{"id":3365,"date":"2022-01-25T11:45:04","date_gmt":"2022-01-25T11:45:04","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=3365"},"modified":"2022-01-25T11:45:05","modified_gmt":"2022-01-25T11:45:05","slug":"kh50-kulttuurihistoriaa-synteeseja-ja-kriittista-teoriaa-muistoja-1980-luvusta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2022\/01\/25\/kh50-kulttuurihistoriaa-synteeseja-ja-kriittista-teoriaa-muistoja-1980-luvusta\/","title":{"rendered":"KH50: Kulttuurihistoriaa, synteesej\u00e4 ja kriittist\u00e4 teoriaa \u2013 muistoja 1980-luvusta"},"content":{"rendered":"\n

Kulttuurihistorian 50-vuotisjuhlavuoden blogisarja jatkuu dosentti Jukka Sarjalan kirjoituksella.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Turun kauppatori syyskuun alussa 1979. Astun ulos bussista, joka on kuljettanut kaltaisiani t\u00e4ysinpalvelleita varusmiehi\u00e4 Turunmaan saaristosta kaupunkiin, ja suunnistan H\u00e4meenkadulle. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4n\u00e4 on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan kanslia. Kuljen ottamaan selv\u00e4\u00e4, mist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 kulttuurihistorian ja Suomen historian opinnot olisi syyt\u00e4 aloittaa. V\u00e4hitellen minulle valkenee, ett\u00e4 lukiovuosien j\u00e4lkeen olen entist\u00e4 enemm\u00e4n omillani. Kunhan p\u00e4\u00e4sen opintojen alkuun ja kapakkakeskusteluihin, 1970-luvun opiskelijaliikkeen j\u00e4lkihuurut tulevat varsin pian tutuiksi.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen kerran t\u00f6rm\u00e4sin tietoon kulttuurihistoria-nimisen oppiaineen olemassaolosta varmaan jossakin Turun yliopiston valintakoeoppaassa 70-luvun loppuvuosina. Ajattelin heti, ett\u00e4 tuota kannattaa kokeilla, enk\u00e4 ole joutunut katumaan p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4ni. Ehk\u00e4 joitakuita minua selv\u00e4sti nuorempia kiinnostaa tiet\u00e4\u00e4 kulttuurihistorian oppiaineen vaiheista vuosikymmeni\u00e4 sitten, ja siksi tarjoilen t\u00e4ss\u00e4 muutamia muistikuvia opiskeluajoistani ja ty\u00f6urani alusta kulttuurihistoriassa.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4aineeni oli aluksi Suomen historia, mutta vaihtui ensimm\u00e4isen opiskeluvuoden ja tukholmalaisessa sairaalassa vietetyn kes\u00e4ty\u00f6jakson p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 kulttuurihistoriaksi. Syy oli selv\u00e4. Oppiaineen silloinen professori Veikko Litzen (1933\u20132011) osoittautui mukaansatempaavaksi luennoitsijaksi, jolla oli hyv\u00e4 huumorintaju ja nopea \u00e4ly. Litzenin suosima luentosali V p\u00e4\u00e4rakennuksessa t\u00e4yttyi helposti. Muutenkin oppiainetta s\u00e4vytti kokeilunhaluinen ja liberaali ilmapiiri. Siell\u00e4 k\u00e4ydess\u00e4 ei tarvinnut j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4. Tuolloin kulttuurihistorian vaatimattomat tilat l\u00f6ytyiv\u00e4t Juslenian nyt jo purettua laitosrakennusta vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 sijainneesta puutalosta. Pieni oli kaunista. Oppiaine siirtyi siit\u00e4 sitten Jusleniaan 80-luvun alkuvuosina.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: Veikko Litzen, kulttuurihistorian ensimm\u00e4inen professori 1978\u20131987.