{"id":2921,"date":"2020-05-14T17:35:15","date_gmt":"2020-05-14T14:35:15","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=2921"},"modified":"2020-05-14T17:35:15","modified_gmt":"2020-05-14T14:35:15","slug":"tieteen-ja-taiteen-kohtaaminen-luo-yllattavaa-aanta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2020\/05\/14\/tieteen-ja-taiteen-kohtaaminen-luo-yllattavaa-aanta\/","title":{"rendered":"Tieteen ja taiteen kohtaaminen luo yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4"},"content":{"rendered":"

Teksti: Laura Suurhasko ja Viivi Keinonen<\/strong>
\n(Kirjoitus on Kulttuurihistorian kirjoittaminen 2020 -kurssilta)<\/p>\n

Projektimme alkuper\u00e4isen\u00e4 tarkoituksena oli nauhoittaa podcast-muotoinen haastattelu Kalle Hammin Seilin saarelle sijoittuvan, tiedett\u00e4 ja taidetta yhdistelev\u00e4n Uusi Pangaia<\/em> -\u00e4\u00e4niteoksen tiimoilta. Olimme p\u00e4\u00e4sseet pitk\u00e4lle niin sis\u00e4ll\u00f6n kuin teknisenkin puolen osalta, kun tilanne koronan vuoksi muuttui ja haastattelua ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan mahdollista toteuttaa kasvotusten. Saimme kuitenkin Kalle Hammilta vastaukset kysymyksiimme s\u00e4hk\u00f6postitse, joten saatoimme koota tekstiksi suunnittelemamme podcastin. Ehk\u00e4p\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4semme viel\u00e4 jatkamaan projektin parissa!<\/p>\n

 <\/p>\n

UUSI PANGAIA (luonnos podcastiksi)<\/h3>\n

Band of Weeds \u2013 I\u2019m a sentient being, 2017<\/a><\/p>\n

\u201cKen t\u00e4st\u00e4 k\u00e4y, saa kaiken toivon heitt\u00e4\u00e4\u201d, kirjoitti Sakari Topelius Turun saaristossa sijaitsevasta Seilin saaresta. Legendan mukaan Seiliin soudettiin arkkulaudat mukana, sill\u00e4 saarelta ei ollut paluuta. Aina 1600-luvulta l\u00e4htien saarella toimi leprasairaala, jonne l\u00e4hetettiin parantumattomasti sairaat ihmiset ja viel\u00e4 vuoteen 1962 Seilin mielisairaala, jonne mielelt\u00e4\u00e4n sairaat eristettiin vankilamaisiin olosuhteisiin. Nyky\u00e4\u00e4n voisi sanoa, ett\u00e4 toivo on taas palannut Seiliin, sill\u00e4 mielisairaalan lopetettua toimintansa saari siirtyi Saaristomeren tutkimuslaitoksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, joka tekee monipuolista tutkimusty\u00f6t\u00e4 ilmastonmuutokseen sek\u00e4 ihmisen ja muiden lajien v\u00e4liseen vuorovaikutukseen liittyen.<\/p>\n

Yksi Seiliss\u00e4 tapahtuvista projekteista yhdist\u00e4\u00e4 kiehtovasti taiteen ja tieteellisen tutkimuksen. Sen tuloksena tullaan Seiliss\u00e4 vuonna 2022 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Uusi Pangaia<\/em> -\u00e4\u00e4niteos, joka tutkii Seilin saaren kasvien levitt\u00e4ytymist\u00e4 ja vet\u00e4ytymist\u00e4. Projektin takana on Kalle Hamm, kansainv\u00e4lisesti arvostettu kuvataiteilija, joka vuonna 2015 perusti yhtyeen nimelt\u00e4 Band of Weeds. Ihmisj\u00e4senten lis\u00e4ksi b\u00e4ndiin on kuulunut my\u00f6s kolme rikkakasvia: pujo, pelto-ohdake ja hevonhierakka. Alun perin ainoastaan k\u00e4sitteellinen eli fiktiivinen b\u00e4ndi on sittemmin sek\u00e4 levytt\u00e4nyt ett\u00e4 keikkaillut yhteisty\u00f6ss\u00e4 eri kasvilajien kanssa. \u00c4\u00e4net nauhoitetaan metodilla, joka k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kasvien kommunikaation eli niiden elektromagneettisen kent\u00e4n muutokset ihmiskorvin kuultavaksi \u00e4\u00e4neksi. Band of Weeds kyseenalaistaa erityisesti antroposeenista eli ihmiskeskeist\u00e4 maailmankuvaa, jossa kasvit n\u00e4hd\u00e4\u00e4n mykkin\u00e4 ja merkityksett\u00f6min\u00e4, vaikka todellisuudessa niiden merkitys planeettamme elinkelpoisuudelle on korvaamaton.<\/p>\n

