{"id":3043,"date":"2021-03-11T13:52:42","date_gmt":"2021-03-11T11:52:42","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=3043"},"modified":"2021-03-11T13:52:42","modified_gmt":"2021-03-11T11:52:42","slug":"ritarillisuuden-piirteita-sydan-ja-myohaiskeskiajalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2021\/03\/11\/ritarillisuuden-piirteita-sydan-ja-myohaiskeskiajalla\/","title":{"rendered":"Ritarillisuuden piirteit\u00e4 syd\u00e4n- ja my\u00f6h\u00e4iskeskiajalla"},"content":{"rendered":"\n<p><strong>Kirjoittaneet Juuso Airola &amp; Arvi Seesj\u00e4rvi<\/strong> osana syksyn 2020 <em>Historian kirjoittaminen<\/em> -kurssia<\/p>\n\n\n\n<p>Ritarit saivat syntyns\u00e4 omana soturiluokkanaan syd\u00e4nkeskiajalla. Ajanjakson s\u00e4ihkyv\u00e4haarniskaisen taistelijan yleisimmist\u00e4 ominaisuuksista muodostui&nbsp;<em>ritarillisuuden&nbsp;<\/em>kuva, ja k\u00e4site on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 meid\u00e4n p\u00e4iviimme saakka. Ritarinkaltaisia sotureita oli kuitenkin olemassa jo ennen toiselle vuosituhannelle saapumista eik\u00e4 ratsain taistelevaa soturia voinut pit\u00e4\u00e4 harvinaisena n\u00e4kyn\u00e4. Hevosista muodostui t\u00e4llaisen taistelevan eliittiluokan t\u00e4rke\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4 tekij\u00e4. Ritarit eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00f6kselt\u00e4\u00e4n juuri eronneet toisistaan, oli kyse sitten taistelemisesta tai vapaa-ajan vietosta. Kun n\u00e4it\u00e4 tapoja, piirteit\u00e4 ja ominaisuuksia alettiin niputtamaan yhteen, syntyi kokonaisuus, josta alettiin puhua ritarillisuutena. Se pyrki kuvaamaan kaikkia ritareita ja heid\u00e4n toimintaansa.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-gallery columns-1 is-cropped wp-block-gallery-1 is-layout-flex wp-block-gallery-is-layout-flex\"><ul class=\"blocks-gallery-grid\"><li class=\"blocks-gallery-item\"><figure><a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/vincent_de_beauvais_speculum_historiale_...vincentius_bellovacensis_btv1b8449693p_30.jpeg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"937\" height=\"515\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/vincent_de_beauvais_speculum_historiale_...vincentius_bellovacensis_btv1b8449693p_30.jpeg?w=937\" alt=\"\" data-id=\"3048\" data-link=\"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/vincent_de_beauvais_speculum_historiale_-vincentius_bellovacensis_btv1b8449693p_30\/\" class=\"wp-image-3048\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/vincent_de_beauvais_speculum_historiale_...vincentius_bellovacensis_btv1b8449693p_30.jpeg 937w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/vincent_de_beauvais_speculum_historiale_...vincentius_bellovacensis_btv1b8449693p_30-300x165.jpeg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/vincent_de_beauvais_speculum_historiale_...vincentius_bellovacensis_btv1b8449693p_30-768x422.jpeg 768w\" sizes=\"auto, (max-width: 937px) 100vw, 937px\" \/><\/a><figcaption class=\"blocks-gallery-item__caption\">Ritarit taistelussa. Source gallica.bnf.fr\/Biblioth\u00e9que nationale de France, MS NAF 15940, f. 11v<\/figcaption><\/figure><\/li><\/ul><\/figure>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Ritarillisuuteen liittyv\u00e4t ominaisuudet ja taidot<\/h2>\n\n\n\n<p>Kohteliaisuus ja hyv\u00e4 k\u00e4yt\u00f6s ovat piirteit\u00e4, joita usein liitet\u00e4\u00e4n ritarillisuuden k\u00e4sitteeseen. Termin