{"id":3803,"date":"2023-10-27T11:23:10","date_gmt":"2023-10-27T11:23:10","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=3803"},"modified":"2023-10-28T06:35:04","modified_gmt":"2023-10-28T06:35:04","slug":"kokemuksia-elokuvahistorian-tyopajoista-nos-hs-workshopit-norjassa-ja-tanskassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2023\/10\/27\/kokemuksia-elokuvahistorian-tyopajoista-nos-hs-workshopit-norjassa-ja-tanskassa\/","title":{"rendered":"Kokemuksia elokuvahistorian ty\u00f6pajoista: NOS-HS Workshopit Norjassa ja Tanskassa"},"content":{"rendered":"\n

Osallistuin viime syksyn\u00e4 ty\u00f6pajaan Cinema as space of encounters before, during and after WWII<\/em>. Se j\u00e4rjestettiin Kristiansandissa Norjassa 29.-30. syyskuuuta 2022. Loppuvuoteen sijoittunut v\u00e4it\u00f6kseni ja pian alkanut postdoc-tutkijuus piti minut kiireisen\u00e4, mutta nyt enn\u00e4tin vihdoin kirjoittaa muutamia huomioitani elokuvakulttuurin ja toisen maailmansodan tutkimuksesta pohjoismaissa.<\/p>\n\n\n\n

Kyse oli ensimm\u00e4isest\u00e4 kolme ty\u00f6pajan sarjassa, joka kulkee otsikolla Cinema, War and Citizenship at the Northern Periphery: Cinemas and their audiences in the Nordic countries, 1935\u20131950<\/em>. Tavoitteena on perustaa poikkitieteinen verkosto tutkijoista ja esimerkiksi arkisto-, kirjasto- ja museoalan ei-akateemisista asiantuntijoista edist\u00e4m\u00e4\u00e4n ja vahvistamaan pohjoisen elokuvahistorian tutkimusta. <\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6pajoja rahoittaa Nordic Research Councils in the Humanities and Social Sciences (NOS-HS), joka tukee tutkijoiden kasvokkaisia kohtaamisia ja kannustaa rajat ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n vuorovaikutukseen. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
FT Maria Fritsche pohti alkupuheenvuorossaan elokuvateatteria paikkana, jossa tosiel\u00e4m\u00e4n rintamalinjat miehitt\u00e4jien ja miehitettyjen v\u00e4lill\u00e4 oli mahdollista hetkeksi h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ty\u00f6pajaan oli kutsuttu tutkijoita pohjoismaista keskustelemaan siit\u00e4, kuinka toinen maailmansota muutti elokuvassa k\u00e4ymisen kokemusta ja elokuvateatterin sosiaalisia merkityksi\u00e4. Pohjoinen ymm\u00e4rrettiin ty\u00f6pajassa laajasti, sill\u00e4 mukana oli tutkijoita Norjan, Ruotsin, Tanskan, Islannin ja Suomen lis\u00e4ksi my\u00f6s Kanadasta ja Saksasta.<\/p>\n\n\n\n

Toinen maailmansota n\u00e4kyi kaikissa Pohjoismaissa eri tavoin. Tanska ja Norja olivat natsi-Saksan miehitt\u00e4mi\u00e4, Islantia miehittiv\u00e4t aluksi brittil\u00e4iset ja sitten yhdysvaltalaiset joukot. Suomi soti sek\u00e4 natsi-Saksan rinnalla ett\u00e4 sit\u00e4 vastaan. Ruotsin asema oli virallisesti liittoutumaton, mutta sota n\u00e4kyi esimerkiksi suurina pakolaism\u00e4\u00e4rin\u00e4 naapurimaista. <\/p>\n\n\n\n

Elokuvateatteri toimi sek\u00e4 kulttuuristen ristiriitojen ett\u00e4 kohtaamisten paikkana sota-aikana, kun elokuva oli massamediana eri yhteiskuntaluokkien ja sodan eri osapuolten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Kohtaamisia tapahtui niin valkokankaalla kuin yleis\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Keskustelimme muun muassa siit\u00e4, miten sota-aika ja miehitys muutti elokuvien katsomistottumuksia. Pohdimme elokuvan roolia sodan eri tavoin kokeneille Pohjoismaissa my\u00f6s sodanj\u00e4lkeisten yhteiskuntien rakentamisessa. Kiinnostavia huomioita teimme esimerkiksi siit\u00e4, miten eri tavoin kansallismielisyytt\u00e4 k\u00e4siteltiin suomalaisissa tai norjalaisissa elokuvissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>
\n
\n
\n

Keynote- puhujia oli kolme. Professori Daniela Treveri Gennari (Oxford Brookes University) puhui elokuvaesitysten topologisten karttojen kehitt\u00e4misest\u00e4 Euroopassa. Millaisin periaattein kaupunkien elokuvateatterit m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n periferiaan tai keskustaan? Ovatko suurten elokuvateatterien ohjelmistot historiallisesti olleet ajantasaisempia kuin pienten?<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n

FT Mona Pedersen (Anno Museum Kongsvinger, Norway) pohti puheenvuorossaan muistamisen ja muistitiedon k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 elokuvan\u00e4yt\u00f6sten tutkimisessa. Haastatteluaineistojen avulla voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi sellaisten elokuvissak\u00e4vij\u00f6iden kokemuksiin, jotka ovat aiemmin j\u00e4\u00e4neet katveeseen. Pedersen nosti esiin esimerkiksi nuorten tytt\u00f6jen kokemukset.<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div><\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

