{"id":2728,"date":"2018-11-21T14:16:54","date_gmt":"2018-11-21T12:16:54","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2728"},"modified":"2018-11-21T14:16:54","modified_gmt":"2018-11-21T12:16:54","slug":"akateemista-aikidoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2018\/11\/21\/akateemista-aikidoa\/","title":{"rendered":"Akateemista aikidoa"},"content":{"rendered":"
\n
<\/div>\n
\n
\n
\n
\"V\u00e4lim\u00e4ki_ja_Martikainen\"<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
\n
\n

\u200bAboagora 2018. Kuvassa vasemmalla FT Reima V\u00e4lim\u00e4ki ja siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen.<\/p>\n

 <\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n

\n
Aikido (\u5408\u6c17\u9053), \u201dharmonisen voiman tie\u201d, on monipuolinen moderni japanilainen budolaji. Sen filosofiaan kuuluvat kilpailemattomuus ja toisten ihmisten kunnioittaminen, kirjoittavat kulttuurihistorioitsijat Kimi K\u00e4rki ja Reima V\u00e4lim\u00e4ki. <\/strong>Aboagora-symposiumi j\u00e4rjestettiin elokuussa 2018 Sibelius-museossa jo kahdeksatta kertaa. Jokakes\u00e4inen Turun yliopiston, Donner-instituutin ja \u00c5bo Akademin yhteisty\u00f6n hedelm\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 ennakkoluulottomalla tavalla tiedett\u00e4 ja taidetta.<\/strong><\/div>\n
<\/div>\n
\n
\n

 <\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna sai p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 Aboagoran vuosina 2016\u20132018 j\u00e4rjestetty Threads of Fate -trilogia teemalla \u201dBurden\/Skuld\u201d (taakka). Aihekattaus oli teeman mukaisesti varsin raskas, tapahtumassa tarkasteltiin muun muassa populismia, fasismia, Suomen sis\u00e4llissotaa, muistin ja traumojen psykologiaa, sukupuolittunutta v\u00e4kivaltaa ja etnisten konfliktien periytymist\u00e4 sukupolvien yli. Tapahtuman p\u00e4\u00e4tteeksi tarvittiin jotain mik\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 taakan voimaksi, suuntaa sen edelleen ja pyrkii rauhanomaiseen ratkaisuun. T\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen sopi erinomaisesti akateeminen aikidon\u00e4yt\u00f6s.<\/p>\n

Aikido (\u5408\u6c17\u9053), \u201dharmonisen voiman tie\u201d, on monipuolinen moderni japanilainen budolaji. Sen filosofiaan kuuluvat kilpailemattomuus ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Lajissa harjoitellaan heitto- ja sidontatekniikoita, ja sen periaatteisiin kuuluu hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n voiman ohjaaminen ja vastustajan taltuttaminen h\u00e4nt\u00e4 pysyv\u00e4sti vahingoittamatta. Lajissa edistyneet harjoittelevat my\u00f6s asetekniikoita, puolustautumista aseistettua hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan sek\u00e4 useita hy\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4 vastaan teht\u00e4vi\u00e4 tekniikoita. Aikidon aseet ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa turkulaisessa aikidoharjoittelussa, ja n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 n\u00e4htiin muun muassa jon (noin 150 cm pitk\u00e4 sauva) ja bokkenin (puumiekka, jolla harjoitellaan kaarevan japanilaisen miekan tekniikoita) pariharjoitus sek\u00e4 veitsen poisottoja. Aikido sopii kaikille kuntoilutaustasta riippumatta. Harjoittelu kehitt\u00e4\u00e4 asteittain notkeutta, koordinaatiota ja lihaskuntoa. Alusta l\u00e4htien harjoiteltavat ukemit eli oikeanlainen tekniikasta poistuminen ja turvallinen kaatuminen on Suomen liukkailla talvikeleill\u00e4 hyv\u00e4ksi havaittu taito.<\/p>\n

