{"id":2764,"date":"2019-02-03T10:16:09","date_gmt":"2019-02-03T08:16:09","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2764"},"modified":"2019-02-03T10:16:09","modified_gmt":"2019-02-03T08:16:09","slug":"riitta-laitinen-in-memoriam","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2019\/02\/03\/riitta-laitinen-in-memoriam\/","title":{"rendered":"Riitta Laitinen in memoriam"},"content":{"rendered":"
\"Riitta

Riitta Turun tuomiokirkon tornissa. Kuva: Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rki<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Joulun alla saimme pel\u00e4tyn uutisen. Riitta kuoli ankaraan sy\u00f6p\u00e4\u00e4n Lucianp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2018 sairastettuaan kes\u00e4st\u00e4 2017 saakka. H\u00e4net saatettiin viimeiselle matkalleen lauantaina 2. helmikuuta 2019 Pyh\u00e4n Ristin kappelissa Turussa.<\/p>\n

Sairastaessaankin Riitta oli oma itsens\u00e4: eteenp\u00e4in katsova, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen ja toimelias. Haluamme t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessamme muistella Riittaa sellaisena kuin h\u00e4net kulttuurihistorian moninaisissa k\u00e4\u00e4nteiss\u00e4 muistamme.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"OLYMPUS

Riitta F\u00e5r\u00f6ss\u00e4 syyskuussa 2015. Kuva Sirpa Kelosto.<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Riitta syntyi Kurussa 12. marraskuuta 1965. H\u00e4n k\u00e4vi Ruoveden lukiota ja valmistui ylioppilaaksi 1984. H\u00e4n kirjautui Turun yliopistoon seuraavana vuonna. H\u00e4n t\u00e4ht\u00e4si alkujaan arkeologiksi ja suoritti aineesta sek\u00e4 approbaturin ett\u00e4 cum lauden. H\u00e4n opiskeli my\u00f6s kansatiedett\u00e4, ymp\u00e4rist\u00f6tiedett\u00e4 ja hyvin paljon my\u00f6s maantiedett\u00e4. Vaikka historia vei menness\u00e4\u00e4n, kaikki t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi h\u00e4nen historiantutkimuksellisissa intresseiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6historialliselle tutkimusotteelle merkitt\u00e4v\u00e4n lis\u00e4kipin\u00e4n Riitta sai ollessaan opiskeluaikanaan vaihdossa San Franciscossa syksyll\u00e4 1991, jossa h\u00e4n p\u00e4\u00e4si alan pioneerien, kuten Carolyn Merchantin oppiin. Sama vaihto nosti h\u00e4nelle my\u00f6s Pohjois-Amerikan alkuper\u00e4iskansojen tutkimuksen keskeiselle sijalle. Pro gradu -tutkielma valmistui kes\u00e4ll\u00e4 1993 otsikolla \u201cYksi maa, kaksi kulttuuria: Navajo- ja Yhdysvaltain kulttuurin kohtaaminen\u201d. Riitta valmistui filosofian kandidaatiksi, joka tuolloin oli ylemm\u00e4n korkeakoulututkinnon nimi, syyskuussa 1993.<\/p>\n

 <\/p>\n

Tutkijan uralla<\/strong><\/span><\/p>\n

Navajo-kiinnostus kantoi Riittaa v\u00e4it\u00f6skirjaksi asti. H\u00e4n ty\u00f6skenteli tohtorikoulutettavana North American Studies -tutkijakoulussa vuodesta 1995 l\u00e4htien. Vuonna 1999 tarkastetussa v\u00e4it\u00f6skirjassaan Lived Land. Identification with Places in Navajo Society 1800\u20131930<\/em>h\u00e4n tutki navajo-intiaanien suhdetta paikkaan ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Aiheeseen h\u00e4n oli perehtynyt erityisesti my\u00f6s paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 opiskellessaan Fulbright-stipendiaattina Arizona State Universityss\u00e4. Erityisen t\u00e4rke\u00e4 kokemus h\u00e4nelle oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 opintomatkoille reservaattiin ja opiskella paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s esimerkiksi navajok\u00e4sity\u00f6perinteit\u00e4. N\u00e4it\u00e4 h\u00e4n muisteli monen monituista kertaa.<\/p>\n

