{"id":3599,"date":"2022-07-05T10:16:30","date_gmt":"2022-07-05T10:16:30","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=3599"},"modified":"2022-07-05T10:16:33","modified_gmt":"2022-07-05T10:16:33","slug":"kh50-kulttuurihistorialliset-ystavani-martin-guerre-ja-sherlock-holmes","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2022\/07\/05\/kh50-kulttuurihistorialliset-ystavani-martin-guerre-ja-sherlock-holmes\/","title":{"rendered":"KH50: Kulttuurihistorialliset yst\u00e4v\u00e4ni, Martin Guerre ja Sherlock Holmes"},"content":{"rendered":"\n

Kulttuurihistorian yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa toimiva v\u00e4it\u00f6skirjatutkijamme Elina Karvo kertoo t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa yhteisest\u00e4 kulttuurihistorian taipaleestaan Martin Guerren ja Sherlock Holmesin kanssa.<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: Elina Karvo<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Sherlock Holmes ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, tohtori John Watson, istuivat tutuilla tuoleillaan Baker Streetin asunnon takkatulen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Holmes poltti tapansa mukaan piippua, kun Watson oli syventyneen\u00e4 kirjaan.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cKuulehan, Watson,\u201d Holmes sanoi.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cNiin, Holmes?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cOlet lukenut tuota kirjaa hyvin intensiivisesti jo useita p\u00e4ivi\u00e4. Eik\u00e4 se ole edes erityisen paksu opus.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cEi t\u00e4m\u00e4 suinkaan hitaudesta johdu, Holmes hyv\u00e4, vaan tarinasta.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Watson antoi kirjan Holmesille.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cMartin Guerren paluu. Ranskalaista filosofiaa, kenties?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cEi suinkaan, Holmes. Mikrohistoriaa. T\u00e4m\u00e4n luulisi kiinnostavan my\u00f6s sinua, onhan t\u00e4ss\u00e4 oikeustapaus keski\u00f6ss\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Holmes antoi kirjan takaisin Watsonille ja asettautui oikein mukavasti tuoliinsa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cKerro toki lis\u00e4\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cKyseess\u00e4 on tarina Martin Guerre -nimisest\u00e4 miehest\u00e4, joka j\u00e4tt\u00e4\u00e4 perheens\u00e4 ja katoaa kotikyl\u00e4st\u00e4\u00e4n. My\u00f6hemmin mies palaa vaimonsa Bertranden luokse, mutta kyseess\u00e4 ei olekaan oikea Martin Guerre, vaan huijari Arnaud du Tilh. Vaimo kuitenkin hyv\u00e4ksyy vale-Martinin ja jatkaa aviollista eloa h\u00e4nen kanssaan, ja koko kyl\u00e4 ja oikean Martinin sukulaiset hyv\u00e4ksyv\u00e4t huijarin my\u00f6s. Sitten vale-Martin alkaa vaatia h\u00e4nelle kuuluvaa perint\u00f6\u00e4 ja oikean Martinin sukulaiset nostavat oikeusjutun vale-Martinia vastaan. Oikeudenk\u00e4ynnin aikana saapuu paikalle viimein my\u00f6s oikea Martin Guerre, yli 10 vuoden poissaolon j\u00e4lkeen, ja vale-Martin tuomitaan lopulta kuolemaan.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Holmes imeskeli piippua mietteiss\u00e4\u00e4n ja Watson huomasi yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kiinnostuksen her\u00e4nneen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cMilloin t\u00e4m\u00e4 kaikki tapahtui?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201c1500-luvulla maalaiskyl\u00e4ss\u00e4 Ranskassa. Mieti, Holmes! Kyse on aivan tavallisesta talonpojasta, jonka el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirjan kirjoittaja, Natalie Zemon Davies, on avannut mm. oikeudenk\u00e4ynnist\u00e4 kirjoitettujen kuvausten kautta.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cJa vaimo toki tunsi t\u00e4m\u00e4n palanneen Martinin huijariksi?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cNo, todenn\u00e4k\u00f6isesti. Mutta Bertrandella ja Martinilla oli ollut avioliitossaan karikkoja, ja vale-Martinin kanssa Bertrand saattoi saada asioita, jotka eiv\u00e4t aiemmin olleet mahdollisia. Kuten kunnollisen keskustelukumppanin.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Holmes oli hetken hiljaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dMutta miksi t\u00e4m\u00e4n tarinan pit\u00e4isi ket\u00e4\u00e4n kiinnostaa? Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 identiteettivarkaus-aspekti tarjoaa kiinnostavaa oikeudellista pohdintaa, mutta olemmehan me n\u00e4it\u00e4 tapauksia kohdanneet itsekin.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cTied\u00e4th\u00e4n, Holmes, kuinka aina sanot, ett\u00e4 ep\u00e4tavalliset asiat paljastavat tutkimustemme kannalta olennaisia seikkoja, kuten kuinka koira ei haukkunut silloin kuin Hopeat\u00e4hti-hevonen varastettiin?\u201d <\/em>(toim. huom. The Adventure of the Silver Blaze, ilm. 1892)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cNiin\u2026?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cNo, Natalie Zemon Davisin mielest\u00e4 Martin Guerren tapaus on hyv\u00e4 kuvaus talonpoikien ajatusmaailmasta, ja koska kyseess\u00e4 on ep\u00e4tavallinen tapaus, se paljastaa my\u00f6s sellaisia motiiveja ja seikkoja, jotka muuten hukkuisivat arkip\u00e4iv\u00e4isyyksiin. Mit\u00e4 sin\u00e4 sitten tied\u00e4t ranskalaisten 1500-luvun maalaistalonpoikien ajatusmaailmasta?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Holmes sytytti sammuneen piippunsa uudelleen ja ojentautui ottamaan kirjan Watsonilta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201cNo, luetaanpa sitten.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Aloitin oman kulttuurihistorian taipaleeni syksyll\u00e4 2006 avoimen yliopiston opintojen kautta. Saman vuoden kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 olin tutustunut ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Sherlock Holmesin seikkailuihin. Maailman ainoa konsultoiva yksityisetsiv\u00e4 ja kulttuurihistoria hitsautuivat saumattomasti yhteen, ja ovat kulkeneet tiiviisti mukana siit\u00e4 l\u00e4htien. Opintojen alkuvaiheessa luin Martin Guerren paluun, <\/em>joka teki l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen. Se innosti entisest\u00e4\u00e4n syventym\u00e4\u00e4n kulttuurihistoriallisen tutkimuksen kiehtovaan maailmaan. N\u00e4iden 16 vuoden aikana Holmes ja Guerre ovat olleet kulttuurihistorialliset yst\u00e4v\u00e4ni, jotka ovat ajaneet minua eteenp\u00e4in opinnoissani ja tutkimuksissani.<\/p>\n\n\n\n

