{"id":2805,"date":"2019-05-26T23:15:18","date_gmt":"2019-05-26T20:15:18","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2805"},"modified":"2019-05-26T23:15:18","modified_gmt":"2019-05-26T20:15:18","slug":"elamaa-muurin-sisalla-tavallisen-kansan-kokemuksia-jaetussa-berliinissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2019\/05\/26\/elamaa-muurin-sisalla-tavallisen-kansan-kokemuksia-jaetussa-berliinissa\/","title":{"rendered":"El\u00e4m\u00e4\u00e4 muurin sis\u00e4ll\u00e4 – tavallisen kansan kokemuksia jaetussa Berliiniss\u00e4"},"content":{"rendered":"

Teksti:\u00a0Eeva Bang ja Ville-Waltteri Virtanen<\/strong><\/p>\n

Berliinin muuri murtui kolmekymment\u00e4 vuotta sitten marraskuussa 1989. Ihmiset juhlivat kaduilla ymp\u00e4ri Berliini\u00e4, kun raja kahden Berliinin v\u00e4lill\u00e4 avattiin. Kaupungin sis\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4si vihdoin liikkumaan ilman rajoituksia. Vapauden juhlaa edelsi kuitenkin vuosikymmeni\u00e4 jatkunut tilanne, jossa ennen yhten\u00e4inen valtio oli revitty kahtia ja vuonna 1949 perustettiin l\u00e4ntinen Saksan Liittotasavalta ja it\u00e4inen Saksan demokraattinen tasavalta. Kahtiajaon seuraukset olivat synk\u00e4t. Suvut, perheet ja yst\u00e4v\u00e4t eri puolilla Saksaa joutuivat eroon toisistaan \u2013 halusivat tai eiv\u00e4t. Poliittisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n varjossa olivat n\u00e4m\u00e4 tavalliset ihmiset.<\/p>\n

It\u00e4- ja L\u00e4nsi-Saksan v\u00e4liset j\u00e4nnitteet kulminoituivat Berliiniss\u00e4, joka oli toisen maailmansodan j\u00e4lkipyykiss\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt saarekkeeksi It\u00e4-Saksan alueelle ja jaettu miehitysvy\u00f6hykkeisiin. L\u00e4ntist\u00e4 Berliini\u00e4 hallinnoivat Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia omilla vy\u00f6hykkeill\u00e4\u00e4n ja it\u00e4inen osa oli taas Neuvostoliiton kommunistisen hallinnon alla. Berliinin muuri pystytettiin 13. elokuuta 1961 est\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4nteen vy\u00f6ryv\u00e4 ihmistulva, kun tuhannet ihmiset pyrkiv\u00e4t L\u00e4nsi-Berliinin kautta l\u00e4nteen paremman el\u00e4m\u00e4n toivossa.<\/p>\n

 <\/p>\n

Rikotut perheet<\/h3>\n

Kun muuri pystytettiin, sen eri puolille j\u00e4\u00e4neet sukulaiset ja yst\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t voineet en\u00e4\u00e4 tavata toisiaan arjessa. Yhteydenpidosta tuli miltei mahdotonta. Berliinin keskustassa Bernauer Strassella asui Kielbergin perhe, joka havahtui toivottomaan todellisuuteen piikkilanka-aidan kulkiessa keskell\u00e4 kotikatua. Sukulaiset, joiden luona Kielbergit vierailivat usein, asuivat kadun toisella puolella. Vuonna 1961 13-vuotias Elke Kielberg oli ennen ylitt\u00e4nyt kadun vieraillessaan serkkunsa luona. \u201dPiikkilankasunnuntain\u201d 13. elokuuta j\u00e4lkeen yst\u00e4vysten v\u00e4lill\u00e4 oli rivi aseistautuneita sotilaita. Elken serkku oli j\u00e4\u00e4nyt loukkuun id\u00e4n puolelle kuten tuhannet muutkin it\u00e4saksalaiset.<\/p>\n