Jo ollessaan tohtorikoulutettavana Riitta kuului kulttuurihistorian oppiaineen kantaviin voimiin. H\u00e4nen ty\u00f6pisteens\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n Arwidssoninkadun talomme isossa p\u00e4\u00e4tyhuoneessa. Filosofian tohtoriksi h\u00e4n valmistui heti uudenvuoden j\u00e4lkeen vuonna 2000. H\u00e4n sai kulttuurihistorian dosentin arvon vuonna 2002. V\u00e4itelty\u00e4\u00e4n h\u00e4n toimi useissa opetusteht\u00e4viss\u00e4, lehtorina 2000\u20132001 ja 2005\u20132008, yliassistenttina 2004\u20132005, yliopistonlehtorina 2008\u20132010 ja yliopisto-opettajana 2015\u20132016. Suomen Akatemian akatemiatutkijana h\u00e4n oli 2010\u20132015. T\u00e4m\u00e4 kausi oli h\u00e4nelle suuri unelmien toteen k\u00e4yminen: saada paneutua vuosikausiksi silkkaan tutkimukseen!<\/p>\n

Riitta oli mukana monenmoisissa ty\u00f6ryhmiss\u00e4 ja kehitt\u00e4misiss\u00e4 ja h\u00e4n oli keskeisi\u00e4 voimia, kun kulttuurihistoriassa j\u00e4rjestettiin yliopistopedagoginen vuosi 2003\u20132004. H\u00e4n itse suoritti siin\u00e4 yhteydess\u00e4 kasvatustieteen perusopinnot ja toimitti kollegoiden kanssa peda-vuodestamme my\u00f6s raportin Kuuluuks mun \u00e4\u00e4ni sinne per\u00e4lle?<\/em><\/p>\n

Riitta oli aktiivinen my\u00f6s julkaisusarjojen toimituskunnissa. H\u00e4n toimi mm. Turun Historiallisen Yhdistyksen julkaisutoimikunnan puheenjohtajana ja hyvin pitk\u00e4\u00e4n k&h-kustantamon kulttuurihistoria-cultural history -sarjan toimituskunnassa ja luopui teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 vasta syksyll\u00e4 2018, kun h\u00e4nen oli keskitytt\u00e4v\u00e4 sy\u00f6v\u00e4n nujertamiseen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Julkaisut<\/strong><\/span><\/p>\n

Riitta oli kiinnostunut ihmisten suhteesta elinymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja h\u00e4n julkaisi laaja-alaisesti ymp\u00e4rist\u00f6historiasta, kulttuurien tilallisuudesta sek\u00e4 tilallisista k\u00e4yt\u00e4nteist\u00e4 menneisyyden ihmisten el\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4telij\u00f6in\u00e4 ja rakentajina.<\/p>\n

Akatemiatutkijan projektissa kirjoitettu monografia Order, Materiality, and Urban Space in the Early Modern Kingdom of Sweden <\/em>(2017) k\u00e4sitteli j\u00e4rjestyst\u00e4 ja ep\u00e4j\u00e4rjestyst\u00e4 1600-luvun Turussa. Lukuisissa kansanv\u00e4lisiss\u00e4 artikkeleissaan ja muissa julkaisuissaan Riitta tutki uuden ajan alun katuja ja kirkkotiloja, esineit\u00e4, koteja sek\u00e4 erilaisia rajoja kehitt\u00e4en keskeisesti tilaan ja paikkaan liittyv\u00e4\u00e4 teoreettista keskustelua.<\/p>\n