etymologia on kuitenkin paljon v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mpi. Ritareiden kulta-aikana vuosina 1100\u20131300 ei ritarillisuudesta viel\u00e4 puhuttu, vaan k\u00e4site syntyi vasta tuon ajanjakson j\u00e4lkeen kirjallisuuden parissa. Tarinoissa kuvattu ritarillisuus nojasi kuitenkin oikeaan toimintaan ja oikeisiin ritareihin. Ritariksi tullakseen oli oltava hyv\u00e4 ja voitokas taistelija, mutta pelkk\u00e4 taistelutaito ei yksin\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt. Heid\u00e4n tuli todistaa jatkuvasti omaa urheuttaan ja rohkeuttaan taisteluiden tiimellyksess\u00e4. Ritarius ei tehnyt ihmisest\u00e4 automaattisesti urheaa tai rohkeaa, mutta ritarillisen soturin katsottiin edustavan molempia ominaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n<p>Ritarillisuuden esiintyminen ei rajoittunut vain fyysiseen taisteluun vihollista vastaan. Ritareilta odotettiin lis\u00e4ksi heikkojen ja k\u00f6yhien puolustamista. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 he auttoivat ja suojelivat naisia, leski\u00e4 ja orpoja, eli niit\u00e4, joiden ei katsottu itse kykenev\u00e4n puolustamaan itse\u00e4\u00e4n. Ideaalisesti ritarillisuus oli itse\u00e4\u00e4n huono-osaisempien auttamista ja turvaamista niilt\u00e4, jotka heit\u00e4 uhkasivat. Usein uhka tulikin sellaisilta, joilla oli varallisuus ja valta puolellaan. Suojelu ei vaatinut taistelemista, mutta t\u00e4lt\u00e4 ei aina v\u00e4ltytty.<\/p>\n\n\n\n<p>Taistelutovereiden auttaminen sek\u00e4 puolustaminen olivat yht\u00e4 lailla osa ritarien el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja taisteluissa he olivat lojaaleita toisilleen. Lojaalius kattoi kent\u00e4ll\u00e4 olevien sotureiden lis\u00e4ksi my\u00f6s valan vannomisen hallitsijalle, jota he toimillaan puolustivat. Ritarien uskollisuus kattoi kaikki omalla puolella taistelevat joukkojen johtajasta viimeiseen rivimieheen. \u00c4\u00e4rimmilleen vietyn\u00e4 se saattoi maksaa ritarin oman hengen, mutta ritarillisuuden arvomaailman mukaisesti t\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 hinta uskollisuudesta omiaan kohtaan. Uskollisuus oli t\u00e4rke\u00e4 osa koko ritariaatetta. Keskiajan ritarikuntien sis\u00e4ll\u00e4 uskollisuusvaatimus tovereita kohtaan laajeni entisest\u00e4\u00e4n. Ritarin kuului puolustaa kaikkia saman ritarikunnan j\u00e4seni\u00e4 hengell\u00e4\u00e4n, vaikka he olisivat olleet tuntemattomia toisilleen. Lojaaliuden k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolesta muodostui ritarillisuuden suurimpana pidetty synti eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pidetty niin hirve\u00e4n\u00e4 rikoksena kuin omien tovereidensa pett\u00e4mist\u00e4. Pelkurimainen pakeneminen taisteluista oli pahin ja ep\u00e4ritarillisin teko, jonka ritari saattoi tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Herrasmiesm\u00e4isyys juontaa juurensa ritarillisuuteen. Ritarien muodostuessa omaksi korkeammaksi sosiaaliluokakseen he alkoivat omia piirteit\u00e4 aatelisilta. Tavallisen kansan piireiss\u00e4 luku- ja kirjoitustaito olivat eritt\u00e4in harvinaisia, mutta ritareiden keskuudessa niist\u00e4 muodostui nopeasti yleisi\u00e4 ominaisuuksia. Hovien erilaiset harrastukset l\u00f6ysiv\u00e4t my\u00f6s kotinsa ritareiden keskuudesta. Mets\u00e4styksest\u00e4 sek\u00e4 runouden, musiikin ja tanssin taitamisesta muodostui osa ritarillista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ja osaamista. Urheiden sotureiden lis\u00e4ksi ritarit olivat kaunopuheisia keskustelukumppaneita, joilta onnistui my\u00f6s sotimista sivistyneemm\u00e4t aktiviteetit.