{"id":3836,"date":"2023-04-17T07:09:44","date_gmt":"2023-04-17T07:09:44","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=3836"},"modified":"2023-04-17T09:22:16","modified_gmt":"2023-04-17T09:22:16","slug":"lukemaan-oppiminen-ja-lastenkirjat-1800-luvun-alussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2023\/04\/17\/lukemaan-oppiminen-ja-lastenkirjat-1800-luvun-alussa\/","title":{"rendered":"Lukemaan oppiminen ja lastenkirjat 1800-luvun alussa<\/strong>"},"content":{"rendered":"\n

T\u00e4m\u00e4n vuoden Lukuviikko <\/a>j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n 17.<\/em>\u201323.4.2023. Lukuviikkoa on j\u00e4rjestetty eri muodoissa jo vuodesta 1977, ja se on yksi Suomen pitk\u00e4ik\u00e4isimmist\u00e4 lukutaitokampanjoista. Mutta mill\u00e4 lailla lasten lukemisesta ja lukumotivaation kehitt\u00e4misest\u00e4 keskusteltiin 1800-luvun alussa?<\/em><\/p>\n\n\n\n

Yli 200 vuotta sitten Viipuriin asettunut kirjailija Jaakko Juteini (Jacob Jud\u00e9n) kirjoitti teoksessaan Lyhyt neuwo lapsen opettajalle<\/em> (1816) miten lasta ei tulisi pakottaa lukemaan opetteluun. Sen sijaan lukemisen opettelu tuli aloittaa vasta, kun lapsi oli valmis siihen. Juteini painotti, ett\u00e4 \u201dei taito ole lapselle niin hy\u00f6dyllinen kuin tahto ja halu taitoon\u201d. Juteinilla oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemusta lasten opettamisesta, sill\u00e4 h\u00e4n oli toiminut nuorena miehen\u00e4 kotiopettajana eri puolilla Suomea, ennen kuin asettui Viipuriin. Tuossa kaupungissa h\u00e4n teki pitk\u00e4n kirjallisen uran toimiessaan samalla maistraatin sihteerin\u00e4. Kuitenkin ajatus lukemisen motivoimisesta oli per\u00e4isin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemuksen lis\u00e4ksi my\u00f6s aikakauden kirjoista ja oppineiden kasvatusta k\u00e4sitelleist\u00e4 kansainv\u00e4lisist\u00e4 keskusteluista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Hermann Ernecken \u00f6ljyv\u00e4rimaalaus Kinderbildnis. Wikimedia Commons.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ajatus lukuhalun nostattamisesta ja oppimisen ilon synnytt\u00e4misest\u00e4 toistui usein valistusajan kasvatuskeskusteluissa, vaikka lukumotivaation k\u00e4sitett\u00e4 ei tuolloin viel\u00e4 k\u00e4ytetty. Englantilainen John Locke kirjoitti vaikutusvaltaisessa kirjassaan Some Thoughts Concerning Education<\/em> (1693) (suom. Muutamia mietteit\u00e4 kasvatuksesta, <\/em>1914), ett\u00e4 lasta ei saanut pakottaa lukemiseen. Aikuisen tuli muistaa, ett\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n ei niink\u00e4\u00e4n ollut opettaa lapselle sit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tulisi tiet\u00e4\u00e4, kuin kasvattaa lapsessa arvostusta ja rakkautta tietoa kohtaan. T\u00e4m\u00e4n kautta lapsi oppi tuntemaan ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s saksalaisella kielialueella vaikuttaneet filantropistit kuten Johann Heinrich Pestalozzi ja Johann Bernhard Basedow korostivat lapsen yksil\u00f6llisen kehityksen huomioimista sek\u00e4 lapsen oman havainnon ja kokemuksen roolia oppimisessa. Basedowin mukaan lukemaan oppimista tulisi edist\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 lapsen kehityst\u00e4 seuraten, ja h\u00e4n antoi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, miten kielen opiskelussa tuli edet\u00e4 leikinomaisuuden ja havainnollisuuden kautta. Jaakko Juteini, joka oli kuunnellut Henrik Gabriel Porthanin kasvatusoppia k\u00e4sittelevi\u00e4 luentoja opiskellessaan Turun Akatemiassa, selv\u00e4stikin tunsi lukumotivaatiota k\u00e4sitelleet kansainv\u00e4liset keskustelut ja k\u00e4\u00e4nsi oman aikansa keskeisi\u00e4 pedagogisia ajatuksia jo varhain suomen kielelle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"