Turkulaisissa korkeakouluissa toimii jonkin verran aikidoa harjoittelevia opiskelijoita, tutkijoita ja professoreita. Turun yliopistolta koottuun Aboagoran n\u00e4yt\u00f6sryhm\u00e4\u00e4n kuuluivat Olli-Pekka Kangas <\/strong>(opettajankoulutuslaitos), Kimi K\u00e4rki <\/strong>(kulttuurihistoria), Tuomas Martikainen <\/strong>(siirtolaisuusinstituutti), Jaakko Suominen <\/strong>(digitaalinen kulttuuri) ja Reima V\u00e4lim\u00e4ki <\/strong>(kulttuurihistoria). Kaikki ryhm\u00e4n j\u00e4senet harjoittelevat Linnankadun Shaolin dojolla majaa pit\u00e4v\u00e4ll\u00e4 Turku Aikikailla.<\/p>\n

Perjantaina 24.8.2018 Sibelius-museon kivikovan parketin peittikin tatami-mattojen kudelma ja tila muuttui tunnin ajaksi keskittyneen budo-harjoittelun tyyssijaksi. Aikido: the Burden Redirected -n\u00e4yt\u00f6s sis\u00e4lsi luennointia, aseettomia ja aseellisia tekniikoita ja jopa yleis\u00f6lle suunnatun hengitysharjoituksen.<\/p>\n

Aikidon historiaa<\/h2>\n

Lajin perusti japanilainen Morihei Ueshiba <\/strong>(1883\u20131969). H\u00e4n kehitti aikidon asteittain, 1920-luvulta toisen maailmansodan j\u00e4lkeiselle ajalle, ennen muuta oppi-is\u00e4ns\u00e4, \u201dviimeisen samurain\u201d Takeda Sokakun <\/strong>(1859\u20131943) tappavasta daito-ryu aiki-jujutsusta sek\u00e4 useista muista kamppailulajeista aseellisia ja aseettomia tekniikoita yhdistelem\u00e4ll\u00e4. Mutta tekniikoiden ohella t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli oman mielen lujittaminen ja maailman tekeminen paremmaksi paikaksi el\u00e4\u00e4. Ueshiballe t\u00e4rke\u00e4n filosofisen pohjan muodostivat uususkonnollinen omoto-kyo-shintolaisuus ja erityisesti toisen maailmansodan j\u00e4lkeen ajatus my\u00f6s vastustajan suojaamisesta loukkaantumiselta. Siten aikidolla on juurensa niin kamppailutaidon, henkisen kehittymisen kuin filosofisen el\u00e4m\u00e4nhallinnan alueilla.<\/p>\n

Aikidossa on O-senseiksi eli suureksi opettajaksi kutsutun Ueshiban perheess\u00e4 periytyv\u00e4n Aikikai-tyylisuunnan lis\u00e4ksi muitakin Ueshiban oppilaiden perustamia koulukuntia, joista suurimmat ovat Gozo Shiodan<\/strong> (1915\u20131994) Tokion mellakkapoliiseillekin koulutettava tuima Yoshinkan, Koichi Tohein <\/strong>(1920\u20142011) osin japanilaisesta joogasta vaikutteita ottanut ja el\u00e4m\u00e4nenergian voimistamista korostava ki-aikido sek\u00e4 Kenji Tomikin <\/strong>(1900\u20131979) judostakin vaikutteita ottanut Shodokan, jossa ainoana aikidon tyylisuunnista j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n rajattua kilpailutoimintaa. Kaikille tyylisuunnille on yhteist\u00e4 ohjattu mutta oman tekemisen kautta tapahtuva ymm\u00e4rt\u00e4minen ja harjoittelukumppanin tason huomioiva yhdess\u00e4 tekeminen.<\/p>\n