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Ritareiden v\u00e4kivaltainen el\u00e4m\u00e4<\/h2>\n\n\n\n<p>Kaikki ritarit eiv\u00e4t olleet k\u00e4yt\u00f6kselt\u00e4\u00e4n samanlaisia. Osa heist\u00e4 eli koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ritarillisia arvoja korostaen, mutta osa toimi t\u00e4ysin p\u00e4invastaisesti. Toimintamallien v\u00e4liin mahtui viel\u00e4 laaja kirjo ritarillisuuden erilaisia tulkintoja, jotka vaihtelivat toisistaan jopa \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4st\u00e4 toiseen. Ritarin sosiaalisen aseman saaminen ja sen tarjoama valta saattoivat riitt\u00e4\u00e4 osalle sotureista ilman sen suurempaa sitoutumista aatteen ideaaleihin. Valehtelu, murhaaminen ja raiskaaminen olivat osa keskiaikaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sodank\u00e4ynti\u00e4. Yksik\u00e4\u00e4n ritari ei ollut t\u00e4llaisesta toiminnasta tiedoton ja joutui el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n sellaisiin tilanteisiin, joissa ritariuden ihanteista ei n\u00e4kynyt merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>Sodassa on aina kaksi osapuolta, joista molemmat pit\u00e4v\u00e4t omia toimiaan oikeana ja vastustajan puolestaan v\u00e4\u00e4rin\u00e4. Vihollisen alueiden ry\u00f6stely ja tuhoaminen olivat normaaleja sodank\u00e4ynnin tapoja keskiajalla. Sill\u00e4 oli psykologinen tarkoitus haastaa vihollisen auktoriteetti h\u00e4nen omilla maillaan ja yritt\u00e4\u00e4 pakottaa h\u00e4net t\u00e4t\u00e4 kautta luovuttamaan. Armeijat eiv\u00e4t koostuneet vain hallitsijoille uskollisista taistelijoita vaan mukana oli my\u00f6s maksettuja palkkasotilaita. Heist\u00e4 eroten ritarit pyrkiv\u00e4t toimimaan taistelun tohinassakin ritarillisesti. Ritareista kertovat tarinat ja legendat saivat syntyns\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 v\u00e4kivaltaisissa kahakoissa, kun tarinat taisteluiden sankareiden uroteoista levisiv\u00e4t ihmisten korviin. Hyv\u00e4\u00e4n pyrkiv\u00e4t tarkoitusper\u00e4t pystyiv\u00e4t kuitenkin vain harvoin tulemaan julki sodan kauheuksissa, eik\u00e4 v\u00e4kivallalta voitu v\u00e4ltty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">&#8230;ja sen kaunisteltu kuva<\/h2>\n\n\n\n<p><em>Chanson de geste&nbsp;<\/em>(sankarirunoelmat), joissa k\u00e4siteltiin Ranskaan, Britanniaan ja antiikkiin liitett\u00e4vi\u00e4 tarinoita, oli merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 ritarillisuusk\u00e4sityksen muotoutumiselle. N\u00e4m\u00e4 1100-luvulla kirjoitetut tarinat ammensivat kansataruista ja antiikin teksteist\u00e4. Keskiaikaiskirjailijoiden v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n kyn\u00e4n my\u00f6t\u00e4 tekstit muotoutuivat osaksi aikansa ihanteita. Ritarilliset sodan ja kunnian kultit yhdistyiv\u00e4t taisteluissa, jotka olivat runojen keskeisi\u00e4 elementtej\u00e4. Esimerkiksi antiikin tarinoita Aleksanteri Suuresta mukailtiin tukemaan ritariaatetta. Urheus, rohkeus, rehellisyys ja uskollisuus ovat adjektiiveja, joiden n\u00e4hd\u00e4\u00e4n toistuvan keskiaikaisten ritarien lis\u00e4nimityksiss\u00e4&nbsp;<em>Chanson de geste &#8211;<\/em>sankarirunoelmissa.