Sittemmin Bernauer Strassen it\u00e4isen puolen asuinrakennukset tyhjennettiin asukkaista ja rakennukset tuhottiin. Ihmisill\u00e4 oli edess\u00e4 pakkomuutto pois omasta naapurustostaan ja Bernauer strassen tilalle ilmestyi aidoista, valonheittimist\u00e4, vartiotorneista ja muurista koostuva raja-alue. It\u00e4-Saksan vartijoilla oli lupa ampua kaikkia, jotka yrittiv\u00e4t paeta ja moni sai surmansa paikalla, joka oli ennen tavallinen naapurusto. Sadan metrin levyisen rajan keskell\u00e4 sijainnut hiekkatie tunnettiin nimell\u00e4 \u201dkuoleman kaistale\u201d.<\/p>\n

\"A_Family_Separated_-_Flickr_-_The_Central_Intelligence_Agency\"<\/p>\n

Erotettu perhe vuonna 1961. \u00c4iti id\u00e4ss\u00e4, is\u00e4 ja poika l\u00e4nness\u00e4. Kuva: Wikimedia Commons.<\/em><\/p>\n

Brigitta Schimke asui It\u00e4-Berliiniss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 muuria. H\u00e4nen vanhempansa ja sisaruksensa asuivat kaupungin l\u00e4ntisell\u00e4 puolella. Brigitta tapasi siskoaan id\u00e4n puolella, mutta itse it\u00e4saksalaisena h\u00e4n joutui anomaan viisumia halutessaan vierailla l\u00e4nness\u00e4. Viisumin saaminen oli vaikeaa, eiv\u00e4tk\u00e4 It\u00e4-Saksan viranomaiset my\u00f6nt\u00e4neet matkustuslupia kevyin perustein. Brigitta p\u00e4\u00e4si l\u00e4nteen siskonsa 55-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iville vuonna 1977. T\u00e4m\u00e4 oli tavatonta, koska tavallisesti lupa my\u00f6nnettiin vain sukulaisen t\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 t\u00e4ysi\u00e4 kymmeni\u00e4. Hautajaisiin sai luvan matkustaa, jos kyseess\u00e4 oli l\u00e4hisukulainen ja t\u00e4ll\u00f6inkin tuli todistaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli sukulainen ja ett\u00e4 h\u00e4n oli kuollut. Viisumia piti anoa hyviss\u00e4 ajoin ja sen saamiseen saattoi menn\u00e4 useampi kuukausi.<\/p>\n

Eron aiheuttama ik\u00e4v\u00e4 n\u00e4kyi berliinil\u00e4isiss\u00e4 erityisesti juhlap\u00e4ivin\u00e4, kuten jouluna. Joulun alla vuonna 1961 sadat it\u00e4berliinil\u00e4iset ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t muurin vierelle vilkuttamaan valkoiset nen\u00e4liinat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n toisella puolella oleville l\u00e4heisilleen. It\u00e4-Saksan viranomaiset eiv\u00e4t suhtautuneet mielenilmaisuun suopeasti ja tapahtuman j\u00e4lkeen muuria korotettiin niin, ett\u00e4 n\u00e4k\u00f6yhteys estyi. My\u00f6s pakoyritysten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi joulun alla, kun ihmiset halusivat ep\u00e4toivoisesti l\u00e4heistens\u00e4 luokse.<\/p>\n