Riitta toimitti useita kirjoja kuten Tilan kokemisen kulttuurihistoriaa<\/em>, joka ilmestyi Cultural History \u2013 Kulttuurihistoria -julkaisusarjassa vuonna 2004 ja syntyi h\u00e4nen tutkimusryhm\u00e4ns\u00e4 piiriss\u00e4. Riitan ja Maija M\u00e4kikallin yhdess\u00e4 toimittama Esine ja aika.\u00a0Materiaalisen kulttuurin historiaa\u00a0<\/em>ilmestyi vuonna 2010 SKS:n julkaisemana. Teos syntyi tammikuussa 2007 aloittaneen materiaalisen kulttuurin historian lukupiirin ty\u00f6skentelyn tuloksena. Lukupiiriss\u00e4 oli v\u00e4ke\u00e4 kaikista silloisen historian laitoksen oppiaineista. Laaja-alainen yhteisty\u00f6 leimasi aina kaikkia Riitan toimia.<\/p>\n

Riitalle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja kiinnostava haaste kirjoittaa my\u00f6s akateemista yhteis\u00f6\u00e4 suuremmalle yleis\u00f6lle. H\u00e4n julkaisi Turun historiaa koskevia aliotekstej\u00e4 Turun Sanomissa ja h\u00e4nen viimeinen suuri ty\u00f6ns\u00e4, joka valitettavasti j\u00e4i kesken, oli 1600-luvun turkulaisista ja tilallisuudesta kertova tietokirja. Riitta oli my\u00f6s aktiivinen luennoitsija muun muassa tutkimuskeskus Tucememsin kuukausiluennoilla ja Studia Generalia -sarjoissa. H\u00e4n toimi my\u00f6s asiantuntijana maaliskuussa 2019 Turun Linnassa aukeavaan Muutama sananen naisista -n\u00e4yttelyn rakentamisessa. H\u00e4n suunnitteli tulevia seminaareja viimeiseen asti; h\u00e4n oli muun muassa organisoimassa tammikuussa 2019 pidetty\u00e4 1500- ja 1600-lukujen valtakunnallista tutkimusp\u00e4iv\u00e4\u00e4 Turun yliopistossa, muttei valitettavasti saanut n\u00e4hd\u00e4 haaveensa toteutuvan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ohjaajana<\/strong><\/span><\/p>\n

Riitta ohjasi useita v\u00e4it\u00f6skirjantekij\u00f6it\u00e4. H\u00e4n oli ohjaajana paneutunut, kriittinen ja rohkaiseva. Valmisteilla olevia t\u00f6it\u00e4 Riitta kommentoi aina rakentavasti ja tuki ohjattaviaan neuvoen ja opastaen niin konferenssiesitelmien pit\u00e4miseen kuin artikkelien kirjoittamiseen. Sirkkalassa Riitalla oli akatemiatutkijana oma ty\u00f6huone, jonka ovelle sai aina tulla koputtelemaan; Riitalle oli helppo avautua erilaisista huolista ja ep\u00e4varmuuksista, joita ohjattavilla saattoi olla, ja h\u00e4n antoi l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 huumorilla s\u00e4vystettyj\u00e4 neuvoja. Riitan pett\u00e4m\u00e4t\u00f6n tekstin taju ja taito kirjoittaa kansainv\u00e4liselle yleis\u00f6lle v\u00e4littyiv\u00e4t my\u00f6s h\u00e4nen tavassaan lukea ja kommentoida muiden tekstej\u00e4. Riitta oli aina helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 ja monet kokivat, ett\u00e4 juuri h\u00e4n oli se koko oppiaineessa, joka otti uuden tulokkaan mutkattomimmin vastaan.<\/p>\n

\"Riitta

Aina v\u00e4rik\u00e4s Riittamme. Kuva: Maria Vasenkari.<\/p><\/div>\n

Tutkimusty\u00f6ns\u00e4 ohella h\u00e4n veti 2000- ja 2010-luvuilla tilan ja aineellisen kulttuurin tutkimusryhm\u00e4\u00e4, jossa luettiin erilaisia tilallisuuteen, ymp\u00e4rist\u00f6historiaan, kaupunkihistoriaan ja materiaaliseen kulttuuriin liittyvi\u00e4 tekstej\u00e4 sek\u00e4 keskusteltiin ryhm\u00e4l\u00e4isten tutkimuspapereista. Riitan johdolla jopa Henri Lefebvren vaikeaselkoinen klassikko The Production of Space <\/em>(1991) tuli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi. Vilkas tutkimusryhm\u00e4 oli hyvin suosittu ja siell\u00e4 k\u00e4vi tilallisuudesta kiinnostuneita jatko-opiskelijoita my\u00f6s muista kuin kulttuurihistorian oppiaineesta.<\/p>\n

