{"id":2787,"date":"2019-04-17T23:03:53","date_gmt":"2019-04-17T20:03:53","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2787"},"modified":"2019-04-17T23:03:53","modified_gmt":"2019-04-17T20:03:53","slug":"berliini-ja-toisen-maailmansodan-jalkeiset-kulttuurien-kohtaamiset","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2019\/04\/17\/berliini-ja-toisen-maailmansodan-jalkeiset-kulttuurien-kohtaamiset\/","title":{"rendered":"Berliini ja toisen maailmansodan j\u00e4lkeiset kulttuurien kohtaamiset"},"content":{"rendered":"

Kirja-analyysi Ian McEwanin teoksesta Viaton<\/em> (The Innocent). Suom. Leevi Lehto. Otava, Helsinki 1990. Kirjoittaneet Sara Parviainen ja Miisa Piiponniemi.<\/strong><\/p>\n

Berliini kylm\u00e4n sodan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4<\/h3>\n

Fiktiivinen tarina on teoksessa punottu kylm\u00e4n sodan aikaisiin todellisiin tapahtumiin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat oikeisiin maanalaisiin tunneleihin perustuvaan salakuunteluoperaatioon ja kirjassa esiintyy my\u00f6s fiktiivisten hahmojen lis\u00e4ksi oikea kylm\u00e4n sodan kaksoisagentti George Blake. Kirja tarjoaa laajoja kuvauksia eri kansallisuuksista ja mahdollisti monikulttuurisen n\u00e4k\u00f6kulman analyysille.<\/strong><\/p>\n

Kirja alkaa brittil\u00e4isen Leonard Marnhamin osallistuessa MI6:n ja CIA:n yhteiseen vakoiluoperaatioon Berliiniss\u00e4, jonka tarkoituksena on salakuunnella Neuvostoliiton puhelinlinjoja. Kirjan keskeisi\u00e4 hahmoina on Leonardin lis\u00e4ksi saksalainen Maria, t\u00e4m\u00e4n entinen aviomies Otto, sek\u00e4 Leonardin yhdysvaltalainen esimies Bob Glass. Kirja seuraa Leonardin osallistumista vakoiluoperaatioon, sek\u00e4 h\u00e4nen ja Marian v\u00e4lisen suhteen kehittymist\u00e4. Hahmo on viattoman insin\u00f6\u00f6rin kasvutarina ja kuvaus vahvasti jakautuneesta sodanj\u00e4lkeisest\u00e4 Berliinist\u00e4.<\/p>\n

Leonard tasapainoilee ty\u00f6ns\u00e4 vaatimusten ja kehittyv\u00e4n suhteensa kanssa. H\u00e4n joutuu kohtaamaan uusia tuntemuksia ja tilanteita, joissa haastetaan niin h\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmansa, kuin moraalinsa. Leonardin ja Marian suhde kohtaa paljon haasteita, erityisesti heid\u00e4n erilaisten asemiensa my\u00f6t\u00e4. Lis\u00e4ksi Marian entinen aviomies Otto aiheuttaa rasitetta Leonardin ja Marian suhteelle. Lopulta tilanteiden k\u00e4rjistyess\u00e4 tapaturmaisesti Leonard ja Maria tappavat Oton. Oton kuoleman salailu muuttaa t\u00e4ysin Leonardin ja Marian v\u00e4lisen suhteen ja lopullisesti erottaa heid\u00e4t. Leonard p\u00e4\u00e4tyy muuttamaan takaisin Englantiin. Leonard palaa 80-luvun lopulla takaisin Berliiniin ja lukee Marian kirjeen, joka tuo teoksen p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4.<\/p>\n