Vuonna 1961 it\u00e4berliinil\u00e4inen Sigrid Paul (1934) synnytti poikalapsen Torstenin. Lapsi k\u00e4rsi synnytyksest\u00e4 seuranneesta vatsakalvon repe\u00e4m\u00e4st\u00e4, jonka vuoksi Sigrid joutui hakemaan elint\u00e4rkeit\u00e4 l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 ja ruokavalmistetta L\u00e4nsi-Berliinin Westendin sairaalasta. Kun Berliinin muuri pystytettiin, Sigrid ei pystynyt en\u00e4\u00e4 hakemaan l\u00e4\u00e4kett\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4, vaan joutui viem\u00e4\u00e4n lapsensa It\u00e4-Berliinin Charit\u00e9n sairaalaan. Charit\u00e9n l\u00e4\u00e4k\u00e4rit eiv\u00e4t kyenneet auttamaan lasta, siisp\u00e4 he siirsiv\u00e4t lapsen L\u00e4nsi-Berliinin Westendin sairaalaan. Seuraavana aamuna Sigrid havahtui syd\u00e4nt\u00e4s\u00e4rkev\u00e4\u00e4n todellisuuteen: h\u00e4net ja Torsten oli erotettu toisistaan.<\/p>\n

Frau Paul yritti paeta L\u00e4nsi-Berliiniin, mutta h\u00e4n ep\u00e4onnistui ja joutui Stasi-viranomaisten armoille. Frau Paulia kuulusteltiin y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.\u00a0Stasi-viranomaiset ehdottivat, ett\u00e4 Sigrid saisi n\u00e4hd\u00e4 poikaansa eik\u00e4 joutuisi en\u00e4\u00e4 kuulusteltavaksi, jos h\u00e4n tekisi yhteisty\u00f6t\u00e4 h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Michael Hinzenin vangitsemisessa. Frau Paul kielt\u00e4ytyi. H\u00e4n ja aviomiehens\u00e4 olivat viisi kuukautta Hohensch\u00f6nhausenin vankilassa. Vuonna 1964 l\u00e4nsimaat ostivat Frau Paulin ja t\u00e4m\u00e4n aviomiehen vapaiksi. Vihdoin Sigrid p\u00e4\u00e4si hakemaan Torstenin Westendin sairaalasta ja perhe oli j\u00e4lleen yhdess\u00e4.<\/p>\n

\"640px-Winken_ueber_die_Berliner_Mauer\"<\/p>\n

L\u00e4nsiberliinil\u00e4inen nainen\u00a0 vilkuttaa sukulaisilleen muurin toiselle puolelle vuonna 1961. Kuva: Wikimedia Commons<\/em><\/p>\n

<\/h3>\n

Menetetyt unelmat<\/h3>\n

Rajan sulkeminen p\u00e4\u00e4tti monen nuoren opintien. It\u00e4-Berliiniss\u00e4 asuneet ja l\u00e4nnen puolella koulua k\u00e4yneet nuoret eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet en\u00e4\u00e4 kouluun l\u00e4nnen puolelle, eik\u00e4 kaikille tarjottu mahdollisuutta jatkaa opintojaan id\u00e4n oppilaitoksissa. Lukiolaiset m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin oppisopimuskoulutuksiin ja korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat ohjattiin tehdasty\u00f6h\u00f6n. L\u00e4nness\u00e4 humanistisia ja yhteiskunnallisia aineita opiskelleet n\u00e4htiin pahimpina pettureina ja uhkana sosialistiselle ideologialle. Tartuntavaaran aiheuttivat my\u00f6s lapset ja nuoret, jotka olivat poliittisesti saastuneita. Heid\u00e4t hajautettiin id\u00e4ss\u00e4 eri kouluihin. Koulun sijainnilla ei ollut merkityst\u00e4 \u2013 keskitt\u00e4mist\u00e4 oli ehdottomasti v\u00e4ltett\u00e4v\u00e4. Moni nuori joutui luopumaan unelmistaan koulutuksen ja ammatin suhteen ja heilt\u00e4 riistettiin vapaus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.<\/p>\n