Yhdysvaltalais-kanadalaisen historioitsija Natalie Zemon Davisin tutkimus erikoisesta tapahtumasta ranskalaisessa 1500-luvun maalaisyhteis\u00f6ss\u00e4 on tarina kolmesta tavallisesta ihmisest\u00e4 suuressa maailmassa. Se on my\u00f6s kertomus ranskalaisten talonpoikien arjesta ja mentaliteetista, tulkinta tapahtumasta, jossa kuljetaan faktan ja fiktion rajoilla. Davis avaa hyvin tutkimuksensa haasteita: miten tutkia menneisyyden ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole j\u00e4tt\u00e4neet itsest\u00e4\u00e4n kirjallisia l\u00e4hteit\u00e4? Davis tarttuu Martin Guerren erikoiseen tarinaan pian tapahtumien j\u00e4lkeen kirjoitettujen kuvausten my\u00f6t\u00e4 ja nostaa esiin hyvin arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4kin asioita niin Guerren perheen kuin kyl\u00e4yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Oikeudenk\u00e4yntiaineistot harvoin kuvaa el\u00e4m\u00e4n huippuhetki\u00e4, mutta ne kertovat aikansa ja yhteis\u00f6ns\u00e4 arvoista ja moraaleista, ja Davis toteaa, kuinka \u201cjoskus voi jokin erikoislaatuinen kiistakysymys paljastaa sellaisia motiiveja ja arvoja, jotka hukkuisivat jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n vilskeeseen<\/em>.\u201d (Davis 2001, 17.)<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4ksi tarinan elokuvallinen kytk\u00f6s kiinnosti kaltaistani elokuvatutkijaa: Davis oli asiantuntijana mukana 80-luvulla tehdyn elokuvan Le Retour de Martin Guerre <\/em>(1982) tuotannossa, ja onhan tarinassa jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti hyvin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t elokuvallisen draaman ainekset.<\/p>\n\n\n\n

