{"id":3138,"date":"2021-09-10T12:23:38","date_gmt":"2021-09-10T09:23:38","guid":{"rendered":"https:\/\/kulttuurihistoria.wordpress.com\/?p=3138"},"modified":"2021-12-20T20:09:42","modified_gmt":"2021-12-20T20:09:42","slug":"atomipapiston-jaljilla-ydinjatehuollon-tulevaisuusajattelua-1980-luvulta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2021\/09\/10\/atomipapiston-jaljilla-ydinjatehuollon-tulevaisuusajattelua-1980-luvulta\/","title":{"rendered":"Atomipapiston j\u00e4ljill\u00e4. Ydinj\u00e4tehuollon tulevaisuusajattelua 1980-luvulta"},"content":{"rendered":"\n

Ydinj\u00e4tteiden kohtalon pohdinnan yksi aikanaan rep\u00e4isev\u00e4 idea on ollut perustaa atomipapisto huolehtimaan siit\u00e4, ett\u00e4 tulevaisuuden ihmiset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t loppusijoituslaitoksen rauhaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi. Ehdotusta kehitteli semiootikko Thomas Sebeok 1980-luvun alussa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kuvassa on nykyajan et\u00e4inen, leikillinen vastine atomipapistolle eli IAEA:n p\u00e4\u00e4johtaja Rafael Mariano Grossi seurueineen vierailulla Onkalossa vuoden 2020 lopulla. IAEA Imagebank. Kuva: TVO \/ Tapani Karjanlahti.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ydinj\u00e4tteiden tulevaisuudessa tuottamiin haasteisiin ja mahdollisiin ongelmiin havahduttiin toden teolla 1970-luvulla, kun ydinenergian k\u00e4ytt\u00f6 oli p\u00e4\u00e4ssyt alkuun ja kasvoi voimakkaasti. Vuosikymmenen puoliv\u00e4lin scifi-televisiosarjassa Avaruusasema Alfa<\/em> tulevaisuuden ydinj\u00e4tteet haudattiin Kuuhun (ks. Kaartinen 2021). Avaruutta loppusijoituksen vaihtoehtona tutkittiin aikanaan tosissaan, mutta 1970-luvun lopulla alkoi vaikuttaa realistiselta haudata tappavasti s\u00e4teilev\u00e4 j\u00e4te syv\u00e4lle maaper\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Erityisesti vaarallisesti s\u00e4teilev\u00e4 k\u00e4ytetty ydinpolttoaine tulee pit\u00e4\u00e4 ihmisten ulottumattomissa loputtoman kauan. Usein puhuttiin 10 000 vuodesta. Vuonna 1980 Yhdysvalloissa perustettiin ty\u00f6ryhm\u00e4 Human Interference Task Force. Monitieteisen ty\u00f6ryhm\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ksi annettiin pohtia, kuinka pit\u00e4\u00e4 kaukaisen tulevaisuuden ihmiset loitolla ammoin t\u00e4ytetyist\u00e4 ydinj\u00e4tehaudoista.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4n nimitettiin my\u00f6s lingvisti, Indianan yliopiston professori Thomas A. Sebeok (1920\u20132001), joka tunnetaan semiotiikan tutkijana ja kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Semiotiikka tutkiii merkkej\u00e4 ja niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Sebeokin ja kollegoiden ajatukset tarvittavista varoitusmenetelmist\u00e4 ja -merkeist\u00e4, jotka toimisivat yli 300 ihmissukupolven kielellisten ja kulttuuristen muutosten ja katkosten ydinj\u00e4tealueen vaaroista muistuttaen, saivat 1980-luvulla uuden nimityksen atomisemiotiikka.<\/p>\n\n\n\n