Kirja maalaa kuvan toisen maailmansodan j\u00e4lkeisest\u00e4 Saksasta ja Berliinist\u00e4 kylm\u00e4n sodan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4. Teos k\u00e4sittelee kylm\u00e4n sodan alkuaikoja ja antaa hyv\u00e4n esimerkin kylm\u00e4n sodan aikaisista maiden v\u00e4lisist\u00e4 j\u00e4nnitteist\u00e4. Se my\u00f6skin kuvaa erinomaisesti jo jakautunutta Berliini\u00e4, vaikka konkreettisesti muuria ei viel\u00e4 teoksen alkuasetelmissa olekaan. Maiden abstraktit suhteet ilmenev\u00e4t konkreettisemmin henkil\u00f6hahmojen v\u00e4listen suhteiden ja ajatusten kautta.<\/p>\n

Ian McEwanin el\u00e4m\u00e4 ja kirjallinen tuotanto<\/h3>\n

Ian McEwania pidet\u00e4\u00e4n edelleen yhten\u00e4 Britannian merkitt\u00e4vimmist\u00e4 nykykirjailijoista. H\u00e4n on syntynyt Aldershotissa Englannissa vuonna 1948, mutta vietti ison osan lapsuudestaan Kauko-Id\u00e4ss\u00e4, Saksassa ja Pohjois-Afrikassa. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli t\u00f6iss\u00e4 armeijassa, mink\u00e4 takia he muuttivat paljon h\u00e4nen lapsuutensa aikana. H\u00e4n palasi Englantiin ollessaan 12-vuotias. H\u00e4n opiskeli Sussexin yliopistossa ja sen j\u00e4lkeen East Anglian yliopistossa, jossa h\u00e4nen p\u00e4\u00e4aineenaan oli englantilainen kirjallisuus. H\u00e4n on saanut paljon tunnustusta ja useita palkintojaan t\u00f6ist\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on lis\u00e4ksi kuninkaallisen kirjallisuusseuran ja taideseuran j\u00e4sen ja kuuluu my\u00f6s Amerikan tiede- ja taideakatemiaan.<\/p>\n

McEwan on kirjoittanut uransa aikana useita romaaneja, novellikokoelmia, sek\u00e4 tehnyt elokuvasovituksia romaaneistaan. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on kirjoittanut tv-k\u00e4sikirjoituksia ja lasten ja nuorten kirjoja. McEwan ammentaa teksteiss\u00e4\u00e4n paljon omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja henkil\u00f6kohtaisista kokemuksistaan. \u00a0Viaton<\/em>-kirjan n\u00e4k\u00f6kulmasta on McEwanilla henkil\u00f6kohtaisia kokemuksia Saksasta, h\u00e4nen asuttuaan siell\u00e4 nuoruudessaan. Lis\u00e4ksi kirjan lopussa oleva kohtaus Berliinin muurilla on kuvattu McEwanin omien kokemuksien pohjalta vuodelta 1989, h\u00e4nen vieraillessaan Berliiniss\u00e4, mik\u00e4 ilmenee teoksen lopussa tekij\u00e4n huomautuksissa. H\u00e4n on lis\u00e4ksi teet\u00e4tt\u00e4nyt laajoja tutkimuksia Berliiniss\u00e4 kirjaansa varten.<\/p>\n

McEwanin aiemmasta tuotannosta joka Viattoman\u00a0<\/em>tapaan k\u00e4sittelee toista maailmansotaa ovat Mustat koirat <\/em>(Black dog 1992), Sovitus\u00a0<\/em>(Atonement 2001) ja Makeann\u00e4lk\u00e4 <\/em>(Sweet tooth 2012). Huomattavaa on, ett\u00e4 Viaton\u00a0<\/em>oli ensimm\u00e4inen McEwanin Saksaan sijoittuva teos. McEvan aloitti uransa uusgoottilaisella kirjallisuudella, mutta siirtyi siit\u00e4 populaarimman kirjallisuuden suuntaan miellytt\u00e4\u00e4kseen suuria yleis\u00f6j\u00e4. Viaton\u00a0<\/em>oli h\u00e4nen ensimm\u00e4inen populaarikirjallisuuden teoksensa. Teos sai huomiota, mutta se ei ollut viel\u00e4 h\u00e4nen uransa kohokohta ja teoksessa n\u00e4kyy sen hiomattomuus sek\u00e4 tekij\u00e4n ep\u00e4varma kokeileminen. Teoksessa n\u00e4kyy McEwanin vanha goottilaisen kirjallisuuden tausta, sill\u00e4 siin\u00e4 hyv\u00e4ksik\u00e4ytet\u00e4\u00e4n synkki\u00e4 teemoja, kuten esimerkiksi rauniot, niukkuus sek\u00e4 murha.<\/p>\n

