Keskiajantutkimusta ja nukketeatteria yhdistelev\u00e4 esityksemme \u201dJohn \u2013 Eleanor\u201d on ollut osa Turku Euroopan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunki 2011 tarjontaa, ja lis\u00e4ksi kiert\u00e4nyt vierailevana esityksen\u00e4 Helsingiss\u00e4, Turun keskiaikamarkkinoilla, Porissa, Rovaniemell\u00e4, Oulussa. Kerron t\u00e4ss\u00e4 hieman esityksen taustoja ja reflektoin omaa suhdettani siihen.<\/p>\n
Esitys alkaa sanoilla: \u201dOlen Tom Linkinen, turkulainen\u00a0keskiajantutkija, ja esityksemme aiheena on, kuten osa paikallaolijoista tiet\u00e4\u00e4kin, my\u00f6h\u00e4iskeskiajan Englannissa el\u00e4neen John ”Eleanor” Rykenerin tarina.\u201d Olen, tosiaankin, Tom Linkinen, turkulainen keskiajantutkija, ja \u201dpitk\u00e4n kaavan\u201d mukaan kulttuurihistorian jatko-opiskelija ja tuntiopettaja. Esitys on minun ja nukketeatteritaiteilija Timo V\u00e4ntsin k\u00e4sikirjoittama. Lavalla olemme me, min\u00e4 ja Timo, ja iso kirjo nukketeatteria. Itse esiinnyn ik\u00e4\u00e4n kuin itsen\u00e4ni, tutkija ja luennoitsija Tom Linkisen\u00e4, ja Timo V\u00e4ntsi pysyy t\u00e4ysty\u00f6llistettyn\u00e4 niin n\u00e4yttelij\u00e4 Timo V\u00e4ntsin\u00e4, John \u2013 Eleanoria hakevana n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4, kuin nukketeatteritaiteilijana. Ohjaaja Merja P\u00f6yh\u00f6nen, toinen nukketeatterin monipuolinen ammattilainen, on ohjannut esityksen rytmilt\u00e4\u00e4n tehokkaaksi, monipuoliseksi reilun tunnin mittaiseksi paketiksi. Ilman Merjaa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 olisi aivan varmasti aivan liikaa tyhji\u00e4 sanoja, ja aivan liian v\u00e4h\u00e4n yleis\u00f6n kanssa samassa tilassa l\u00e4sn\u00e4oloa. Upeat monipuoliset ammattilaiset Merja ja Timo ovat tehneet n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 kerrassaan toimivan paketin, ja min\u00e4 taas olen sanojen ihminen joka, no, halusi kertoa John \u201dEleanorille\u201d tilaa antaen tarinan joka tavoittaisi yleis\u00f6j\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on selv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 se onnistui.<\/p>\n
John Rykener, joka naiseksi pukeutuneena k\u00e4ytti itsest\u00e4\u00e4n nime\u00e4 Eleanor, eli Englannissa 1300-luvun lopulla, yli 600 vuotta sitten. Tuon ajan englantilaisten oma nykyaika asettui my\u00f6hemmin my\u00f6h\u00e4iskeskiajaksi m\u00e4\u00e4riteltyyn ajanjaksoon. Aika on yleisesti n\u00e4hty uskonnollisuuden ja yhteis\u00f6llisyyden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4n\u00e4 kulttuurina, jota kristilliset moraalik\u00e4sitykset, sosiaalinen kontrolli ja tiukat k\u00e4sitykset oikeanlaisesta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisesta k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 rajasivat. T\u00e4llainen yleinen k\u00e4sitys perustuu niihin ajan historiallisiin l\u00e4hteisiin, joita on s\u00e4ilynyt ylivoimaisesti eniten. Kirkkoinstituution sis\u00e4ll\u00e4 syntyneet dokumentit, uskonnollinen kirjallisuus ja kirkkoihin laaditut kuvat, kaiverrukset ja patsaat kertovat kaikki ajan julkisesti ja yleisesti jaetuista k\u00e4sityksist\u00e4 oikeasta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. T\u00e4t\u00e4 vahvistavat oikeudelliset asiakirjat, seuraavaksi yleisimm\u00e4t j\u00e4ljet t\u00e4st\u00e4 menneisyydest\u00e4.<\/p>\n
Juuri yhdest\u00e4 oikeudellisesta l\u00e4hteest\u00e4 l\u00f6ytyy John Eleanor Rykener, joka asiakirjasta luetun perusteella harjoitti naiseksi pukeutuneena prostituutiota miesten kanssa, miehen\u00e4 seksi\u00e4 monien naisten kanssa, ja tuli samalla h\u00e4irinneeksi ja rikkoneeksi tuon ajan sukupuolirajoja, seksuaalinormeja, ja yleisestikin hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 vastaan vahvasti ja monella eri tavalla. Sukupuolirajat ja niiden mukaan el\u00e4minen ymm\u00e4rrettiin luonnollisiksi, ikiaikaisiksi, ja Jumalan luomana my\u00f6s pyhiksi, mutta samaan maailmaan mahtui John \/ Eleanor. Oikeudelliseen l\u00e4hteeseen p\u00e4\u00e4tyminen kertoo osaltaan jo sen miten h\u00e4nen tekonsa ja el\u00e4m\u00e4ntapansa koettiin vahvasti v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisina. Samalla Rykenerin tapaus kuitenkin vahvistaa miten tuohon aikaan mahtui kaikenlaista.<\/p>\n