Thomas Sebeok oli 1960-luvulla tutkinut muun muassa biosemiotiikkaa, esimerkiksi ihmisten ja el\u00e4inten v\u00e4list\u00e4 kommunikaatiota, joten h\u00e4net tiedettiin uusien ajatusten avaajana. Semiootikko Sebeokin tunnetuksi tekem\u00e4 Atomic priesthood on kuitenkin alun perin Alvin Weinbergin Science<\/em>-lehdess\u00e4 1972 lanseeraama termi (silloin ”nuclear priesthood”). Siin\u00e4 Weinberg pohtii sit\u00e4, kuinka poikkeuksellisen pitk\u00e4kestoisia kysymyksi\u00e4 ja vaateita ydinenergia ihmiskunnalle asettaa ja p\u00e4\u00e4tyi ajatukseen, ett\u00e4 tunnetuista rakenteista vain uskonnolliset instituutiot ovat olleet samalla tapaa pitk\u00e4ik\u00e4isi\u00e4. Sivumennen sanoen yliopistot edustivat nekin h\u00e4nelle erityist\u00e4 ajallista pysyvyytt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Atomipapisto-ajatuksessa Sebeokin ehdotus oli, ett\u00e4 varoitusmerkkien ja maastoesteiden lis\u00e4ksi tulisi luoda erityinen tieteellinen sis\u00e4piiri tai salaseura, joka asiantuntijapolvesta toiseen yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 soveltuvia rituaaleja ja uskomuksista ammentavia k\u00e4sityksi\u00e4 ja varoituksia ydinj\u00e4tehaudasta. N\u00e4m\u00e4 tavat ehk\u00e4isev\u00e4t yritykset kaivaa j\u00e4te p\u00e4iv\u00e4nvaloon. Vain vihkiytynyt atomipapisto tiet\u00e4isi, mit\u00e4 maan povessa tosiasiassa lymy\u00e4\u00e4. Salamyhk\u00e4inen seura v\u00e4litt\u00e4isi muistitietoa eteenp\u00e4in sek\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4isi itse itse\u00e4\u00e4n vuosisatojen vieriess\u00e4. Oikeastaan Sebeok l\u00e4hinn\u00e4 luonnosteli ajatuksensa atomipapistosta ja j\u00e4tti sen kehittelyn ja kritiikin muille.<\/p>\n\n\n\n

Mutta Sebeok ei olettanut mit\u00e4\u00e4n silloisen tai nykyisen ydinalan iki- tai kestonyrkki\u00e4. Idean is\u00e4n sanoin: \u201dA ritual annually renewed can be foreseen, with the legend retold year-by-year (with, presumably, slight variations). The actual ”truth” would be entrusted exclusively to — what we might call for dramatic emphasis — an ”atomic priesthood”, that is, a commission of knowledgeable physicists, experts in radiation sickness, anthropologists, linguists, psychologists, semioticians, and whatever additional expertise may be called for now and in the future.\u201d (Sebeok 1984.) Ydinj\u00e4tesijoituksen tiet\u00e4myst\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tarvittaisiin monialainen ryhm\u00e4 eri tieteenalojen osaajia.<\/p>\n\n\n\n

Historiantutkija Sebastian Musch punnitsee artikkelissaan atomipapiston idean kantavuutta tieteiskirjallisuuden vastaavien kehittelyjen avulla. Walter M. Millerin alun perin 1959 julkaistu A Canticle for Leibowitz<\/em> (suomennettuna Viimeinen kiitoshymni<\/em>, 1962) kertoo tuhoisan ydinsodan j\u00e4lkeen tieteellist\u00e4 tietoa s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 katolisesta munkkien veljeskunnasta, joka tulkitsee v\u00e4\u00e4rin ydinsotaa edelt\u00e4vi\u00e4 merkkej\u00e4 ydinenergiasta eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4 informaatiota oikeastaan kopioi ja s\u00e4il\u00f6\u00f6. V\u00e4hemm\u00e4n tunnettu ja arvostettu Arsen Darnayn Karma<\/em> ja toinen tarina 1970-luvun loppupuolelta puolestaan nostavat esiin, ett\u00e4 atomipapisto voi p\u00e4\u00e4ty\u00e4 uskonnollisiin kiistoihin ja esimerkiksi uskomaan aivan p\u00e4invastaista kuin mit\u00e4 sen teht\u00e4v\u00e4ksi annettiin alun perin. Se olisi hengenvaarallinen erehdys koko maapallolle. N\u00e4it\u00e4 kehittelyj\u00e4 pohdittuaan Musch pit\u00e4\u00e4 atomipapiston idean luotettavuutta liian riskialttiina ydinenergian ja -aseiden potentiaalisesti tuhoisan teknologian hallintaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Thomas A. Sebeokille puhuminen papistosta viittasi uskonnollisten instituutioiden jatkuvuuden yll\u00e4pit\u00e4jiin. H\u00e4n ideoi, ett\u00e4 ydinala tarvitsi pitk\u00e4n p\u00e4\u00e4lle jotakin samankaltaista. Kuvassa pappi vihit\u00e4\u00e4n virkaansa, 4.6.1958. Oulu. JOKA Journalistinen kuva-arkisto Kaleva. Museovirasto.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ehdotus atomipapistosta tai ydinpapistosta oli sen verran resonoiva ja poliittisesti ep\u00e4korrekti, varsinkin kun ydinvoima nostatti useissa l\u00e4nsimaissa voimakkaita vastareaktioita 1980-luvulla, ett\u00e4 se on her\u00e4tt\u00e4nyt paljon jatkokeskustelua ja kommentteja \u2013 t\u00e4m\u00e4 varmaan on ollut ehdottajan tarkoitus sanavalintaa teht\u00e4ess\u00e4. Jokin kuivempi termi kuten \u201dpysyv\u00e4 asiantuntija(ty\u00f6)ryhm\u00e4\u201d olisi varmuudella hautautunut syv\u00e4lle vanhojen tutkimuspapereiden hautausmaalle (mieluiten kansalliskirjaston tai vastaavan kirjavarastoon, jossa ne sent\u00e4\u00e4n s\u00e4ilyv\u00e4t). Valittu termi on sellainen, ett\u00e4 monet journalistit nostavat sen ilomielin otsikkoon 40 vuotta ensijulkaisun j\u00e4lkeen ja sen tulkinta kiinnostaa kukaties my\u00f6s jatkossa. <\/p>\n\n\n\n