L\u00e4nness\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 k\u00e4yneet \u201drajanylitt\u00e4j\u00e4t\u201d olivat It\u00e4-Saksan viranomaisten silmiss\u00e4 ep\u00e4luotettavia. My\u00f6s heid\u00e4t kohtalonsa oli koulutuksesta riippumatta tehdasty\u00f6. Ammattitaidolla ei ollut merkityst\u00e4. Ty\u00f6 muurin toisella puolella l\u00e4nness\u00e4 houkutteli monet berliinil\u00e4iset pakenemaan rajan yli.<\/p>\n

Tulevaisuus n\u00e4ytti toivottomalta my\u00f6s 17-vuotiaalle Ursula Heinemannille. Vuonna 1961 Heinemann oli ty\u00f6skennellyt tarjoilijana l\u00e4nsiberliinil\u00e4isess\u00e4 hotellissa ja oli rajan suljettua j\u00e4\u00e4nyt ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi. Heinemann ei tyytynyt kohtaloonsa vaan p\u00e4\u00e4tti paeta. H\u00e4n l\u00f6ysi rajasta heikon kohdan ja kiinnij\u00e4\u00e4misen uhallakin p\u00e4\u00e4tti ryhty\u00e4 rajan ylitykseen. Piikkilanka-aidan alla oli aukko, jonka ali Ursula p\u00e4\u00e4si ry\u00f6mim\u00e4\u00e4n. Ursula aavisti rajavartijoiden olevan kuitenkin l\u00e4hell\u00e4, koska h\u00e4n haistoi savukkeiden hajun. Takaisin palaaminen ei ollut en\u00e4\u00e4 mahdollista, h\u00e4nen oli jatkettava eteenp\u00e4in. Ursula onnistui pakenemaan. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n ilmoittautui ty\u00f6paikalleen Plaza Hotelissa ja sai entisen ty\u00f6paikkansa takaisin.<\/p>\n

<\/h3>\n

Valvonta muurilla ja kansalaisten parissa<\/h3>\n

Kapinallisuuden kitkemiseksi It\u00e4-Saksassa toimi julkisten poliisivoimien Volkspolizein\u00a0<\/em>lis\u00e4ksi salainen poliisi Ministerium f\u00fcr Staatssicherheit\u00a0<\/em>tai kuten it\u00e4berliinil\u00e4iset sit\u00e4 nimittiv\u00e4t, Stasi<\/em>. Stasi-viranomaiset olivat j\u00e4rjestelm\u00e4llisi\u00e4. Heid\u00e4n menetelm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t Miriam Weberin (1952) kokemuksissa.<\/p>\n

Kun Miriam Weber oli kuudentoista, h\u00e4nest\u00e4 tuli Stasi-viranomaisten silm\u00e4tikku. H\u00e4n ja yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Ursula olivat todistaneet Leipzigin mielenosoitusta vuonna 1968, jossa poliisi pid\u00e4tti useita kansalaisia ja tyrm\u00e4si heid\u00e4n vakaamuksensa paloletkuilla. Miriam katsoi, ett\u00e4 It\u00e4-Saksan toiminta oli v\u00e4\u00e4rin ja ryhtyi vastustamaan viranomaisten kontrollia. He kirjoittivat julisteita ja laittoivat niit\u00e4 n\u00e4kyville puhelinkoppeihin ja ilmoitustauluihin. Julisteissa luki Consultation, no water cannons\u00a0<\/em>ja People of the people\u2019s republic speak up!<\/em><\/p>\n

Stasi-viranomaiset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t Miriamin j\u00e4ljille, kun he kyseliv\u00e4t julisteista kouluissa. He lis\u00e4siv\u00e4t Miriamin ep\u00e4iltyjen listalle ja tarkistivat h\u00e4nen kotinsa kumihanskoineen ja vaunukoirineen. L\u00f6ydettyjen julistev\u00e4lineiden nojalla Miriam ja Ursula vangittiin ep\u00e4iltyin\u00e4 kansankiihotuksesta.<\/p>\n

