{"id":3651,"date":"2022-10-18T14:55:27","date_gmt":"2022-10-18T14:55:27","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=3651"},"modified":"2022-12-05T08:48:57","modified_gmt":"2022-12-05T08:48:57","slug":"kh50-yojunalla-turkuun-ihmisia-paikkoja-askelmerkkeja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2022\/10\/18\/kh50-yojunalla-turkuun-ihmisia-paikkoja-askelmerkkeja\/","title":{"rendered":"KH50: Y\u00f6junalla Turkuun – Ihmisi\u00e4, paikkoja, askelmerkkej\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Tekstin kirjoittaja P\u00e4lvi Rantala on tietokirjailija ja kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa.<\/em><\/strong> <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva<\/strong>: Psl10i (Wikimedia Commons) <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 1999 opiskelin kolmatta vuotta sosiologiaa Lapin yliopistossa. Opiskelukaveri oli osallistunut kulttuurihistorian peruskurssille, luennoille, jotka pidettiin taiteiden tiedekunnan tiloissa toisella puolella kaupunkia. \u201cSiell\u00e4 puhuttiin jostain penkkiarkuista\u201d, kaveri kertoi. T\u00e4st\u00e4 ehk\u00e4-ei-niin-innostavasta suosituksesta huolimatta p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 kuuntelemaan kulttuurihistorian luentoa, jonka pit\u00e4isi \u201cjoku turkulainen professori\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Silloin koin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Kari Immosen luennon, ja sain kulttuurihistoriallisen her\u00e4tyksen. Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 aloitin kulttuurihistorian opinnot Lapin yliopistossa, jossa niit\u00e4 opetti Marja Tuominen \u2013 Turun yliopiston kulttuurihistorian kasvatteja h\u00e4nkin.<\/p>\n\n\n\n

L\u00f6ysin oman alani, ja j\u00e4in Lappiin. Tutuksi tulivat v\u00e4hitellen kulttuurihistorialliset tekstit ja ihmiset tekstien takana.<\/p>\n\n\n\n

Muutamaa vuotta my\u00f6hemmin kolkuttelin Arwidssoninkadulla vanhan puutalon ovia, kun suunnittelin v\u00e4it\u00f6skirjani aihetta. Sirpa Kelosto ohjasi oikeaan huoneeseen, ja Kari Immosen kanssa k\u00e4vin l\u00e4pi mahdollisia tulevia polkuja, joita tutkimuksessani voisin l\u00e4hte\u00e4 kulkemaan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 ei mennyt kauan siihen, kun matkasimme Marjan ja opiskelijakollega Eveliina Olssonin kanssa y\u00f6junalla Turkuun joulukouluun, jossa pohdittiin muun muassa sit\u00e4, mit\u00e4 kulttuurihistoria on.<\/p>\n\n\n\n

Samalla reissulla k\u00e4vimme assistentti Kimi K\u00e4rjen kanssa keskustelemassa Bolognan prosessiin liittyv\u00e4st\u00e4 ydinainesanalyysist\u00e4 (kyll\u00e4, siit\u00e4p\u00e4 siit\u00e4), jota turkulaiset olivat jo pohtineet ja joka meill\u00e4 oli edess\u00e4. Kotimatkasta muistan y\u00f6junan hytin, punaviinin ja juustot, joita haimme Turun keskustan kaupasta. Kotona oltiin seuraavana aamuna, kirkkaassa pohjoisen talvessa.<\/p>\n\n\n\n

Sirkkalan kasarmi tuli my\u00f6s vuosien my\u00f6t\u00e4 tutuksi \u2013 siell\u00e4 k\u00e4vin juttelemassa professori Hannu Salmen kanssa uudesta, p\u00e4iv\u00e4unien nukkumisen kulttuurihistoriaan liittyv\u00e4st\u00e4 tutkimuksesta 2010-luvun alkupuolella, ja siell\u00e4 pidettiin joulukouluja, seminaarip\u00e4ivi\u00e4, juhlaluentoja ja julkaisutilaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n

Rovaniemell\u00e4 taas k\u00e4viv\u00e4t luennoimassa Karin ja Hannun lis\u00e4ksi ainakin Tom Linkinen, Sakari Ollitervo ja Harri Kiiskinen. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022, kun Lapin yliopiston kulttuurihistorian oppiaine t\u00e4ytti 25 vuotta, juhlap\u00e4iv\u00e4n aluksi dosenttiluennon piti turkulainen Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rki.<\/p>\n\n\n\n

Yhteisty<\/strong>\u00f6 on ihmisten toimintaa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Tarkoitukseni oli kirjoittaa Turun ja Lapin kulttuurihistorian oppiaineiden yhteisty\u00f6st\u00e4. Miksi sitten kirjoitan ihmisist\u00e4, paikoista ja tilanteista?