Viaton\u00a0<\/em>kansallisuuksien ja kulttuurien representaationa<\/h3>\n

Teosta voi l\u00e4hesty\u00e4 analysoimalla siin\u00e4 esiintyvi\u00e4 kansallisuuksien ja kulttuurien kuvauksia ja tutkia teosta monikulttuurisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4 tulee kirjassa henkil\u00f6hahmojen kautta n\u00e4kyv\u00e4sti esille heid\u00e4n v\u00e4listen suhteidensa ja n\u00e4k\u00f6kulmiensa kautta. Kirjan henkil\u00f6t edustavat useaa eri kansallisuutta ja ajatusmaailmaa. Kuvaukset muista henkil\u00f6hahmoista ovat p\u00e4\u00e4asiassa brittil\u00e4isen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta, mutta esimerkiksi briteille tuntemattomampaa Neuvostoliittoa ja ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kuvataan Marian muistoilla kirjassa tarkemmin. H\u00e4nen Leonardille kirjoittamansa kirje, johon keskitymme my\u00f6s analyysissamme, antaa kuvauksen teoksen tapahtumista saksalaisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4 antaa lukijalle toisenlaisen n\u00e4k\u00f6kulman henkil\u00f6hahmoista. Esimerkiksi Glass ei n\u00e4ytt\u00e4ydy en\u00e4\u00e4 r\u00f6yhke\u00e4n\u00e4 ja\u00a0\u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4n\u00e4 ekstroverttin\u00e4 vaan huolehtivana edesmenneen\u00e4 is\u00e4n\u00e4. Kirjailija tarjoaa kuvauksia eri kansallisuuksista eri n\u00e4k\u00f6kulmista.<\/p>\n