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Noihin aikoihin kulttuurihistoriassa riitti puhetta synteeseist\u00e4 ja kokonaisvaltaisuudesta, joilla keskiajan tutkimukseen erikoistunut, vuonna 1978 virkaansa tullut Litzen muovasi nuoren oppiaineen tieteellist\u00e4 profiilia. Asioita tuli tarkastella riitt\u00e4v\u00e4n isoissa yhteyksiss\u00e4. Meid\u00e4n opiskelijoiden ajatukset olivat v\u00e4lill\u00e4 turhan korkealentoisia, mutta t\u00e4rkeint\u00e4 oli, ett\u00e4 innostusta riitti, kuten aina siell\u00e4, miss\u00e4 perinteet eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se liikaa sanelemaan teht\u00e4vi\u00e4 ratkaisuja. Litzen ei ollut kovin tuottelias tutkija, mutta h\u00e4nen vahvuutensa oli provokatiivinen ajattelu. Muistaakseni joku Historian laitoksella luonnehti h\u00e4nt\u00e4 taiteilijaksi. Joka tapauksessa kulttuurihistoriassa opin, ett\u00e4 tutkimuksen teko perustuu kysymyksiin ja ongelmiin, ei pelkk\u00e4\u00e4n l\u00e4hteiden lukuun. T\u00e4t\u00e4 perusasennetta t\u00e4ydensi omalla kohdallani Suomen historian oppiaineesta saamani harjaannus tutkimuksen teon k\u00e4sity\u00f6taitoihin ja arkistoty\u00f6skentelyyn. Siin\u00e4 sivussa opiskelin v\u00e4h\u00e4n filosofiaa, joka oli kovin loogis-analyyttista lajia, ja sopi huonosti historia-alan tiet\u00e4mykseen.<\/p>\n\n\n\n

Litzenin vaikutus kulttuurihistoriassa ei kuitenkaan kest\u00e4nyt kovin kauan, koska h\u00e4n l\u00e4hti Roomaan Villa Lanten johtajaksi vuodenvaihteessa 1982\u20131983. H\u00e4n ehti juuri ja juuri tarkastaa pro graduni. Litzenin sijaiseksi tuli siirtolaisuuden tutkija ja Yhdysvaltain historian tuntija Keijo Virtanen, jonka assistenttina toimi jo Litzenin aikana ty\u00f6skennellyt Taru Sundst\u00e9n (1946\u20131985). T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kulttuurihistoriallinen kiinnostukseni oli tiiviisti kietoutunut Turun kirjakahvilan ja sit\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4neen ihmisjoukon tarjoamiin virikkeisiin ja historianopiskelijoista koostuneen teoriapiirin keskusteluihin. Frankfurtin koulukunnan kriittinen teoria (Adorno, Habermas) ja Michel Foucault\u2019n tieto\/valta-konseptio eliv\u00e4t vahvasti tuossa ajassa. My\u00f6s Hans-Georg Gadamerin hermeneutiikka puhutteli. Puutteellista ymm\u00e4rryst\u00e4ni korvasi se energia, joka syntyi tutustumisesta sellaisiin opiskelukavereihin kuten Heikki Lempa, Erkki Huhtamo, Anne Ollila, Ritva Hapuli, Hannu Salmi, Sakari Ollitervo ja Tapio Onnela. Nykyisess\u00e4 oppiaineessa kaikki tuntevat kolme viimeksi mainittua, ja kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 taas toimivat professoreina Yhdysvalloissa. Hannulla ja Erkill\u00e4 oli osuutensa siihen, ett\u00e4 suomalainen elokuvatutkimus otti ensiaskeliaan kulttuurihistorian suojissa ennen kuin se itsen\u00e4istyi kirjallisuudentutkimuksen kautta omaksi oppiaineekseen, nykyisen mediatutkimuksen edelt\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4 mainittujen opiskelijoiden yhteisty\u00f6st\u00e4 syntyi muutamia julkaisuja, joilla oli yhteys my\u00f6s kulttuurihistoriassa k\u00e4ytyihin debatteihin. Heikki ja min\u00e4 kirjoitimme kriittisen katsauksen turkulaisesta historiantutkimuksesta. Se ilmestyi Turun ylioppilaslehdess\u00e4<\/em> helmikuussa 1982 otsikolla \u201dHistorian umpio Turussa\u201d ja sai aikaan polemiikin lehden palstoilla. Niin ik\u00e4\u00e4n Taru Sundst\u00e9n antoi kirjoituksesta k\u00e4rkev\u00e4\u00e4 palautetta, kun pist\u00e4ydyin h\u00e4nen toimistossaan. Huomattavasti isompi ponnistus oli yst\u00e4v\u00e4mme Timo Ala-V\u00e4h\u00e4l\u00e4n 27-vuotisp\u00e4iv\u00e4n kunniaksi vuonna 1985 laatimamme antologia Nihilismus, Karrierismus und Geschichtswissenschaft<\/em>, julkaisijana Turun yliopiston ylioppilaskunta. Nimest\u00e4\u00e4n huolimatta juhlakirjanen oli suomenkielinen, mutta komealta kalskahtava otsikko sai aikaan sen, ett\u00e4 Leipzigissa DDR:ss\u00e4 toiminut kirjallisuusarkisto Deutsche B\u00fccherei tilasi kappaleen t\u00e4t\u00e4 julkaisua kokoelmiinsa.