Aikido Suomessa<\/h2>\n

Suomeen aikido tuli, kuinkas muutenkaan, Ruotsin kautta, jossa Toshikazu Ichimura <\/strong>oli opettanut aikidoa vuodesta 1966 alkaen. 1970 aikidoa esiteltiin n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 Turussa ja Helsingiss\u00e4, ja seuratoiminta k\u00e4ynnistyi 1971 Helsingiss\u00e4 ja Pietarsaaressa. Turku, Kotka, Kuopio, Kerava ja H\u00e4meenlinna seurasivat pian per\u00e4ss\u00e4. Toiminta j\u00e4rjestyi heti my\u00f6s lajiliitoksi, joka on vuodesta 1976 kuulunut kansainv\u00e4liseen aikidon kattoj\u00e4rjest\u00f6\u00f6n International Aikido Federationiin (I.A.F.). Ichimuran palattua Japaniin 1986 Suomen aikidon kehityst\u00e4 ovat tukeneet erityisesti Yasuo Kobayashi <\/strong>(8. dan) ja Kazuo Igarashi <\/strong>(7. dan). Nykyisin aikidoseuroja on Suomessa noin 70. Valtaosa kuuluu Aikidoliittoon ja seuraa Aikikai-aikidoa eli lajin p\u00e4\u00e4suuntausta, jonka p\u00e4\u00e4mies (doshu) Moriteru Ueshiba <\/strong>on lajin perustajan pojanpoika.<\/p>\n

Aikido on kukoistanut suurissa yliopistokaupungeissa, eik\u00e4 ihme. Monella harrastajalla on aikidourallaan intensiivisen harjoittelun kausia, mik\u00e4 sopii erinomaisesti yhteen opiskelijael\u00e4m\u00e4n kanssa. Varsinaisia yliopiston aikidoseuroja Suomessa on Helsingin yliopiston aikidoseura Seitokai, joka on perustettu 1980, sek\u00e4 vuodesta 2002 Otaniemess\u00e4 toiminut ryhm\u00e4, nykyisin nimelt\u00e4\u00e4n Aalto Aikikai. Muiden yliopistokaupunkien seurojen tapaan Turku Aikikai on vuosien varrella saanut uutta verta ja vahvistuksia opiskelijoista, jotka joko aloittavat lajin tai jatkavat vanhaa harrastustaan. Vahvistamattoman huhun mukaan jotkut ovat jopa valinneet yliopistokaupunkinsa osittain paikallisen aikidoseuran tai -opettajan takia.<\/p>\n

Yliopistot ja aikido ovat ly\u00f6neet k\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s lajin kotimaassa Japanissa. Paikalliseen yliopisto-opiskeluun kuuluu hyvin j\u00e4rjestelm\u00e4llinen ja aktiivinen urheilu- tai muu harrastustoiminta.\u00a0Kirjoittajista Reima on p\u00e4\u00e4ssyt vierailemaan Tokiossa Meijin yliopiston aikidoseuran harjoituksissa. Meno oli kurinalaista, jopa sotilaallisuuteen asti, ja ylemm\u00e4t vuosikurssit pitiv\u00e4t nuoremmat kurissa ja nuhteessa. Ainakin tuolloin (2008) opiskelijat harjoittelivat t\u00e4ysill\u00e4 muutaman vuoden, mutta valmistumisen j\u00e4lkeen harjoittelu tyss\u00e4si kuin sein\u00e4\u00e4n japanilaisen ty\u00f6uran vaatimusten puristuksessa.<\/p>\n

\"K\u00e4rki_ja_Suominen\"Aboagora 2018. Kuvassa dosentti Kimi K\u00e4rki ja humanistisen tiedekunnan dekaani Jaakko Suominen.<\/em><\/p>\n