Palatessani taas tauon j\u00e4lkeen Davisin tutkimuksen pariin, oli ilo huomata, kuinka ajankohtainen se edelleen teemoissaan on. Davis kysyy suomenkielisen laitoksen j\u00e4lkisanoissa: \u201dEik\u00f6 nykyihminenkin ole harjoittanut kaikenlaista itsens\u00e4 muokkaamista pyrkiess\u00e4\u00e4n selviytym\u00e4\u00e4n maailmassa? Eik\u00f6 nykyihminenkin pid\u00e4 naamioita k\u00e4tke\u00e4kseen uskomuksensa niilt\u00e4, jotka saattaisivat vahingoittaa h\u00e4nt\u00e4, jos h\u00e4n sanoisi mit\u00e4 h\u00e4n todella ajattelee?<\/em>\u201d (Davis 2001, 153) Kysymykset identiteetist\u00e4, niin yksil\u00f6iden kuin yhteis\u00f6jen n\u00e4k\u00f6kulmasta, ovat keskeinen osa yhteiskuntaamme ja nousevat usein laajempaan keskusteluun esimerkiksi mediassa. Puhumattakaan identiteettivarkauksista, joista meit\u00e4 varoitellaan ja joilta meit\u00e4 opetetaan suojautumaan. Mutta kuinka suojautua identiteettivarkaudelta 1500-luvun maalaiskyl\u00e4ss\u00e4? Kuinka puolustaa omaa identiteetti\u00e4, kun joku toinen voi uskottavasti, jopa uskottavammin, omia sen? Davisin tutkimus Martin Guerren tarinasta on kiehtova ja ajaton juuri identiteettikysymyksiin liittyviss\u00e4 pohdinnoissaan.<\/p>\n\n\n\n

Martin Guerren tarina antaa hyv\u00e4\u00e4 pohjaa pohdinnalle: jos joku vie henkil\u00f6llisyyteni, kuka min\u00e4 silloin olen? Olenko en\u00e4\u00e4 oma itseni? Menet\u00e4nk\u00f6 menneisyyteni, identiteettini, el\u00e4m\u00e4ni? – – Identiteetti ja sen luominen on koko el\u00e4m\u00e4n kest\u00e4v\u00e4 prosessi. Kun joku toinen esiintyy sinun nimell\u00e4si, sinun henkil\u00f6llisyydell\u00e4si, sinun identiteetill\u00e4si, \u201dvarastaen\u201d sinulta menneisyytesi ja muistisi, se kolhii ihmisen itsetuntoa. Olenko todella niin persoonaton, ett\u00e4 joku toinen voi huoletta esiinty\u00e4 minuna eiv\u00e4tk\u00e4 ihmiset huomaa eroa? (Lainaus vuonna 2007 kirjoittamastani perusopintojen teht\u00e4v\u00e4st\u00e4)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 yhteist\u00e4 Martin Guerrella on sitten Sherlock Holmesin kanssa? Sherlock Holmes vie ajatukset hyvin toisenlaiseen aikaan ja paikkaan, savuiseen ja sumuiseen viktoriaanisen ajan Lontooseen. Fiktiivisten seikkailujen kautta avautuu n\u00e4kym\u00e4 fin de si\u00e8cle<\/em> -ajan englantilaiseen yhteiskuntaan, mm. sen moraalik\u00e4sityksiin ja teolliseen kehitykseen. Sherlock Holmesin osalta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvitse murehtia l\u00e4hteiden niukkuudesta kuten Martin Guerren tarinan suhteen: aineistoa l\u00f6ytyy alkuper\u00e4isist\u00e4 tarinoista aina elokuviin, TV-sarjoihin, pastissikirjallisuuteen, sarjakuviin, peleihin, radiokuunnelmiin, fanituotoksiin, lehdist\u00f6aineistoon\u2026 Lapin lapsena kuvaan t\u00e4t\u00e4 aineistoa usein loputtomaksi j\u00e4ng\u00e4ksi, jossa tarpoessa pulpahtaa esiin aina jotain uutta.<\/p>\n\n\n\n