Riitta kiinnostui viimeisin\u00e4 vuosina uusmaterialismista ja aiheesta luettiin ja keskusteltiin paljon tilaryhm\u00e4ss\u00e4. Kun Riitta hurahti t\u00e4ysin Karen Baradin ajatteluun, h\u00e4n laittoi pystyyn koko laitokselle avoimen Barad-lukupiirin, jossa sitten yhdess\u00e4 luettiin tiiliskivim\u00e4ist\u00e4 Meeting the Universe Halfway.<\/em>Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning <\/em>-kirjaa. Sellainen h\u00e4n oli, ylirajainen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kasarmin valo<\/strong><\/span><\/p>\n

Riitta oli osa Kasarmin valoa sen synnyst\u00e4 saakka. Kasarmin valo perustettiin kulttuurihistorian house b\u00e4ndiksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1997 kev\u00e4tjuhlia varten. Tuolloin Arwidssoninkadun puutaloissa majaillut oppiaine satsasi juhliin, ja kev\u00e4tjuhlat olivat yksi vuoden kohokohdista, joihin tehtiin sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4 ja laadittiin huolella ohjelmaa ja etenkin musiikkilistoja.<\/p>\n

\"IMG_4683\"

Kasarmin valo on saanut kultalevyt.<\/p><\/div>\n

Kasarmin valon harjoitusk\u00e4mpp\u00e4n\u00e4 sai toimia seminaarihuone. Soittov\u00e4lineit\u00e4 omistaneet toivat laitteensa paikalle. Ensimm\u00e4isen esiintymisen kohdalla k\u00e4vi kenties niin, ett\u00e4 illan tunneiksi ty\u00f6pisteelleen j\u00e4\u00e4nyt Riitta kuuli sein\u00e4n takaa ydinryhm\u00e4n instrumenttien virittelyn ja kolinan. Ty\u00f6ns\u00e4 keskeytt\u00e4nyt kollega tuli kiinnostuneena katsomaan haparoivaa yhteisen s\u00e4vellajin hakua. B\u00e4ndi oli ensimm\u00e4isten treenien my\u00f6t\u00e4 muodostumassa. Riitta totesi, ettei h\u00e4n soita mit\u00e4\u00e4n instrumenttia, mutta lauluryhm\u00e4\u00e4n h\u00e4n voisi tulla mukaan. Laulajille olikin tarvetta. Lis\u00e4ksi Riitan populaarimusiikin tuntemus ja harrastuneisuus oli laajaa. N\u00e4in Riitta tarttui mikkiin Kasarmin valon yhten\u00e4 laulajista ja oli mukana jo b\u00e4ndin ensimm\u00e4isell\u00e4 keikalla vuoden 1997 kev\u00e4tjuhlissa. Kasarmin valo toimi aktiivisena 7-8 vuotta, ja legendaarisimmillaan se oli oppiaineen 30-vuotisjuhlien aikaan. 90-luvun lopulla b\u00e4ndi treenasi aktiivisesti karonkkoja varten ja my\u00f6s Riitan karonkassa laulu soi. Kasarmin valo tuunasi Riitalle Kanoottilaulusta onnittelubiisin, jonka viimeisess\u00e4 s\u00e4keess\u00e4 laulettiin: \u201cEletty maa on paikka jonne \/ identiteetin kiinnitt\u00e4\u00e4\u201d.<\/p>\n

 <\/p>\n

El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on oltava muutakin kuin yliopisto<\/strong><\/span><\/p>\n

Riitta toimi hienona esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka tutkimus on intohimo, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 antaa aikaa perheelle, harrastuksille ja vapaa-ajalle.<\/p>\n