Bilder ABC-Bok 1848. Suomen Kansalliskirjasto. Digitaaliset kokoelmat<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Valistusajattelijat n\u00e4kiv\u00e4t opetuskysymyksiss\u00e4 yhteiskunnallista ulottuvuutta. Lukeminen kehitti paitsi j\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s moraalia. El\u00e4imist\u00e4 kertovat kuvat ja tarinat olivat yksi valistusajan kasvattajien esiin nostama keino lasten lukuhalun kasvattamiseksi. El\u00e4in- ja luontoaiheet nivoutuivat my\u00f6s uudenlaiseen kiinnostukseen luonnon havainnointiin aistien avulla. Kun lastenkirjallisuus alkoi muovautua Euroopassa 1700-luvulla, haluttiin uudistaa antiikin faabeleiden traditiota ja luoda uudenlaisia realistisempia el\u00e4intarinoita. El\u00e4inten n\u00e4htiin kiinnostavan lapsia ja kuuluvan n\u00e4iden omaan kokemismaailmaan. El\u00e4inkuvituksia k\u00e4ytettiin 1800-luvun alkupuolella monin tavoin erilaisissa kuvitetuissa aapisissa ja kuvakirjoissa.<\/p>\n\n\n\n

Locken tavoin my\u00f6s Jean-Jaques Rousseau suositteli el\u00e4intarinoita lasten lukemistoon, kuitenkin vasta kun lapsi oli valmis ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4intarinoiden moraaliset opetukset. Rousseaun kirja \u00c9mile ou de l\u2019\u00e9ducation<\/em> (1762) (suom. Emil\u00e9 eli kasvatuksesta<\/em>, 1905) vaikutti laajalti kasvatuksesta k\u00e4ytyyn keskusteluun 1700- ja 1800-lukujen vaihteen Euroopassa.  Rousseau tunnetusti suhtautui kriittisesti hyvin nuorten lasten lukemiseen ja nosti esiin yhden ainoan kirjan, jonka hyv\u00e4ksyi lasten lukemistoon ennen 12 ik\u00e4vuotta. T\u00e4m\u00e4 oli Daniel Defoen Robinson Crusoe <\/em>(1719).<\/p>\n\n\n\n

Robinson Crusoe<\/em> oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa suosittu lastenkirja ymp\u00e4ri Eurooppaa, vaikka se oli alun perin kirjoitettu aikuisille. Kirja ilmestyi kuvitettuna suomennoksena Robinpoika Kruusen ihmeelliset el\u00e4m\u00e4nvaiheet <\/em>vuonna 1847. T\u00e4t\u00e4 aikaisemmin kirjaa oli luettu Suomen alueella etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 ruotsiksi ja saksaksi. Saksalainen pedagogi Joachim Heinrich Campe kirjoitti oman mukaelmansa Robinson Crusoe der J\u00fcngere <\/em>(1779), jossa kirjaa yhdess\u00e4 lukevan perheen tarinan muodostama kehyskertomus oli valtavan suosittu. Kirja levisi laajalle saksankielisess\u00e4 Euroopassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"


Robinpoika Kruusen ihmeelliset el\u00e4m\u00e4nvaiheet <\/em>(1847). Suomen Kansalliskirjasto<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Robinson Crusoen tarinan on katsottu luoneen erityisen Robinsonadien lajityypin lastenkirjallisuuteen. Se innoitti poikakirjallisuudeksi miellettyj\u00e4 seikkailukertomuksia, joissa samalla opetettiin l\u00e4nsimaiseen maskuliinisuuteen sopivia tunteita ja arvoja, kuten rohkeutta, rehellisyytt\u00e4 ja oikeudenmukaisuutta. Kuitenkin my\u00f6s tyt\u00f6t saattoivat el\u00e4yty\u00e4 autiolle saarelle joutuneen Robinsonin tarinaan jo hyvin varhain. <\/p>\n\n\n\n

