{"id":4164,"date":"2024-12-05T14:00:00","date_gmt":"2024-12-05T14:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/?p=4164"},"modified":"2024-11-06T14:48:54","modified_gmt":"2024-11-06T14:48:54","slug":"pohdintoja-valmistumisen-kynnykselta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/2024\/12\/05\/pohdintoja-valmistumisen-kynnykselta\/","title":{"rendered":"Pohdintoja valmistumisen kynnykselt\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<p><strong>Teksti on julkaistu alun perin vuosikertomuksessa Kulttuurihistoria Nyt 2023. Toimittajat: Miitrei Misukka ja Sanni Vatanen.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Maisteriksi valmistuminen on saanut minut pohtimaan kaikkea mit\u00e4 olen opintovuosieni aikana kokenut. Ennen kaikkea olen reflektoinut paljon oman akateemisen identiteettini synty\u00e4 ja kasvua viimeisen seitsem\u00e4n vuoden aikana. Historian opiskelu oli minulle itsest\u00e4\u00e4nselvyys jo lukiossa, mutta en saanut ajatukselle paljoa tukea opinto-ohjauksen tai opettajien taholta. Perheeni kannustuksella ja oman j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyyteni turvin uskalsin kuitenkin tehd\u00e4 sen mihin tunsin eniten paloa, ja muuttaa Rovaniemelt\u00e4 Turkuun itselleni parhaan oppiaineen per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"aligncenter size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"678\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen-1024x678.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-4165\" style=\"width:479px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen-1024x678.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen-300x199.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen-768x509.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen-1536x1017.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen-676x448.jpg 676w, https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/652\/2024\/11\/Kuvituskuva-Jutta-Kuvaaja-P.-Koskinen.jpg 2048w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Jutta Laitila (Kuva: Pyry Koskinen).<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n<p>Jos polkuni yliopistoon historianopiskelijaksi oli selke\u00e4, niin oli my\u00f6s suuntautumiseni vanhoihin aikoihin. Kirkkohistoria ja erityisesti luostarit olivat kiehtoneet minua jo lapsuudesta l\u00e4htien. Hieman yll\u00e4tt\u00e4en p\u00e4\u00e4dyin kanditutkielmassani my\u00f6h\u00e4isantiikkiin ja varhaisen luostarihistorian pariin. Kun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2020 kirjoitin tutkielmaani, pandemia oli juuri alkanut, ja koko prosessi j\u00e4tti minut lopulta hyvin uupuneeksi. Kesti varsin kauan palautua normaaliin ty\u00f6skentelyn ja ajattelemisen rytmiin, ja minulla oli suuria vaikeuksia saada graduprosessi kunnolla k\u00e4yntiin. Lopulta p\u00e4\u00e4dyin etenemist\u00e4 helpottaakseni jatkamaan kandista tutun aineiston ja aikakauden kanssa, mutta osittain uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta k\u00e4sin. Gradussani tutkin my\u00f6h\u00e4isantiikissa kaupungeissa harjoitettua asketismia aistihistoriallisen n\u00e4k\u00f6kulman kautta.<\/p>\n\n\n\n<p>Ympyr\u00e4n n\u00e4in sulkeutuessa tunsin itseni varsin h\u00f6lm\u00f6ksi: miksi saman aiheen pariin palaaminen kesti kaksi kokonaista vuotta? N\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen voin todeta, ett\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ty\u00f6skennell\u00e4 hetken aikaa pienemm\u00e4ll\u00e4 teholla, jotta en olisi polttanut jaksamistani t\u00e4ysin loppuun. Lis\u00e4ksi olen oppinut, ett\u00e4 humanistinen tieteellinen tutkimus on prosessi, joka vaatii paljon, paljon aikaa kehitty\u00e4kseen. Omalla kohdallani syv\u00e4luotaus l\u00e4hes 1700 vuotta vanhaan latinankieliseen aineistoon vaati taustaty\u00f6t\u00e4 ja taitoja, joiden kartuttaminen oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, vaikkakin hyvin innostavaa ja hauskaa. Hyv\u00e4 esimerkki on seuraava: laskeskelin gradua viimeistelless\u00e4ni, ett\u00e4 olin tutkielmaa laatiessa p\u00e4\u00e4ssyt operoimaan seitsem\u00e4n eri kielen kanssa, joista kolmen opiskelun olin aloittanut vasta yliopistossa. Koen, ett\u00e4 kulttuurihistorian oppiaine on moninaisuudellaan tukenut minua parhaalla tavalla maisteriksi kasvamisessa. Ihastuttavan opetushenkil\u00f6kunnan tuella sukellus vaativaan aiheeseen oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista tehd\u00e4. Maisteriopintojeni ja erityisesti viimeisen vuoden aikana olen my\u00f6s opiskellut ja tehnyt tutkimusty\u00f6t\u00e4 Suomen Rooman-instituutissa. Antiikintutkimuksen aseman k\u00e4ydess\u00e4 Suomessa yh\u00e4 ep\u00e4varmemmaksi on ty\u00f6skentely Rooman kansainv\u00e4lisess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ollut itselleni t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja inspiroivaa. Akateemisesti minua ovat kuitenkin aina inspiroineet kaikkein eniten muut kanssaopiskelijat, joiden ajatusten ja t\u00f6iden v\u00e4lityksell\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmani ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan \u2013 niin t\u00e4m\u00e4nhetkiseen kuin menneeseen \u2013 ovat rikastuneet suunnattomasti.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Teksti on julkaistu alun perin vuosikertomuksessa Kulttuurihistoria Nyt 2023. Toimittajat: Miitrei Misukka ja Sanni Vatanen. Maisteriksi valmistuminen on saanut minut pohtimaan kaikkea mit\u00e4 olen opintovuosieni aikana kokenut. Ennen kaikkea olen reflektoinut paljon oman akateemisen identiteettini synty\u00e4 ja kasvua viimeisen seitsem\u00e4n vuoden aikana. Historian opiskelu oli minulle itsest\u00e4\u00e4nselvyys jo lukiossa, mutta en saanut ajatukselle paljoa tukea [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":526,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-4164","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleiset","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4164","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/526"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4164"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4164\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4168,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4164\/revisions\/4168"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/kulttuurihistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}