<\/p>\n\n\n\n<p>Romanttinen puoli eli taruissa ja legendoissa. Ritariromantiikka maalasi ritareista kuvaa naisia palvelevina herrasmiehin\u00e4. Etenkin&nbsp;<em>damsel in distress,&nbsp;<\/em>eli pulassa oleva neitokainen on olennaisia teemoja keskiaikaisissa ritaritarinoissa. 1400-luvulla perustettiin lemmenhovi Ranskan kuningas Kaarle IV:n hyv\u00e4ksym\u00e4n\u00e4. Hovi perustui naisten kunnioitukselle, ja sen j\u00e4senet olivat ritareita sek\u00e4 muita aatelisia. Kuitenkin on tiedossa sattumuksia ritarillisuuden arvojen kannalta kyseenalaisesta toiminnasta, joissa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 aatelismiehet l\u00e4htiv\u00e4t suurella joukolla ry\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n kauppiaan leske\u00e4 &#8211; ep\u00e4onnistuneesti. Naista kunnioittava ritarillisuus tuntuu t\u00e4st\u00e4 olevan kaukana. Aikalaiset sovelsivat ihanteellisia k\u00e4sityksi\u00e4 ritarillisuudesta omiin tarkoitusperiins\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4nkaltaisissa tapauksissa monesti oli kyseess\u00e4 jonkinlainen seuraleikki, jonka s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 voi olla vaikeaa nykyajan perspektiivist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Romantiikan rooli ritarillisuuden k\u00e4sitt\u00e4misess\u00e4 korostui keskiajan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosisatoina. Esimerkiksi nykyaikana, kun kuulee sanan ritarillisuus, ensimm\u00e4isen\u00e4 tulee usein mieleen nimenomaan herrasmiesm\u00e4iset k\u00e4yt\u00f6stavat.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/dc04153a-eb53-463e-b0bc-03a49717d443_1_201_a.jpeg\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1103\" height=\"1458\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/dc04153a-eb53-463e-b0bc-03a49717d443_1_201_a.jpeg?w=775\" alt=\"\" class=\"wp-image-3051\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/dc04153a-eb53-463e-b0bc-03a49717d443_1_201_a.jpeg 1103w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/dc04153a-eb53-463e-b0bc-03a49717d443_1_201_a-227x300.jpeg 227w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/dc04153a-eb53-463e-b0bc-03a49717d443_1_201_a-775x1024.jpeg 775w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2021\/03\/dc04153a-eb53-463e-b0bc-03a49717d443_1_201_a-768x1015.jpeg 768w\" sizes=\"auto, (max-width: 1103px) 100vw, 1103px\" \/><\/a><figcaption>Ulrich von Lichtenstein esimerkkin\u00e4 ritallisuudesta, Universit\u00e4tsbibliothek Heidelber, Cod. Pal. germ. 484, f. 237r https:\/\/digi.ub.uni-heidelberg.de\/diglit\/cpg848\/0469<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Ritarikuntien synty<\/h2>\n\n\n\n<p>Sodank\u00e4ynti ja tappaminen olivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti vastoin katolisen kirkon oppia. Syd\u00e4nkeskiajalla kirkko alkoi kuitenkin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kirkkois\u00e4 Augustinuksen lanseeraamaa ajatusta&nbsp;<em>oikeutetusta sodasta<\/em>. T\u00e4h\u00e4n nojaten kirkko pystyi vihdoin antamaan tukensa eurooppalaisille armeijoille ja ritareille. V\u00e4kivallan opillinen hyv\u00e4ksyminen mahdollisti ristiretket. Pyh\u00e4n maan koettiin olevan toisen vuosituhannen alussa uhattuna, ja kirkon piti l\u00e4hte\u00e4 puolustamaan kristinuskoa tai ainakin ker\u00e4t\u00e4 sotajojoukko teht\u00e4v\u00e4\u00e4 toteuttamaan. Ritarillisuuden ideaali alkoi omata hengellisi\u00e4 piirteit\u00e4, kun ritarit alettiin n\u00e4hd\u00e4 Kristuksen puolesta taistelevina sotureina. Heid\u00e4n toimintansa katsottiin