainen pienoismaailma, jolle muu maailma on kaukana.\u00a0 Siell\u00e4 olivat lokit ja lampaat sek\u00e4 ruumiin ja sielun t\u00e4ydellinen vapaus.\u00a0 Siit\u00e4 tuli ty\u00f6kammio, erakoitumispaikka, miss\u00e4 keskipisteen\u00e4 oli vain oma ty\u00f6.<\/p>\n

Saapuessaan kes\u00e4kuussa 1928 Hiidenmaalle Kallaksen p\u00e4iv\u00e4kirja alkoi t\u00e4ytty\u00e4 merkinn\u00f6ist\u00e4, jotka kertoivat ty\u00f6n jo vallanneen h\u00e4nen mielens\u00e4 t\u00e4ysin. Kes\u00e4kuun kolmantenatoista h\u00e4n kirjoittaa aloittaneensa \u201dIhmissuden\u201d. \u00a0Vuonna 1928 juhannusaattoiltaa vietettiin 22. p\u00e4iv\u00e4 kes\u00e4kuuta. Tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kallas kirjoittaa: \u201dOlen t\u00e4n\u00e4\u00e4n vain lukenut. Tuuliviiri k\u00e4\u00e4ntyi pohjoisesta luoteeseen. S\u00e4\u00e4, ilma, tuulet \u2013 ikuiset kuin itse el\u00e4m\u00e4.\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

\"8611E139-7A02-4CB8-85DC-469EB5757B18\"<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4t t\u00e4yttyv\u00e4t kirjoittamisesta, lukemisesta, toisinaan taas p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on \u201dkuin neuloja, hermot \u00e4rtyneet\u201d eik\u00e4 ty\u00f6nteosta tule mit\u00e4\u00e4n. Hein\u00e4kuun alussa Sudenmorsian<\/em> on jo saanut nimens\u00e4 ja ty\u00f6 on kulkenut jo monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kes\u00e4 ei ole helteinen, sellainen, joka oli Kallakselle ominaisin ty\u00f6skentely-ymp\u00e4rist\u00f6. Usein on koleaa ja sateista, vaikka alkukes\u00e4 oli ollut kaunis. Vasta elokuussa tulee kuumaa, \u201dsurinaa ja veden v\u00e4lkett\u00e4\u201d.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"kallased-kassaris-1929\"

Oskar, Aino ja Virve Kallas elokuussa 1929 Kassarin rappusilla, vuosi Sudenmorsiamen kirjoittamisen j\u00e4lkeen. Kuva Sada Aastat Eesti Vabariiki <\/a>-sivustolta<\/p><\/div>\n

Elokuun 22. p\u00e4iv\u00e4 kirjailija on jo vanhassa kotikaupungissaan Helsingiss\u00e4, tutussa Hospizissa Vuorikadulla ty\u00f6skentelem\u00e4ss\u00e4. Kirjoittaminen sujuu, vaikka tuottaa my\u00f6s raskautta el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Syyskuussa Kallas on viel\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja matkustaa lokakuussa Tallinnan ja Tarton kautta takaisin kohti Englantia. Sudenmorsian<\/em> el\u00e4\u00e4 ajoittain p\u00e4iv\u00e4kirjan sivuilla. Joulukuun alussa teos ilmestyy ja kirjailija lukee kiitt\u00e4vi\u00e4 arvioita suomalaisista lehdist\u00e4. Sudenmorsian<\/em> tuo kirjailijalle sellaisen menestyksen tunteen, jota h\u00e4n ei ole aiemmin urallaan tuntenut \u2013 suomalaiset kriitikot ovat ylist\u00e4vi\u00e4 arvioissaan. My\u00f6hemmin tulee valtionpalkinto, monet painokset ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, erilaiset versiot teatteriin ja oopperaan.<\/p>\n

Mik\u00e4 Sudenmorsiamessa<\/em>, tarinassa Aalosta – Priidik-mets\u00e4vahdin vaimosta, pienen Piretin \u00e4idist\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n pakottavasta matkasta metsiin ja siirtymisest\u00e4 osaksi sutten laumaa – on kiehtonut lukijoita l\u00e4pi vuosikymmenten?<\/p>\n

 <\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n ovat sek\u00e4 tutkimus ett\u00e4 lukijat antaneet monia vastauksia vuosien varrella. Vuonna 2007 teetimme vasta perustetussa Aino Kallas Seurassa lukijuuskyselyn Aino Kallakseen liittyen, ja silloin Sudenmorsian<\/em> nousi eitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 suosikkina toisen 1920-luvun pienoisromaanin Reigin papin<\/em> (1926) ohella esiin. Sudenmorsian<\/em> nousi esiin ennen muuta erityisest\u00e4 naisn\u00e4k\u00f6kulmasta, feministisi\u00e4 tulkintamahdollisuuksia tarjoavana teoksena, naisen el\u00e4m\u00e4n mutta my\u00f6s naisen taiteilijuuden kuvauksena. Toisaalta se puhuttelee lukijoita yli sukupuoli- ja ik\u00e4rajojen, koska se on tarinana niin vahva ja tunteisiin vetoava. Se kertoo erilaisuudesta, sen siet\u00e4misest\u00e4 ja siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, yhteis\u00f6n paineista, tradition ja modernin murtumakohdasta, yksil\u00f6n vapauden kaipuusta, \u00e4idin rakkaudesta, ihmisen ja luonnon v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta, rakkaudesta ja sen ruumiillisesta polttavuudesta, ihmisi\u00e4 hyvin eri historiallisina aikoina yhdist\u00e4v\u00e4st\u00e4 tunteen palosta, joka saa toisinaan heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki velvollisuudet nurkkaan ja sulkemaan oven per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Lukijalleen Sudenmorsian<\/em> tarjoaa joka kerta jotain uutta, se tuntuu el\u00e4v\u00e4n ja muotoutuvan lukijansa el\u00e4m\u00e4nvaiheiden mukaan.<\/p>\n