Riitta oli intohimoinen k\u00e4sit\u00f6iden tekij\u00e4. Tarkalleen ottaen h\u00e4n hankki my\u00f6s muodollista artesaanikoulutusta monimuoto-opinnoissa Lahdessa aivan viime vuosina, joten h\u00e4nt\u00e4 ei voi pit\u00e4\u00e4 harrastajana. H\u00e4n pohti etenkin v\u00e4ittelyns\u00e4 j\u00e4lkeisen\u00e4 aikana hyvin paljon sit\u00e4, ollako tutkija vaiko artesaani. Molempiin oli houkutusta ja kykyj\u00e4. H\u00e4n opetteli lukemattomia eri k\u00e4sity\u00f6tekniikoita monimutkaisista virkkauskuvioista ja huovutuksista hopeakorut\u00f6ihin ja lankojen kasviv\u00e4rj\u00e4ykseen. Hyvin monet Riitan v\u00e4rikk\u00e4ist\u00e4 vaatteista ja asusteista, laukkuja my\u00f6ten, olivat h\u00e4nen itsens\u00e4 tekemi\u00e4\u00e4n ja voisi sanoa, ett\u00e4 loputkin h\u00e4n oli jotenkin tuunannut n\u00e4k\u00f6isikseen. H\u00e4n ostikin mielell\u00e4\u00e4n vaatteensa k\u00e4ytettyin\u00e4, ja tuunasi niist\u00e4 uusia kokonaisuuksia. Kollegoiden karonkkajuhliin h\u00e4n usein valmisti uuden juhlapuvun, ty\u00f6teli\u00e4imm\u00e4n kukkapaloista virkkaamalla. Vapaavirkkaus oli yksi h\u00e4nen viime vuosien bravuureistaan. V\u00e4reist\u00e4 ja omasta tyylist\u00e4\u00e4n Riitta ei luopunut sairastaessaankaan. H\u00e4n kulki sairaalassakin tyllihameessa, v\u00e4rj\u00e4si hiuksensa liilaksi ja tuunasi itselleen punk-henkisen takin. Riitalla oli asennetta!<\/p>\n

H\u00e4nell\u00e4 oli muitakin taiteellisia harrastuksia: h\u00e4n maalasi ja valokuvasi hyvin tavoitteellisesti. Sairauslomallaan h\u00e4n aloitti nukkekodin rakentamisen. Kaikki piti tehd\u00e4 itse, talon tiiliverhoilua my\u00f6ten.<\/p>\n

Samanlaisella asenteella h\u00e4n harrasti liikuntaa: Riitta oli uskomattoman sinnik\u00e4s kuntosalilla k\u00e4vij\u00e4, k\u00e4vi salilla jo silloin kun se ei ollut viel\u00e4 muodikastakaan, harrasti jumppaa, joogaa ja pilatesta ahkerasti aina sairastumiseensa saakka.<\/p>\n

Riitta oli ahkera matkustaja siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4n omien usein toistamiensa sanojen mukaan \u201dvihasi\u201d matkustamista. H\u00e4n matkusteli t\u00e4st\u00e4 huolimatta paljon my\u00f6s huvikseen. Ompelija- ja valokuvaaja-Riitta oli esimerkiksi elementiss\u00e4\u00e4n tehdess\u00e4\u00e4n muutaman p\u00e4iv\u00e4n (!) pikavisiitin Shanghaihin tammikuussa 2011. Edulliset, v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t kankaat ja huivit saivat mielikuvituksen liikkeelle paikallisilla r\u00e4ttimarkkinoilla, ja pilvenpiirt\u00e4jien keskell\u00e4 kaupunkitutkijalla riitti valokuvattavaa, iloa, naurua ja puhetta.<\/p>\n

\"Shanghaissa\"