<\/p>\n\n\n\n

  • \"\"<\/figure><\/li>
  • \"\"<\/figure><\/li><\/ul>
    Kuva vasemmalla: Turun kirjakahvilaa kuvaava postikortti 80-luvun alkupuolelta.
    Oikealla: Timo Ala-V\u00e4h\u00e4l\u00e4n 27-vuotisjuhlakirja vuodelta 1985.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Maahanmuuton, sukupuolen moninaisuuden, globaalikapitalismin ja ilmastonmuutoksen kanssa el\u00e4m\u00e4\u00e4n opettelevan nyky-Suomen perspektiivist\u00e4 80-luku n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hieman tunkkaiselta ja sulkeutuneelta ajalta. Vuosikymmenen alussa kuuli tapauksista, joista saattoi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 vanhenevan Urho Kekkosen ote viranhoidosta lipsui. H\u00e4nest\u00e4 kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin, mutta luterilaisuudella voideltu kansallinen yhten\u00e4iskulttuuri oli viel\u00e4 jotenkin voimissaan. Yliopistolla jotkut puhuivat tieteidenv\u00e4lisyydest\u00e4, silti suuri osa humanistis-yhteiskuntatieteellisest\u00e4 tutkimuksesta oli pilkottu alakohtaisiin lohkoihin. Oppiaineiden rajoja valvottiin yleens\u00e4 aika tarkasti. Kulttuurihistoria sen sijaan ylitteli niit\u00e4 vaikkapa siten, ett\u00e4 Virtanen suostutteli pian oppiaineessa aloitettuaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, runoilija Markku Innon (1945\u20132018) luennoimaan vastakulttuureista. 80-luvun v\u00e4rikk\u00e4ist\u00e4 luennoitsijoista muistan erityisesti kirjailija Jukka Kemppisen, joka puhui muun muassa tunteiden historiasta, siihen aikaan viel\u00e4 uudesta ja melko tuntemattomasta aihepiirist\u00e4. Jos taas historianfilosofia kiinnosti, kannatti osallistua humanistisessa tiedekunnassa laajemminkin opettaneen Tuomas Tolosen kursseille. 80-luvun menty\u00e4 ryhdyttiin kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n huomiota siihen, ett\u00e4 historia-aineiden henkil\u00f6st\u00f6\u00f6n tuli saada enemm\u00e4n naisia.<\/p>\n\n\n\n

    Olin parina 80-luvun alkupuolen kes\u00e4n\u00e4 kulttuurihistoriassa palkattuna harjoittelijana, jolloin oppiaineen toimintaan ja haasteisiin sai toisenlaista n\u00e4k\u00f6kulmaa kuin vain opintoja suorittavana ylioppilaana. N\u00e4iss\u00e4 kuvioissa tutustuin Sundst\u00e9nin ohella antiikin kulttuurien ja Turun historian tuntijaan Hannu Laaksoseen (1955\u20132010), joka toimi oppiaineen assistenttina ja opetusteht\u00e4viss\u00e4 80-luvun j\u00e4lkipuolelta alkaen. Eritt\u00e4in kielitaitoisena Hannu ker\u00e4si sittemmin paljon ulkomaisia opiskelijoita ymp\u00e4rilleen, ja h\u00e4n oleskeli Italiassa ja Sveitsiss\u00e4 kuin kotonaan. Lis\u00e4ksi vuosikymmenen alkupuolella teki vaikutuksen aina energinen ja uusista asioista kiinnostunut Kari Immonen, joka viel\u00e4 silloin ty\u00f6skenteli yleisen historian puolella, mutta siirtyi my\u00f6hemmin kulttuurihistoriaan. Karin ja vieraaksi kutsumamme Juha Sihvolan kiista objektiivisuuden mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta historiantutkimuksessa oli intohimoinen leimahdus ravintola H\u00e4meenportin kabinetissa 80-luvun alkupuolella.<\/p>\n\n\n\n