Sen vuoksi, ett\u00e4 yhteisty\u00f6 on ihmisten toimintaa. Kulttuurihistoria on el\u00e4v\u00e4 ja liikkuva, jatkuvasti muutoksen tilassa oleva tieteenala, ja se muotoutuu sellaiseksi, jollaiseksi ihmiset sen tekev\u00e4t. (T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ajatus ei tietenk\u00e4\u00e4n syntynyt yksin pohtiessa, vaan lounaskeskustelussa yliopistonlehtori Silja Laineen kanssa lokakuussa 2022.)

Yhteisty\u00f6 kiteytyy ihmisiin ja paikkoihin, et\u00e4isyyksiin ja niiden ylitt\u00e4miseen. Yhteisiin keskusteluihin, luentoihin, seminaareihin, vierailuihin, juhliin ja juhlien jatkoihin.<\/p>\n\n\n\n

Minulle nuorena opiskelijana oli aikanaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tavata kollegoita ja muita jatko-opiskelijoita \u2013 sek\u00e4 niit\u00e4, joiden tekstej\u00e4 oli lukenut tentteihin, ett\u00e4 samassa opintojen vaiheessa olevia. T\u00e4m\u00e4 asia ei ole muuttunut mihink\u00e4\u00e4n parissakymmeness\u00e4 vuodessa: integroituminen omaan tiedeyhteis\u00f6\u00f6n, omalle alalle, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

On havahduttavaa kohdata ihmisi\u00e4, joille ei tarvitse alusta l\u00e4htien selitt\u00e4\u00e4 omaa n\u00e4k\u00f6kulmaa ja l\u00e4hestymistapaa. Tuttuus syntyy niin tavasta ilmaista asioita kuin sis\u00e4ll\u00f6llisist\u00e4 yhteyksist\u00e4, mutta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 tapa kysy\u00e4 ja argumentoida resonoi omaan tapaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tiede ja tutkimus. Monitieteisill\u00e4 ja -alaisilla kentill\u00e4 toimiminen on minulle ollut jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 vuosikaudet, mutta edelleen kulttuurihistorian seminaareissa tunnen huojennuksen, joka syntyy kotiin tulemisesta.<\/p>\n\n\n\n

Yhdess\u00e4 tekeminen ei tapahdu vain juhlapuheissa vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4: illanvietoissa, konferenssimatkoilla, bussin takapenkill\u00e4, lounas- ja kahvip\u00f6ydiss\u00e4. Seikkailuissa Tarton t\u00e4htitorninm\u00e4ell\u00e4 kuutamoa katsomassa, Bukarestin kuumilla kaduilla, Oslon h\u00e4mmentyneess\u00e4 ilmapiiriss\u00e4 Ut\u00f8yan iskun j\u00e4lkeen, Istanbulin ruuhkassa tai Lun\u00e9villen linnassa musiikin soidessa taustalla.<\/p>\n\n\n\n

Pohjoinen ja etel<\/strong>\u00e4, l\u00e4hi ja et\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Korona-aika viimeist\u00e4\u00e4n osoitti sen, ett\u00e4 matka pohjoisesta etel\u00e4\u00e4n on pitk\u00e4 \u2013 ja toiseen suuntaan, jos mahdollista, viel\u00e4 pidempi. Kymmenen tunnin junamatka maski naamalla vaatii k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Muutenkin matkustaminen k\u00e4y sek\u00e4 kukkarolle ett\u00e4 kropalle, eik\u00e4 jokaista tutkijaseminaaria tai kiinnostavaa luentoa varten ole mahdollista tai mielek\u00e4st\u00e4 matkustaa toiselle puolelle maata.<\/p>\n\n\n\n