Stasi-viranomaisilla oli keinonsa saada ep\u00e4illyt puhumaan. Miriam eristettiin kokonaan ulkomaailmasta. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut lupaa tavata vanhempiaan tai asianajajaa, lukea kirjoja tai sanomalehti\u00e4 eik\u00e4 edes soittaa.\u00a0 Miriam k\u00e4rsi univajeesta, sill\u00e4 Stasi-viranomaiset kuulustelivat h\u00e4nt\u00e4 y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Miriamille valehdeltiin, ett\u00e4 Ursula oli my\u00f6nt\u00e4nyt rikokset. Lopulta Miriam my\u00f6nsi tehneens\u00e4 julisteet ja p\u00e4\u00e4si vapauteen odottamaan oikeudenk\u00e4ynti\u00e4.<\/p>\n

Miriam ei j\u00e4\u00e4nyt odottamaan oikeudenk\u00e4ynti\u00e4, vaan karkasi junalla Berliinin muurille ja suunnitteli pakenevansa L\u00e4nsi-Berliiniin. Berliinin muuri oli aikansa valvotuimpia rajoja, mutta siit\u00e4 huolimatta Miriam onnistui melkein ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n muurin. Loppumetreill\u00e4 h\u00e4n j\u00e4i kiinni piikkilankaan, vietiin kuulusteltavaksi ja tuomittiin puoleksitoista vuodeksi Straubergin naisvankilaan Hoheneckiin.<\/p>\n

\"640px-Berlin_Wall_Potsdamer_Platz_November_1975_looking_east\"<\/p>\n

Muuri Potzdamer Platzilla ja n\u00e4kym\u00e4 it\u00e4\u00e4n vuonna 1975. Kuva: Wikimedia Commons<\/em><\/p>\n

Stasi-viranomaisten valvonnan seuraamukset n\u00e4kyv\u00e4t my\u00f6s Miriamin aviomiehen Karl-Heinz Weberin \u2013 lempinimelt\u00e4\u00e4n Charlie \u2013 kokemuksissa. Charlie joutui It\u00e4-Saksan silm\u00e4tikuksi, kun h\u00e4n ui lomareissullaan liian l\u00e4hell\u00e4 ruotsalaisalusta. Stasi-viranomaiset tulkitsivat uimisen pakoyritykseksi. Stasi-viranomaisten painostuksen ja varjostamisen seurauksena Charlie lopetti liikunnanopettajan uransa ja ryhtyi It\u00e4-Saksan vastaiseksi kirjailijaksi. Koska Charliella ja Miriamilla oli kummallakin rekisteri Stasin p\u00e4\u00e4konttorilla, heid\u00e4n kotinsa joutui jatkuvien tarkastusk\u00e4ynnien kohteeksi.<\/p>\n

Stasi-viranomaisten valvonta n\u00e4kyy my\u00f6s Sigrid Paulin kokemuksissa. Sigrid kertoo, \u201dAviomieheni ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4timme laittomasti l\u00e4hte\u00e4 It\u00e4-Saksasta. En ole tyypillinen vapaustaistelija. En ollut edes osa oppositiota. T\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien en ole poliittisen puolueen j\u00e4sen. Enk\u00e4 ole rikollinen.\u201d<\/p>\n

Sigrid aviomiehineen ja kolme opiskelijaa yrittiv\u00e4t paeta L\u00e4nsi-Berliiniin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4 passia ja hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 junaan Ostbahnhofin asemalta Tanskaan ja sit\u00e4 kautta L\u00e4nsi-Berliiniin. Yritys ep\u00e4onnistui, kun yksi paenneista j\u00e4i kiinni ja joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan. Stasi-viranomaiset olivat ottaneet y\u00f6n vaihteessa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n leiman, joka paljasti v\u00e4\u00e4rennetyt passit. Frau Paul poltti passinsa, mutta ei siis luopunut suunnitelmaansa n\u00e4hd\u00e4 Torstenin.<\/p>\n