Teoksessa henkil\u00f6hahmot edustavat omaa maataan, mik\u00e4 avaa mahdollisuuden tutkia maiden v\u00e4lisi\u00e4 suhteita henkil\u00f6hahmojen v\u00e4listen suhteiden kautta. Henkil\u00f6hahmot ovat suhteellisen stereotyyppisi\u00e4, miltei karikatyyrisi\u00e4 kuvauksia, josta heijastuu McEwanin oma n\u00e4kemys kyseisist\u00e4 maista. Keskeisimm\u00e4t henkil\u00f6hahmot ja heid\u00e4n edustamansa maat ovat Leonard (Britannia), Maria (L\u00e4nsi-Saksa), Otto (It\u00e4-Saksa) ja Bob Glass (Yhdysvallat) sek\u00e4 kaikkien yhteinen vihollinen (Neuvostoliitto). Kun l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n tarkastelemaan henkil\u00f6hahmoja tarkemmin Leonardin rooli teoksessa ei loppujen lopuksi ole suuri, vaikka h\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 onkin. H\u00e4n on vain auttamassa poliittisista syist\u00e4 Yhdysvaltoja, sill\u00e4 britit kuuluivat voittajien puolelle. Leonard on kohtelias, huomaamaton ja vaatimaton ja pit\u00e4\u00e4 ajatuksensa omana tietonaan. Leonard kuitenkin kokee tarvetta todistaa t\u00e4rkeytens\u00e4 ja mahtavuutensa, h\u00e4nen kuuluessaan voittajiin, mik\u00e4 ilmenee h\u00e4nen halunaan valloittaa Maria. Leonardin brittil\u00e4isyys tulee ilmi niin h\u00e4nen omista mietteist\u00e4\u00e4n kuin Mariankin ajatuksien kautta. Brittil\u00e4isyys tiivistyy ulkopuolisten silmiss\u00e4 rauhallisuuteen ja harkitsevaisuuteen, mutta Leonardin omien ajatusten kautta lukijalle korostuu tarve yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 tietynlaista huoliteltua imagoa ja voittajan egoa. Voittajan ego ilmenee hillitysti brittien osalta, kun taas amerikkalaisten kuvauksessa se korostuu voimakkaammin. Amerikkalaiset pyrkiv\u00e4t korostamaan omaa asemaansa operaatiossa n\u00e4in ollen v\u00e4heksyen brittil\u00e4isten panosta yhteisty\u00f6ss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 ilmeneekin hienovarainen valtataistelu liittolaisten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Maria ja h\u00e4nen kirjassaan edustama L\u00e4nsi-Saksa tuovat esiin h\u00e4vi\u00e4j\u00e4n aseman. L\u00e4nsi-Saksa oli brittien ja yhdysvaltalaisten hallussa ja Maria p\u00e4\u00e4tyykin ensin yhteen britin kanssa, joka pyrkii hallitsemaan ja omistamaan h\u00e4net ja my\u00f6hemmin yhdysvaltalaisen vaimoksi. Maria kuvataan kirjassa \u00e4lykk\u00e4\u00e4ksi ja it\u00e4saksalaista entist\u00e4 aviomiest\u00e4\u00e4n sivistyneemm\u00e4ksi. H\u00e4n tulee paremmin toimeen brittien ja yhdysvaltalaisten kanssa ja alistuu heid\u00e4n valtaansa. Otto edustaa kirjassa It\u00e4-Saksaa sek\u00e4 vanhaa Saksaa. H\u00e4n on vanha rappioitunut \u201dsotasankari\u201d, joka on n\u00e4hnyt paremmat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4, L\u00e4nsi-Saksan entinen aviomies. Eron j\u00e4lkeen ja suhteensa lopussa vaimoaan pahoinpitelev\u00e4 Otto lis\u00e4ksi vakoilee vaimoaan. T\u00e4m\u00e4 kuvaa vahvasti It\u00e4- ja L\u00e4nsi-Saksan tulehtuneita v\u00e4lej\u00e4 ja heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n vallitsevaa ep\u00e4luottamusta. He ovat Berliinin muurin vastakkaiset puolet. Mielenkiintoisen t\u00e4st\u00e4 vertauksesta tekee se, ett\u00e4 \u201dIt\u00e4-Saksa\u201d murhataan ja ruumis piilotetaan. Vertautuuko t\u00e4m\u00e4 sitten siihen, kuinka \u201dL\u00e4nsi-Saksa\u201d kielsi omalla tapaa oman kansansa It\u00e4-Saksassa ja k\u00e4\u00e4nsi sille selk\u00e4ns\u00e4 vai kuvastaako t\u00e4m\u00e4 L\u00e4nnen lopullista voittoa Id\u00e4st\u00e4? Henkil\u00f6kuvauksissa korostuu vahvasti kirjoittajan omat taustat ja l\u00e4ht\u00f6kohdat, stereotypiat ovat selv\u00e4sti juuri voittajan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ven\u00e4l\u00e4iset j\u00e4\u00e4v\u00e4t et\u00e4isiksi, v\u00e4kivaltaisiksi ja uhkaaviksi kirjassa, he ovat tuntemattomia vihollisia. Britit ja amerikkalaiset kuvataan tietyll\u00e4 tapaa kohteliaasti ja kunnioittavasti, kuitenkaan unohtamatta pinnan alla vallitsevia j\u00e4nnitteit\u00e4.<\/p>\n