CampusSport ja turkulainen korkeakouluaikido<\/h2>\n

Turussa kampuksella on harjoiteltu aikidoa syksyst\u00e4 2016 alkaen. Tuolloin CampusSportin ja Turku Aikikain yhteisty\u00f6ss\u00e4 aloitettiin viikoittaiset harjoitukset Educariumilla. Ohjaajina ovat olleet Reima V\u00e4lim\u00e4ki ja Jani Tarvainen<\/strong>. CampusSportin aikidon meno ei ole japanilaisen yliopistoaikidon armeijakuria, vaan matalan kynnyksen mahdollisuus kokeilla uutta lajia. L\u00e4pi vuoden k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi lajin perusteita, ja mukaan on voinut hyp\u00e4t\u00e4 koska vaan. Opetus on painottunut aikidon perustekniikoiden lis\u00e4ksi yleisiin liikkumisen ja voimank\u00e4yt\u00f6n periaatteisiin, joita voi soveltaa my\u00f6s muissa kamppailulajeissa. Ryhm\u00e4 on t\u00e4ysin kansainv\u00e4linen, opetuskielen\u00e4 on englanti. Syksylt\u00e4 2018 viimeinen aikidotunti oli 15.11, toivottavasti toiminta jatkuu kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2019.<\/p>\n

Peruskurssi<\/h2>\n

Ylivoimaisesti yleisin tapa aloittaa aikido on tulla jonkin seuran j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4lle peruskurssille, joita on yleens\u00e4 kaksi kertaa vuodessa. Kurssi kest\u00e4\u00e4 kahdesta kolmeen kuukautta, ja sen aikana k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi aikidolle tyypillinen liikkuminen, asennot sek\u00e4 aloitetaan hy\u00f6kk\u00e4yksien ja niihin teht\u00e4vien tekniikoiden harjoittelu. Paljon aikaa ja \u00e4hin\u00e4\u00e4 uhrataan ukemille eli hallitun kaatumisen harjoittelulle. Peruskurssin j\u00e4lkeen on mahdollista suorittaa ensimm\u00e4inen vy\u00f6arvo, 6 kyu. Peruskurssi on er\u00e4\u00e4nlainen ajokortti aikidoon: se opettaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t taidot, joilla p\u00e4rj\u00e4\u00e4 yleisiss\u00e4 treeneiss\u00e4.<\/p>\n

Tervetuloa niin CampusSportin pariin, siirtelem\u00e4\u00e4n taakkaa aikidon parissa kuin ihmettelem\u00e4\u00e4n seuraavan Aboagoran uusia ideoita. Se j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n 21.\u201323.8.2019.<\/p>\n

Kimi K\u00e4rki (Turku Aikikai 2. kyu) ja Reima V\u00e4lim\u00e4ki (Turku Aikikai 2. dan)<\/em><\/p>\n

Blogiteksti on julkaistu 21.11.2018 my\u00f6s Turun yliopiston Intrassa.<\/p>\n

Lis\u00e4tietoja:<\/h2>\n

Aboagora: http:\/\/aboagora.fi\/<\/a>
\nCampusSport: http:\/\/www.campussport.fi\/<\/a>
\nTurku Aikikai: https:\/\/www.turkuaikikai.fi\/<\/a><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u200bAboagora 2018. Kuvassa vasemmalla FT Reima V\u00e4lim\u00e4ki ja siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen.   Aikido (\u5408\u6c17\u9053), \u201dharmonisen voiman tie\u201d, on monipuolinen moderni japanilainen budolaji. Sen filosofiaan kuuluvat kilpailemattomuus ja toisten ihmisten kunnioittaminen, kirjoittavat kulttuurihistorioitsijat Kimi K\u00e4rki ja Reima V\u00e4lim\u00e4ki. Aboagora-symposiumi j\u00e4rjestettiin elokuussa 2018 Sibelius-museossa jo kahdeksatta kertaa. Jokakes\u00e4inen Turun yliopiston, Donner-instituutin ja \u00c5bo Akademin yhteisty\u00f6n hedelm\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":39915,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-2728","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2728","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39915"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2728"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2728\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2728"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2728"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2728"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}