Sebeok tunsi merkit ja termit markkinoinnin apuna. Atomipapisto voikin toimia avaimena tarkastella huomattavasti laajempaa keskustelua atomisemiotiikasta ja ydinj\u00e4tett\u00e4 koskevien varoitusten kehittely\u00e4. Semiootikon ehdotukset olivat ja ovat monitulkintainen ja kritiikillekin altis yhdistelm\u00e4 tiedonv\u00e4lityst\u00e4, vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4, uskontoa ja tiedett\u00e4. Jotkin Thomas Sebeokin perusajatukset viestinn\u00e4st\u00e4 tuhansien vuosien p\u00e4\u00e4h\u00e4n ovat kest\u00e4neet aikaa, kun niihin on maailmalla palattu 2010-luvulla ydinj\u00e4tteen eli tarkemmin k\u00e4ytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen muuttuessa entist\u00e4 ajankohtaisemmaksi haasteeksi.<\/p>\n\n\n\n

Eurajoen Olkiluodossa t\u00e4llainen ”ydinj\u00e4tehauta” eli loppusijoituslaitos on parhaillaan rakenteilla ja se saatetaan joidenkin vuosien kuluttua ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n lajissaan ensimm\u00e4isen\u00e4. Palaan toisessa yhteydess\u00e4 Sebeokin ajatusten kulkeutumiseen Suomeen ja niiden vastaanottoon.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Petri Paju<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja toimii hankep\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 Kansallisen ydinj\u00e4tehuollon tutkimusohjelman projektissa Ydinj\u00e4tteen loppusijoitus ja yhteiskunnallinen muisti<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4<\/p>\n\n\n\n

Kaartinen, Marjo: Avaruusasema Alfa<\/em> \u2013 Kuuajan avaruusmatkailua 1970-luvun puoliv\u00e4lin televisiossa. Teoksessa Kuviteltu avaruus: Matkoja Maan ulkopuolelle<\/em>. Toim. Heidi Kurvinen, Petri Paju & Petri Saarikoski. Kulttuurihistorian seura, Turku 2021.<\/p>\n\n\n\n

Musch, Sebastian: The Atomic Priesthood and Nuclear Waste Management – Religion, Sci-fi Literature and the End of our Civilization. Zygon – Journal of Religion and Science<\/em>. Volume 51, Issue 3 (2016), 626\u2013639.<\/p>\n\n\n\n

Paju, Petri: Ydinsulku ja Suomi. 50 vuotta ydinsulkusopimuksen kansallista toimeenpanoa<\/em>. STUK TR 32. S\u00e4teilyturvakeskus, Helsinki 2020.<\/p>\n\n\n\n

Sebeok, Thomas A.: Communication measures to bridge ten millennia<\/em>. Technical report. (BMI\/ONWI–532). United States, 1984.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ydinj\u00e4tteiden kohtalon pohdinnan yksi aikanaan rep\u00e4isev\u00e4 idea on ollut perustaa atomipapisto huolehtimaan siit\u00e4, ett\u00e4 tulevaisuuden ihmiset j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t loppusijoituslaitoksen rauhaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi. Ehdotusta kehitteli semiootikko Thomas Sebeok 1980-luvun alussa. Ydinj\u00e4tteiden tulevaisuudessa tuottamiin haasteisiin ja mahdollisiin ongelmiin havahduttiin toden teolla 1970-luvulla, kun ydinenergian k\u00e4ytt\u00f6 oli p\u00e4\u00e4ssyt alkuun ja kasvoi voimakkaasti. Vuosikymmenen puoliv\u00e4lin scifi-televisiosarjassa Avaruusasema Alfa […]<\/p>\n","protected":false},"author":2375,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[10,75,132,153,156,171],"class_list":["post-3138","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","tag-1900-luku","tag-kirjallisuus","tag-semiotiikka","tag-tutkimus","tag-uskonto","tag-ydinjate","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3138","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2375"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3138"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3138\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3276,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3138\/revisions\/3276"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3138"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3138"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3138"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}