32 vuoden aikasiirtym\u00e4 teoksen lopussa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 samalla yli kolmenkymmenen vuoden aukon teokseen, jonka kirjailija paikkaa Marian kirjeell\u00e4 Leonardille. Teos kerrotaan p\u00e4\u00e4asiassa Leonardin n\u00e4k\u00f6kulmasta, mink\u00e4 vuoksi kertoja\u00e4\u00e4nen muutokset Marian muistoihin ja ajatuksiin korostavat kohtausten merkityst\u00e4. Marian kirje on toisenlainen kertoja\u00e4\u00e4nen muutos, jossa kertaantuvat koko teoksen tapahtumat, t\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aukko, jonka aikasiirtym\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkeens\u00e4 sek\u00e4 saadaan tapahtumista esille Marian ajatuksia. Maria kuvaa yhdysvaltalaista aviomiest\u00e4\u00e4n hyvin eri s\u00e4vyyn kuin Leonard ja antaa k\u00e4rkevi\u00e4 kommentteja brittil\u00e4isest\u00e4 luonteesta.<\/p>\n

Toisinaan olen ollut vihainen sinulle. Oli v\u00e4\u00e4rin sinulta vet\u00e4yty\u00e4 kiukkuusi ja hiljaisuuteesi. Niin englantilaista! Niin miehist\u00e4! Jos tunsit tulleesi petetyksi, sinun olisi pit\u00e4nyt pit\u00e4\u00e4 asemasi ja taistella omasi puolesta. Sinun olisi pit\u00e4nyt syytt\u00e4\u00e4 minua, syytt\u00e4\u00e4 Bobia. Siit\u00e4 olisi tullut tappelu, ja me olisimme p\u00e4\u00e4sseet asian pohjaan asti. Mutta tied\u00e4n kyll\u00e4, ett\u00e4 sin\u00e4 v\u00e4istyit nimenomaan ylpeytt\u00e4si. Ja aivan sama ylpeys esti minua tulemasta Lontooseen ja pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinua menem\u00e4\u00e4n naimisiin kanssani. En kest\u00e4nyt ep\u00e4onnistumisen mahdollisuutta. <\/em>(s. 246)<\/p>\n

Kirjeess\u00e4 nousevat esiin Marian muistot Berliinin tapahtumista sek\u00e4 syyllisyys, josta h\u00e4n ei ole voinut puhua. Kirjeess\u00e4 Maria vannottaa, ett\u00e4 Leonard oli h\u00e4nen rakkautensa ikuinen kohde, vaikka avioituikin Glassin kanssa. H\u00e4n haluaa viel\u00e4 kirjeell\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 viimeisen tunnustuksen, jossa selitt\u00e4\u00e4 tekojensa motiivit ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti syyllisyydest\u00e4\u00e4n. Maria poti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana syyllisyytt\u00e4 muustakin kuin vain entisen aviomiehens\u00e4 murhasta. H\u00e4n nostaa esiin syyllisyytens\u00e4 tunteet, kun meni naimisiin yhdysvaltalaisen Glassin kanssa, miehen jonka takia Leonard oli ollut mustasukkainen ja ep\u00e4ilev\u00e4inen l\u00e4pi koko teoksen. Maria oli t\u00e4ytt\u00e4nyt Leonardin pahimmat ep\u00e4ilyt toteen ja tunsi siit\u00e4 syyllisyytt\u00e4. Tosin vanhana miehen\u00e4 lukiessaan kirjett\u00e4, Leonard on p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt irti ylpeydest\u00e4\u00e4n ja katkeruudestaan, kuten sodan eri osapuolet p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t pikkuhiljaa irti omasta katkeruudestaan, ja menneisyys alkoi olla vain muisto.<\/p>\n