FT Jessica Whiteheadin (University of Toronto) esitelm\u00e4 k\u00e4sitteli erilaisten elokuvan\u00e4yt\u00f6sten yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestettyjen yleis\u00f6kilpailujen merkityst\u00e4 varainkeruulle toisen maailmansodan aikaisessa Kanadassa. ”Astia-iltana” (dish night<\/em>) elokuvalipun hinnalla sai kotiin mukaansa astiaston osan. Etuk\u00e4teen ei ollut tiedossa, oliko illalla luvassa lautasia, tarjoiluastioita vai kuppeja, joten yleis\u00f6 jonotti tapahtumiin ker\u00e4t\u00e4kseen koko sarjan.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

Osallistuin esitelm\u00e4ll\u00e4, joka k\u00e4sitteli rintamaelokuvateatterien toimintaa talvi- ja jatkosodan rintamilla. Keskustelu aihepiirist\u00e4 oli vilkasta, sill\u00e4 Suomen sodanaikainen historia todettiin niin kovin erilaiseksi kuin muiden Pohjoismaiden. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

***<\/p>\n\n\n\n

NOS-HS Workshop: \u201cCinema audiences and film programming at the Northern periphery, 1930\u20131950s. Sources, methods, and tools\u201d, Copenhagen 28.\u201329.9.2023.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Tapasimme samoissa merkeiss\u00e4 j\u00e4lleen syyskuussa 2023 kun osallistuimme K\u00f6\u00f6penhaminassa, Tanskassa pidettyyn Cinema audiences -ty\u00f6pajaan ty\u00f6ryhm\u00e4ll\u00e4 History of Finnish Liminal Audiences. T\u00e4ll\u00e4 kertaa mukana elokuvien maailmaan olivat tutustumassa dosentti Kimmo Laine, FT Tommi R\u00f6mp\u00f6tti, FT Aymeric Pantet sek\u00e4 FT Noora Kallioniemi, t\u00e4m\u00e4n tekstin kirjoittaja. Kolmiosaisen ty\u00f6pajasarjan toisessa tapaamisessa keskityimme elokuvaesitysten ja elokuvayleis\u00f6jen tutkimukseen. Painopiste oli l\u00e4hteiden ja metodien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kahdessa esitelm\u00e4ss\u00e4mme tarkastelimme elokuvan jatkosodan aikaisessa Viipurissa ja pohdimme, miten filmiriita ja yhdysvaltalaisen elokuvan kielt\u00e4minen Suomen markkinoilta n\u00e4kyi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esitystoiminnassa. Elokuvan esitystoiminta oli sodan aikana vilkasta, sill\u00e4 muita viihdykkeit\u00e4 ei juuri ollut tarjolla. Elokuvan tuotanto oli hankalaa esimerkiksi henkil\u00f6st\u00f6- ja materiaalipulan vuoksi, mutta valmiiksi saatuja elokuvia k\u00e4vi katsomassa 10-15% suomalaisista. Kotimainen elokuvatuotanto oli kuitenkin suhteellisen pient\u00e4 ja tuontielokuvien kysynt\u00e4 oli suurta l\u00e4pi sotavuosien. Vuodesta 1923 eteenp\u00e4in Hollywood oli dominoinut suomalaisia elokuvamarkkinoita, mutta t\u00e4m\u00e4 osoittautui jatkosodan vuosina hankalaksi. Natsi-Saksan vaatimukset yhdysvaltalaisen elokuvan kielt\u00e4misest\u00e4 johtivat niin sanottuun filmiriitaan vuonna 1942. Amerikkalaisen elokuvan esitt\u00e4minen nousi poliittiseksi kiistaksi poliittisen keskustelun ulkopuolella, kun saksalaismieliset j\u00e4senet irtautuivat Suomen Filmikamarista ja perustivat Suomen Filmiliiton.<\/p>\n\n\n\n

Suomi oli menett\u00e4nyt Viipurin Moskovan rauhansopimuksessa maaliskuussa 1940. Yli 400 000 ihmist\u00e4 evakuoitiin ja asutettiin muualle Suomeen. Viipuri palautui Suomelle jatkosodan aikana, elokuussa 1941. Kaupunki uudelleenrakennettiin nopeasti ja siit\u00e4 tuli vilkas varuskuntakaupunki. Kun raideyhteys palautettiin, oli Viipuri my\u00f6s keskeinen kauttakulkupaikka. Vuonna 1941 Viipurissa oli kahdeksan elokuvateatteria. T\u00e4ss\u00e4 tutkitun jakson alussa, toukokuussa 1942 Viipurissa toimi kaksi elokuvateatteria, Palatsi ja Scala. Lokakuun aikana teatterien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kaksinkertaistui, kun Kinoportti ja Seppo avasivat ovensa. Tarkastelujakson viides elokuvateatteri avasi ovensa joulukuussa 1942. Elokuvateatterien toiminta oli vilkasta ja hyvin organisoitua huolimatta vallitsevasta sotatilasta. Viipuri n\u00e4ytti elokuvia noin kuukauden viiveell\u00e4 Tampereen esitysrytmiin, eli ohjelmisto oli vertailukelpoista muihin keskeisiin suomalaiskaupunkeihin. Keskeinen havaintomme on, ett\u00e4 amerikkalaista elokuvaa esitettiin Viipurissa filmiriidasta huolimatta my\u00f6s vuosina 1942\u20131943. Julkaisemme tarkemmat tulokset my\u00f6hemmin tutkimusartikkelin muodossa.<\/p>\n\n\n\n

Keynote-puhujia oli workshopissa kolme: <\/p>\n\n\n\n