My\u00f6s Uusi Pangaia<\/em> -teosta varten taiteilijat kehitt\u00e4v\u00e4t Hyyti\u00e4l\u00e4n mets\u00e4aseman tutkijoiden kanssa tieteellisi\u00e4 menetelmi\u00e4, joiden avulla tallennetusta kasvien tuottamasta \u00e4\u00e4nimaisemasta teos tulee koostumaan. Mukaan valitaan Seilin saarelta kasveja, jotka kertovat muun muassa ilmaston l\u00e4mpenemisen, maan kohoamisen sek\u00e4 ihmisen toimien vaikutuksesta saareen. Haastattelimme Kalle Hammia projektiin liittyen.<\/p>\n

Uusi Pangaia on monivuotinen projekti, joka perustuu hitaille prosesseille. Mit\u00e4 t\u00e4llainen ty\u00f6skentely mahdollistaa?<\/strong><\/p>\n

\u201cAjasta on tullut t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaista luksusta, tai tarkemmin: sellaisesta ajasta, jonka voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 haluamaansa tarkoitukseen. Hitaus ja pitk\u00e4kestoisuus mahdollistavat sivupoluilla samoilemisen sek\u00e4 tekemisen kautta l\u00f6yt\u00e4misen. Nyky\u00e4\u00e4n monet hankkeiden rahoittajat vaativat jo rahoituksen hakuvaiheessa etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 lopputulosta ja vaikuttavuutta. T\u00e4llaiset l\u00e4ht\u00f6m\u00e4\u00e4rittelyt eiv\u00e4t anna samalla tavalla tilaa luovuudelle kuin hitaat, avoimet prosessit. Hitaus ei ole sama asia kuin tehottomuus. Se on laatuaikaa aineiston kuuntelemiselle ja siit\u00e4 syntyneiden ajatusten pohdiskelulle.\u201d<\/p>\n

Olet todennut, ett\u00e4 ihmiskeskeisess\u00e4 maailmankuvassa kasvit n\u00e4hd\u00e4\u00e4n korkeintaan el\u00e4m\u00e4n taustana, maisemana. Todellisuudessa kasvit ovat kuitenkin el\u00e4m\u00e4lle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Mik\u00e4 sai sinut alun perin kiinnostumaan kasveista ja niille \u00e4\u00e4nen antamisesta?<\/strong><\/p>\n

\u201cMuistan lapsuudestani erityisesti yhden kes\u00e4retken.\u2028 Olin tuolloin noin 11-vuotias. K\u00e4velin pellon reunaa pitkin \u2028ja katselin niityll\u00e4 kukkivia kasveja. Kiinnitin huomiota tiettyyn koiranputkeen ja pys\u00e4hdyin; aivan kuin se olisi tunnustellut minua. V\u00e4lillemme syntyi yhteys. Samalla tapahtui jonkinasteinen sulautuminen. Min\u00e4 tiesin, milt\u00e4 koiranputkesta tuntuu olla olemassa ja h\u00e4n tiesi minusta.\u201d<\/p>\n

Miten ty\u00f6skentely kasvien kanssa poikkeaa perinteisemmist\u00e4 menetelmist\u00e4 tuottaa tietoa?<\/strong><\/p>\n