Lukukokemuksesta ja teokseen kohdistuneista odotuksista<\/h3>\n

\u00a0<\/strong>Kirjalla on mielenkiintoiset l\u00e4ht\u00f6kohdat ennen muuria Berliiniss\u00e4 tapahtuvalle suurvaltapolitiikalle ja tapahtumille, jotka lopulta johtavat muurin syntymiseen. Sodanj\u00e4lkeinen Berliini, Id\u00e4n ja L\u00e4nnen v\u00e4linen vakoilu ja maiden v\u00e4liset j\u00e4nnitteet ja ep\u00e4luottamus, jotka lopulta johtivat Berliinin muurin rakentamiseen, luovat kiinnostavat ja mielenkiinnon her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t puitteet tarinalle. Valitettavasti n\u00e4it\u00e4 puitteita kirjassa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n harmillisen v\u00e4h\u00e4n. Kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 osallistuu liittoutuneiden vakoiluoperaatioon ja mahdollisuudet maalata j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kuva jakautuneen Berliinin sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvasta maiden v\u00e4lisest\u00e4 toiminnasta olivat varsin mainiot. Kuitenkin kirjailija keskittyy pitk\u00e4lti vain p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ja t\u00e4m\u00e4n rakastetun Marian v\u00e4lisen suhteen kuvaamiseen. Psykologisena trillerin\u00e4kin kirja oli kuitenkin paikoin pitk\u00e4veteinen. Kirjan lukeminen eteni aluksi vauhdikkaasti, mutta kirjan keskivaiheilla alkoi lukeminen takkuilla ja tarina eteni paikoin jopa tuskallisen hitaasti. Kirjailija kuvaa kuitenkin onnistuneesti erilaisia kansallisuuksia ja heille tyypillisin\u00e4 pidettyj\u00e4 tapoja ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kuvaukset olivat p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n, brittil\u00e4isen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kuitenkin my\u00f6s saksalaisen Marian n\u00e4k\u00f6kulmat ja ajatukset tulivat ajoittain kirjassa esiin. N\u00e4in sai kirja erilaisia s\u00e4vyj\u00e4, kuvailujen ja mielipiteiden vaihdellessa voittajan ja valloitetun n\u00e4k\u00f6kulmista.<\/p>\n

Kirja olisi voinut odottaa keskittyv\u00e4n enemm\u00e4n vakoilumaailmaan ja maiden v\u00e4lisiin j\u00e4nnitteisiin. N\u00e4m\u00e4 kuitenkin n\u00e4kyiv\u00e4t enemm\u00e4nkin taustalla vaikuttavina tekij\u00f6in\u00e4 ja sivujuonina kirjassa. T\u00e4m\u00e4 on tietyll\u00e4 tapaa hieman omituista, sill\u00e4 koko syy p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n muuttoon Berliiniin oli juuri t\u00e4m\u00e4 CIA:n ja MI6:n yhteishanke Operaatio Kulta. Kirjan kuvaukset olivat v\u00e4lill\u00e4 hyvinkin graafisia, mik\u00e4 paikoin oli tarkoitettu korostamaan sodan aiheuttamia arpia ja kamaluutta, sek\u00e4 paikoin korostamaan tapahtumien vakavuutta. T\u00e4m\u00e4 teki lukukokemuksesta kuitenkin melko ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n. Kirjaa lukiessaan muutti monesti mielipidett\u00e4\u00e4n kirjasta, v\u00e4lill\u00e4 sit\u00e4 vihasi, v\u00e4lill\u00e4 ei sit\u00e4 pystynyt laskemaan k\u00e4sist\u00e4\u00e4n. Mik\u00e4li kirjalta haki j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvailua kylm\u00e4n sodan vakoilumaailmasta, joutuu lukijana pettym\u00e4\u00e4n. Kirja tarjoaa kuitenkin lukijalleen kuvauksen yhden ihmisen henkil\u00f6kehityksest\u00e4 ja kuvailee ajoittain hyvinkin yksityiskohtaisesti el\u00e4m\u00e4\u00e4 sodanj\u00e4lkeisess\u00e4 jakautuneessa Berliiniss\u00e4.<\/p>\n