olevan Jumalan hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4. Kaikki ristiretkille osallistuneet saivat kirkolta pelastuksen aiemmista sek\u00e4 matkalla tapahtuvista synneist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirkon hyv\u00e4ksynn\u00e4n ja ristiretkien alkamisen seurauksena alkoi hengellisi\u00e4 ritarikuntia muodostua sekulaarien rinnalle. J\u00e4rjest\u00f6\u00f6n sitoutumisen ja uskollisuuden vannomisen lis\u00e4ksi j\u00e4senilt\u00e4 vaadittiin uskonnollista lupautumista. Ritarit olivat sotureita, mutta my\u00f6s kirkon edustajia, taistelumunkkeja, jotka eliv\u00e4t luostaris\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6n mukaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Hengellisten ritarikuntien toiminta sis\u00e4lsi muutakin kuin taistelemista ja uskonnollisia harjoitteita. Ristiretkien my\u00f6t\u00e4 syntynyt\u00a0<em>Temppeliherrojen ritarikunta<\/em>\u00a0kunnostautui esimerkiksi pankkitoiminnan saralla, jota useat Euroopan hallitsijat hy\u00f6dynsiv\u00e4t. Ritarikunnilla oli yleisesti my\u00f6s hyv\u00e4 ja luotettava maine, joka mahdollisti t\u00e4llaisen toiminnan harjoittamisen. Keskiaikaisten hallitsijoiden lupaukset eiv\u00e4t olleet aina kiveen hakattuja, mutta ritarikuntien sanansa pit\u00e4minen perustui kunniallisuuteen. Maallinen toiminta ei poistanut kirkon osallisuutta hengellisten ritarikuntien toiminnassa. Ne toimivat suorassa paavin alaisuudessa noudattaen h\u00e4nen ja kirkon tahtoa. Temppeliherrojen kaltaiset uskonnolliset ritarikunnat olivatkin v\u00e4kivallattoman kirkon aseistettu oikea k\u00e4si, jotka hoitivat taistelemisen sen puolesta.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Kirkko ja ritarillisuus \u2013 kuinka kirkko muodosti ja hy\u00f6dynsi romantisoitua kuvaa ritarillisuudesta<\/h2>\n\n\n\n<p>Uskonto oli vahvasti mukana my\u00f6s ritaritarinoissa ja niiden romantisoinnissa. Esimerkiksi&nbsp;<em>The History of the Holy Grail&nbsp;<\/em>sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kohtauksia, joissa enkeli, pyhimys tai Jumala itse tulee apuun taistelussa kristinuskon vihollisia vastaan. Yhdess\u00e4 tarinassa Jumala antaa Seraphelle taistelukirveen, jolla Seraphe hukuttaa viholliset heid\u00e4n omaan vereens\u00e4 tehden heist\u00e4 silppua. Ritarien el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pyhimykset ja uskonnollinen viitekehys olivat vahvasti l\u00e4sn\u00e4. Esimerkiksi arkkienkeli Mikaelin voidaan katsoa edustavan ritarillista kuvaa taivaallisten sotajoukkojen korkea-arvoisena upseerina.<\/p>\n\n\n\n<p>Tarinoiden ymp\u00e4rille syntyi kultinomaista mainetta, kun kirkko alkoi teett\u00e4\u00e4 esimerkiksi lasimaalauksia ja ker\u00e4t\u00e4 reliikkej\u00e4 kristikunnan suurista sankareista. Pyhimyskultit ja ritarien ihannointi kulkivat k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4. Ritarien ihanteisiin kuului samoja arvoja, joiden kautta ansioituneita kirkon palvelijoita julistettiin pyhimyksiksi. Ei ole siis vaikeaa kuvitella, miten lasimaalauksien sankarit sotisovassa ja uljaasti taisteluun ratsastaen vaikuttivat tavallisten ihmisten mielikuviin.