Sherlock Holmesin tarina ei siis ole tutkijalle yht\u00e4 tulkinnanvarainen kuin Martin Guerren, mutta yht\u00e4 lailla Holmesin kanssa liikutaan faktan ja fiktion v\u00e4lill\u00e4. Sherlock Holmes on fiktiivinen hahmo, t\u00e4m\u00e4 on selv\u00e4\u00e4. H\u00e4n on kuitenkin my\u00f6s malliesimerkki kulttuuri-ilmi\u00f6st\u00e4, joka el\u00e4\u00e4 alkuper\u00e4isen kontekstinsa ulkopuolella, iskostuneena kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen muistiin. H\u00e4nen nimens\u00e4 tuntevat nekin, jotka eiv\u00e4t yht\u00e4\u00e4n tarinaa Holmesin seikkailuista ole lukeneet. Jo silloin, kun Sir Arthur Conan Doyle viel\u00e4 kirjoitti tarinoitaan Holmesin ja Watsonin seikkailuista, olivat hahmot alkaneet el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s n\u00e4iden tarinoiden ulkopuolella. Lehdist\u00f6ss\u00e4 levisiv\u00e4t paitsi Doylen tarinat, my\u00f6s pastissit, kaskut ja uutiset Holmesin edesottamuksista. Hahmo n\u00e4htiin jo 1890-luvun viimeisin\u00e4 vuosina teatterilavoilla – ja kun el\u00e4v\u00e4t kuvat kasvattivat suosiotaan, oli Holmes mainiota sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 my\u00f6s niihin. Viktoriaanisen Lontoon kaduilta noussut Holmes on esiintynyt niin Ranskassa, Saksassa, Tanskassa, Neuvostoliitossa ja Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kuin Japanissa ja Intiassa. Hahmon ajaton suosio perustuu nimenomaisesti ajattomuuteen: Holmes n\u00e4hd\u00e4\u00e4n eksentrisist\u00e4 piirteist\u00e4\u00e4n ja tunnetuista paheistaan huolimatta pahaa vastaan taistelevana sankarihahmona, jonka vaiheet niin Doylen kirjoittamissa tarinoissa kuin my\u00f6hemmiss\u00e4 tulkinnoissa ovat luoneet h\u00e4nelle kulttuurimyytin asemaa.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Holmes sulki kirjan ja katseli kohti takkatulta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dNo, Holmes. Mit\u00e4 ajattelet?\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dLuulen, Watson, ett\u00e4 tarvitsen savipiippuni t\u00e4h\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 vaatinee kaksi piipullista.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Holmes nousi ja haki takan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 savipiippunsa \u2013 sen, jota k\u00e4ytti ollessaan mietteli\u00e4\u00e4ll\u00e4 tuulella. H\u00e4n istuutui tuoliinsa, otti mukavan asennon ja alkoi polttaa. Watson myh\u00e4ili tyytyv\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n tiet\u00e4en, ett\u00e4 h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt koukkuun tarinaan ja pohti nyt kaikkia mahdollisia totuuksia Martin Guerren tarinassa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Teksti<\/strong>: Elina Karvo<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Kirjallisuus:<\/p>\n\n\n\n

Davis, Natalie Zemon: Martin Guerren paluu. Gaudeamus, 2001.<\/p>\n\n\n\n

Karvo, Elina Mit\u00e4 salaper\u00e4isin veikko. Sherlock Holmesin mieskuvan rakentuminen Granadan tuottamissa TV-sarjoissa 1984\u20121994.<\/em> Turun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Pro gradu -tutkielma. 2013.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kulttuurihistorian yliopisto-opettajana Lapin yliopistossa toimiva v\u00e4it\u00f6skirjatutkijamme Elina Karvo kertoo t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa yhteisest\u00e4 kulttuurihistorian taipaleestaan Martin Guerren ja Sherlock Holmesin kanssa. Sherlock Holmes ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4, tohtori John Watson, istuivat tutuilla tuoleillaan Baker Streetin asunnon takkatulen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Holmes poltti tapansa mukaan piippua, kun Watson oli syventyneen\u00e4 kirjaan. \u201cKuulehan, Watson,\u201d Holmes sanoi. \u201cNiin, Holmes?\u201d \u201cOlet lukenut tuota […]<\/p>\n","protected":false},"author":10118,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[180],"tags":[40,179,178,153],"class_list":["post-3599","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuurihistoria-50-v","tag-gradut","tag-kh50","tag-kulttuurihistoria50","tag-tutkimus","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3599","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10118"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3599"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3599\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3608,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3599\/revisions\/3608"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3599"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3599"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3599"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}