John \/ Eleanor Rykener oli ja on poikkeus. Tuon ajan Englannin historiallisten l\u00e4hteitten perusteella h\u00e4n on my\u00f6s ainoa laatuaan. Mutta poikkeushan vahvistaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6n, joten on syyt\u00e4 laatia uusi s\u00e4\u00e4nt\u00f6; sellainen, jossa keskiaikaiseen menneisyyteen mahtuu monenlaista vallitsevia normeja h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4 tapaa olla, ajatella ja toimia.<\/p>\n
John \/ Eleanor Rykenerin tarina ei aukea yht\u00e4 oikeudellista asiakirjaa lukiessa, mutta sanojen ja rivien v\u00e4leist\u00e4 mahdollisia osia siit\u00e4 voidaan aavistella. Tarina avautuu. Kerroksia on monia: asiakirja on kirjurin vuonna 1395 puhtaaksikirjoittamana kirjurin versio siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n on kuulusteluissa kuullut, mit\u00e4 siit\u00e4 kirjoittanut muistiin, ja miten puhtaaksikirjoittanut muistiinpanonsa. Kirjurin muistiinpanot eiv\u00e4t osaltaan ole voineet perustua muuhun kuin siihen mit\u00e4 Rykenerilt\u00e4 on kuulusteluissa kysytty. Kysymykset ovat ohjanneet Rykenerin vastauksia ja tunnustuksia, ja niihin taas ovat aikanaan kerrostuneet kuulusteluhetkien ja tunnustettujen tapahtumien v\u00e4linen ajallinen et\u00e4isyys, muistikerrostumat, ja tarinallisuus. Moninkertaiset tarinalliset kerrokset, kysytyt ja kysym\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet kysymykset, vastatut ja vastaamatta j\u00e4\u00e4neet vastaukset, ja n\u00e4iden kaikkien sanavalinnat \u2013 kaikesta t\u00e4st\u00e4 rakentunut ja rakentuva tarina huutaa kysym\u00e4\u00e4n kaikkea sit\u00e4 mist\u00e4 yksitt\u00e4isess\u00e4 kuulustelup\u00f6yt\u00e4kirjassa ei puhuta. Sit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Keskiajan seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden tutkija Ruth Mazo Karras l\u00f6ysi Rykenerin tapauksen uudelleen 1300-luvun oikeusl\u00e4hteiden joukosta ja kirjoitti (yhdess\u00e4 David Lorenzo Boydin kanssa) aiheesta artikkelin vuonna 1995. Siit\u00e4 l\u00e4htien Rykeneri\u00e4 on ajoittain k\u00e4ytetty tutkimuskirjallisuudessa ja ihmetelty mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ihminen oikein oli. Ristiinpukeutuja transvestiitti biseksuaali vai kenties sodomiitti? Itsekin otin kantaa n\u00e4ihin kysymyksiin historiantutkimuksellisessa artikkelissani Historiallisessa aikakauskirjassa vuonna 2004. N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 enemm\u00e4n minua kuitenkin kiinnostaa Rykenerin mahdollinen el\u00e4m\u00e4ntarina. El\u00e4m\u00e4nkohtalo? Sankaritarina? Ehk\u00e4 molempia, ehk\u00e4 jotakin aivan muuta. Historiantutkimuksen keinot eiv\u00e4t vain tahdo riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Pitkin projektiamme, k\u00e4sikirjoitusvaiheessa, harjoitusvaiheessa ja sitten keskell\u00e4 esityksi\u00e4, mieless\u00e4ni on ollut kulttuurihistorioitsija Natalie Zemon Davisin ajatus tulkinnallisista arveluista osana historiantutkimusta. Viittaan t\u00e4ss\u00e4 kohtaa erityisesti h\u00e4nen tutkimukseensa ja samassa prosessissa valmistuneeseen, samannimiseen elokuvaan Martin Guerren paluu. Tuon tutkimusrypp\u00e4\u00e4n tuloksena syntyneen, kulttuurihistorian klassikoksi kasvaneen kirjansa esipuheessa Davis vertaa ko. elokuvaa ja kirjana ilmestynytt\u00e4 tutkimustaan historialliseen laboratorioon. Esikuva on suuri ja n\u00f6yryytt\u00e4 n\u00e4ytellen minun ei ehk\u00e4 pit\u00e4isi verrata omaa esityst\u00e4mme siihen, mutta teen sen silti: mielest\u00e4ni my\u00f6s oma John \u2013 Eleanorimme on laboratoriokokeiden tulos: mukana on historiallinen laboratorio, nukketeatterilaboratorio, ja viel\u00e4 poikkitieteellistaiteellinen laboratorio. Harjoitusvaiheessa ennen ensi-iltaa keskiaikaisesta kuulustelup\u00f6yt\u00e4kirjasta on avattu esiin tarina, ja meit\u00e4 on ohjannut itsepintainen halu tehd\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 niin hyv\u00e4 kuin mihin ikin\u00e4 pystymme. Sitten testasimme, testasimme, testasimme.<\/p>\n