<\/p>\n\n\n\n<p>Vuonna 1191 tehtiin kuningas Arthurin hautal\u00f6yt\u00f6, jonka glastonburylaiset munkit tehtailivat avittaakseen omia taloudellisia pyrkimyksi\u00e4\u00e4n. Tarunomaisen kuninkaan hautal\u00f6yd\u00f6n odotettiin tuovan reliikkikaupan my\u00f6t\u00e4 suuret rahavirrat luostariin. Vaikka nyky\u00e4\u00e4n kyseinen juoni on paljastettu, niin aikanaan se oli uskottava ja muokkasi osaltaan historiaa. Saman s\u00e4vytteist\u00e4 historian muokkausta harrastivat my\u00f6s Britannian historiaa sankarirunoelmiin kirjoittavat lyyrikot. Heill\u00e4 oli vapaat k\u00e4det muokata kuvaa historiasta siten, ett\u00e4 se sopisi paremmin ritarillisuuden muottiin.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>*<\/p>\n\n\n\n<p>Romantisoitu ritari juontaa juurensa ritarikuntien ja yksitt\u00e4isten taistelijoiden tarjoamiin esikuviin. Todellisuudessa ritarillisuus ei aina pystynyt nousemaan esiin ritarien toteuttaessa velvollisuuksiaan, mutta se ei est\u00e4nyt heit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n pyrkim\u00e4st\u00e4. Hoveista ja aatelisilta lainatut harrasteet ja taidot sek\u00e4 soturien oma kunniaan pyrkiv\u00e4 taistelijan etiikka yhdistyiv\u00e4t hevosen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 taistelevassa ritarissa. Tarinoiden kautta n\u00e4ist\u00e4 henkil\u00f6ist\u00e4 tuli kuitenkin el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempia urhoja, joiden harvoin katsottiin toteuttaneen ritariuden varjopuolta.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">L\u00e4hdeluettelo<\/h2>\n\n\n\n<p>Barber, Richard,<strong>&nbsp;<\/strong><em>The Reign of Chivalry<\/em>. Suffolk, UK: Boydell Press, 1980.<\/p>\n\n\n\n<p>Huizinga, Johan,<strong>&nbsp;<\/strong><em>Keskiajan syksy.&nbsp;<\/em>Juva.&nbsp;WSOY (1919) 1989.<\/p>\n\n\n\n<p>Jones, Robert,&nbsp;<em>Knight: The Warrior and World of Chivalry (General Military)<\/em>. Oxford: Osprey Publishing,&nbsp;2011.<\/p>\n\n\n\n<p>Kaeuper, Richard W.,<strong>&nbsp;<\/strong><em>Chivalry and Violence in Medieval Europe<\/em>. Oxford: Oxford University Press, 1999.<\/p>\n\n\n\n<p>Keen, Maurice,<strong>&nbsp;<\/strong><em>Chivalry<\/em>. New Haven, CT: Yale University Press (1984) 1990.<\/p>\n\n\n\n<p>Nardo, Don,<strong>&nbsp;<\/strong><em>Medieval Knights and Chivalry<\/em>. San Diego, CA: ReferencePoint Press, 2014.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kirjoittaneet Juuso Airola &amp; Arvi Seesj\u00e4rvi osana syksyn 2020 Historian kirjoittaminen -kurssia Ritarit saivat syntyns\u00e4 omana soturiluokkanaan syd\u00e4nkeskiajalla. Ajanjakson s\u00e4ihkyv\u00e4haarniskaisen taistelijan yleisimmist\u00e4 ominaisuuksista muodostui&nbsp;ritarillisuuden&nbsp;kuva, ja k\u00e4site on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 meid\u00e4n p\u00e4iviimme saakka. Ritarinkaltaisia sotureita oli kuitenkin olemassa jo ennen toiselle vuosituhannelle saapumista eik\u00e4 ratsain taistelevaa soturia voinut pit\u00e4\u00e4 harvinaisena n\u00e4kyn\u00e4. Hevosista muodostui t\u00e4llaisen taistelevan [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":39911,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[47,123],"class_list":["post-3043","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","tag-historian-kirjoittaminen-kurssi","tag-ritarit","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3043","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39911"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3043"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3043\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3043"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3043"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3043"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}