Toisaalta poikkeusaika osoitti my\u00f6s sen, ett\u00e4 yhteis\u00f6llisyys, keskustelu ja ajatustenvaihto toteutuu my\u00f6s et\u00e4yhteyksien kautta. Streamit ja teams- ja zoom-tapaamiset ovat mahdollistaneet mukana olon kotity\u00f6huoneella, ja samalla tasa-arvoistaneet osallistumista ja tieteellist\u00e4 keskustelua.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hitapaamisissa on oma intensiteettins\u00e4 ja jatkoilla Proffan kellarissa, Portissa, Kauppayhti\u00f6ll\u00e4 tai Musta Kissa -Kuppilassa voi suunnitella, m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, kiistell\u00e4 ja kiihty\u00e4 ihan eri tavoin kuin \u201csulla on mikki kiinni\u201d -tapaamisissa. Silti toivon, ett\u00e4 my\u00f6s jatkossakin sek\u00e4 Turussa ett\u00e4 Lapissa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n et\u00e4mahdollisuuksia.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 blogiteksti\u00e4 kirjoitan Turussa, kasarmialueella. Testaan parin kuukauden ajan arkista eloa Turussa, joka mielest\u00e4ni on sek\u00e4 Suomen Pariisi, New York ett\u00e4 \u2013 tietysti \u2013 Turku. Huoneeni ikkunasta n\u00e4kyy Arcanum, jossa kulttuurihistorian oppiaine nyky\u00e4\u00e4n sijaitsee. Turkulainen k\u00e4mppikseni oli viime viikolla Rovaniemell\u00e4 opettamassa kulttuurihistorian peruskurssia. Y\u00f6junalla matkustaen, kuinkas muuten.<\/p>\n\n\n\n

Lapin yliopiston kulttuurihistorian opiskelijat tulevat monista eri p\u00e4\u00e4aineista: yhteiskuntatieteist\u00e4, eri taiteen aloilta, kasvatustieteist\u00e4. Sivuaineena opiskeltava kulttuurihistoria edustaa taidehistorian lis\u00e4ksi yliopistossa humanistisia aloja. Lappilainen kulttuurihistorioitsijoiden yhteis\u00f6 on pieni, mutta maailman mittakaavassa sit\u00e4 on my\u00f6s turkulainen yhteis\u00f6. My\u00f6s jatkossa olemme toivottavasti kartalla siit\u00e4, mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n Lapissa ja mit\u00e4 Turussa, mit\u00e4 Suomessa ja maailmalla. Yhdess\u00e4 olemme enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Yhteisty\u00f6 ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys, vaan sen eteen pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 vaivaa. Yhdess\u00e4 tekeminen onnistuu vain, jos olemassa olevia yhteyksi\u00e4 ihmisten v\u00e4lill\u00e4 huolletaan ja vaalitaan, ja jos uudet yhteydet syntyv\u00e4t luontevasti, keskustelujen ja kohtaamisten kautta.<\/p>\n\n\n\n

Teksti<\/strong>: P\u00e4lvi Rantala <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tekstin kirjoittaja P\u00e4lvi Rantala on tietokirjailija ja kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa. Syksyll\u00e4 1999 opiskelin kolmatta vuotta sosiologiaa Lapin yliopistossa. Opiskelukaveri oli osallistunut kulttuurihistorian peruskurssille, luennoille, jotka pidettiin taiteiden tiedekunnan tiloissa toisella puolella kaupunkia. \u201cSiell\u00e4 puhuttiin jostain penkkiarkuista\u201d, kaveri kertoi. T\u00e4st\u00e4 ehk\u00e4-ei-niin-innostavasta suosituksesta huolimatta p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 kuuntelemaan kulttuurihistorian luentoa, jonka pit\u00e4isi \u201cjoku turkulainen professori\u201d. Silloin koin […]<\/p>\n","protected":false},"author":10118,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[180],"tags":[179,178],"class_list":["post-3651","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kulttuurihistoria-50-v","tag-kh50","tag-kulttuurihistoria50","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3651","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/10118"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3651"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3651\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3730,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3651\/revisions\/3730"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3651"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3651"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3651"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}