Kirjahistorioitsija Tuija Laine on osoittanut<\/a>, miten Ruotsin ajan Suomessa my\u00f6s tyt\u00f6t saattoivat lukea Robinson Crusoeta <\/em>1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Jacobina Charlotta Munsterhjelmin (1786\u20131842) p\u00e4iv\u00e4kirjassa kuvataan, miten kirja kiersi h\u00e4nen perheess\u00e4\u00e4n vuonna 1800, kun Munsterjhelmin perheen tytt\u00e4ret lukivat sit\u00e4 toisilleen. My\u00f6hemmin Robinson Crusoen tarinaa on tarkasteltu ja uudelleenkirjoitettu my\u00f6s postkoloniaalisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, mist\u00e4 esimerkiksi Michael Tournierin alun perin ranskaksi vuonna 1967 ilmestynyt romaani Perjantai<\/em> on hyv\u00e4 esimerkki.<\/p>\n\n\n\n

\"\"

Lukeva tytt\u00f6 (Lesendes M\u00e4dchen). Eduard Klieberin \u00f6ljyv\u00e4rimaalaus vuodelta 1855. Wikimedia Commons<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kirjan kierto Munsterhjelmin tytt\u00e4rien parissa kertoo siit\u00e4, miten lukeminen oli monin tavoin yhteis\u00f6llist\u00e4 1800-luvun alussa. Yhdess\u00e4 lukeminen ja kirjojen jakaminen olikin yksi t\u00e4rke\u00e4 tapa suhtautua lukemiseen. Campen versiossa Robinson Crusoen tarinasta yksin\u00e4iselle saarelle joutuneen haaksirikkoisen tarinaa luettiin yhdess\u00e4 perheess\u00e4, jonka lasten v\u00e4lihuomiot, vitsit ja pohdiskelut katkaisivat itse p\u00e4\u00e4tarinan ja saivat lukijan tuntemaan olevansa osa t\u00e4t\u00e4 kodikasta seuruetta, joka luki kirjaa yhdess\u00e4, usein ulkosalla luonnon helmassa. Toisaalta my\u00f6s yksin kirjaan syventyneen lukijan el\u00e4ytyminen Robinson Crusoen selviytymiseen saarellaan oli osa laajempaa jaettua kirjallista kulttuuria, jossa kirjat muovasivat yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi nousevaa yksi\u00f6llisyyden kokemusta.<\/p>\n\n\n\n

Saksalainen Rolf Engelsing on esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa tapahtui suuri muutos: sen sijaan, ett\u00e4 oltaisiin luettu \u00e4\u00e4neen yksi\u00e4 ja samoja kirjoja yh\u00e4 uudelleen, alettiin lukea yh\u00e4 enemm\u00e4n yh\u00e4 laajempaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 erilaisia kirjoja. Paitsi kielen oppimista, lukeminen merkitsi my\u00f6s sen v\u00e4litt\u00e4mien ajatusten, tunteiden, moraalisten s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja k\u00e4yt\u00f6snormien opettelua ja sis\u00e4ist\u00e4mist\u00e4. Toukokuussa k\u00e4ynnistyv\u00e4 projektimme \u201dLukemalla kansalaiseksi? Lastenkirjat ja kasvatuksellinen kirjallisuus Suomessa 1790\u20131850\u201d<\/a> tarkasteleekin juuri yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n v\u00e4lisi\u00e4 suhteita 1800-luvun alun lastenkirjallisuudessa. Hanke toteutetaan Turun yliopistossa vuosina 2023\u20132026 ja sit\u00e4 tukee Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Teksti: Heidi Hakkarainen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4n vuoden Lukuviikko j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n 17.\u201323.4.2023. Lukuviikkoa on j\u00e4rjestetty eri muodoissa jo vuodesta 1977, ja se on yksi Suomen pitk\u00e4ik\u00e4isimmist\u00e4 lukutaitokampanjoista. Mutta mill\u00e4 lailla lasten lukemisesta ja lukumotivaation kehitt\u00e4misest\u00e4 keskusteltiin 1800-luvun alussa? Yli 200 vuotta sitten Viipuriin asettunut kirjailija Jaakko Juteini (Jacob Jud\u00e9n) kirjoitti teoksessaan Lyhyt neuwo lapsen opettajalle (1816) miten lasta ei tulisi pakottaa lukemaan opetteluun. […]<\/p>\n","protected":false},"author":3318,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3836","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3836","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3318"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3836"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3836\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3873,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3836\/revisions\/3873"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3836"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3836"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3836"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}