\u201cT\u00e4h\u00e4n kysymykseen saa varmaan hyvin erilaisen vastauksen, jos asiaa kysyy esim. kasvitutkijalta, tai niin kuin t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa taiteilijalta. En itse asiassa ole varma tuotanko edes varsinaisesti uutta tietoa, vaan enemm\u00e4nkin rinnastan jo olemassa olevaa. Taiteen teht\u00e4v\u00e4h\u00e4n ei varsinaisesti ole uuden tiedon tuottaminen, vaan kiinnostavien kysymysten esitt\u00e4minen. Omalla tavallaan taiteen kautta saa kyll\u00e4 tietoa, mutta se on luonteeltaan hyvinkin erilaista kuin tieteellisesti todistettu tieto, eik\u00e4 tuottamallani tiedolla ole, eik\u00e4 tarvitse olla, mit\u00e4\u00e4n tieteellist\u00e4 arvoa. Ty\u00f6skentelyni tuloksen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 synny uutta tietoa kasveista, vaan enemminkin pohdintoja ihmisen kasvisuhteesta. Kysymys on uusien n\u00e4k\u00f6kulmien pohtimisesta ja omalle intuitiolle herkistymisest\u00e4. Olen verrannut itse\u00e4ni m\u00f6kin mummoon, joka juttelee pelargonilleen. Minulla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vaan laajempi apparatus.\u201d<\/p>\n

Projekti tapahtuu tieteen ja taiteen rajapinnoilla ja pelk\u00e4n lopputuloksen korostumisen sijaan itse prosessilla on keskeinen sija. Voitko avata hieman taiteellista ty\u00f6skentelytapaasi?<\/strong><\/p>\n

\u201cTy\u00f6skentely\u00e4ni on kuvailtu informaatioveist\u00e4miseksi. Rinnastan ja sommittelen informaatiota aiheesta, jota k\u00e4sittelen. Olen jo pitk\u00e4\u00e4n ollut kiinnostunut muutamasta tietyst\u00e4 aihealueesta ja ker\u00e4nnyt niihin liittyv\u00e4\u00e4 \u201darkistoa\u201d tai datapankkia. Kun minulta pyydet\u00e4\u00e4n teos johonkin n\u00e4yttelyyn tai vastaavaan, alan usein ensimm\u00e4isen\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi \u201darkistoani\u201d ja sit\u00e4, miten voisin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Teoksillani ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 fiksattua materiaalista muotoa, kuten esim. pronssipatsaalla, vaan sama teos eri paikoissa esitettyn\u00e4 voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 formaalisesti hyvinkin erilaiselta. Kysymys ei ole niink\u00e4\u00e4n fyysisest\u00e4 tai materiaalisesta esineest\u00e4, vaan konseptista, jonka ydin on immateriaalinen. Joskus on my\u00f6s itsekin vaikea erottaa, miss\u00e4 yksi teos loppuu ja toinen alkaa. V\u00e4lill\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 teen vain yht\u00e4 alati jatkuvaa ja muuntuvaa teosta.\u201c<\/p>\n

Uusi Pangaia sijoittuu Seilin saarelle. Onko juuri Seilill\u00e4 erityinen merkitys projektin kannalta?<\/strong><\/p>\n

\u201cSeilill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 merkityst\u00e4, kun aloin suunnittelemaan projektia. Yksi pitk\u00e4aikaisista kiinnostuksen kohteistani on ollut kasvien levi\u00e4minen, miten se on vaikuttanut ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja miten ihminen on suhtautunut eri kasvien levi\u00e4miseen. Pohjanlahti on maankohoamisen takia \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiinnostavaa aluetta, koska siell\u00e4 syntyy uutta maata koko ajan. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa my\u00f6s uusia kasvupaikkoja kasveille. Saarien selv\u00e4rajaisuus ja niiden omanlainen lajistonsa auttavat n\u00e4kem\u00e4\u00e4n esimerkiksi ihmisen ja muiden lajien v\u00e4lisen vuorovaikutuksen uudella tavalla. Kun Uuden Pangaian<\/em> lopullinen toteutuspaikka valikoitui Seilin saareksi, aloin sen j\u00e4lkeen pohtia, mit\u00e4 sellaista erityist\u00e4 Seilin saarella olisi, jota voisi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 teoksessa. Ja l\u00f6ytyih\u00e4n sit\u00e4; pitk\u00e4 ja monivaiheinen historia hylkeenpyyntisaaresta luonnonsuojelualueeksi, jolla kasvaa kiinnostava lajisto, ja josta l\u00f6ytyy pitk\u00e4aikaista seurantadataa. Viime vuosina Seilin matkailijam\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat olleet kovassa kasvussa, joka antaa kokonaisuuteen oman mielenkiintoisen lis\u00e4ns\u00e4.\u201d<\/p>\n

