{"id":3319,"date":"2022-01-10T12:42:41","date_gmt":"2022-01-10T12:42:41","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=3319"},"modified":"2022-01-10T12:42:42","modified_gmt":"2022-01-10T12:42:42","slug":"kh50-kylki-kyljessa-taiteentutkimusta-ja-kulttuurihistoriaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2022\/01\/10\/kh50-kylki-kyljessa-taiteentutkimusta-ja-kulttuurihistoriaa\/","title":{"rendered":"KH50: Kylki kyljess\u00e4 taiteentutkimusta ja kulttuurihistoriaa"},"content":{"rendered":"\n

Yliopisto-opettaja, dosentti Paavo Oinonen muistelee t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa kulttuurihistorian oppiaineen 1980-lukua. Teksti on osa kulttuurihistorian 50-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. <\/em><\/h4>\n\n\n\n

Kahdeksankymment\u00e4luvun alussa toteutui yliopistoja puhuttanut tutkinnonuudistus. Turun yliopiston humanistinen tiedekunta oli siirtynyt elokuussa 1980 uuteen tutkintoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, ja syyslukukauden aloitti ensimm\u00e4inen niin kutsuttu putkitutkintosukupolvi. Kuuluin toiseen saapumiser\u00e4\u00e4n, ja solahdin syksyll\u00e4 1981 putkeen taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian koulutusohjelman valintakokeen kautta.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavassa palaan lyhyesti tutkinnonuudistukseen. Enemm\u00e4n kuitenkin pohdin, mit\u00e4 taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian liitto tuoreelle opiskelijalle merkitsi. Olihan t\u00e4m\u00e4 luvattu kombinaatio johdattanut minut Pohjois-Karjalasta Varsinais-Suomeen saakka.<\/p>\n\n\n\n

Kampuksella ei voinut olla ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, ett\u00e4 elimme keskell\u00e4 k\u00e4\u00e4nnett\u00e4. Humanistisen tiedekunnan opinnot oli nyt j\u00e4rjestetty koulutusohjelmiksi. Saimme vanhemmilta opiskelijoilta kuulla, miten olimme koekaniineja m\u00e4\u00e4r\u00e4mittaisten opintojen muotissa. Entiset latinan kielell\u00e4 nimetyt arvosanakokonaisuudet olivat muuttuneet opintoviikoin laskettaviksi suoritteiksi. Opintoviikko vastasi 40 tunnin ty\u00f6panosta. Arvosanakokonaisuuksien nimet vaihtuivat perus-, aine- ja syvent\u00e4viksi opinnoiksi, vaikka entiset termit eliv\u00e4tkin yh\u00e4 puheissa. Opintoputkeen kuului my\u00f6s yleisopintoja sek\u00e4 tietenkin sivuaineita.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n
\n
  • \"\"<\/figure><\/li>
  • \"\"<\/figure><\/li><\/ul>
    Tutkinnonuudistuksen takia humanistinen tiedekunta neuvoi useilla opinto-oppailla. Uuden tutkinnon mukaan syksyll\u00e4 1980 aloittaneet saivat tietonsa koulutusohjelmittain ilmestyneist\u00e4 oppaista, eiv\u00e4t tiedekunnan yhteisest\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
    \n
    \n

    T\u00e4m\u00e4 kaikki vaikutti luonnolliselta, kun emme muuta olleet kokeneet. Ehk\u00e4p\u00e4 samalta tuntui nelj\u00e4nnesvuosisata my\u00f6hemmin opintopistein yliopistotaivaltaan aloittaneista, kun opintoviikkoja siirrettiin historiaan.<\/p>\n\n\n\n

    Osaltani kaikki alkoi, kun yliopistojen valintaoppaassa oli silmiini sattunut Turun yliopiston erikoiselta tuntunut hakukohde, jossa voisi opiskella kulttuurihistoriaa ja taiteentutkimusta. Olin kiinnostunut kirjallisuudesta ja historiasta \u2013 t\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4. Kouluhistoria oli kyll\u00e4 kiehtonut, mutta valtiokeskeisyys oli ajoittain puuduttanut. Kulttuurihistoria lupasi taiteista kiinnostuneelle muuta pelk\u00e4ll\u00e4 nimell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

    T\u00e4m\u00e4n vahvisti valintakoekirja. Ulkoasultaan vaatimaton Taide aikansa kuvastajana<\/em> oli Kari Immosen toimittama, noin 150-sivuinen Historian perint\u00f6 -laitossarjan julkaisu. Kirja oli syksyll\u00e4 1979 pidetyn seminaarin puheenvuorojen kokonaisuus. Immosen esipuhe oli otsikoitu \u201d[h]istoria ei ole taidetta, mutta\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n

    Mutta-sanan j\u00e4lkeiset kolme pistett\u00e4 lupasivat kiintoisia asiayhteyksi\u00e4. Veikko Litzen pohti, miten taideteokset tulee ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 osana laajempia merkitysverkostoja. H\u00e4n vakuutti, ett\u00e4 taiteen tuotteet kelpasivat historian tutkijalle l\u00e4hteeksi ja tutkimuskohteeksi siin\u00e4 miss\u00e4 mik\u00e4 muu tahansa. Kirsti Simonsuuri, Irmeli Niemi ja Markku Envall punoivat kirjallisuuden aikasidoksia kukin tavoillaan. Kuvataide ja musiikki saivat osuutensa Aimo Reitalan ja Jouko Tolosen teksteiss\u00e4. Eniten silmi\u00e4ni avasi Valtion elokuvatarkastamon johtajan Jerker A. Eriksonin artikkeli, joka vakuutti, ett\u00e4 sepitteellinen elokuva voi olla mit\u00e4 kiintoisin aikansa kuvastaja.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