Teos alkaa vahvasti ja oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 lukea tunnelin rakennuksesta ja Id\u00e4n vakoilusta, mutta teoksen lopun paljastus, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 oli kaiken aikaa tiennyt kaikesta, mit\u00e4 tunnelissa tapahtui, vesitti periaatteessa koko teoksen. Sill\u00e4, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 oli kaiken aikaa tiennyt tunnelista, vapautettiin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6mme Leonard syyllisyydest\u00e4. Lis\u00e4t\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 Marian kirje, joka selitti auki kaikki aukkokohdat kuten sen, miksei kukaan koskaan osannut yhdist\u00e4\u00e4 paloiteltua Ottoa Mariaan ja Leonardiin. Kirjailija on ottanut helpon tien ulos teoksesta. Loppu tuntuukin h\u00e4tik\u00f6idylt\u00e4 ja tulee mieleen deus ex machina -efekti, vaikka teoksessa ei olekaan kyse siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala puuttuisi peliin, niin kirjailija on ottanut Marian kirjeen sek\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isten tietojen avulla vapauttavan roolin, jolla luodaan helppo tie ulos kirjailijan luomaan umpikujaan. Vaikka emme tied\u00e4 kuinka onnellisesti he ovat syyllisyyden kanssa el\u00e4neet, niin voinemme silti kyseenalaistaa kirjan helpon lopun. Teoksen nimi on Viaton<\/em>, mutta teoksessa ei ole miss\u00e4\u00e4n suhteessa viattomuutta, ja uskallammekin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 nimi on omanlaisensa parodia koko teoksen sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, kun katsotaan, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 menett\u00e4\u00e4 neitsyytens\u00e4 sek\u00e4 osallistuu tappoon tahikka murhaan, miten sen haluaa n\u00e4hd\u00e4. Lis\u00e4ksi ei mik\u00e4\u00e4n kylm\u00e4n sodan puolista ole ollut viaton, vaan vakoojia ja salaisia projekteja on ollut puolin jos toisin.<\/p>\n

Kaiken kaikkiaan teos ei osunut kummankaan kirjamakuun. Haluamme avata syit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n miksi. Teos ei ollut viihdytt\u00e4v\u00e4, vaikka kyse on kaunokirjallisesta teoksesta, joka voidaan lis\u00e4ksi laittaa populaarikirjallisuuden genreen. Loppua kohden kirjaa lukiessa lukijalla on vain paha olo kirjan tarkkojen kuvausten vuoksi. Puolet kirjasta meneekin helposti pid\u00e4tellen oksennusta, l\u00e4hes kirjaimellisesti. Yksi esimerkki teoksesta, joka aiheuttaa saman reaktion on ollut Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus<\/em>. Viattomassakin<\/em> tapahtuu murha, jota koetetaan peitell\u00e4, ja miss\u00e4 Rikokseen ja rangaistukseen<\/em> verrattuna ei tapahdu rangaistusosiota ollenkaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti on kirjoitettu osana Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2019.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirja-analyysi Ian McEwanin teoksesta Viaton (The Innocent). Suom. Leevi Lehto. Otava, Helsinki 1990. Kirjoittaneet Sara Parviainen ja Miisa Piiponniemi. Berliini kylm\u00e4n sodan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 Fiktiivinen tarina on teoksessa punottu kylm\u00e4n sodan aikaisiin todellisiin tapahtumiin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat oikeisiin maanalaisiin tunneleihin perustuvaan salakuunteluoperaatioon ja kirjassa esiintyy my\u00f6s fiktiivisten hahmojen lis\u00e4ksi oikea kylm\u00e4n sodan kaksoisagentti George Blake. Kirja […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-2787","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2787","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2787"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2787\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2787"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2787"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2787"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}