    Palattuaan Roomasta Veikko Litzen teki oppiaineeseen en\u00e4\u00e4 lyhyen vierailun professorina ja siirtyi Valtionarkiston, nykyisen Kansallisarkiston p\u00e4\u00e4johtajaksi vuonna 1987. Valmistelin noina vuosina jatko-opintoja, harrastin lukupiirej\u00e4, kirjoitin muutamia tilausteoksia ja olin tutkimusaiheeni takia s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yhteydess\u00e4 maamme musiikintutkijoihin. Pidin musiikkitieteess\u00e4 jonkun kurssinkin. Varsinaista opetuskokemusta sain kulttuurihistorian p\u00e4\u00e4toimisen tuntiopettajan ja lehtorin teht\u00e4viss\u00e4 vuosina 1986 ja 1988\u20131989. My\u00f6hemmin olen miettinyt, ett\u00e4 milt\u00e4h\u00e4n luentoni, seminaarini ja harjoituskurssini mahtoivat tuntua osallistujista, tuolloinhan ei akateemisilta opettajilta viel\u00e4 edellytetty pedagogisia opintoja. Samoihin aikoihin Hanne Koivisto aloitti kulttuurihistoriassa mittavaksi osoittautuvan akateemisen opetusuransa. 80-lukuni p\u00e4\u00e4ttyi Uppsalan yliopistoon, jonne hakeuduin vierailevaksi jatko-opiskelijaksi yhden lukukauden ajaksi kirjoittamaan lisensiaatintutkielmaa. Aavistelin, ett\u00e4 oppiaineeseen ja sen tunnettavuuteen oli tulossa isoja muutoksia. Vakituisena professorina vuonna 1990 aloittanut Keijo Virtanen ja ensin lehtorina toiminut Kari Immonen k\u00e4ynnistiv\u00e4t dynaamisen kehitysty\u00f6n. N\u00e4it\u00e4 pyrkimyksi\u00e4 edesauttoi tieteidenv\u00e4lisen kulttuurintutkimuksen rantautuminen Suomeen 1990-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

    Jukka Sarjala (s. 1959) on Turun yliopiston dosentti ja kulttuurihistorian tutkija.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Kulttuurihistorian 50-vuotisjuhlavuoden blogisarja jatkuu dosentti Jukka Sarjalan kirjoituksella. Turun kauppatori syyskuun alussa 1979. Astun ulos bussista, joka on kuljettanut kaltaisiani t\u00e4ysinpalvelleita varusmiehi\u00e4 Turunmaan saaristosta kaupunkiin, ja suunnistan H\u00e4meenkadulle. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4n\u00e4 on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan kanslia. Kuljen ottamaan selv\u00e4\u00e4, mist\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 kulttuurihistorian ja Suomen historian opinnot olisi syyt\u00e4 aloittaa. V\u00e4hitellen minulle valkenee, ett\u00e4 lukiovuosien j\u00e4lkeen olen […]<\/p>\n","protected":false},"author":10118,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[180],"tags":[179,178],"class_list":["post-3365","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuurihistoria-50-v","tag-kh50","tag-kulttuurihistoria50","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3365","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10118"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3365"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3365\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3376,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3365\/revisions\/3376"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3365"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3365"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3365"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}