Shangaissa. Kuva: Maija M\u00e4kikalli.<\/p><\/div>\n

Valtavan iso osa el\u00e4m\u00e4\u00e4 Riitalle oli perhe ja etenkin yhteiset viikot kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4 Orivedell\u00e4. Kesi\u00e4\u00e4n h\u00e4n suunnitteli aina hartaasti. Niinp\u00e4 me ty\u00f6kaverit saimme jakaa h\u00e4nen suunnitelmansa tulevan kes\u00e4n projekteista, oli se sitten m\u00f6kin korjausta, vierasmajan rakentamista, k\u00e4sity\u00f6projektia kuten lankojen v\u00e4rj\u00e4yst\u00e4 tai lukulistojen suunnittelua. Niin hyvin onnistui Riitta meid\u00e4t el\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n m\u00f6kkiel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 unohtui, ettei siell\u00e4 itse asiassa mukana ollutkaan. Aivan erityinen ilo my\u00f6s meille ty\u00f6tovereille on ollut n\u00e4in\u00e4 surun viikkoina se, ett\u00e4 h\u00e4n saattoi viett\u00e4\u00e4 viimeisen\u00e4kin kes\u00e4n\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n ajan m\u00f6kill\u00e4 ja viel\u00e4p\u00e4 kohtalaisen hyviss\u00e4 voimissa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Ep\u00e4-ennustettava maku<\/strong><\/span><\/p>\n

Musiikin alalla Bob Dylan oli Riitalle ylitse muiden. H\u00e4n k\u00e4vi lukemattomissa Dylanin konserteissa. Koska Riitta ei ollut mik\u00e4\u00e4n tavanomainen keskiverto tai erityisen ennustettava ihminen, oli h\u00e4nelle tyypillist\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n fanitti my\u00f6s saksalaista Die Toten Hosenia. Amerikka-projektien j\u00e4lkeen h\u00e4n aktiivisesti fokusoitui muutoinkin my\u00f6s Saksaan, jossa k\u00e4vi tutkimus- ja opettajavaihdoissa. H\u00e4n osasi jo kouluajoiltaan hyvin kielt\u00e4, jota sisukkaasti aktivoi esimerkiksi Wolfenb\u00fcttelissa ollessaan. Hyvin sekin meni, vaikka h\u00e4n oli etuk\u00e4teen (tyypilliseen tapaansa) puolileikillist\u00e4 kauhua t\u00e4ynn\u00e4. Samalla kuvioihin tuli saksankielinen dekkarikirjallisuus.<\/p>\n

\"7UdlNhXlRI+Eu0o2LKvK8w\"

Riittaa kiinnosti kovasti brittil\u00e4isess\u00e4 kontekstissa kirjoitettu ja filmattu scifi. H\u00e4n katsoi Doctor Who -sarjan lukemattomia kertoja. H\u00e4nell\u00e4 oli pitk\u00e4n aikaa k\u00e4nnykk\u00e4pussina itsetehty Police Box. T\u00e4ss\u00e4 Doctor Who -fanin keksipurkki. Kuva: Marika R\u00e4s\u00e4nen.<\/p><\/div>\n

Riittamaisella innolla h\u00e4n paneutui ruoanlaittoonkin, silloin kun huvitti. Italialaista ruoasta h\u00e4n ei pit\u00e4nyt (tomaattisia sotkuja!) mutta paneutui sit\u00e4 vastoin antaumuksella it\u00e4maisten ruokien valmistuksen saloihin ja k\u00e4ytti hartaasti aikaa vaikkapa mausteiden eriaikaiseen pannulla paistamisen tutkailuun ja opetteluun. H\u00e4n teki taiten my\u00f6s kotimaisia perinneruokia. H\u00e4nen ev\u00e4ist\u00e4\u00e4n leijailikin kahvihuoneessamme l\u00e4hes poikkeuksetta mit\u00e4 ihanin tuoksu \u2013 ehk\u00e4 nyt silakkalaatikkoa lukuun ottamatta.<\/p>\n