Miten n\u00e4et taiteellisen ty\u00f6skentelysi olevan kytk\u00f6ksiss\u00e4 ilmastonmuutoksesta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n keskusteluun?<\/strong><\/p>\n

\u201cSe on er\u00e4\u00e4nlainen taiteellinen kommenttini ilmastonmuutokseen. En ota siin\u00e4 varsinaisesti kantaa siihen, mit\u00e4 asialle pit\u00e4isi tehd\u00e4 (kaikkihan sen tiet\u00e4\u00e4 jo), vaan todennan sit\u00e4, miten se n\u00e4kyy ja tuntuu. Maanviljely, ilmastonmuutos ja vieraslajit ovat t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 suurimmat uhat luonnon monimuotoisuudelle. Uusi Pangaia<\/em> tarkastelee n\u00e4iden kytk\u00f6ksi\u00e4 ja vaikutussuhteita Seilin saarella kasvavien indikaattorilajien kautta omalla taiteellisella tavallaan. Prosessi on aloitettu, lopputulemat on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja kuultavissa sitten 2022.\u201d<\/p>\n

Band of Weeds \u2013 The Vegetative Soul, 2016<\/a><\/p>\n

Uusi Pangaia -teoksen ytimess\u00e4 ovat kasvit aktiivisina toimijoina. T\u00e4m\u00e4 haastaa l\u00e4nsimaista ajattelurakennetta, jossa ihminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n muihin lajeihin verrattuna hierarkkisesti ylimm\u00e4ll\u00e4 tasolla. Keskeist\u00e4 siin\u00e4 ovat my\u00f6s pitk\u00e4aikaiset avoimet prosessit, mik\u00e4 mahdollistaa uusia tapoja tuottaa tietoa.<\/p>\n

Kenelle annamme \u00e4\u00e4nen, kertoo tietenkin siit\u00e4, ket\u00e4 kuuntelemme ja arvostamme. Se on suorassa yhteydess\u00e4 tiedon tuottamiseen liittyv\u00e4\u00e4n vallank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja siit\u00e4 luopumiseen. Ilmastonmuutokseen liittyv\u00e4n keskustelun puitteissa on olennaista, ett\u00e4 pyrimme purkamaan ihmiskeskeist\u00e4 maailmankuvaamme ja opimme kuuntelemaan my\u00f6s toisia lajeja aiempaa herkemmin.<\/p>\n

L\u00c4HTEIT\u00c4:<\/p>\n

http:\/\/www.beelsebub.org\/hamm-kamanger-band-of-weeds<\/a><\/p>\n

https:\/\/www.luontoon.fi\/seili\/historia<\/a><\/p>\n

http:\/\/koneensaatio.fi\/apurahat<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teksti: Laura Suurhasko ja Viivi Keinonen (Kirjoitus on Kulttuurihistorian kirjoittaminen 2020 -kurssilta) Projektimme alkuper\u00e4isen\u00e4 tarkoituksena oli nauhoittaa podcast-muotoinen haastattelu Kalle Hammin Seilin saarelle sijoittuvan, tiedett\u00e4 ja taidetta yhdistelev\u00e4n Uusi Pangaia -\u00e4\u00e4niteoksen tiimoilta. Olimme p\u00e4\u00e4sseet pitk\u00e4lle niin sis\u00e4ll\u00f6n kuin teknisenkin puolen osalta, kun tilanne koronan vuoksi muuttui ja haastattelua ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan mahdollista toteuttaa kasvotusten. Saimme […]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-2921","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2921","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2921"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2921\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2921"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2921"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2921"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}