L\u00e4nsi-Berliiniss\u00e4 oli kaivettu tunnelia It\u00e4-Berliinin Brunnenstrasseen. Tunneli oli tulvinut ensimm\u00e4isell\u00e4 pakoyrityksell\u00e4, mutta vesi oli nyt j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ennen kun Sigrid yritti paeta toistamiseen, Stasi-viranomaiset varjostivat h\u00e4nt\u00e4. Yhten\u00e4 aamuna vieraat miehet kysyiv\u00e4t Frau Paulin henkil\u00f6llisyyspapereita \u2013 t\u00e4m\u00e4 oli tavanomaista, sill\u00e4 kansalaisten piti aina kantaa henkil\u00f6llisyystodistuksia \u2013 ja kun h\u00e4n kaivoi niit\u00e4 esiin, Stasi-viranomaiset kaappasivat h\u00e4net kuulusteltavaksi keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

<\/h3>\n

Vierailu l\u00e4nnen ja id\u00e4n v\u00e4lill\u00e4<\/h3>\n

Kun It\u00e4-Saksan viranomaiset pystyttiv\u00e4t Berliinin muurin, It\u00e4-Berliini oli eristyksiss\u00e4 l\u00e4hes kaksi ja puoli vuotta. Vasta syksyll\u00e4 1963 It\u00e4-Saksan p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t allekirjoittivat rajalupasopimuksen, jonka my\u00f6t\u00e4 l\u00e4nsiberliinil\u00e4iset saivat luvan vierailla l\u00e4hisukulaisten luona jouluna ja uudenvuoden pyhin\u00e4. Vierailuajat olivat rajallisia ja kestiv\u00e4t yleens\u00e4 ainoastaan 12 tuntia.<\/p>\n

1970- luvun lopussa ja 1980-luvun alussa l\u00e4nsiberliinil\u00e4isill\u00e4 oli paremmat mahdollisuudet vierailla it\u00e4\u00e4n. Berliinil\u00e4isille tuli tutuksi Friedrichstrassen juna-asema, joka toimi kulkuv\u00e4yl\u00e4n\u00e4 l\u00e4nnest\u00e4 it\u00e4\u00e4n. Sen seinien sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4htiin onnellisia j\u00e4lleenn\u00e4kemisi\u00e4 kuin lohduttomia hyv\u00e4stej\u00e4. Berliinil\u00e4iset ristiv\u00e4t asemarakennuksen Kyynelten palatsiksi.<\/p>\n

\"Berlinermauer\"<\/p>\n

\u201cKuoleman kaistale\u201dKreuzbergin kaupunginosassa vuonna 1986. Kuva: Wikimedia Commons.<\/em><\/p>\n

Rajaviranomaiset tarkistivat l\u00e4nnest\u00e4 tulevien vierailijoiden passit huolella. Tarkoituksena oli varmistaa, ettei kukaan rikkonut valuuttam\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4. It\u00e4-Saksaan oli lupa tuoda pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rajallinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 It\u00e4-Saksan markkoja. It\u00e4-Saksan viranomaiset pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 liian suuret rahasummat saattoivat horjuttaa heid\u00e4n kapitalismin vastaista talousj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

It\u00e4-Saksan kansalaisilla oli my\u00f6s mahdollisuus l\u00e4ht\u00f6hakemukseen. Miriam ja Charlie Weber hakivat l\u00e4ht\u00f6hakemusta It\u00e4-Saksasta 1980. Toisinaan It\u00e4-Saksan viranomaiset hyv\u00e4ksyiv\u00e4t l\u00e4ht\u00f6hakemuksen, kun he halusivat eroon tottelemattomista, kapinallisista kansalaisista. L\u00e4ht\u00f6hakemuksen vuoksi Miriam ja Charlie joutuivat entist\u00e4 suuremman tarkkailun alaisiksi. Vaikka l\u00e4ht\u00f6hakemus oli laillinen, viranomaiset saattoivat tulkita sen It\u00e4-Saksan hallinnon herjaamiseksi tai kunnialoukkaukseksi ja t\u00e4ten my\u00f6s rikokseksi. Vuonna 1980 elokuussa viranomaiset pid\u00e4ttiv\u00e4t Charlien ja vangitsivat h\u00e4net kuulusteltavaksi. Saman vuoden lokakuussa poliisi k\u00e4vi Miriamin luona ja vaati hakemaan aviomiehens\u00e4 tavarat. Charlie oli kuollut.<\/p>\n