    \"Kuvassa<\/figure>
    \n

    Opus raotti reitti\u00e4 maailmaan, jossa my\u00f6s alemmat taiteet otettiin vakavasti. Monet nelj\u00e4nkymmenen vuoden takaisten tekstien havainnot saattavat nyt tuntua itsest\u00e4\u00e4n selvilt\u00e4, mutta sanoma kaikui tuolloin toisin. Yhdistelm\u00e4 historiaa ja taiteiden tutkimusta ei ollut tavallista. Valintakoekirjan ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 piti innostaa tulevia opiskelijoita hakemaan koulutusohjelmaan, jossa kulttuurihistorian ja taiteiden yhteys oli t\u00e4rke\u00e4. Sen se kohdallani teki.<\/p>\n\n\n\n

    <\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

    On hyv\u00e4 t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ettei kulttuurihistorian ja taiteentutkimuksen koulutusohjelma toki ollut ainoa polku kulttuurihistorian p\u00e4\u00e4aineopiskelijaksi. Se lienee ollut kakkosreitti. P\u00e4\u00e4v\u00e4yl\u00e4 oli historian koulutusohjelman valintakoe, jonka kautta sis\u00e4\u00e4n tullut saattoi ottaa p\u00e4\u00e4aineekseen kulttuurihistorian, Suomen historian tai yleisen historian.<\/p>\n\n\n\n

    \"Kuvassa
    Kes\u00e4ll\u00e4 2018 historia-aineiden kahdeksankymment\u00e4luvun kotipes\u00e4 Juslenia sai v\u00e4isty\u00e4 uuden Aurumin tielt\u00e4. Kuva: Paavo Oinonen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Uuden tutkintoj\u00e4rjestelm\u00e4n my\u00f6t\u00e4 muodostetussa kulttuurihistorian ja taiteentutkimuksen koulutusohjelmassa oli mahdollista valita p\u00e4\u00e4aine nelj\u00e4st\u00e4 seuraavasta: kulttuurihistoria, kotimainen kirjallisuus, yleinen kirjallisuustiede ja musiikkitiede. P\u00e4\u00e4dyin tekem\u00e4\u00e4n perustutkintoni yleiseen kirjallisuustieteeseen ja kulttuurihistoriasta tuli pitk\u00e4 sivuaine. My\u00f6hemmin etenin syvent\u00e4viin opintoihin saakka. Kulttuurihistoriasta tuli virallisesti p\u00e4\u00e4aineeni vasta jatko-opinnoissa.<\/p>\n\n\n\n

    Opetussuunnitelmat ovat muuttuneet vuosien saatossa useaan kertaan. Mittava uudistus on ollut nykyinen historian tutkinto-ohjelma, jossa p\u00e4\u00e4aineopinnot alkavat vasta syvent\u00e4vien vaiheessa.<\/p>\n\n\n\n

    Taiteiden tutkimuksen ja kulttuurihistorian yhteys on ajan my\u00f6t\u00e4 muuttunut. Tarkoitan, ettei se ei ole niin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4n ohjaava kuin se oli koulutusohjelmassa, jossa perustutkintoa tein. Luonnollista on, ett\u00e4 oppiaine ja koko tutkimusymp\u00e4rist\u00f6 on toisenlainen. Kuitenkin kytk\u00f6s taiteisiin on yh\u00e4 olemassa, ja se n\u00e4kyy oppiaineen piiriss\u00e4 jatkuneena kiinnostuksena sek\u00e4 niin sanottuihin alempiin kuin ylempiin luovuuden muotoihin. Itselleni se merkitsee kulttuurihistorian oppiaineen syv\u00e4rakenteeseen kuuluvaa mahdollisuutta.<\/p>\n\n\n\n

    Teksti: Paavo Oinonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Yliopisto-opettaja, dosentti Paavo Oinonen muistelee t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa kulttuurihistorian oppiaineen 1980-lukua. Teksti on osa kulttuurihistorian 50-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. Kahdeksankymment\u00e4luvun alussa toteutui yliopistoja puhuttanut tutkinnonuudistus. Turun yliopiston humanistinen tiedekunta oli siirtynyt elokuussa 1980 uuteen tutkintoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, ja syyslukukauden aloitti ensimm\u00e4inen niin kutsuttu putkitutkintosukupolvi. Kuuluin toiseen saapumiser\u00e4\u00e4n, ja solahdin syksyll\u00e4 1981 putkeen taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian koulutusohjelman valintakokeen kautta. Seuraavassa palaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":10118,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[180],"tags":[179,178],"class_list":["post-3319","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuurihistoria-50-v","tag-kh50","tag-kulttuurihistoria50","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3319","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10118"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3319"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3319\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3336,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3319\/revisions\/3336"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3319"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3319"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3319"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}