Mutta kun Riitan sy\u00f6misiin p\u00e4\u00e4stiin, emme voi olla muistamatta tekij\u00e4\u00e4, joka Riittaa varmasti viisikymment\u00e4prosenttisesti m\u00e4\u00e4ritteli: suklaata. Riitta ja suklaa kuuluivat saumattomasti yhteen. Vaikka se ei h\u00e4nen vatsalleen kovin armollisesti sopinutkaan, viis siit\u00e4 \u2013 se oli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 eik\u00e4 siit\u00e4 voinut tinki\u00e4. Arwidssoninkadun vuosina h\u00e4n s\u00f6i vuosikausia p\u00e4ivitt\u00e4in kismettej\u00e4 tai ainakin silt\u00e4 muistikuvat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. H\u00e4n rakasti suklaakaurakeksej\u00e4, itse tehtyj\u00e4 tietysti. Suklaakakkujen kanssa h\u00e4n oli varsinainen nirsoilija. Jos kakussa ei ollut h\u00e4nen makuunsa riitt\u00e4miin suklaata (sit\u00e4 piti olla valtavasti), sit\u00e4 ei olisi suklaakakuksi saanut nimet\u00e4 \u2013 kaakao kun ei ole suklaata. T\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4n suhtautui aina toisten tekemiin suklaaviritelmiin varauksella \u2013 syyst\u00e4kin! Joulun aikaan Riitta yhdisti k\u00e4sity\u00f6taidot ja leipomisen piparitalojen tekemisess\u00e4, ja h\u00e4nell\u00e4 olikin huippuhienoja piparkakkutalojen kaavoja.<\/p>\n

Ja tietysti viel\u00e4 on mainittava tee: jos ei West Hamia olisi ollut ja sittemmin Englantiin muuttanutta velje\u00e4, Riitta olisi taatusti matkustanut Englantiin ihan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teenhakumatkalle. Kunnollinen, tuhti musta englantilainen tee oli h\u00e4nen ykk\u00f6spiristeens\u00e4. Kahvia Riitta suostui juomaan vain kahvilassa \u2013 ja ainoastaan kunnollista lattea. Riitalla oli Turussa useita kantakahviloita.<\/p>\n

T\u00f6iss\u00e4 Riitta antoi my\u00f6s omaper\u00e4isen mallin rennosta kahvihuonek\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4. H\u00e4n k\u00e4vi iltap\u00e4iv\u00e4n kahvitauolla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti \u2013 totta kai teell\u00e4. H\u00e4nen teekokoelmansa kaapissamme on yh\u00e4 vaikuttava. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n Sirkkalan kolmannessa kerroksessa asteltuaan h\u00e4n usein kertoi ja tarinoi humoristisesti erilaisista pienist\u00e4 tutkimukseen tai muuhun el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyvist\u00e4 vastam\u00e4ist\u00e4 ja\/tai mahdollisesti omista mokistaan. H\u00e4n tuli samalla hieman v\u00e4h\u00e4telleeksi tekemisi\u00e4\u00e4n eik\u00e4 Riitta muuallakaan taatusti t\u00e4rkeillyt saavutuksillaan.<\/p>\n

Kahvihuoneeseen Riitta toi my\u00f6s Amnestyn kampanjatuotteita kollegoiden allekirjoitettavaksi. Riitta valveutui yhteiskunnallisesti vuosien mittaan, joten h\u00e4neen saattoi hyvinkin t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 erilaisissa mielenosoituksissa. H\u00e4n halusi puolustaa heikkoja ja sorrettuja, mik\u00e4 n\u00e4kyi h\u00e4nen 1600-luvun Turkua koskevissa tutkimuksissaan. Vaikka ne alkoivat yleens\u00e4 kaupunkitilan tutkimuksesta, fokus k\u00e4\u00e4ntyi pikkuhiljaa niihin, jotka aiemmin tutkimuksessa ovat ehk\u00e4 v\u00e4hiten tilaa saaneet: v\u00e4h\u00e4osaisiin ja muihin yhteiskunnan hylkimiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

West Ham ja FC Inter \u2013 jalkapallolle sykkiv\u00e4 syd\u00e4n<\/strong><\/span><\/p>\n

Riitta oli kuitenkin ennen kaikkea jalkapallofanaatikko, jolle kaksi seuraa, West Ham ja FC Inter, olivat ylitse muiden ja West Ham kaikkein t\u00e4rkein. Niinp\u00e4 h\u00e4nen siunaustilaisuutensa alkoi kanttorin soittamalla West Hamin kannatuslaululla \u201dI\u2019m Forever Blowing Bubbles\u201d.<\/p>\n