Jo k\u00e4sikirjoitusvaiheen alussa tuli selv\u00e4ksi ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n tekemisess\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n mielt\u00e4 jos n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 ei ole rakkautta. Lopulta ohjaaja Merja P\u00f6yh\u00f6nen keksi miten se rakkaus siihen n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n asettuu. Onneksi. Lis\u00e4ksi tiesimme ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 tulee osittain rivo. Lopulta nuket n\u00e4yttiv\u00e4t ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n tulee mukaan keskiaikaista k\u00e4sinukkeperinnett\u00e4; ett\u00e4 sutkautukset naurattavat, suorasanaisuus toimii, ja ett\u00e4 rivot eleet ja vitsit ovat parhaita. Ett\u00e4 isot vakavat asiat tarvitsevat helpottavaa naurua oheen. My\u00f6s John \u201dEleanorin\u201d aikalainen, Canterburyn tarinoiden kirjoittaja Geoffrey Chaucer kirjoitti miten \u201dsuuremman osan ajastaan ihmiset nauroivat ja leikkiv\u00e4t\u201d. Chaucer ja John \u201dEleanor\u201d eliv\u00e4t maailmassa jossa teatteriseurueet ja nukketeatterit kierteliv\u00e4t toreilla ja tulkitsivat omaa monipuolista maailomaansa ty\u00f6kaluinaan omat ja yleis\u00f6jens\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t tunteet naurusta itkuun ja itkusta nauruun.<\/p>\n
Mukana on koko ajan kulkenut kysymys siit\u00e4 onko t\u00e4m\u00e4 mahdollista tehd\u00e4, oliko t\u00e4m\u00e4 mahdollista John \u201dEleanorin\u201d tarinassa, onko t\u00e4m\u00e4 mahdollista kertoa yleis\u00f6lle omassa ajassamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Lopulta syntyi yksi mahdollinen tarina ja sen yksi mahdollinen esitystapa. Lopetan paljastamalla n\u00e4ytelm\u00e4n viimeisen repliikin lopun: \u201dHyv\u00e4 osa \u00e4sken esitetyist\u00e4 kohtauksista on mahdollisesti tapahtunut. Kiitos mielenkiinnosta.\u201d Sanon t\u00e4m\u00e4n jokaisen esityksen lopuksi t\u00e4ynn\u00e4 rehellisyytt\u00e4 ja vilpitt\u00f6myytt\u00e4, ja tarkoitan ett\u00e4: t\u00e4m\u00e4 kaikki on ollut mahdollista, me olemme nyt tehneet kaikkemme, kiitos.<\/p>\n
\u201dJohn – Eleanorin\u201d viimeinen toistaiseksi sovittu esitys on maanantaina 21. 11. Turussa, Seikkailupuiston Timanttisalissa kello 19.30. (Sitten menemme pitk\u00e4lle tauolle, ja jos sen hetkinen nykyaika haluaa, esiinnymme j\u00e4lleen syksyll\u00e4 2012.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Keskiajantutkimusta ja nukketeatteria yhdistelev\u00e4 esityksemme \u201dJohn \u2013 Eleanor\u201d on ollut osa Turku Euroopan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunki 2011 tarjontaa, ja lis\u00e4ksi kiert\u00e4nyt vierailevana esityksen\u00e4 Helsingiss\u00e4, Turun keskiaikamarkkinoilla, Porissa, Rovaniemell\u00e4, Oulussa. Kerron t\u00e4ss\u00e4 hieman esityksen taustoja ja reflektoin omaa suhdettani siihen. Esitys alkaa sanoilla: \u201dOlen Tom Linkinen, turkulainen\u00a0keskiajantutkija, ja esityksemme aiheena on, kuten osa paikallaolijoista tiet\u00e4\u00e4kin, my\u00f6h\u00e4iskeskiajan Englannissa el\u00e4neen […]<\/p>\n","protected":false},"author":39913,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-336","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheenvuoroja-kulttuurihistoriasta","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/336","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39913"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=336"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/336\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=336"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=336"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=336"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}