It\u00e4-Saksan suhtautuminen vierailuihin muuttui my\u00f6nteisemm\u00e4ksi 1980-luvun alussa. Viisumianomukset lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t, ja It\u00e4-Saksan viranomaiset my\u00f6nsiv\u00e4t suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 vierailulupia vuoden 1984 ensimm\u00e4isin\u00e4 kuukausina. Viisumien my\u00f6nt\u00e4misen tarkoituksena oli miellytt\u00e4\u00e4 l\u00e4ntist\u00e4 politiikkaa, pankkiyhteyksi\u00e4 ja vapauttaa viisumiliikkeen j\u00e4nnitteit\u00e4. Viisumien my\u00f6nt\u00e4misen seuraus oli p\u00e4invastainen; viisumiliike jatkoi kasvamistaan ja nousi totalitaristisen It\u00e4-Saksan loppuvuosina suureksi ongelmaksi l\u00e4nnen ja id\u00e4n l\u00e4hennelless\u00e4 v\u00e4lej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Berliinin muuri rajoitti yst\u00e4vyyssuhteita, riisti nuorisolta mahdollisuuden haluamaansa opiskeluun ja ty\u00f6h\u00f6n sek\u00e4 rikkoi perheit\u00e4. Eniten muurista k\u00e4rsiv\u00e4t it\u00e4berliinil\u00e4iset, sill\u00e4 he joutuivat el\u00e4m\u00e4\u00e4n vuosikymmeni\u00e4 totalitaristisessa yhteiskunnassa. Berliinin muuri ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kylm\u00e4n sodan symboli; se oli tavallisille kansalaisille vapauden riist\u00e4j\u00e4. Nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 maailmassa on yh\u00e4 erilaisia muureja. Kun keskustellaan rajapolitiikasta, unohdetaan toisinaan muurien erottamat ihmiset.<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

Funder, Anna: Stasiland: Stories from Behind the Wall<\/em>. Granta Books, 2011.<\/p>\n

Hilto, Christopher: The Wall: The People\u2019s Story<\/em>. Sutton Publishing, 2001.<\/p>\n

Taylor, Frederick: Berliinin muuri: 13. elokuuta 1961 – 9. marraskuuta 1989<\/em>. Suomennos Matti Kinnunen. WSOY, 2008.<\/p>\n

Corner, Lena: The Berlin Wall kept me apart from my baby son<\/em>, 2009. https:\/\/www.theguardian.com\/lifeandstyle\/2009\/nov\/07\/berlin-wall-sigrid-paul<\/a>. Haettu 20.04.2019.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti:\u00a0Eeva Bang ja Ville-Waltteri Virtanen Berliinin muuri murtui kolmekymment\u00e4 vuotta sitten marraskuussa 1989. Ihmiset juhlivat kaduilla ymp\u00e4ri Berliini\u00e4, kun raja kahden Berliinin v\u00e4lill\u00e4 avattiin. Kaupungin sis\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4si vihdoin liikkumaan ilman rajoituksia. Vapauden juhlaa edelsi kuitenkin vuosikymmeni\u00e4 jatkunut tilanne, jossa ennen yhten\u00e4inen valtio oli revitty kahtia ja vuonna 1949 perustettiin l\u00e4ntinen Saksan Liittotasavalta ja it\u00e4inen Saksan […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-2805","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2805","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2805"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2805\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2805"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2805"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2805"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}