Riitta asui Turun jalkapallopyh\u00e4tt\u00f6 ikkunainsa alla. H\u00e4n osallistui aktiivisesti West Hamin fanikeskusteluihin netiss\u00e4. Interin kotipelej\u00e4 j\u00e4i v\u00e4liin vain harvoin, West Hamin peleiss\u00e4 Lontoossa h\u00e4n taas k\u00e4vi aina kun pystyi ja kotimaassa h\u00e4n seurasi niit\u00e4 mieluusti pubeissa. Pubeissa tosin oli se huono puoli, ett\u00e4 niiss\u00e4 h\u00e4n saattoi t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 faneihin, jotka kannattivat vastustajan joukkuetta. Elokuussa 2018 Riitta manailikin katsovansa peli\u00e4 pubissa, joka oli \u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4n joukkueen \u2013 Liverpoolin \u2013 kannattajia. Yhteiselo sujui kuitenkin lopulta sopuisasti ja jalkapallorauha s\u00e4ilyi. Joviaalina ihmisen\u00e4 Riitta oli valmis kannattamaan my\u00f6s joukkueita, joista h\u00e4n ei itse kovin v\u00e4litt\u00e4nyt: kun Arsenal ja Manchester City pelasivat harjoitusottelun Olympiastadionilla vuonna 2013, Riitta kannusti katsomossa Arsenalia \u2013 ihan vain siksi, ett\u00e4 seuralaiset sattuivat olemaan Arsenal-faneja.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4kiekko aiheutti jalkapallofanaatikolle haasteita. J\u00e4\u00e4kiekon MM-kisojen aikaan Riitta meni pubiin katsomaan jalkapalloa, mutta tuskastui huomatessaan j\u00e4\u00e4kiekon t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n screenit. H\u00e4n vaati n\u00e4hd\u00e4 West Hamin ottelun, ja niinp\u00e4 h\u00e4nelle toimitettiin pieneen nurkkaukseen oma televisio, josta h\u00e4n sitten tyytyv\u00e4isen\u00e4 katsoi ottelun suosikkidrinkki\u00e4\u00e4n gin tonicia naukkaillen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Reilu rehellinen Riitta<\/strong><\/span><\/p>\n

Riitta antoi meille niin paljon ja monenlaista. H\u00e4n oli reilu, rehellinen, v\u00e4lit\u00f6n, vauhdikas \u2013 meid\u00e4n v\u00e4ripilkkumme. Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 opeista meille ihmisin\u00e4 oli h\u00e4nen huimaava esimerkkins\u00e4 siit\u00e4, miten olla uskollinen omalle itselleen ja miten oman el\u00e4m\u00e4n el\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. H\u00e4n eli el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4. H\u00e4n oli oman tiens\u00e4 kulkija par excellence.\u00a0<\/em><\/p>\n

Riitta j\u00e4tti pinkit Dr Martensit, joita on mahdoton t\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/em><\/span><\/p>\n

\"west-ham-united-forever-blowing-bubbles-crest_a-G-14680849-0\"<\/p>\n

 <\/p>\n

(Kirjoittajat: Marjo Kaartinen, Anu Salmela, Hannu Salmi, Heli Rantala, Heta L\u00e4hdesm\u00e4ki, Otto Latva, Paavo Oinonen, Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rki, Heidi Hakkarainen, Henna Karppinen-Kummunm\u00e4ki, Petri Paju, Maija M\u00e4kikalli)<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  Joulun alla saimme pel\u00e4tyn uutisen. Riitta kuoli ankaraan sy\u00f6p\u00e4\u00e4n Lucianp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2018 sairastettuaan kes\u00e4st\u00e4 2017 saakka. H\u00e4net saatettiin viimeiselle matkalleen lauantaina 2. helmikuuta 2019 Pyh\u00e4n Ristin kappelissa Turussa. Sairastaessaankin Riitta oli oma itsens\u00e4: eteenp\u00e4in katsova, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen ja toimelias. Haluamme t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessamme muistella Riittaa sellaisena kuin h\u00e4net kulttuurihistorian moninaisissa k\u00e4\u00e4nteiss\u00e4 muistamme.     Riitta syntyi Kurussa […]<\/p>\n","protected":false},"author":767,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-2764","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2764","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/767"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2764"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2764\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2764"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2764"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2764"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}