\"sudenmorsian\"

Sudenmorsiamesta<\/em> on otettu useita erilaisia painoksia ja se on ilmestynyt useammissa yhteisniteiss\u00e4. Uusia k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ilmestyy jatkuvasti, 2010-luvulla on ilmestynyt sek\u00e4 norjan- ett\u00e4 espanjankieliset k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset.<\/p><\/div>\n

Mutta, mik\u00e4 ehk\u00e4 kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4, siin\u00e4 kuuluu asiansa tuntevan, historiaan ja kansantaruihin vahvasti perehtyneen kirjailijan vankkumaton ammattitaito ja \u00e4\u00e4rimmilleen hiottu kirjallinen tyyli. Kallas oli jo useamman vuoden ajan etsinyt aineistoa virolaiseen kansanperinteeseen liittyen, ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1928 h\u00e4n oli pyyt\u00e4nyt veljelt\u00e4\u00e4n, kansanrunoudentutkimuksen professori Kaarle Krohnilta apua sopivien ihmissusitarinoiden l\u00f6yt\u00e4miseen. Teokset syntyiv\u00e4t siis pitk\u00e4llisen aineistoty\u00f6skentelyn ja perehtyneisyyden kautta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kallas t\u00e4ytti elokuussa 1928 Sudenmorsianta<\/em> kirjoittaessaan viisikymment\u00e4 vuotta. H\u00e4n oli el\u00e4nyt vaiheikkaan el\u00e4m\u00e4n, josta ei puuttunut vahvoja tunteita, rakkautta, menetyksi\u00e4, kunnianhimoa, intohimoa, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuutta, seikkailunhalua. T\u00e4t\u00e4 kirjaa ei olisi voinut viel\u00e4 nuori Aino Krohn kirjoittaa, vaikka jo hyvin varhaisissa kirjallisissa teoksissaan h\u00e4n tutki luvattoman rakkauden teemaa ja historiallisten aiheiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Teoksessa kuuluu kirjailijan vahvasti eletty el\u00e4m\u00e4, ja itsekin h\u00e4n liitti teoksensa sittemmin vahvasti omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Tulkinnoille teos on kuitenkin jatkuvasti avoin, se kommentoi nyky-yhteiskuntaa ja ihmisen\u00e4 olemista yht\u00e4 osuvasti kuin 90 vuotta sitten.<\/p>\n

***<\/p>\n

Sudenmorsiamesta<\/em> on tehty lukuisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tulkintoja. Se oli mukana my\u00f6s YLEn Kirjojen Suomi -hankkeen<\/a> kirjana vuodelta 1928. T\u00e4n\u00e4 vuonna sen on voinut n\u00e4hd\u00e4 Teatteri Avoimissa Ovissa<\/a> Heini Tolan ohjaamana ja hein\u00e4-elokuussa Sudenmorsian<\/em> esitet\u00e4\u00e4n Liedon Vanhalinnan maisemissa Turun ylioppilasteatterin<\/a> toimesta.<\/p>\n

Aino Kallas Seuran kotisivut<\/a><\/p>\n

Suorat lainaukset<\/em>: Aino Kallas: P\u00e4iv\u00e4kirja vuosilta 1927-1931<\/em>. Otava 1956.<\/p>\n

Muut l\u00e4hteet:<\/em><\/p>\n

Leskel\u00e4-K\u00e4rki, Maarit: Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen el\u00e4m\u00e4<\/em>. SKS, Helsinki 2006.<\/p>\n

Leskel\u00e4-K\u00e4rki, Maarit; Melkas, Kukku; Hapuli, Ritva: Aino Kallas. Tulkintoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja tuotannosta.<\/em> BTJ, Helsinki 2009.<\/p>\n

Melkas, Kukku: Historia, halu ja tiedon k\u00e4\u00e4rme Aino Kallaksen proosatuotannossa<\/em>. SKS, Helsinki 2006.<\/p>\n

Vuorikuru, Silja: Aino Kallas. Maailman syd\u00e4mess\u00e4<\/em>. SKS, Helsinki 2017.<\/p>\n

Muut kuvat kirjoittajan.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Onnellinen olo, ihana ilta, kuulas kirkkaus, niin ett\u00e4 voisi laskea joka ruohonkorren. \u2013 K\u00e4vin niemen k\u00e4rjess\u00e4, jossa ennen on ollut ihmisten asumus \u2013 kolme syreenipensasta on kaikki, mit\u00e4 heist\u00e4 on j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4nyt. Olen luonut. Luojalle kiitos siit\u00e4 ja Kassarista. Ensimm\u00e4inen l\u00e4mmin y\u00f6 tulossa. (26.6.1928) Kes\u00e4kuussa 1928 Lontoossa l\u00e4hettil\u00e4\u00e4n puolisona asunut virolaistunut suomalaiskirjailija Aino Kallas matkusti […]<\/p>\n","protected":false},"author":80,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,6],"tags":[13,45,75,136,170],"class_list":["post-2701","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-tutkimus","category-yhteiskunnallinen-vaikuttaminen","tag-aino-kallas","tag-hiidenmaa","tag-kirjallisuus","tag-sudenmorsian","tag-viro","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2701","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/80"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2701"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2701\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2701"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2701"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2701"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}